YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 2758

Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselma 2758 (yksink.: 联合国大会2758号决议; perint.: 聯合國大會2758號決議; pinyin: Liánhéguó dàhuì èr-qī-wǔ-bā hào juéyì) on Yhdistyneiden kansakuntien 26. yleiskokouksessa 25. lokakuuta 1971 hyväksytty päätöslauselma.^[1]

Päätöslauselman hyväksymisen johdosta Kiinan kansantasavalta (tästä lähtien Kiina) tunnustettiin YK:ssa Kiinan lailliseksi hallitukseksi ja Kiinan tasavalta (tästä lähtien Taiwan) menetti paikkansa.

Tausta muokkaa

Kiinan sisällissodasta lähtien sekä Kiina että Taiwan ovat molemmat katsoneet olevansa koko Kiinan ainoa laillinen hallitus. Tästä syystä molemmat eivät voi olla samaan aikaan YK:n jäseniä. Alun perin YK:n Kiinalle tarkoitettu paikka meni Taiwanille.^[2]

Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon jälkeen Albania alkoi lähestyä Kiinaa, joka puolestaan alkoi tukea Albaniaa taloudellisesti. Albania alkoi nostaa Kiinalle tärkeitä asioita esille YK:ssa, jossa sillä oli paikka, mutta Kiinalla ei.^[3]

Italia esitti jo 1960-luvun lopulla niin sanottua kahden Kiinan ratkaisua. Kiina vastusti tätä ja toi kantansa esille Albanian kautta.^[4] Yhdysvallat kannatti kahden Kiinan mallia hyödyntääkseen Kiinan potentiaalia kamppailussa Neuvostoliittoa vastaan. Lisäksi Yhdysvallat ei halunnut kiristää jännitteitä Vietnamissa.^[5]

Äänestys ja tulos muokkaa

26. yleiskokouksen aikana Albania teki aloitteen Taiwanin paikan siirtämisestä Kiinalle, ja aloitteen mukaan ”Tšiang Kai-šekin blokin” karkottamisesta. Tällainen YK:n jäsenmaan statuksen muutos on vuodesta 1961 vaatinut kahden kolmasosan enemmistön. Taiwanin edustajat poistuivat salista ennen päätöslauselman hyväksymistä välttääkseen häpeän.^[2]^[6]^[7]

Aänestys muokkaa

Äänestys		Tilat	Jäsenten prosenttiosuus	Prosenttiosuus äänistä
Puolesta	76	Afganistan Albania Algeria Itävalta Belgia Bhutan Botswana Bulgaria Burma Burundi Valko-Venäjän SNT Kamerun Kanada Ceylon Chile Kuuba Tšekkoslovakia Tanska Ecuador Egypti Päiväntasaajan Guinea Etiopia Suomi Ranska Ghana Guinea Guyana Unkari Islanti Intia Iran Irak Irlanti Israel Italia Kenia Kuwait Laosin kuningaskunta Libya Malesia Mali Mauritania Meksiko Mongolia Marokko Nepal Alankomaat Nigeria Norja Pakistan Jemenin demokraattinen kansantasavalta Kongon kansantasavalta Peru Puola Portugali Romania Ruanda Senegal Sierra Leone Singapore Somalia Sudan Ruotsi Syyria Togo Trinidad ja Tobago Tunisia Turkki Uganda Ukrainan SNT Neuvostoliitto Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta Tansanian yhdistynyt tasavalta Jemenin arabitasavalta Jugoslavia Sambia	59,37%	68,46%
Vastaan	35	Australia Bolivia Brasilia Keski-Afrikan tasavalta Tšad Kongon demokraattinen tasavalta Costa Rica Dahomeyn tasavalta Dominikaaninen tasavalta El Salvador Gabon Gambia Guatemala Haiti Honduras Norsunluurannikko Japani Khmerin tasavalta Lesotho Liberia Madagaskar Malawi Malta Uusi-Seelanti Nicaragua Niger Paraguay Filippiinit Saudi-Arabia Etelä-Afrikka Swazimaa Yhdysvallat Ylä-Volta Uruguay Venezuela	27,34%	31,53%
Pidättäytyi äänestämästä	17	Argentiina Bahrain Barbados Kolumbia Kypros Fidži Kreikka Indonesia Jamaika Jordania Libanon Luxemburg Mauritius Panama Qatar Espanja Thaimaa	13,28%	X
Yhteensä	128		100%	100%
^[8]

Reaktioita muokkaa

Taiwanin tärkein kauppakumppani Yhdysvallat lakkasi tunnustamasta sitä viralliseksi Kiinaksi Jimmy Carterin kaudella vuonna 1979.^[9]

Päätöslauselma ”palautti” Kiinan paikan YK:ssa Pekingille joidenkin tulkintojen mukaan. Albania puhui ”palauttamisesta” jo vuonna 1971.^[10]

Lähteet muokkaa

↑ Taiwan and the United Nations: Fifty Years After the ROC’s Expulsion – FPRI Events www.fpri.org. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
↑ ^a ^b Sigrid Winkler: Taiwan’s UN Dilemma: To Be or Not To Be Brookings. 20.6.2012. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
↑ Why did Albania Side with China After the Sino-Soviet Split? (Short Animated Documentary) 28.7.2021. History Matters. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
↑ Tanner, Henry: Albania Says Peking Bars Any 2‐China Plan at U. N. The New York Times. 6.10.1971. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
↑ The U.N. seats the People’s Republic of China and expels Taiwan HISTORY. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
↑ The day China joined the UN Taipei Times. 18.10.2015. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
↑ Jean-Marie Henckaerts: The International Status of Taiwan in the New World Order: Legal And Political Considerations. Martinus Nijhoff Publishers, 1996-09-12. ISBN 978-90-411-0929-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.2.2022). (englanniksi)
↑ General Assembly, 26th session :: 1976th plenary meeting, Monday, 25 October 1971, New York. UN digitallibrary, 1974. UN. Artikkelin verkkoversio. en
↑ Taiwan and U.S.–China Relations Asia for educators. 2022. Columbia University. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
↑ ODS Team: ”A/PV.1952” (s. 11) 1971. United Nations. Arkistoitu 23.10.2021. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)

[1] Taiwan and the United Nations: Fifty Years After the ROC’s Expulsion – FPRI Events www.fpri.org. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)

[:ToBeorNotToBe-2] Sigrid Winkler: Taiwan’s UN Dilemma: To Be or Not To Be Brookings. 20.6.2012. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)

[3] Why did Albania Side with China After the Sino-Soviet Split? (Short Animated Documentary) 28.7.2021. History Matters. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)

[4] Tanner, Henry: Albania Says Peking Bars Any 2‐China Plan at U. N. The New York Times. 6.10.1971. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)

[5] The U.N. seats the People’s Republic of China and expels Taiwan HISTORY. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)

[6] The day China joined the UN Taipei Times. 18.10.2015. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)

[7] Jean-Marie Henckaerts: The International Status of Taiwan in the New World Order: Legal And Political Considerations. Martinus Nijhoff Publishers, 1996-09-12. ISBN 978-90-411-0929-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.2.2022). (englanniksi)

[8] General Assembly, 26th session :: 1976th plenary meeting, Monday, 25 October 1971, New York. UN digitallibrary, 1974. UN. Artikkelin verkkoversio. en

[9] Taiwan and U.S.–China Relations Asia for educators. 2022. Columbia University. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)

[10] ODS Team: ”A/PV.1952” (s. 11) 1971. United Nations. Arkistoitu 23.10.2021. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]