Jaloritarinkukka
Jaloritarinkukka (Hippeastrum Hortorum-Ryhmä tai Hippeastrum × hortorum)[1][2] on usean lajin risteymänä syntynyt kasvilajikeryhmä narsissikasveihin (Amaryllidaceae) kuuluvassa ritarinkukkien (Hippeastrum) suvussa. Jaloritarinkukkaa kutsutaan usein amaryllikseksi.[3] Varsinaisesti suomenkielinen nimi amaryllis kuitenkin viittaa lajiin Amaryllis belladonna.[4][5]
| Jaloritarinkukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Narsissikasvit Amaryllidaceae |
| Alaheimo: | Amaryllidoideae |
| Suku: | Ritarinkukat Hippeastrum |
| Lajikeryhmä: | Hortorum-Ryhmä |
| luokitusjärjestelmä: | APG III |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hippeastrum Hortorum-ryhmä |
|
Kuvaus muokkaa
Jaloritarinkukka on monivuotinen ruohovartinen sipulikasvi. Se muodostaa yhden tai useamman kukintovarren ja niiden ympärille lehtiruusukkeen. Ruusukkeessa on usein 3–4 lehteä. Lehdet ovat kapeita, usein yli 50 senttimetriä pitkiä ja 5–6 senttimetriä leveitä.[3][6]
Kukintovarsia on usein kaksi.[3] Ne ovat yleensä noin 46–51 senttimetriä pitkiä.[6] Jokaisessa kukinnossa on 2–7 noin 15 senttimetriä leveää kukkaa.[6] Kukka on muodoltaan kellomainen.[3]
Käyttö muokkaa
Jaloritarinkukkaa kasvatetaan koristekasvina laajalti ympäri maailmaa. Trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla sitä voidaan kasvattaa ulkotiloissa puistoissa ja puutarhoissa.[6] Kylmemmillä ilmastoalueilla sitä käytetään yleensä ruukkukasvina. Ruukkukasvina sitä myydään paljon varsinkin jouluisin.[3] Jaloritarinkukkaa käytetään myös leikkokukkana.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Ella Räty: Viljelykasvien nimistö, s. 74. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 23.12.2012.
- ↑ a b c d e Jaloritarinkukka Puutarha.net. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 23.12.2012.
- ↑ Ella Räty: Viljelykasvien nimistö, s. 22. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (amaryllis) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 23.12.2012.
- ↑ a b c d e Hippeastrum hybrids Floridata.com. Viitattu 23.12.2012. (englanniksi)