Vaaženi

(Ohjattu sivulta Vaaseni)

Vaaženi eli Vaaseni[1] (ven. Ва́жины, Važiny) on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Leningradin alueen Podporožjen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Syväriin laskevan Vaaženinjoen suussa 15 kilometriä Podporožjen kaupungista luoteeseen.[2] Taajamassa on 2 100 ja kunnassa 2 300 asukasta (vuonna 2022)[3].

Vaaženi, Vaaseni
Важины, Važiny
Kurpovon ylösnousemuksen kirkko.
Kurpovon ylösnousemuksen kirkko.

Vaaženi, Vaaseni

Koordinaatit: 60°57′47″N, 34°1′33″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Podporožjen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkimainen taajama
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 065,85 km²
Väkiluku (2022) 2 300











Vaaženin taajamaa Syväriltä nähtynä.
Näkymä Vatšozerolle. Oikealla Pietarin ja Paavalin tsasouna.
Pyhän Nikolaoksen kirkko Soginitsyssa.

Maantiede ja asutusMuokkaa

Vaaženin kunnan pinta-ala on 1 065,85 neliökilometriä[4]. Se rajoittuu idässä ja etelässä Podporožjen ja Nikolskin kuntiin, lännessä Lotinapellon piiriin ja pohjoisessa Karjalan tasavaltaan[5]. Pinta-alasta 95,4 % on metsää, 2,3 % vesistöjä ja 1,2 % maatalousmaata[4]. Jokia ovat Syvärin ja Vaaženinjoen lisäksi Mužala, Svjatuha ja Uslanka. Suurimmat järvet ovat Vatšozero ja Bolšoje Mužalo.[6] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, savi ja turve[7].

Asutus on keskittynyt kunnan kaakkoisosaan lähelle Podporožjea ja Nikolskia. Vaaženin taajama sijaitsee Syväri- ja Vaaženinjokien molemmilla rannoilla. Sen lisäksi kuntaan kuuluu seitsemän kylää: Grišino, Kupetskoje, Kurpovo, Soginitsy, Uljino, Uslanka ja Zaozerje. Niistä vain Kurpovossa on yli sata asukasta.[8] Kunnan asukasmäärä laskee ja koostuu suurelta osin vanhuksista[9]. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan lähes tuhat henkeä[10].

HistoriaMuokkaa

Vaaženin pogosta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1563. Sen alkuperäinen keskus oli Kurpovon kylä. Seudun asukkaat harjoittivat maataloutta, jokiliikennettä, puunhakkuuta ja raudan tuotantoa.[11]

Vaaženin kunta eli volosti kuului myöhemmin Aunuksen kuvernementin Aunuksen kihlakuntaan. Se koostui Vaaženin, Kaškanan, Kuujärven, Mandrogin, Soginitsyn ja Uslankan kyläkunnista. Vuonna 1905 volostissa oli 52 kylää ja 5 600 asukasta. Kunnantalo sijaitsi Skuratovan kylässä.[12]

Volostin asukkaat olivat etupäässä venäläisiä, mutta sen länsiosassa oli lyydiläistä asutusta[13]. Kaškanan ja Kuujärven kyläkunnat liitettiin vuonna 1920 Karjalan työkansan kommuuniin ja volostin muut osat yhdistettiin Lotinapellon kihlakuntaan[14]. Myöhemmin perustettiin Vaaženin kyläneuvosto. Ylä-Syvärin voimalaitoksen rakentamisen aikana 1932–1938 kylä toimi Podporožjen piirin keskuksena. Jatkosodassa alue oli suomalaisten miehittämä.[15]

Kaupunkimainen taajama on perustettu vuonna 1970 yhdistämällä Vaaženin, Jurjevštšinan, Laptevštšinan, Novyi posjolokin, Terehovon ja Ustjen kylät. Nykyinen kunta on perustettu vuonna 2004.[16]

Liikenne, talous ja palvelutMuokkaa

Vaaženin kautta kulkee Podporožjeen johtava asfalttitie sekä Podporožjen ja Karjalan tasavallan rajan välinen soratie[17]. Taajamasta ja kylistä on linja-autoyhteydet Podporožjeen[18]. Kunnan läpi kulkee myös Muurmannin rata[19]. Lähin rautatieasema on viiden kilometrin päässä sijaitseva Svir[15].

Kunnan pääelinkeino on metsäteollisuus. Vaaženin taajamassa toimii Metsä Fibren Metsä Svirin saha,[20] jonka tuotanto keskeytettiin toistaiseksi keväällä 2022[21]. Kunnan alueella sijaitsee myös Vaaženin sora- ja sepelitehdas. Maatalousyritys Podporožskoje harjoittaa karjanhoitoa.[22]

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat kaksi lastentarhaa, keskikoulu, lasten musiikkikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, urheilukenttä, pieni poliklinikka, vanhainkoti, joukko kauppoja ja kahvila. Joitakin palveluita on myös eräissä kylissä.[23]

Matkailu ja nähtävyydetMuokkaa

Kunnan läpi kulkee Podporožjen piirin matkailureitti, jonka tärkeimpiä kohteita ovat historialliset puukirkot ja tsasounat[24]. Suurimmat nähtävyydet ovat vuonna 1690 rakennettu Kristuksen ylösnousemuksen kirkko Kurpovossa, Pyhän Nikolaoksen kirkko Soginitsyssa (1696) ja 1700-luvulta peräisin oleva Pietarin ja Paavalin tsasouna Zaozerjessa[25]. Kylät tarjoavat mahdollisuuksia myös maaseutumatkailuun. Kunnassa ei ole matkailupalveluja.[26]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 270. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. O poselenii Važiny.rf. Viitattu 7.5.2022.
  3. Tšislennost postojannogo naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2022 goda Rosstat. Viitattu 7.5.2022.
  4. a b Projekt, s. 40.
  5. Projekt, s. 9.
  6. Projekt, s. 20.
  7. Projekt, s. 24.
  8. Projekt, s. 34–35.
  9. Projekt, s. 37-39.
  10. Projekt, s. 35.
  11. Projekt, s. 90.
  12. Važinskaja volost Olonetskogo ujezda Olonetskaja gubernija. Viitattu 7.5.2022.
  13. Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 848. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  14. Namjatova, Je. S.: Administrativno-territorialnoje delenije Karelii v istoritšeski period XV–xx vekov. Bjulleten Muzeja istorii Kulturnogo tsentra MVD po Respublike Karelija, 1(40)/2013, s. 9–11.
  15. a b O poselenii: Istorija Važiny.rf. Viitattu 7.5.2022.
  16. Projekt, s. 90–91.
  17. Projekt, s. 71–72.
  18. Projekt, s. 79.
  19. Projekt, s. 110.
  20. Projekt, s. 47–48.
  21. Metsä Svirin saha Metsä Fibre. Viitattu 7.5.2022.
  22. Projekt, s. 48–50.
  23. Projekt, s. 64–70.
  24. Projekt, s. 51.
  25. Projekt, s. 91–94.
  26. Projekt, s. 51–52.

Aiheesta muuallaMuokkaa