Avaa päävalikko

Viaporin pommitus

Krimin sodan taistelu
Viaporin pommitus
Osa Krimin sotaa
Päivämäärä:

9.–11. elokuuta 1855

Paikka:

Suomenlinna

Lopputulos:
Osapuolet

 Venäjän keisarikunta

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Ranskan lippu Ranska

Komentajat

amiraali Dundas
amiraali Penaud[1]

Vahvuudet

Suomenlinnan puolustus

77 laivaa

Tappiot

55 kuollutta
204 haavoittunutta

Viaporin pommitus oli englantilais-ranskalaisen laivaston Krimin sodan aikana suorittama Viaporin linnoituksen (nyk. Suomenlinna) 46 tuntia kestänyt pommitus vuonna 1855. Pommituksen tarkoituksena oli tuhota linnoituksen laivastotarvikkeet.

Tapahtumien kulkuMuokkaa

Maanantaina 6. elokuuta 1855 Melkin, Pihlajasaaren ja Katajaluodon[1] välille kaarevaksi muodostelmaksi kokoontui kymmenen linjalaivaa, seitsemän fregattia, kaksi korvettia, kuusitoista bombardia, kaksikymmentäviisi tykkivenettä, neljä uivaa patteria, kaksi jahtia, viisi kuljetuslaivaa ja priki noin 4½–5½ kilometrin päähän Suomenlinnasta, jota silloin kutsuttiin Sveaborgista muunnetulla nimellä Viapori.

Suurin alus oli amiraali Dundasin HMS Duke of Wellington[1].

Torstaina 9. elokuuta laivoilta kuului Helsinkiin virrenveisuuta, jonka jälkeen noin kello 7 Britannian kuninkaallisen laivaston ja Ranskan laivaston alukset alkoivat ampua tykeillään kohti Viaporia. Torstaina noin kello 12 räjähti pommikellari suurella paukkeella. Ammuntaa kesti noin 46 tuntia.[2]

Viaporin tykkien kantama ei riittänyt ulottumaan brittiläis-ranskalaiseen laivasto-osastoon. Osaston järeimmät alukset, linjalaivat, eivät ampuneet Viaporiin tulituksen aikana, koska nekin olivat tykinkantamaltaan Viaporin ulkopuolella. Toisaalta linjalaivoja ei haluttu ajaa lähemmäs Viaporia tulittamisen mahdollistamiseksi, koska Viaporista olisi voitu ampua linjalaivoja ja suuren syväyksen aluksina niiden pelättiin juuttuvan karilla lähempänä Viaporia. Toisen vuorokauden iltana ampuminen heikkeni, mutta sitä jatkui joissain muodoissaan 11. elokuuta 1855 kello 5:een saakka.[3]

VauriotMuokkaa

Pommituksesta tuli 55 kuolonuhria ja 204 haavoittunutta. Puurakennukset olivat palaneet ja jotkin kivirakennukset hajonneet. Itse muurit ja vallit olivat rikkoutuneet vain vähän.[3]

Kaupunkilaisten toimintaMuokkaa

Helsinkiläiset kokoontuivat katsomaan Viaporin pommitusta Ulrikaporin vuorelle (nykyisin Tähtitorninmäki[4]), josta on olemassa taiteellisia kuvateoksiakin.[5]

Vanhankaupungin seutuvilla satojen muuttokärryjen jono ajoi yöllä ulos kaupungista varmuuden vuoksi. Suuri joukko ihmisiä oli vetäytynyt Kaisaniemen puistoon suojaan huonekaluineen ja tavaroineen.[6]

MuistomerkkiMuokkaa

 
Viaporin pommituksessa kaatuneiden venäläisten muistomerkki Santahaminassa.

Nykyisen Maanpuolustuskorkeakoulun päärakennuksen ja auditorion välissä on pyramidin muotoinen muistomerkki, joka pystytettiin Viaporin pommituksen venäläisten sotilasuhrien muistoksi. Muistomerkissä on venäjäksi teksti: "63 matruusin ja sotamiehen, muistoksi, jotka saivat surmansa englantilais-ranskalaisen laivaston pommittaessa Sveaborgia 10.8.1855".[7].

LähteetMuokkaa

  • Väinö Wallin: Itämainen sota Suomessa. Porvoo: WSOY, 1905.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Wallin s. 60
  2. Wallin s.61
  3. a b Wallin s. 62
  4. Juha-Matti Granqvist: Sveaborg-Viapori -projekti blogs.helsinki.fi. Viitattu 14.10.2014.
  5. Hovimäki ja Viapori. Mediakeskus 2005. Tekstin copyright © 2002 Museovirasto.
  6. Wallin s. 63
  7. Viaporin pommituksen uhrien muistomerkki Julkiset veistokset -tietokanta. Helsingin taidemuseo. Viitattu 27.11.2013.