Wikipedia

Antiikin Messenia

Messenia (m.kreik. Μεσσηνία, Messēnia, myös Μεσσήνη, Messēnē,[1] Μεσσάα, Messaa,[2] Μέσση, Messē, Μέση, Mesē,[3] Μεσσηνὶς (γῆ), Messēnis (gē))[4] oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Peloponnesoksen niemimaan lounaisosassa. Se käsitti suunnilleen nykyisen Messenian alueyksikön alueen.[5][6][7]

Messenia ja muut antiikin ajan Peloponnesoksen maakunnat kartalla.

Messenia kävi 700–600-luvuilla eaa. messenialaissotia Spartaa vastaan. Niiden jälkeen maakunta oli Spartan vallassa ja osa Lakoniaa. Messenialaiset saivat itsenäisyytensä takaisin vuoden 371 eaa. Leuktran taistelun jälkeen. Tämän jälkeen maakunnan keskuksena toimi Messenen kaupunki. Messenian asukkaasta eli messenialaisesta käytettiin etnonyymiä Messēnios (Μεσσήνιος).[7]

Maantiede muokkaa

Messenia käsitti Peloponnesoksen niemimaan lounaisosan. Sitä rajasivat idän puolella Lakonia, pohjoisessa Elis ja Arkadia, ja lännessä ja etelässä meri. Messenian erotti Lakoniasta Taygetos-vuori, josta vielä länsirinne kuului Lakoniaan, ja näiden kahden maakunnan välinen tarkka raja vaihteli eri aikoina. Messenian pohjoisrajan muodostivat vuorijonot, jotka toimivat vedenjakajina Neda-, Pamisos- ja Alfeios-joille. Etelässä Messenian rannikko oli Messenianlahden (ὁ Μεσσηνιακὸς κόλπος, ho Messēniakos kolpos) rantaa.[7][8] Se tunnettiin myös Koronenlahtena ja Asinenlahtena sen länsirannikon Koronen ja Asinen kaupunkien mukaan. Messenian länsirannikko oli Joonianmeren tai Sisilianmeren rantaa. Antiikin Messenian pinta-alaksi on arvioitu noin 3 000 neliökilometriä.[7]

Luonnonmaantiede muokkaa

 
Näkymä Ithome-vuorelta Messenian tasangolle.

Luontonsa puolesta Messenia muistutti monin tavoin Lakoniaa. Pamisos-joki virtasi koko maakunnan halki pohjois-eteläsuunnassa samoin kuin Eurotas Lakoniassa, ja muodosti sen hedelmällisimmät ja eniten viljellyt tasangot. Nämä tasangot olivat kuitenkin paljon Lakonian tasankoja suurempia, ja muodostivat suuren osan koko maakunnasta. Myös Messenian länsirannikon vuoret olivat vähemmän karuja kuin Lakonian itärannikon vuoret, ja niillä oli paljon enemmän viljelykelpoista maata. Siksi Messenian viljavat tasangot asetetaan antiikin lähteissä usein Lakonian karua maaperää vastaan. Myös Messenian ilmastoa antiikin kirjailijat kiittävät leudoksi ja pehmeäksi Lakoniaan verrattuna.[7]

Pamisoksen tasanko jakautui pohjoisempaan ja eteläisempään osaan. Tasankojen välissä oli vuoria, joista idänpuoleiset olivat Taygetoksen jatkeita. Lännen puolella sijaitsi puolestaan Ithome-vuori. Pohjoisempi osa tunnettiin Stenyklaroksen tai Stenykleroksen tasankona (τὸ Στενυκληρικὸν πεδίον, to Stenyklērikon pedion) Stenyklaroksen kaupungin mukaan. Se oli tasangoista pienempi ja hedelmällisyydeltään heikompi, ja kokonaan vuorten ympäröimä. Etelänpuoleinen tasanko Pamisoksen alajuoksulla avautui Messenianlahdelle. Se oli laajempi, ja tunnettiin hedelmällisyytensä vuoksi joskus nimellä Makaria (Μακαρία), ”Siunattu”.[7][9] Pamisoksen lisäksi alueella oli useita muita jokia sekä vuodenaikaisvirtoja. Tähän osaan Euripides selvästikin viittasi sanoessaan, että Messenian maa oli niin hienoa ettei sitä voinut kuvata, ja että maa sai vettä lukemattomista virroista, ja siellä oli suuret määrät hedelmiä ja karjaa, eikä se ollut liian kuuma kesällä eikä liian kylmä talvella.[7][10] Nykyisinkin alue on koko Peloponnesoksen parasta maanviljelysaluetta.[7]

Messenian länsirannikolla Pyloksen kaupungin kohdalla sijaitsi Pyloksenlahti, jota suojasi Sfakterian saari. Se oli koko Peloponnesoksen paras satamapaikka.[7]

Vuoret muokkaa

Messenian ylempi tasanko, jossa sijaitsivat Pamisoksen lähteet, oli messenialaisten alkuperäistä asuinseutua ja myöhempääkin tukialuetta. Siellä sijaitsi Andania, ensimmäisten messenialaisten kuninkaiden pääkaupunki. Sinne messenialaiset myös vetäytyivät aina kun viholliset voittivat heidän alemmilla tasangoilla, sillä alueella sijaitsi kaksi luonnonlinnoitusta, Ithome ja Eira. Niistä ensin mainittu vartioi sisäänpääsyä alemmalle tasangolle, ja oli pohjoisempi osa kaksihuippuista vuorta, jonka eteläisempi huippu tunnettiin nimellä Eua.[7]

 
Ithome-vuori ja Messenen kaupungin raunioita.

Eira puolestaan sijaitsi ylemmän tasangon pohjoisosassa kohoavilla vuorilla. Tämä vuori, nykyinen Tetrázio-vuori, muodosti vedenjakajan Neda-, Pamisos- ja Alfeios-jokien vesille. Sen keskusharjanteesta erkani vuoriketju länteen pitkin Nedan vartta, ja se kurottautui myös kohti etelää Messenian niemimaata kohti, päättyen Akritaksen niemelle. Toinen vuoriketju suuntautui keskusharjanteesta itään ja erotti Messenian tasangon Alfeioksen yläjuoksun alueesta ja yhdistyi sitten Taygetos-vuoreen muodostaen vedenjakajan Pamisoksen alajuoksun ja Eurotaksen laaksojen välille. Nämä kaksi vuoriketjua kohtasivat suunnilleen Tetrázio-vuoren ja merenrannan puolessa välissä muodostaen kapeikon, jonka kautta Pamisoksen vedet virtasivat ylemmältä tasangolta alemmalle. Tämän kapeikon eteläpuolelle vuoriketjut erkanivat taas kohti lounasta ja kaakkoa, niin että tasanko avautui, kuten jo todettua, Messenianlahdelle.[7]

Messeniassa vuorten antiikin aikaiset nimet ovat säilyneet nykyaikaan poikkeuksellisen huonosti. Vain Ithome-vuori tunnetaan edelleen nimellä Ithómi. Tetrázio-vuoren arvellaan olleen sama, joka antiikin aikana tunnettiin nimellä Eira tai Ira. Tetrázion itäinen uloke, nykynimeltään Makryplági, oli osa antiikin ajan Nomia-vuorta.[7][11] Läntinen uloke Nedan varrella tunnettiin nimellä Elaion, ja se oli osaksi Arkadian Figaleian alueella.[7][12]

Läntisessä haarassa, joka ulottui Messenian niemimaalle, sijaitsivat vuorenhuiput Aigaleon, Bufras, Tomeus ja Mathia tai Temathia. Aigaleon (Αἰγαλέον) vaikuttaa olleen jyrkkä ja korkea harjanne, joka kulki Kyparissian ja Koryfasionin (Pylos) välillä, sillä Strabon sanoo Messenian Pyloksen sijainneen Aigaleon-vuoren juurella.[7][13] Bufras (Βουφράς) ja Tomeus (Τομεύς) ovat paikkoja, joiden Thukydides mainitsee sijainneen lähellä Koryfasionia. Vuoriksi ne voidaan päätellä siitä, että Stefanos Byzantionlainen mainitsee Koryfasionin lähellä sijainneen Tomaion-vuoren (Τομαῖον ὄρος).[7][14] Temathia (Τημαθία) tai Mathia (Μαθία) sijaitsi Pausaniaan mukaan lähellä Koronea, ja siksi sen täytyy olla sama kuin nykyinen Lykódimos-vuori, joka pitenee kohti etelää kunnes päättyy Akritaksen niemellä.[7][15]

Niemet muokkaa

Messenian niemistä vain neljä mainitaan nimiltä. Nämä olivat Akritas (Ἀκρίτας), myöhempi venetsialaisten Cavo Gallo, joka muodostaa koko Messenian eteläisimmän kärjen; Koryfasion (Κορυφάσιον, nyk. Zógklos), joka sijaitsi länsirannikolla ja muodosti Pyloksen sataman sisäänkäynnin;[7] Platamodes (Πλαταμώδης), josta Plinius vanhempi käyttää nimitystä Platanodes, ja joka sijaitsi Strabonin mukaan 120 stadionia pohjoiseen Koryfasionista;[7][16] ja Kyparission (Κυπαρίσσιον), joka sijaitsi hieman pohjoisempana ja sai nimensä Kyparissian kaupungista.[7]

Joet muokkaa

Messenian merkittävin joki oli Pamisos (Παμισός).[7][9] Antiikin aikana nimellä Pamisos viitattiin kuitenkin vain joen alajuoksun osuuteen. Yläjuoksulla päähaara tunnettiin nimellä Balyra (Βαλύρα). Se sai vetensä kahdesta haarasta nimiltään Elektra (Ἠλέκτρα, Ēlektra) ja Koios (Κοῖος). Lähellä Ithome-vuorta Balyra sai lisää vettä Leukasia (Λευκασία) ja Amfitos (Ἄμφιτος) -joista. Nykyisin Balyra-haara on tunnettu yläjuoksullaan nimellä Vasilikós ja alajuoksullaan (tai joskus koko matkallaan) nimellä Mavrozoúmaina.[7][17]

Varsinaisen Pamisoksen katsottiin antiikin aikana olleen se haara, jonka lähteet ovat nykyisessä Ágios Flóroksen kylässä. Se yhtyi Balyraan itäpuolelta hieman sen jälkeen kun se oli saapunut alemmalle tasangolle. Pausanias sanoo lähteiden olleen 40 stadionin päässä Messenestä.[7][18] Hieman alempana Pamisokseen laskee idästä myös toinen haara, Aris (Ἄρις, nyk. Pídima tai Áris). Pausanias sanoo Pamisoksen suun olleen 80 stadionin päässä Messenestä. Hän myös sanoo joen olleen purjehduskelpoinen kymmenen stadionin verran suustaan sisämaahan päin.[7][19]

Balyran ja Amfitoksen risteyskohdassa sijaitsi silta, joka tunnetaan nykyisin Mavrozoúmainan siltana.[7][20][21] Sen perustukset ja osa pylväistä on peräisin antiikin ajalta,[7] ja ne ajoitetaan 300-luvulle eaa.[20] Silta koostuu kolmesta haarasta, jotka yhtyvät keskellä. Lounaaseen suuntautuva haara ylitti Balyran, ja sen tie johti Messeneen. Kaakkoon suuntautuva haara ylitti Amfitoksen, ja sen tie johti Thuriaan. Sillan etäisyys Messenen Megalopoliin portista vastaa sitä 30 stadionia, jonka Pausanias mainitsee kyseisen portin ja Balyran väliseksi etäisyydeksi. Hän sanoo myös, että Leukasia ja Amfitos laskivat siellä Balyraan. Näin kyseinen silta vaikuttaa olevan paikka, johon Pausanias jatkoi mainitulta portilta.[7][22]

Messenian toiseksi tärkein joki oli Neda (Νέδα), joka virtasi osin myös Arkadian puolella. Messenian muut joet olivat lähinnä vuoriston vuodenaikaisvirtoja. Niistä tärkein oli Nedon (Νέδων, nyk. Nédonas), jota ei tule sekoittaa Nedaan. Se sai alkunsa Lakonian ja Messenian välisiltä vuorilta ja laski Messenianlahteen Pamisoksen itäpuolella nykyisen Kalamátan kaupungin kohdalla. Sen varrella sijaitsi Athene Nedusialle omistettu temppeli.[7][23] Muita nimeltä mainittuja vuoristovirtoja olivat Bias (Βίας), joka laski Messenianlahden länsiosaan lähellä Koronea;[7][15] Selas (Σέλας), joka laski Joonianmereen hieman etelään Proten saaresta;[24] sekä Kyparissos (Κυπάρισσος).[7]

Saaret muokkaa

 
Pyloksen lahti ja Sfakterian saari.

Messenian rannikolla sijaitsi eräitä suurempia saaria. Theganussa (Θηγανοῦσσα, nyk. Venétiko) sijaitsi Akritaksen niemenkärjen edustalla. Pausanias kutsuu sitä autiosaareksi, mutta se vaikuttaa olleen asuttu ainakin jossakin vaiheessa, sillä sieltä on löydetty raunioita ja hautoja.[7][25] Theganussan länsipuolella oli ryhmä saaria, jotka tunnettiin nimellä Oinussai (Οἰνοῦσσαι, nyk. Oinoússes), ja joista suurimmat tunnetaan nykyisin nimillä Schíza ja Sapiéntza. Länsirannikolla vastapäätä Pyloksen satamaa sijaitsi Sfakteria (Σφακτηρία, nyk. Sfaktiría). Hieman pohjoisempana sijaitsi Prote (Πρωτή, nyk. Próti).[7][26]

Kaupungit muokkaa

Messenian kaupungeista Stenyklaroksen tasangolla tai sen ympäristössä sijaitsivat Andania, joka kuvataan Messenian kuninkaiden pääkaupungiksi ennen doorilaisvalloitusta; Oikhalia, joka sijaitsi kahdeksan stadionin päässä Andaniasta, ja jonka lähellä sijaitsi sypressilehto nimeltä Karnasion; Amfeia, joka sijaitsi vuorilla lähellä Arkadian vastaista rajaa; Stenyklaros, joka toimi doorilaisten valloittajien pääkaupunkina ja sijaitsi myös Arkadian vastaisella rajalla; Eira eli Ira, joka oli messenialaisten turvapaikkana toisessa messenialaissodassa ja joka sijaitsi samannimisellä vuorella; Messene, joka sijaitsi tasangon etelälaidalla ja hallitsi samalla pääsyä Makarian tasangolle, ja jonka linnavuorena Ithome toimi; sekä Polikhe ja Dorion, jotka sijaitsivat tasangon länsilaidalla Andaniasta Kyparissiaan johtaneella tiellä.[7] Kaksi tietä johti Stenyklaroksen tasangolta Arkadiaan. Pohjoisempi kulki Kharadros-virran myötäisesti ohi Karnasionin.[7][27] Eteläisempi sai alkunsa Messenestä ja johti Megalopoliihin. Se oli Epameinondaan rakennuttama sotilastie.[7][28]

Makarian tasangolla sijaitsi Farai tai Ferai, joka sijaitsi nykyisen Kalamátan paikalla Nedon-joen itäpuolella, ja oli kuten nykykaupunkikin tasangon merkittävin. Faraista lähti kolme tietä. Yksi johti rannikkoa pitkin etelään Abiaan, jota pidettiin samana kuin Homeroksen mainitsema Ira. Toinen tie johti Nedonin laaksoa ylös ja edelleen Taygetos-vuoren yli Spartaan, jossa yksi kaupungin porteista tunnettiin siksi Ferain suunnan porttina.[7][29] Kolmas tie kulki Nedonin yli koillisen suuntaan Kalamaihin. Siellä se haarautui kahtia, niin että toinen haara johti Pamisoksen yli ja toinen pohjoisen suuntaan Thuriaan ja edelleen Pamisoksen lähteille. Ferain itäpuolella sijaitsi vuoristoinen alue, joka tunnettiin nimellä Dentheliates, ja jossa sijaitsi Limnai.[7]

Messenian länsiniemen itärannikolla eli Messenianlahden puolella sijaitsivat Korone, Kolonis eli Kolonides ja Asine. Niemimaan eteläosassa lähellä Akritaksen niemenkärkeä sijaitsi Mothone eli Methone. Mothonen pohjoispuolella niemimaan länsirannikolla Koryfasionin niemellä sijaitsi Pylos. Siitä pohjoiseen sijaitsivat Erana ja Kyparissia eli Kyparissos. Kyparissiasta pohjoiseen Kyparissos-joen suussa sijaitsi Aulon.[7]

Polikset muokkaa

Messenian polikset eli kaupunkivaltiot olivat:[5]

Muut kaupungit muokkaa

Messenian muita kaupunkeja (tai kyliä) olivat:[5][7]

Historia muokkaa

Esihistoria ja mytologia muokkaa

Antiikin aikaisen käsityksen mukaan Messenian varhaisimpia asukkaita olivat lelegit. Lakonian kuninkaan Leleksin nuorempi poika Polykaon nai argoslaisen Messenen ja otti maan haltuunsa, nimeten sen vaimonsa mukaan. Hän rakennutti useita kaupunkeja, mukaan lukien Andanian, jonka otti asuinpaikakseen.[7][30] Viisi sukupolvea myöhemmin aiolialaiset tulivat Messeniaan johtajanaan Perieres, Aioloksen poika. Perierestä seurasi hänen poikansa Afareus, joka perusti Arenen ja otti vastaan aiolialaisen Neleuksen, joka oli lähtenyt pakoon Thessaliasta. Neleus perusti Pyloksen, ja hänen jälkeläisensä eli neleidit (Neleidai) hallitsivat siellä eli Messenian länsirannikon alueella.[7][31]

 
Nichórian mykeneläisaikaisia jäänteitä.

Afareuksen suvun sammumisen jälkeen Messenian itäosa yhdistyi Lakoniaan ja tuli Atreuksen suvun valtaan. Länsiosa kuului edelleen Pyloksen kuninkaille.[32] Siksi Euripides myyttisiin aikoihin viitatessaan esittää Pamisos-joen Messenian ja Lakonian rajana, kun taas Strabon torjuu tämän ajatuksen, sillä raja oli myöhemmin siirtynyt.[7][33] Troijan sodan aikaan Pyloksen kuninkaana toimi Neleuksen poika Nestor.[34] Niistä seitsemästä kaupungista, jotka Agamemnon tarjosi Iliaassa Akhilleukselle, osa oli selvästi Messeniassa.[7][35] Niistä vain kaksi, Ferai eli Farai ja Kardamyle, säilytti homeerisen nimensä historialliselle kaudelle.[7] Muut viisi eli Aipeia, Antheia, Enope, Hire ja Pedasos, ovat olleet tutkijoille hankalampia identifioitavia.[5][7][36]

Messenian historiassa alkoi uusi vaihe Peloponnesoksen doorilaisvalloituksen myötä. Siinä Messenia tuli Kresfonteen osuudeksi, ja hänen kerrotaan ajaneen neleidit Pyloksesta ja ottaneen koko maan valtaansa. Eforoksen mukaan Kresfontes jakoi Messenian viiteen osaan. Pääkaupungikseen hän perusti Stenyklaroksen. Muihin neljään kaupunkiin hän asetti varakuninkaat, ja antoi niiden entisille asukkaille samat oikeudet kuin doorilaisilla oli. Tämä kuitenkin loukkasi doorilaisia, ja lopulta Kresfonteen täytyi koota kaikki nämä asukkaat Stenyklarokseen ja julistaa se Messenian ainoaksi kaupungiksi.[7][37]

Mainittuja neljää muuta varhaista kaupunkia ei tunneta varmuudella. Strabon mainitsee nimet Pylos, Rhion ja Hyameitis, mutta tekstikohta on turmeltunut, ja siitä puuttuu ilmeisesti Mesola, jonka Stefanos Byzantionlainen mainitsee yhtenä Messenian viidestä osasta.[7][38] Strabon sanoo Mesolan sijainneen Taygetoksen ja Pamisoksen välisellä alueella. Pylos ilmeisesti viittasi koko länsirannikkoon. Rhion tarkoitti Messenian niemimaata eli eteläniemeä. Hyameitiksen ja siellä olleen Hyameian kaupungin sijaintia ei tunneta varmuudella.[7][39]

Doorilaiset eivät hyväksyneet Kresfonteen toimintaa vaan surmasivat hänet lapsineen, lukuun ottamatta Aipytosta, joka oli vielä hyvin nuori ja eli isoisänsä Kypseloksen luona Arkadiassa. Kun Aipytos oli kasvanut aikuiseksi, hän nousi takaisin Messenian kuninkaaksi arkadialaisten, spartalaisten ja argoslaisten avustuksella. Tämän vuoksi myöhempiä Messenian kuninkaita kutsuttiin aipytideiksi (Aipytidai) ennemmin kuin herakleideiksi. He hallitsivat Stenyklaroksessa kuuden sukupolven ajan, jolloin kuninkaina Aipytoksen jälkeen toimivat Glaukos, Isthmios, Dotadas, Sybotas ja Fintas. Tämän jälkeen alkoi ensimmäinen messenialaissota Spartaa vastaan.[7][40]

 
Niin kutsutun Nestorin palatsin raunioita.

Yleisen antiikin aikaisen legendan mukaan, jossa doorilaiset valtasivat koko Peloponnesoksen yhdellä iskulla, Kresfonteesta olisi tullut kerralla koko Messenian valtias. Kuten Lakonian tapauksessa, on kuitenkin hyviä syitä uskoa, että tämä oli myöhempien aikojen keksintöä, ja Messenian doorilaiset asuttivat todellisuudessa aluksi vain Stenyklaroksen tasankoa. He vaikuttaisivat tulleen tälle alueelle Arkadiasta, ja koko messenialainen myyttihistoria kertoo yhteyksistä Arkadiaan. Kresfonteen itse kerrotaan naineen jo mainitun Arkadian kuninkaan Kypseloksen tyttären, ja hänen poikansa Aipytoksen nimi oli myös peräisin aiemmalta arkadialaiselta heerokselta.[7][41]

Historiallisesti myyttinen aika sijoittuu mykeneläiselle kaudelle pronssikauden loppuun sekä varhaiselle rautakaudelle eli Kreikan pimeille vuosisadoille. Mykeneläisen kauden löytöpaikkoja Messeniassa ovat muun muassa niin kutsuttu Nestorin palatsi sekä Nichória.[34][42]

Arkaainen ja klassinen kausi muokkaa

Messenialaissodat muokkaa

Messenian ja Spartan väliset messenialaissodat ovat eräitä varhaisimpia tunnettuja sotia kreikkalaisten kaupunkivaltioiden välillä. Yleisen antiikin aikaisen kronologian mukaan ensimmäinen messenialaissota käytiin vuosina 743–724 eaa.[7] (tai 740–710 eaa.)[6] ja toinen messenialaissota vuosina 685–668 eaa.,[6][7] mutta nykyisin näitä ajoituksia on arveltu liian varhaisiksi.[7]

Ensimmäinen messenialaissota sai alkunsa maa-alueita koskeneista kiistoista. Taygetos-vuori nousee itärinteessään nopeasti Eurotas-joen laaksosta, mutta laskee lännenpuolellaan eli Messenian puolella hitaammin ja useina tasanteina. Spartalaiset olivat jo varhain ottaneet länsirinteen haltuunsa, mutta on ollut kiistanalaista, kuinka kauas heidän alueensa tällä puolella ulottuivat. Pausaniaan mukaan Messenian ja Lakonian raja oli merkitty Artemis Limnatiin temppelillä Limnaina tunnetussa paikassa. Messenialaiset ja lakonialaiset uhrasivat siellä yhteisiä uhreja. Spartan kuninkaan Telekloksen murha antoi syyn ensimmäiseen messenialaissotaan.[7][43]

Kummassakin kahdesta sodasta Spartaa vastaan messenialaiset kärsivät ensin tappion avoimessa maastossa ja pakenivat sitten linnoitukseen, ensimmäisessä messenialaissodassa Ithome-vuorelle ja toisessa sodassa Eiran (tai Iran) linnoitukseen, ja pystyivät pitämään ne hallussaan useita vuosia. Toisen messenialaissodan jälkeen monet messenialaiset jättivät kotimaansa ja siirtyivät eri puolille kreikkalaista maailmaa. Siellä he asuivat maanpakolaisina ja toivoivat voivansa joskus palata kotimaahansa. Suuri joukko messenialaisia purjehti Aristomeneen kahden pojan johdolla Etelä-Italiassa sijainneen Suur-Kreikan Rhegioniin. Sieltä he siirtyivät salmen vastakkaiselle puolelle Sisiliaan, jossa he ottivat haltuunsa Zanklen kaupungin, jolle antoivat uuden nimen Messene. Niistä, jotka jäivät Messeniaan, tuli Spartan helootteja. Koko Messenian alue liitettiin Spartaan.[7]

Tästä ajasta eli noin vuodesta 668 eaa. lähtien aina vuoteen 371 eaa. saakka, toisin sanoen lähes 300 vuoden ajaksi, Messenian nimi käytännössä katosi historiasta, ja maa oli osana Lakoniaa, mikä on tärkeä muistaa aikakauden historiaa lukiessa. Messenialaiset yrittivät vain kerran palauttaa itsenäisyyden maalleen. Spartan vuoden 464 eaa. maanjäristys, joka tuhosi koko kaupungin, rohkaisi messenialaisia ja muita helootteja nousemaan kapinaan spartalaisia vastaan.[7] Seurannutta sotaa vuosina 464–455 eaa. kutsutaan kolmanneksi messenialaissodaksi. Siinä ateenalaiset yrittivät vanhan helleenisen liiton nimissä tulla spartalaisten avuksi, mutta nämä käännyttivät ateenalaiset takaisin. Messenialaiset pakenivat jälleen turvaan vanhaan linnoitukseensa Ithome-vuorelle. Spartalaiset saivat sen haltuunsa lopulta piiritettyään sitä kymmenen vuotta sallimalla messenialaisten lähteä Peloponnesokselta rauhassa. Ateenalaiset liittoutuivat messenialaisten kanssa ja asuttivat maanpakolaiset Naupaktokseen, jonka olivat hieman aiemmin vallanneet lokrislaisilta.[6][7]

400-luvun eaa. loppupuolen peloponnesolaissodassa Naupaktoksen messenialaiset kuuluivat Ateenan parhaisiin liittolaisiin.[7][44] Sodan tunnettuihin taisteluihin kuului Sfakterian taistelu Messeniassa vuonna 425 eaa. Spartan voitettua Ateenan messenialaiset joutuivat jättämään Naupaktoksen vuonna 399 eaa. Monet heistä siirtyivät Sisiliaan tai Rhegioniin, jossa osa heidän maanmiehistään jo asui. Suurempi osa muutti Libyan Euesperideehen.[7][45]

Messenian itsenäisyyden palauttaminen muokkaa

Spartan menetettyä asemansa vuoden 371 eaa. Leuktran taistelun myötä Epameinondas loi Arkadian liiton estääkseen spartalaisia saavuttamasta entistä asemaansa. Arkadiaan hän perusti Megalopoliin kaupungin. Samalla hän palautti Messenialle sen itsenäisyyden. Hän teki helooteista vapaita messenialaisia sekä lähetti viestinviejiä Italiaan, Sisiliaan ja Pohjois-Afrikkaan, joihin messenialaisia oli asettunut, kutsuen heitä palaamaan kotimaahansa. Kutsu sai hyvän vastaanoton, ja monet palasivat Messeniaan. Vuonna 369 eaa. Messenian keskukseksi rakennettiin Messenen kaupunki. Sen akropoliina toimi Ithome-vuori, kun taas kaupunki itsessään sijaitsi sen juurella, vaikkakin yhdistyi linnoitukseen muurien välityksellä.[6][7][46]

 
Messenen Asklepieionin rauniot.

300-vuotisen maanpakonsa aikana messenialaiset säilyttivät vanhat perinnäistapansa ja doorilaisen murteensa, ja vielä Pausaniaan aikana puhuivat koko Peloponnesoksen puhtainta doorilaista kreikkaa.[7][47] Myös muita Messenian kaupunkeja rakennettiin uudestaan, mutta suuri osa maasta pysyi edelleen autiona ja viljelemättömänä.[7][48] Messenia säilytti itsenäisyytensä Theban suojeluksessa ja läheisessä liitossa arkadialaisten kanssa, ja niin spartalaiset menettivät Messenian iäksi.[7]

Theban hegemonian päätyttyä messenialaiset liittoutuivat Makedonian Filippos II:n kanssa, eivätkä näin liittyneet muiden kreikkalaisten puolelle vuoden 388 eaa. Khaironeian taisteluun Makedoniaa vastaan.[7][49] Filippos palkitsi messenialaiset pakottamalla spartalaiset luovuttamaan heille Limnain ja eräitä muita alueita.[7][50][51] Näihin alueisiin lukeutuivat oletettavasti Alagonia, Gerenia, Kardamyle ja Leuktron eli Leuktra, jotka sijaitsivat pohjoiseen pienemmästä Pamisos-joesta (nyk. Mílias), sillä Strabon sanoo seudun olleen messenialaisten ja spartalaisten kiistojen kohteena ennen Filippoksen aikaa.[7][9] Messenialaiset vaikuttavat katsoneen, että joskus varhaisempina aikoina heidän alueensa olisi ulottunut vielä Leuktronistakin etelään, sillä he väittivät, että Pefnoksen edustalla ollut samanniminen saari olisi aiemmin kuulunut heille.[7][52]

Hellenistinen ja roomalainen kausi muokkaa

Hellenistisellä kaudella messenialaiset liittyivät Akhaian liittoon ja taistelivat yhdessä akhaialaisten ja Antigonos III:n kanssa Spartaa vastaan vuoden 222 eaa. Sellasian taistelussa.[7][53] Jo kauan ennen tätä spartalaiset vaikuttavat saaneen takaisin alueet, jotka Filippos oli antanut messenialaisille, sillä taistelun jälkeen Antigonos järjesteli jälleen uudelleen Messenian ja Spartan välistä rajaa.[7][51] Hieman myöhemmin Filippos V lähetti hovissaan eläneen Demetrios Faroslaisen valloittamaan Messenen yllätyshyökkäyksellä, mutta yritys epäonnistui ja Demetrios itse kuoli.[7][54] Demetrios Faroslainen oli kiinnittänyt Filippoksen huomion Messeneen sanomalla, että Ithome-vuori ja Akrokorintti olivat Peloponnesoksen kaksi sarvea, ja se joka hallitsi niitä, hallitsi koko härkää.[7][9]

Myöhemmin Spartan tyranni Nabis yritti hänkin vallata Messenen ja pääsi jopa sen muurien sisäpuolelle, kunnes Filopoimen ajoi hänet pois Megalopoliista tuomiensa vahvistusten avulla.[7][55] Nabiksen ja roomalaisten tekemässä sopimuksessa vuonna 195 eaa. Flamininus sai hänet palauttamaan kaiken messenialaisilta viemänsä omaisuuden.[7][56] Myöhemmin messenialaisten ja Akhaian liiton välille syntyi riitoja, jotka johtivat lopulta avoimeen sotaan. Akhaialaiset olivat aluksi epäonnisia, ja messenialaiset ottivat heidän sotapäällikkönsä Filopoimenin vangiksi ja teloittivat hänet vuonna 183 eaa. Häntä päällikkönä seurannut Lykortas kuitenkin voitti messenialaiset, valtasi Messenen ja surmautti kaikki jotka olivat osallisina Filopoimenin kuolemaan.[7]

Messene liittyi takaisin Akhaian liittoon, mutta Abia, Thuria ja Farai erosivat nyt Messeniasta ja tulivat erillisinä osina mukaan samaan liittoon.[7][57] Näiden alueiden menettämisen myötä Messenia ulottui nyt idässä vain Pamisos-joelle saakka. Mummiuksen järjesteltyä Kreikan asioita uudelleen messenialaiset saivat takaisin sekä nämä alueet että Dentheliateen alueen, jonka spartalaiset olivat saaneet haltuunsa.[7][58] Roomalaisella kaudella Messeniasta tuli muun Peloponnesoksen tavoin ensin vuodesta 146 eaa. osa Macedonian provinssia ja vuodesta 27 eaa. Achaean provinssia.[6] Kiistely Denthaliateen alueesta jatkui, ja sen antoivat uudelleen messenialaisille ensin miletoslaiset, joiden soviteltavaksi kiista oli annettu, ja sitten Achaean preettori Atidius Geminus.[7][58]

Aktionin taistelun jälkeen Augustus rankaisi messenialaisia siitä, että he olivat olleet Marcus Antoniuksen puolella, ja antoi Pausaniaan mukaan Thurian ja Farain spartalaisille, ja samalla myös Denthaliateen alueen, joka sijaitsi näiden itäpuolella.[7][59] Tacitus on Pausaniaan kanssa samaa mieltä siitä, että Denthaliateen alue kuului spartalaisille Tiberiuksen aikana, mutta eroaa Pausaniaasta siinä, että laittaa päätöksen alueen kuulumisesta spartalaisille Julius Caesarin ja Antoniuksen nimiin. Tässä kysymyksessä Pausanias saattaa kuitenkin olla luotettavampi lähde. Tacitus kertoo kuitenkin, että Tiberius kumosi aiemman päätöksen ja antoi alueen messenialaisille,[7][58] joiden hallussa se oli edelleen Pausaniaan aikana, sillä hän mainitsee Messenian ja Spartan rajan sijainneen Khoirioksessa 20 stadionia etelään Abiasta.[7][60]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Homeros: Odysseia 21.15.
  2. ↑ Pindos: Pythia 4.126.
  3. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Μεσσηνία.
  4. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 4.41.
  5. ↑ a b c d Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 547–568. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  6. ↑ a b c d e f Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Messenia”, Antiikin käsikirja, s. 339–340. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca Smith, William: ”Messenia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 335.
  9. ↑ a b c d Strabon: Geografika VIII s. 361.
  10. ↑ Euripides, teoksessa Strabon: Geografika VIII s. 366.
  11. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 8.38.11.
  12. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 8.41.7.
  13. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 359.
  14. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 4.118; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Τομεύς.
  15. ↑ a b Pausanias: Kreikan kuvaus 4.34.4.
  16. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 348; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.5 s. 6.
  17. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.33.3–6.
  18. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.31.4.
  19. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.34.1.
  20. ↑ a b Γέφυρα Μαυροζούμαινας Terrabook. Viitattu 1.11.2021.
  21. ↑ Arkeologisen kohteen sijainti: 37°13′21.1″N, 21°56′58.5″E
  22. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.33.3.
  23. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 353, 360.
  24. ↑ Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.16.7.
  25. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.34.12; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.16.23, Θηναγοῦσα tai Θιναγοῦσα; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.12 s. 19. § 56.
  26. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 4.13; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.12 s. 19. § 55; Pomponius Mela: De situ orbis 2.7.
  27. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 8.35.1.
  28. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 8.34.
  29. ↑ Titus Livius: Rooman synty 35.30.
  30. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.1.
  31. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.2.
  32. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.3.1.
  33. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 366.
  34. ↑ a b Palace of Nestor Terrabook. Viitattu 1.11.2021.
  35. ↑ Homeros: Ilias 9.149–152.
  36. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 359; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 15.66.
  37. ↑ Eforos, teoksessa Strabon: Geografika VIII s. 361.
  38. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Μεσόλα.
  39. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 360–361.
  40. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.3.
  41. ↑ Homeros: Ilias 2.604.
  42. ↑ Davis, Jack L. & Stocker, Sharon R.: Messenia Wiley Online Library. Viitattu 1.11.2021.
  43. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 3.2.6, 4.4.2, 4.31.3; vrt. Strabon: Geografika VI s. 257, VIII s. 362.
  44. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 1.101–103; Pausanias: Kreikan kuvaus 4.24.5–.
  45. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.26.2.
  46. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 15.66; Pausanias: Kreikan kuvaus 4.27.
  47. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.27.11.
  48. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 362.
  49. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.28.2.
  50. ↑ Polybios: Historiai 9.28.
  51. ↑ a b Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 4.43.
  52. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.26.3.
  53. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.29.9.
  54. ↑ Polybios: Historiai 3.19; Pausanias: Kreikan kuvaus 4.29.1–5, jossa tämä yritys laitetaan virheellisesti Makedonian kuninkaan Demetrios II:n nimiin.
  55. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.29.10.
  56. ↑ Titus Livius: Rooman synty 34.35; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Flamininus 13.
  57. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.30.11–12; Titus Livius: Rooman synty 39.49; Polybios: Historiai 24.9–, 25.1.
  58. ↑ a b c Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 4.43.
  59. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.31.2, vrt. 4.30.2.
  60. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 4.1.1, 4.30.1.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antiikin_Messenia&oldid=21993359”