Alttarikukat
Alttarikukat ovat kirkon alttarille tai kuoriin, alttarin lähelle sijoitettuja leikkokukkia.
Alttarikukat olivat käytössä jo varhaiskirkon aikana, mutta ne jäivät pois käytöstä keskiajalla. Kukkien käyttö alttarin tai kuorin koristeena on suhteellisen nuori tapa.[1] Maljakkoon asetellut kukat tulivat käyttöön vasta 1600-luvulla.[2]
Kukat ja kynttilät alttarin tai kuorin koristuksena liittyvät jumalanpalvelustilan ja sen sisustuksen symboliviestintään. Ne voivat olla osa sanoman välittämistä jumalanpalvelukseen osallistujalle samalla tavalla kuin kirkkotilan muoto ja koko sekä alttari ja kuori, kuvat, paramentit, liturgiset esineet ja niiden sijoittelu sekä kirkkotilan koko kuvaohjelma.[3]
Kukat käytetään koristaman kirkkotilaa. Alttarilla tai kuorissa niillä korostetaan alttarin merkitystä kirkon toiminnallisena keskuksena. Kukkien valinnassa ja käytössä on myös joitain perinteitä. Alttarille ei yleensä tuoda ruukussa kasvavia kukkia vaan leikkokukkia tai muovikukkia. Kukkia voidaan asettaa myös lattialle, alttarin viereen, eteen tai erillisille korokkeille.[3]
Katolisissa kirkoissa ei kukkia suosita asetettavaksi alttaripöydälle vaan alttarin ympärille. Paastonaikoina ei kukkia käytetä alttarilla muuta kuin erityisinä juhlapäivinä.[4]
Alttaria tai kuoria koristavien kukkien valinnassa vallitsee suuri vapaus. Kirkkovuoden liturgiset värit voi ottaa huomioon, mutta niitä ei tarvitse seurata orjallisesti. Eräillä kirkkovuoden pyhäpäivillä ja ajanjaksoilla on perinteinen kukkansa ja erityisesti juhla-aikoihin on muotoutunut pysyvää käytäntöä.[2]
Esimerkiksi joulunaikaan liittyviä kukkia ovat ruusu (Kristuksen symboli), punaiset tulppaanit, hyasintti, kielo (Marian symboli). Muualle kuin alttarille sopivat myös joulutähti ja amaryllis. Marian ilmestyspäivänä ja muina Marianpäivinä voidaan käyttää valkoisia liljoja, valkoisia tulppaaneja, hyasintteja tai ruusuja. Pitkäperjantaina käytetään usein viittä punaista ruusua (Kristuksen viisi haavaa) alttarilla tai muualla kuorissa, mutta alttari voi olla myös kokonaan riisuttu kukista. Ruusujen lisäksi voidaan käyttää orjantappurasta tehtyä kruunua. Pääsiäisenä käytetään pääsiäisliljoja eli keltanarsissseja. Helluntaina ja helluntaijakson aikana käytetään usein valkoisia narsisseja eli ”helluntaililjoja”, kahtatoista punaista tai punakeltaista tulppaania apostolien vertauskuvana tai punaisia neilikoita tai akileijoja rakkauden vertauskuvana. Helluntaijakson aikana, kesällä, voidaan myös käyttää erivärisiä luonnonkukkia.[3]
Osa alttarikukista voidaan jättää sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen alttarille, missä ne kuihtuvat ja muistuttavat katoavaisuudesta. Ruukuissa olevat kukat, esimerkiksi joulun aikaan suositut joulutähdet tulisikin sijoittaa alttaripöydän asemasta alttarin lähelle omiin asetelmiin.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Carl-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum Handbok för kyrkvärdar, s. 49, 50. Verbum, 1990. ISBN 91-526-1646-0. (ruotsiksi)
- ↑ a b Frithiof Dahlby, Lars-Åke Lundberg: Nya kyrkokalendern, s. 228. Verbum, 1983. ISBN 91-526-0297-4.. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 67, 68. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8.
- ↑ General Instruction Of The Roman Missal Institutio Generalis Missalis Romani (Kohta 305) vatican.va. Viitattu 24.3.2021. (englanniksi)