Notaari on eräiden, nykyisin yleensä lainoppineisuutta vaativien tehtävien nimike. Nimitys tulee latinan kielen sanasta nota ’merkki’, josta seuraa notitia ’muistiinpanot’. Notarius oli luotettu kirjuri / sihteeri, notarius publicus julkinen notaari. Notaareja on perinteisesti ollut oikeusistuimissa ja kirkossa. Myös pankkien notariaattipalvelujen nimi on samaa juurta. Monissa Euroopan maissa notaarilaitos on virallisia tehtäviä hoitava oikeudellinen instituutio. Eurooppalaisessa perinteessä notaarit ovat virallisesta asemastaan huolimatta yleensä yksityisiä ammatinharjoittajia.

SuomessaMuokkaa

OikeusistuimetMuokkaa

Käräjäoikeudessa käräjänotaari on tuomioistuinharjoittelua (auskultointi) suorittava juristi. Käräjänotaariksi voidaan nimittää oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittanut. Ennen harjoittelun alkamista käräjänotaarin on annettava tuomarinvakuutus käräjäoikeudessa. Käräjänotaari perehtyy käräjäoikeuden kanslian tehtäviin sekä laamannin määräyksestä käsittelee ja itsenäisesti ratkaisee tiettyjä oikeudelle ratkaistavaksi tuotuja asioita, ei kuitenkaan laatunsa tai laajuutensa vuoksi vaikeana pidettävää asiaa. Käräjänotaari voi toimia eräissä asioissa myös lautamieskokoonpanon puheenjohtajana. Tuomioistuinharjoittelun suorittanut juristi voi hakea tuomarinkoulutuslautakunnalta oikeutta käyttää varatuomarin arvonimeä.[1]

Tuomioistuinharjoittelu voidaan suorittaa osittain myös hovioikeudessa tai hallinto-oikeudessa.[1]

Lisäksi esimerkiksi vakuutusoikeudessa ja hallinto-oikeuksissa työskentelee valmistelevissa tehtävissä notaarin nimikkeellä viranhaltijoita, jotka eivät osallistu itse asian ratkaisemiseen.

Julkinen notaariMuokkaa

Julkinen notaari on viranhaltija, joka todistaa allekirjoituksia, tallelokeron avaamisia ja sulkemisia, valvoo arvontoja sekä muita sellaisia. Julkiselta notaarilta vaaditaan oikeustieteen kandidaatin tai maisterin tutkinto. Julkisia notaareita ovat virkaan määrätyt Digi- ja väestötietoviraston sekä Ahvenanmaan valtionviraston virkamiehet.[2] Joitakin julkisen notaarin palveluita tarjotaan myös Suomen konsulaateissa.

TutkinnotMuokkaa

Varanotaari ja oikeusnotaari ovat alempia oikeustieteellisia yliopistotutkintoja.

Kirkollinen virkaMuokkaa

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokapituleissa on perinteisesti ollut notaarin virka. Virka poistui kirkkojärjestyksen sääntelystä vuoden 2004 uudistuksessa. Viran kelpoisuusehtona oli tällöin soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Tuomiokapitulin notaarin tehtävät vaihtelevat jonkin verran hiippakuntien kesken. Yleensä notaari toimii tuomiokapitulin sihteerinä ja eräiden hallintoasioiden esittelijänä. Vuonna 2006 Lapuan hiippakunnassa ei ole notaarin virkaa. Suuri osa notaareista on ollut hallintotieteilijöitä tai pappeja. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen kansliaan kuuluu notaarin tehtävänimike. Tehtävä ei ole erillinen virka, vaan kirkkohallitus tai kirkolliskokouksen kansliavaliokunta nimittää siihen kirkolliskokouksen toimikaudeksi henkilön, joka yleensä päätoimenaan hoitaa muuta tehtävää. Myös kirkollisissa virkaanasettajaisissa (esimerkiksi piispan, kirkkoherran ja kappalaisen) toimii notaari, joka lukee virkamääräyksen.

Suomen katolisen kirkon hiippakunnan kuuriassa ja oikeusistuimessa toimii notaari. Vatikaanin kuuriassa apostolinen protonotaari on korkea viranhaltija. Nimitystä käytetään myös korkeana arvonimenä.

LähteetMuokkaa

  1. a b Ajantasainen lainsäädäntö: Laki tuomioistuinharjoittelusta 674/2016 Finlex. Edita Publishing Oy. Viitattu 30.3.2020.
  2. Edita Publishing Oy: FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Laki julkisesta notaarista 420/2014 finlex.fi. Viitattu 13.4.2020.