Anders Henrik Falck
Anders Henrik Falck (25. marraskuuta 1772 Kerimäki – 30. marraskuuta 1851 Eura)[1][2] oli suomalainen tuomari ja senaattori, joka toimi senaatin talousosaston varapuheenjohtajana eli Suomen suuriruhtinaskunnan ”pääministerinä” vuosina 1828–1833 sekä samalla senaatin finanssitoimituskunnan päällikkönä vuosina 1820–1833. Hän oli Suomen kenraalikuvernöörinä toimineen Arseni Zakrevskin luottomies js suosikki ja siten merkittävä vallankäyttäjä. Falck omisti Kauttuan ja Leineperin ruukit.
Elämä ja virkaura muokkaa
Falck kuului Savonlinnan seudulla vaikuttaneeseen Falck-sukuun, jonka aatelinen haara polveutuu hänestä.[3][4] Falckin vanhemmat olivat Karjalan pohjoisen voutikunnan kruununvouti Isaac Falck ja Helena Olsoni.[1] Falck synty Kerimäen Kumpurannan kylässä.[5] Hän valmistui vuonna 1785 ylioppilaaksi yksityistodistuksella, opiskeli Turun akatemiassa ja suoritti tuomarintutkinnon. Hän työskenteli vuosina 1795–1802 Turun hovioikeudessa auskultanttina, ylimääräisenä notaarina, kanslistina, ylimääräisenä viskaalina ja viimeksi notaarina, ja sai varatuomarin arvon vuonna 1797.[1] Vuodesta 1802 Falck oli Ala-Satakunnan tuomiokunnan kihlakunnantuomari.[1][6] Suomen Venäjään liittämisen jälkeen hän oli vuonna 1810 Turun ja Porin laamannikunnan virkaatekevänä laamannina ja sai vuonna 1812 hovioikeudenneuvoksen arvonimen.[1]
Falck hoiti vuonna 1814 kolmen kuukauden ajan Vaasan läänin maaherran virkaa.[1][7] Helmikuussa 1816 hänet nimitettiin senaatin oikeusosaston jäseneksi. Vuonna 1820 hän siirtyi senaatin talousosastoon finanssitoimituskunnan päälliköksi.[6] Hän sai samana vuonna valtioneuvoksen, vuonna 1826 todellisen valtioneuvoksen ja vuonna 1828 salaneuvoksen arvonimen.[1] Hänet aateloitiin vuonna 1830.[1][3] Falck oli senaattoriuden ohella Turun ja Porin laamannikunnan laamanni vuosina 1822–1843.[1][2]
Kenraalikuvernööriksi vuonna 1824 tullut Arseni Zakrevski arvosti Falckin kykyjä, joten Falckista tuli Zakrevskin luottohenkilö senaatissa ja yksi tämän tärkeimmistä suomalaisista neuvonantajista ja harvoista suomalaisista suosikeista. Falck kuului vuonna 1825 Zakrevskin johtamaan komiteaan, joka pohti lahjoitusmaakysymyksen ratkaisua. Vuonna 1827 hän osallistui Turun palon jälkeisiin avustustoimiin ja sai jäsenyyden komiteassa, joka valmisteli akatemian siirtoa Turusta Helsinkiin. Zakrevskin tahdosta Falck nimitettiin tammikuussa 1828[7] senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi, ja hän säilytti samalla finanssitoimituskunnan päällikkyyden. Koko senaatin historian aikana vain Falck ja myöhemmin L. G. von Haartman toimivat yhtä aikaa kummassakin tehtävässä. Falck ja Zakrevski muodostivat tämän jälkeen Suomen talouspolitiikkaa johtaneen kaksikon.[6]
Falck jarrutti pitkään kaavailtua valuutanvaihtoa eli Ruotsin kruunun korvaamista Venäjän ruplalla, mikä toteutui vasta hänen jälkeensä vuonna 1840.[6] Toimiessaan talousosaston puheenjohtajana hän edisti Suomen taloutta perustamalla maanviljelyn ja teollisuuden kehittämiseksi rahaston.lähde? Falckille myönnettiin vuonna 1831 erityisvaltuudet johtaa toimia Suomeen leviämässä ollutta koleraepidemiaa vastaan.[6][8] Hän sai tällöin antaa määräyksiä koko senaatin vallalla ja vastasi toimistaan ainoastaan kenraalikuvernöörille.[6]
Hieman ennen kuin Zakrevski jätti kenraalikuvernöörin viran, hän ja Falck järjestivät vuonna 1831 L. G. von Haartmanin ja Carl Fredrik Richterin siirretyiksi pois senaatin talousosastosta.[9] Haartmanin toimittaminen pois senaatista oli ollut Falckin toive.[6] Alexander Armfelt piti tätä ”valtiokaappauksena” ja pelotustoimena, jolla jäljelle jääneitä senaattoreita painostettiin kuuliaisemmiksi kenraalikuvernöörille ja ”tämän alter egolle” Falckille. Senaatin talousosaston arvostus alkoi laskea, koska sen katsottiin menettäneen pätevimmät jäsenensä.[9] Zakrevskin lähdettyä Suomesta Falck menetti tärkeimmän tukijansa ja Armfelt alkoi vuorostaan ajaa hänen eroaan senaatista.[6] Uusi kenraalikuvernööri Aleksandr Menšikov halusikin koota mieleisensä senaatin,[9] joten Falck pyysi ja sai eron tehtävistään huhtikuussa 1833.[6] Valtion finanssien on sanottu jääneen sekavaan tilaan hänen lähtiessään.[2]
Perhe ja omistukset muokkaa
Falckin ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1802 Agata Eleonora Timm, joka kuoli vuonna 1837. Falck nai seuraavana vuonna tämän siskon Johanna Karolina Timmin.[6] Molempien isä oli vuonna 1801 kuollut ruukinpatruuna Johan Parmen Timm, jonka Euralla omistama Kauttuan ruukki siirtyi perintönä Falckin haltuun.[5][6] Timmin kuolinpesä luovutti ruukin hoidon Falckille tämän solmiessa ensimmäisen avioliittonsa.[5] Falckilla oli ensimmäisestä avioliitostaan kolme poikaa ja kaksi tytärtä.[6]
Falck rakennutti Kauttuan ruukinkartanon nykyisen rakennuksen vuonna 1802, ja sitä laajennettiin kahdella siivellä vuonna 1824.[10] Hän rakennutti Kauttuaan myös uuden sahan.[5] Falck eli viimeiset vuotensa kartanossa ja kuoli siellä vuonna 1851.[6][7]
Falck omisti myös Kullaalla sijainneen Leineperin (Fredriksforsin) ruukin,[1] jonka hän osti valtiolta vuonna 1830.[5] Samana vuonna hän osti lisäksi Sillbölen kaivoksen Helsingin pitäjässä yhdessä John Jacob Julinin ja Gustaf Idestamin kanssa.[11]
Euralaisen kummitustarinan mukaan Kauttuan kartanossa kummitteleva ”Valkea neito” olisi Falckin ahdistelema ja itsemurhan tehnyt kotiopettaja, jonka Falck olisi haudannut talon kivijalkaan.[10]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Kotivuori, Yrjö: Anders Henrik Falck. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ a b c Falck, Anders Henrik hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b Falck. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- ↑ Yrjö Hormia: Falck Genos 24 (1953), Suomen Sukututkimusseura (Internet Archive). Viitattu 22.5.2023.
- ↑ a b c d e Juhani Aho: Antti Ahlström, hans liv och verksamhet, s. 194–195, 197, 199, 202, 207 (1904) (ruotsiksi) Runeberg.org.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Kristiina Kalleinen: Falck, Anders Henrik (1772 - 1851) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c Geheimerådet Anders Henrik Falck. (ruotsiksi) Finlands Allmänna Tidning 16.12.1851, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
- ↑ Pesonen, Niilo: Piirilääkärinä Suomessa 1800-luvulla, s. 15. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16283-3
- ↑ a b c Raimo Savolainen (toim.): Suomen keskushallinnon historia 1809–1996, s. 102–103, 112–113. Helsinki: Hallintohistoriakomitea/Edita, 1996.
- ↑ a b Kauttuan Ruukinkartano Euran kunta. Viitattu 23.5.2023.
- ↑ Ari Martinaho: Sillbölen kaivoksen tarina Myyr-York Times 3.9.2019. Viitattu 23.5.2023.
| Edeltäjä: Samuel Fredrik von Born |
Keisarillisen Suomen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja 1828–1833 |
Seuraaja: Gustaf Hjärne |
|