Muinais-Karjala
Muinais-Karjala oli alue, joka käsitti kulttuurisesti yhtenäisen osan Karjalasta. Alue jakautui Etu-Karjalaan eli Karjalan kannakseen ja Taka-Karjalaan, johon kuuluivat Laatokan pohjois- ja koillisrannat.[1]
Muinais-Karjala alkoi muodostua 700-luvulla[2], jolloin alueelle on ilmestynyt laajaa vakituista asutustalähde?. Alue lienee kuitenkin asutettu jo paljon aiemmin. On oletettu, että muinaiskarjalainen väestö syntyi alueelle 500-luvuilla muuttaneista itäkantasuomalaisista ja 800-luvulla muuttaneista pohjoiskantasuomalaisista, jotka sulautuivat yhteen muodostaen yhtenäisen väestöpohjan ja kulttuurin.[3]
Muinais-Karjala kehittyi turkiskaupan ansiosta ja oli ristiretkiaikana vauras.[3] Ensimmäinen maininta Karjalasta on viittaus Korelaan vuodelta 1143. Katolinen ja ortodoksinen kirkko alkoivat kiinnostua tuolloin alueesta ja pyrkivät liittämään sen valtapiireihinsä käännyttämällä. 1200-luvulla pakanalliset karjalaiset käännytettiin ortodoksisuuteen ja muinais-Karjalan alue ja etenkin Etu-Karjala[1] joutui Novgorodin haltuun.[2]
Pian sen jälkeen Ruotsi teki ristiretken Karjalaan, ja ruotsalaiset perustivat Viipurin kaupungin. Pähkinäsaaren rauhan yhteydessä Muinais-Karjala jakautui kahteen osaan: Ruotsin hallitsemaan ja katoliseen lounaiseen Karjalan kannakseen, joka sisältyi Viipurin linnalääniin[4] sekä Novgorodin hallitsemaan ortodoksiseen Käkisalmen Karjalaan, joka käsitti Laatokan rannatlähde?.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Mauri Rastas: Määritelmiä Karjalasta kolumbus.fi. Arkistoitu 17.4.2008. Viitattu 18.5.2008.
- ↑ a b Mauri Rastas: Karjalan syntyhistoria kolumbus.fi. Arkistoitu 26.12.2008. Viitattu 18.5.2008.
- ↑ a b Erkki Savolainen: Selityksiä ja lisätietoja ([vanhentunut linkki]) Internetix. Arkistoitu 21.5.2008. Viitattu 18.5.2008.
- ↑ Happonen, Päivi: Sukututkimuksen asiakirjaopas: väestöhistorialliset arkistolähteet, s. 75. Mikkeli: Karjala-tietokantasäätiö, 2004. ISBN 951-98196-2-2. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)