Wikipedia

Uskela (Tunkua)

kylä Karjalan tasavallassa Venäjällä

Uskela eli Uškela eli Uskila eli Uškila[1] (ven. Ушко́во, Uškovo) on kylä Karjalan tasavallan Belomorskin piirin Sosnavitsan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Muujärven (ven. Mujezero) pohjoisrannalla noin 90 kilometriä Sosnavitsasta luoteeseen. Kylässä on kaksi asukasta (vuonna 2013)[2].

Uskela
Ушково, Uškovo
Nikolaos Ihmeidentekijän kirkko Troitsansaaressa.
Nikolaos Ihmeidentekijän kirkko Troitsansaaressa.

Uskela

Koordinaatit: 64°38′47″N, 33°19′10″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Belomorskin piiri
Kunta Sosnavitsa
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2013) 2











Muujärven asutus lienee syntynyt 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa. Uskelan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1720, jolloin siellä oli kolme taloa.[3] Muujärven Troitsansaaressa oli 1500-luvun lopulla perustettu Pyhän Kolminaisuuden erämaaluostari, jonka mukana kylä liitettiin Solovetskin luostarin omistuksiin[4]. Luostari lakkautettiin vuonna 1764[5].

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Uskela kuului Voijärven volostin Ofonanniemen kyläkuntaan. Vuonna 1905 siellä oli 35 taloa ja 207 asukasta.[6] Neuvostoaikana perustettiin Tunkuan piiriin kuulunut Uskelan kyläneuvosto, johon kuuluivat myös Hristananvaaran (ven. Hristanvaraka), Mustavaaran (Tšornaja Varaka), Ofonanniemen, Puustin (Pusty) ja Tarkonjärven (Tarkozero) kylät sekä Tavaškan metsätyöläisasutus. Vuonna 1933 kyläneuvostossa oli 468 asukasta, joista lähes kaikki olivat karjalaisia. Uskelassa asukkaita oli 212.[7]

Toisen maailmansodan jälkeen Uskelan kyläneuvoston keskus siirrettiin Kevättämäjärvelle[8]. Vuonna 1960 se liitettiin Tunkuan kyläneuvostoon, jonka keskuspaikaksi tuli Uusi Maasjärvi[9].

Muujärven Troitsansaaressa on säilynyt vuonna 1602 tai mahdollisesti jo aikaisemmin rakennettu Nikolaos Ihmeidentekijän kirkko, joka restauroitiin perusteellisesti 1970-luvulla[10]. Saarella on myös tsasouna ja erakkomunkin mökki, jonka sisällä on luostarin perustajan Kassian Pyhittäjän kiviarkku[11]. Kirkko ja tsasouna ovat valtakunnallisia suojelukohteita[12].

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 267. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.8.2015).
  2. ↑ Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov Respubliki Karelija po sostojaniju na 1 janvarja 2013 goda webcitation.org. Arkistoitu 3.1.2015. Viitattu 4.8.2015. (venäjäksi)
  3. ↑ Pöllä, Matti: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1800-luvulla, s. 47, 53–54. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-893-X.
  4. ↑ Kirkinen, Heikki: Karjala idän ja lännen välissä I: Venäjän Karjala renessanssiajalla (1748–1617), s. 249. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
  5. ↑ Koškina, S. V.: Soroka–Belomorsk, 1919–1938: krajevedtšeskije zapiski, letopis, s. 230. Petrozavodsk: Barbašina Je. A., 2013. ISBN 978-5-905699-08-5.
  6. ↑ Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 190–191. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  7. ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 9, 88. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  8. ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 9. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  9. ↑ Izmenenija administrativno-territorialnogo ustroistva KASSR v 1960–1965 godah resources.krc.karelia.ru. Viitattu 4.8.2015. (venäjäksi)
  10. ↑ Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 247. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  11. ↑ Yrityspalvelu Karelski: Karjalan tasavalta vuonna 1997, s. 62-63. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
  12. ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 4.8.2015. (venäjäksi)

Aiheesta muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uskela_(Tunkua)&oldid=21824712”