Kemi eli Kemijoki[2] (ven. Кемь, Kem) on Vienanmereen laskeva joki Karjalan tasavallan pohjoisosassa Venäjällä.[1] Suomessa puhutaan joskus Vienan Kemijoesta erotukseksi Suomen Kemijoesta.

Kemijoki
Кемь река.jpg
Alkulähde Ala-Kuittijärvi
Laskupaikka Vienanmeri
Maat Karjalan tasavalta (Venäjä)
Pituus 191[1] km
Alkulähteen korkeus 101 m
Virtaama 275 /s
Valuma-alue 27 700 km²

Kemijoki on 191 kilometriä pitkä[1] ja alajuoksulla noin 200–400 metriä leveä. Joen syvyys on keskimäärin 1,5–2,5 metriä. Kemin valuma-alue kattaa 27 700 neliökilometriä.[1] Latvavesistä osa on Suomen puolella.

Joki alkaa Ala-Kuittijärven eteläpäästä, josta se virtaa etelään Jyskyjärveen. Sinne laskee myös Kemijoen suurin sivujoki Tširkkakemijoki. Jyskyjärvestä Kemi virtaa kohti itää. Pian Jyskyjärven länsipuolella laskee Kemijokeen pohjoisesta Kepajoen reitti ja etelästä pieni Suopasjoen reitti. Tämän jälkeen Kemi kääntyy kohti pohjoista. Seuraava merkittävämpi lisäjoki on pohjoisesta tuleva Kuusutjoki, jonka jälkeen Kemijoki kääntyy ensin virtaamaan kohti kaakkoa, sitten taas pohjoista ja lopulta itää. Tämän jälkeen siihen laskee pohjoisesta Sompajoen reitti. Viimeinen merkittävä lisäjoki ennen Kemijoen laskua Vienanmereen on etelästä tuleva Ohtajoen reitti.

Kemin rannat ovat vaihtelevat, välillä rannat ovat hiekkaa ja kiveä, välillä joki virtaa suoalueiden läpi ja välillä se levenee suvannoksi. Kemijoessa on noin 20 suurta koskea ja monia pienempiä. Isompiin koskiin, kuten Usmankoskeen ja Vääräkoskeen on rakennettu vesivoimalat, joiden yläpuolelle on syntynyt patoamisen myötä järvimäisiä suvantoja.

Kemijoki on tärkeä uittoväylä, mutta laivaliikenteelle se ei sovellu monien koskien vuoksi. Pienemmillä veneillä liikennöinti kyllä sujuu. Joki virtaa pääasiassa läpi asumattomien erämaiden. Sen rannoilla sijaitsevia asutuskeskuksia ovat Vienan Kemin kaupunki joen suulla sekä Paanajärven ja Jyskyjärven kylät.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Reka Kem (Venäjän vesistörekisterin tietoja kohteesta.) Viitattu 30.7.2013. (venäjäksi)
  2. Venäjän federaation paikannimiä, s. 95. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2015).

Aiheesta muuallaMuokkaa