Eforos Kymeläinen
Eforos Kymeläinen (m.kreik. Ἔφορος ὁ Κυμαῖος, Eforos ho Kymaios, lat. Ephorus Cumaeus; n. 400–330 eaa.) oli antiikin kreikkalainen historioitsija, joka oli kotoisin Kymestä Aioliista.[1]
| Eforos Kymeläinen | |
|---|---|
| Ἔφορος ὁ Κυμαῖος | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 400 eaa. Kyme, Aiolis |
| Kuollut | n. 330 eaa. |
| Ammatti | historioitsija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | antiikki |
| Pääteokset | Historiai |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä
muokkaaEforos oli Sudan mukaan joko Demofiloksen tai Antiokhoksen poika; koska Plutarkhos mainitsee vain Demofiloksen[1][2] ja koska myös Eforoksen pojan nimi oli Demofilos,[1][3] on uskottavinta, että hänen isänsä oli Demofilos. Eforos oli Theopompoksen aikalainen ja eli noin vuonna 408 eaa., vaikka hänen säilyneet katkelmansa toimittanut Meier Marx erehtyi ja piti tätä vuotta syntymäaikana. Eforos eli vielä Aleksanteri Suuren hallituskauden alettua, sillä Klemens Aleksandrialainen kertoo hänen laskeneen herakleidien paluusta vuoteen 333 eaa. yhteensä 735 vuotta.[1][4] Hänen elämänsä merkittävin kausi sijoittuu siis Filippos II:n aikaan.[1]
Eforos opiskeli retoriikkaa Isokrateen johdolla tämän koulussa Khioksella. Kotikaupunkiinsa palattuaan ja epäonnistuttuaan yhteiskunnallisella uralla hänen isänsä lähetti hänet uudelleen opiskelemaan. Tällä kertaa hän omistautui opinnoille menestyksellisesti ja saavutti mainetta Isokrateen oppilaana yhdessä Theopompoksen kanssa.[1][5] On viitteitä siitä, että Eforos olisi jopa aloittanut uransa julkisena puhujana,[6] mutta Isokrates kehotti häntä suuntautumaan historiankirjoittamiseen. Isokrates neuvoi rauhallisluonteista Eforosta kirjoittamaan Kreikan varhaisesta historiasta, kun taas tulisieluisemmalle Theopompokselle hän suositteli myöhäisempien aikojen kuvaamista.[1][7]
Plutarkhoksen mukaan Eforos joutui myöhemmin syytetyksi salaliitosta Aleksanteri Suurta vastaan, mutta onnistui vakuuttavasti puolustautumaan.[1][8]
Eforoksen poika Demofilos jatkoi historioitsijana isänsä jalanjäljissä.[1] Myöhemmin toimi historioitsija Eforos Kymeläinen nuorempi.[9]
Teokset
muokkaaEforoksen teoksista merkittävimpiä olivat seuraavat; niistä yksikään ei ole säilynyt nykyaikaan:[1]
- Historiai (Ἱστορίαι, ”Historiat”) – Eforoksen pääteos, käsitti kolmekymmentä kirjaa ja kattoi noin 750 vuoden ajanjakson. Se alkoi herakleidien paluusta tai – Sudan mukaan – Troijan ajoista ja ulottui aina Perinthoksen piiritykseen vuonna 341 eaa. Mukana oli sekä kreikkalaisten että ”barbaarien” historiaa, ja teos oli siten ensimmäinen kreikkalainen yritys laatia yleishistoria.[1][10]
- Keksinnöistä (Περὶ εὑρημάτων, Peri heurēmatōn) – Kaksi kirjaa käsittänyt teos keksinnöistä.[1][11]
- Paikallinen kokoelma (Σύνταγμα ἐπιχώριον, Syntagma epikhōrion) – Vaikuttaa olleen lähinnä osa Historiai-teoksen viidennestä kirjasta.[1][12]
- Sanankäytöstä (Περὶ λέξεως, Peri lekseōs) – Teos tyylistä ja kielenkäytöstä. Tämäkin teos on saattanut olla vain osa Historiai-teosta.[1][13]
Suda mainitsee vielä joitakin muita teoksia, kuten Hyvistä ja pahoista (Περὶ ἀγαθῶν καὶ κακῶν, Peri agathōn kai kakōn) ja Yleisluontoisia paradokseja koskevat kirjat (Παράδοξα τῶν ἑκασταχοῦ βιβλία, Paradoksa tōn hekastakhū biblia), joista ei kuitenkaan tiedetä enempää, ja on mahdollista, että nekin ovat olleet pelkkiä otteita tai lyhennelmiä Historiai-teoksen osista, jotka myöhemmät kokoajat ovat julkaisseet hänen nimellään.[1]
Tekstilaitokset
muokkaaEforoksen teosten katkelmat, joiden määrä olisi luultavasti huomattavasti suurempi, jos Diodoros Sisilialainen olisi aina maininnut lähteensä, keräsi ensimmäisenä Meier Marx (Karlsruhe, 1815, 8vo.). Hän julkaisi myöhemmin lisäyksiä C. A. H. Friedemannin ja C. G. Seeboden teoksessa Miscellanea critica (2.4, s. 754 jne.). Ne sisältyvät myös Karl ja Theodor Müllerin teokseen Fragmenta historicorum Graecorum (s. 234–277, Pariisi, 1841, 8vo.). Molemmat toimittajat ovat liittäneet editioihinsa kriittiset tutkielmat Eforoksen elämästä ja kirjoituksista.[1]
Arviontia
muokkaaMitä tulee Eforoksen luonteeseen historioitsijana, meillä on runsaasti todisteita siitä, että hän pyrki yksinkertaisen ja vilpittömän luonteensa mukaisesti esittämään uskollisen kuvauksen niistä tapahtumista, joista hän kertoi. Hän osoitti järkevyyttä siinä, ettei yrittänyt kirjoittaa historiaa ajalta ennen herakleidien paluuta. Kuitenkin myös tätä myöhempi historia oli yhä suuresti sekoittunut taruihin ja myyttisiin perinteisiin, ja hänen yrityksensä löytää alkuperäinen historiallinen kertomus karsimalla pois se, mitä hän piti myyttisenä tai tarumaisena, epäonnistuivat useimmissa tapauksissa pahoin ja olivat toisinaan jopa järjettömiä ja lapsellisia. Hän käytti kyllä eräänlaista kritiikkiä, mutta se ei vastaa todellisen historioitsijan otetta,[1][14] ja toisinaan hän jopa pakotti lähteensä tukemaan omia näkemyksiään.[1]
Varhaisempien aikojen osalta Eforos näyttää suosineen logografeja eeppisten runoilijoiden sijaan, vaikkei jättänyt jälkimmäisiäkään täysin huomiotta. Myös historian myöhemmissä osissa, joissa Eforoksella oli käytettävissään sellaisia oppaita kuin Herodotos, Thukydides ja Ksenofon, hänen kertomuksensa poikkesivat niin selvästi näistä suurista edeltäjistä – ja asioissa, joissa nämä olisivat ansainneet luottamuksen – ettei Eforosta voida pitää varmana ja luotettavana historiallisena lähteenä.[1]
Ankarin Eforoksen kriitikoista oli Timaios, joka ei jättänyt käyttämättä tilaisuutta päästä huomauttamaan hänen epätarkkuuksistaan. Useat kirjailijat, kuten filosofit Aleksinos[1][15] ja Straton,[1][16] kirjoittivat myös erillisiä teoksia Eforosta vastaan. Porfyrios syyttää Eforosta jatkuvasta plagioinnista,[1][17] mutta tämä syytös on epäilemättä suuresti liioiteltu, sillä säilyneissä katkelmissa ei ole havaittavissa viitteitä plagioinnista, vaan usein Eforos jopa kiistää edeltäjiensä väitteitä.[1][18] Polybios kehuu Eforosta merisodankäynnin tuntemuksesta, mutta lisää, että hän oli täysin tietämätön maasodankäynnistä.[1][19] Strabon tunnustaa hänen ansionsa toteamalla, että hän erotti historiallisen aineksen maantieteellisestä.[1][20] Maantieteellisen osuuden suhteen hän ei tyytynyt pelkkiin nimiluetteloihin, vaan sisällytti siihen tutkielmia kansojen alkuperästä, valtiojärjestyksistä ja tavoista, ja monet meille säilyneet maantieteelliset katkelmat sisältävät eläviä ja kauniita kuvauksia.[1][21]
Mitä Eforoksen tyyliin tulee, se on sellainen kuin Isokrateen oppilaalta voisi odottaa: selkeä, kirkas ja huolellisesti hiottu, mutta samalla lavea ja vailla voimaa ja energiaa, niin ettei Eforos yllä opettajansa tasolle.[1][22]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Smith, William: ”Ephorus (1)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Plutarkhos: Delfoissa olevasta E-kirjaimesta (De E apud Delphos) 389a.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 6.232.
- ↑ Klemens Aleksandrialainen: Stromateis 1, s. 403.
- ↑ Menandros Rhetor: Diaireseis apodeiktikai, s. 626, ed. Aldus.
- ↑ Seneca: Mielentyyneydestä (De tranquillitate animi) 6.
- ↑ Suda; Cicero: Puhujasta (De oratore) 3.9; Fotios: Bibliotheke koodeksit 176 ja 260.
- ↑ Plutarkhos: Stoalaisten ristiriitaisuuksista (De Stoicorum repugnantiis) 10.
- ↑ Smith, William: ”Ephorus (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.1, 5.1, 16.14, 26; Polybios: Historiai 5.33, 4.3; Strabon: Geografika 7.302; Klemens Aleksandrialainen: Stromateis 1, s. 403.
- ↑ Suda; Athenaios: Deipnosofistai 4.182, 8.352, 14.637; Strabon: Geografika 13.622.
- ↑ Pseudo-Plutarkhos: De vita et poesi Homeri 2.
- ↑ Theon: Progymnasmata 2 ja 22; Cicero: Puhuja (Orator) 57.
- ↑ Strabon: Geografika 12.550.
- ↑ Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 2.106, 2.110.
- ↑ Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 5.59.
- ↑ Porfyrios, teoksessa Eusebios: Praeparatio evangelica 10.2.
- ↑ Josephus: Apionia vastaan (Contra Apionem) 1.3.
- ↑ Polybios: Historiai 12.25.
- ↑ Strabon: Geografika 8.332.
- ↑ Polybios: Historiai 9.1; Strabon: Geografika 9.400, 10.465, 10.479 jne.
- ↑ Polybios: Historiai 12.28; Dionysios Halikarnassoslainen: De compositione verborum 26; Demetrios: Peri hermeneias § 68; Dion Khrysostomos: Puhumaan kouluttautumisesta (Puhe XVIII) 10 (kreik.) (engl. käännös); Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 28; Filostratos: Sofistien elämät 1.17; Cicero: Puhuja (Orator) 51; Fotios: Bibliotheke 176.