Sosnavitsa
Sosnavitsa[1] (ven. Соснове́ц, Sosnovets) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Belomorskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Vienanmeren–Itämeren kanavan ja Muurmannin radan varrella 20 kilometriä Belomorskista lounaaseen. Taajamassa on 1 500 ja kunnassa 2 600 asukasta (vuonna 2013)[2].
| Sosnavitsa Сосновец, Sosnovets |
|
|---|---|
 vaakuna |
|
  Sosnavitsa |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Belomorskin piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| – Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
| Väkiluku (2013) | 2 600 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
.svg)
Maantiede ja asutus muokkaa
Sosnavitsan kunnan pinta-ala on 7 330,65 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu pohjoisessa Kemin piirin Papinsaaren, Kemin ja Vääräkosken, lännessä Kalevalan piirin Jyskyjärven ja Borovoin sekä Mujejärven piirin Lietmajärven, lounaassa Rukajärven, etelässä Segežan piirin Mustakosken ja Belomorskin piirin Kesäjoen sekä kaakossa Belomorskin ja Suman kuntiin. Pinta-alasta valtaosa on metsää ja vesialueita.
Kunnan alueella virtaavat muun muassa Ala-Uikujoki, Ieljoki (ven. Idel), Kesäjoki (Letnjaja), Suikujoki ja Tungutjoki (Tunguda). Suurimpia järviä ovat Muujärvi (Mujezero), Suikujärvi, Tungutjärvi ja Voinkijärvi (Voingozero). Hyötykaivannaisiin kuuluvat molybdeeni, kulta, eri kivilajit, hiekka, sora ja turve. Kunnassa sijaitsee Sorokan rauhoitusalue.[3]
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Pušnoin, Uuden Maasjärven ja Vienanmeren–Itämeren kanavan 14. ja 15. sulkujen asutukset, Kesäjärven, Kevättämäjärven, Lehdon, Maasjärven, Nuottavaaran, Suijun, Suikujärven, Tunkuan ja Uskelan kylät, Suuren-Susmoin saari (ven. Bolšoi Žužmui) sekä Bolšaja Udan asema.[4] Sosnavitsan jälkeen suurimmat asutuskeskukset ovat noin 400 asukkaan Pušnoi ja Uusi Maasjärvi sekä vajaan 200 asukkaan Suiku. Monilla paikkakunnilla ei ole lainkaan vakituista asutusta.[2]
Historia muokkaa
Sosnavitsa on perustettu vuonna 1885[5]. Se kuului Suikujärven kuntaan 1920-luvulle asti, jolloin se liitettiin Sorokan piiriin osana Uiunsaaren kyläneuvostoa. Vuonna 1926 Sosnavitsan kylässä oli 12 asukasta, jotka kaikki olivat karjalaisia.[6]
Talous ja palvelut muokkaa
Paikkakunnan merkittävin työnantaja on Vienanmeren–Itämeren kanava[5]. Sosnavitsan kohdalla kanavassa on kaksi sulkua. Taajamassa on satama, rautatieasema, kauppoja ja pieni hotelli. Sosnovitsan kirkko toimii postina.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 220. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
- ↑ a b Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov Respubliki Karelija po sostojaniju na 1 janvarja 2013 goda webcitation.org. Arkistoitu 3.1.2015. Viitattu 5.8.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b Generalnyi plan Sosnovetskogo selskogo poselenija: Materialy po obosnovaniju fgis.economy.gov.ru. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 5.8.2015. (venäjäksi)
- ↑ Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 8.4.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Yrityspalvelu Karelski: Karjalan tasavalta vuonna 1997, s. 62-63. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
- ↑ Karjalan ASNT:n Tilastohallinto/Igor Sergeev: Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan) Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 16. toukokuuta 2007.
- ↑ Lehtipuu, Markus: Karjala, suomalainen matkaopas, s. 301-302. Toinen, korjattu painos maaliskuu 2001. Keuruu: Suomalainen matkaopas Finnish Guidebooks Oy, 2001. ISBN 952-9715-13-7.
Aiheesta muualla muokkaa
- Sosnavitsan kunta Belomorskin piirin sivustolla (venäjäksi)