Wikipedia

Tiudia

Tiudia eli Tiutia[1] (ven. Ти́вдия, Tivdija, karjalaksi Tiudii, Tiud’ankylä[2]) on kylä Karjalan tasavallan Kontupohjan piirin Hirvaksen kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Sandaljärveen laskevan Tiudianjoen varrella 22 kilometriä Hirvaksesta koilliseen.[3] Kylässä on 197 asukasta (vuonna 2013)[4].

Tiudia
Тивдия, Tivdija
Tiudii
Taloja Tiudianjoen rannalla.
Taloja Tiudianjoen rannalla.

Tiudia

Koordinaatit: 62°33′41″N, 33°57′43″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kontupohjan piiri
Kunta Hirvas
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2013) 197











Historia

muokkaa

Tiudian lyydiläiskylä[5] on kuuluisa sen läheltä vuonna 1757 löydetyistä marmoriesiintymistä. Kylä oli perustettu noin vuonna 1690 ja ensimmäiset asukkaat tuli Niinisaaren kylästä. Kylän nimi selitettiin tulleen siitä, että joki oli tiuni (tyyni)[6]. Vuonna 1807 perustettiin Tiudian marmoritehdas. Se käsitteli paikallista marmoria, Šokšun kvartsiittia ja muita kivilajeja, joita käytettiin Pietarin Kazanin katedraalin ja Iisakinkirkon koristeluun. Kylään silloin muutti sekalaista väkeä naapuripitäjistä, muun muassa on Sortavalasta tullut asukkaita kiveä louhimaan[6]. Tehdas suljettiin vuonna 1892 ja samalla loppui myös Tiudian marmoriesiintymän teollinen hyödyntäminen.[3]

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Tiudia kuului Kontupohjan volostin Niinisaaren kyläkuntaan. Vuonna 1905 kylässä oli 58 taloa, koulu ja 510 asukasta.[7] Myöhemmin Tiudia erotettiin omaksi volostikseen.

Neuvostoaikana perustettiin Kontupohjan piiriin kuulunut Tiudian kyläneuvosto, joka käsitti myös Ližmajärven (ven. Ližmozero) Pienisaaren (Malyi Ostrov) ja Suurisaaren (Bolšoi Ostrov), Maamäen (Zemljanyje Gory), Matjun (Matjukov Navolok), Naumaisen (Naumovo), Paloselän (Paloselga) ja Valkeamäen (Belaja Gora) kylät. Vuonna 1926 kylässä asui 456 karjalaista, 9 suomalaista ja 39 venäläistä [8].Vuonna 1933 kyläneuvostossa oli lähes 1 500 asukasta, joista noin kolme neljännestä oli karjalaisia ja loput venäläisiä ja muiden kansallisuuksien edustajia. Valkeamäen kylä oli lähes kokonaan venäläinen. Tiudiassa asukkaita oli 595.[9]

Nykypäivä

muokkaa

Tiudian ohi kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie. Sieltä on linja-autoyhteydet Hirvakseen ja Kontupohjaan. Kylässä toimii karjatila ja lohenkasvattamo. Palveluihin kuuluvat lastentarha ja lääkintäasema.[10]

Paikallinen nähtävyys on Valkeamäen entinen marmorilouhos. Valkeamäen kylässä sijaitsee myös vuonna 1856 rakennettu Kazanin jumalanäidin ikonin kirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti Konstantin Ton.[11] Tiudianjoen koski on suosittu melontakohde.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 244. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 22.8.2015).
  2. ↑ Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes, s. 83. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.
  3. ↑ a b Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 170–171. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
  4. ↑ Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov Respubliki Karelija po sostojaniju na 1 janvarja 2013 goda webcitation.org. Arkistoitu 3.1.2015. Viitattu 22.8.2015. (venäjäksi)
  5. ↑ Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 518. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  6. ↑ a b Virtaranta, Petri: Juho Kujola, karjalan ja lyydin tutkija, s. 27. Helsinki: SKS, 1960.
  7. ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 10–11. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  8. ↑ Karjalan A.S.N.T:n asuttujen paikkojen luettelo genealogia.fi. 1926. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 27.2.2019.
  9. ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 54. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  10. ↑ Generalnyi plan i pravila zemlepolzovanija i zastroiki Girvasskogo selskogo poselenija Kondopožskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija. Tom 2: Materialy po obosnovaniju projekta 2012. Moskva: Institut regionalnoi strategii. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 22.8.2015. (venäjäksi)
  11. ↑ Turistitšeski portal Karelija ticrk.ru. Arkistoitu 19.1.2015. Viitattu 22.8.2015. (venäjäksi)
Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit
Vienan Karjala
Kemin kihlakunta

Jyskyjärvi • Kantalahti • Kemi (kaupunki) • Kieretti • Kiestinki • Kontokki • Kouta • Kuolisma • Laapina • Njuhtša • Oulanka • Paanajärvi • Pistojärvi • Ponkama • Solokka • Sorokka • Suiku • Suikujärvi • Suma • Tunkua • Uhtua • Usmana • Vitsataipale • Voijärvi • Vojatšu • Vuokkiniemi

Aunuksen Karjala
Poventsan kihlakunta

Danilova • Kiimasjärvi • Lindjärvi • Mäntyselkä • Paatene • Petrovski Jam • Porajärvi • Poventsa (kaupunki) • Repola • Rimoila • Rukajärvi • Sunku

Petroskoin kihlakunta

Ahnus • Jallahti • Latva • Munjärvi • Kentjärvi • Kontupohja • Petroskoi (kaupunki) • Pyhäjärvi • Soutjärvi • Suoju • Suurlahti • Säämäjärvi • Tipinitsa • Tiudia • Tolvoja

Aunuksen kihlakunta

Aunus (kaupunki) • Kotkatjärvi • Mätässyvä • Nekkula • Riipuskala • Tulemajärvi • Vaaseni • Vieljärvi • Vitele

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tiudia&oldid=22815809”