Verebje (ven. Вере́бье) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Novgorodin alueen Malaja Višeran piirissä Venäjällä. Se sijaitsee 35 kilometriä Malaja Višerasta kaakkoon.[1] Kylässä on 400[2] ja kunnassa 1400 asukasta (vuonna 2011)[3].

Verebje
Веребье
Verebjajoen ylittävä rautatiesilta.
Verebjajoen ylittävä rautatiesilta.

Verebje

Koordinaatit: 58°41′N, 32°42′E

Valtio Venäjä
Subjekti Novgorodin alue
Piiri Malaja Višeran piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Väkiluku (2011) 1 400











Maantiede ja asutus muokkaa

Verebjen kunnan pinta-ala on 683,64 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Malaja Višeran piirin Burgan kuntaan, pohjoisessa ja koillisessa Ljubytinon piiriin sekä kaakossa ja etelässä Okulovkan piiriin. Pinta-alasta 90,3 % on metsää, 6,6 % maatalousmaata ja 2,0 % asuinaluetta.[1]

Seudun jokia ovat Msta ja Verebja (alajuoksulla Verebuška). Mstajoen vasen ranta kuuluu Valdain ylängön reuna-alueeseen. Suojeltuja luonnonmuistomerkkejä ovat Verebjan jokilaakson sekä Mstajoen rannalla sijaitsevan Lzin kylän maisemat, Britinskojen ja Burginskojen (Pannitskojen) suoalueet, Mstinski mostin kvartsihiekkaesiintymä sekä Okulovon maisemapuisto.[1]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu 54 kylää: Bolšoje Klenovo, Bolšoje Pehovo, Dubovitsy, Dubrovka, Gar, Golyšino, Gorodištši, Goruška, Gusevo, Haritonovo, Inevo Pole, Jaljomka, Kašira, Kolmykovo, Komel, Kontsy, Krjukovo, Leskunovo, Loštševo, Luka, Lzi, Nižni Perelesok, Nižnije Ostrovtsy, Nizovka, Novaja, Novoselitsy, Oksotši, Okulovo, Olhovka, Oputi, Peljušnja, Povodjo, Podgorje, Podgornoje, Poryhalovo, Posohovo, Požarjo, Šabanovo, Šemjakino, Sorotšino, Starina, Ustje, Verhni Perelesok, Verhnije Ostrovtsy, Vjazovka, Voronkovo, Zaborovje, Zahožka, Zamostje, Zapolek, Zaretšje, Zarutševje, Znamenka ja Zolotoje Koleno[4]. Väkiluvultaan suurimmat kylät ovat Verebje, Oksotši, Podgornoje, Luka ja Gar. Kymmenessä kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[1]

Historia muokkaa

 
Verebjen mutka ja entinen suora rataosuus, joka nyttemmin on rakennettu uudelleen.

Seudulla sijainnut Oksotšin pogosta mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Derevan viidenneksen verokirjassa vuonna 1495. Myöhemmin se kuului Novgorodin läänin Kresttsyn kihlakuntaan.[1] Kunnan eteläosassa on ollut 1600-luvulla syntynyttä karjalaisasutusta. Peter von Köppenin 1800-luvun puolivälissä julkaisemassa etnografisessa kartassa karjalaisten asuttamina mainitaan Golyšinon, Gusevon, Haritonovon ja Zaborovjen kylät[5].

Vuonna 1843 alueen läpi ryhdyttiin rakentamaan Pietarin ja Moskovan välistä rautatietä, joka valmistui vuonna 1851. Mstajoen ja Torbinon aseman välisen jyrkän nousun junaliikenteelle aiheuttamien ongelmien takia radalle rakennettiin vuosina 1877–1881 Verebjen mutka, jolle perustettiin Verebjen ja Oksotšin asemat. Rautatieliikenne toi seudulle taloudellista toimeliaisuutta, tosin jo aikaisemminkin sen kautta oli kulkenut tärkeä Mstajoen kauppareitti.[1] Požarjen volostiin kuuluneissa Verebjen kylässä ja asemalla oli vuonna 1908 yhteensä 722 asukasta, kolme koulua, postiasema, sairaala, 13 kauppaa, joukko käsityöläisiä ja neljä teetupaa[6]. Lähistöllä toimi lasi- ja pullotehdas[1].

Požarjen volosti ja sen keskuksena toiminut Verebjen asema liitettiin vuonna 1918 Malaja Višeran kihlakuntaan. Vuodesta 1927 lähtien Verebje kuului kyläneuvostona aluksi Torbinon ja myöhemmin Malaja Višeran piiriin.[7] Nykyinen kunta on perustettu vuonna 2004[1].

Vuonna 2001 aloitettiin työt Verebjen mutkan suoristamiseksi. Verebjen ja Oksotšin rautatieasemat lakkautettiin uuden radan valmistuttua ja molemmat asemataajamat saivat kylän statuksen vuonna 2005. Rautatieliikenteen siirtymisellä ohitusradalle on ollut kielteinen vaikutus kunnan kehitykseen.[1]

Liikenne, talous ja palvelut muokkaa

Nykyään kunnan alueella sijaitsee kolme rautatien pysähdyspaikkaa. Verebjen kautta kulkee Spasskaja Polistin, Malaja Višeran, Ljubytinon ja Borovitšin välinen päällystetty maantie. Kunnasta on linja-autoyhteydet Malaja Višeraan, Ljubytinoon, Borovitšiin, Pestovoon, Novgorodiin ja Pietariin.[1]

Seudun pääelinkeino on maatalous, joka tuottaa etupäässä maitoa, lihaa, viljaa, perunaa ja vihanneksia. Aikaisemmin toimineet suuret maatalousyritykset ovat tehneet vararikon.[1] Nykyään kunnassa on yksi maatalousyritys ja yli 600 yksityistä palstaviljelmää[3]. Tärkeitä työnantajia ovat puunhankinta sekä Oksotšin psykoneurologinen internaatti. Podgornojessa sijainnut Novgorodin alueen mielisairaala on lopettanut toimintansa.[1]

Garissa toimii lastentarha, Verebjessä alakoulu ja Podgornojessa peruskoulu. Verebjessä, Garissa ja Oksotšissa on ensiapuasemat, kulttuuritalot ja kirjastot.[3] Vähittäiskaupasta vastaa piirin kulutusosuuskunta sekä joukko yksityisyrittäjiä. Verebjessä on pieni baari.[1]

Nähtävyydet ja matkailu muokkaa

Seudulla on lukuisia muinaisia asuin- ja hautapaikkoja. Valtakunnallisia suojelukohteita ovat 700–900-luvuilta peräisin olevat Zolotoje Kolenon kumpuhaudat ja asuinpaikka. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1800-luvulla rakennetut Morkonnitsyn kirkko, Pehovon tsasouna, Lukan, Lzin, Oksotšin ja Podgornojen kartanot sekä Oksotšin rautatieasema.[1]

Gorodištšen kylässä toimii Mstinskije gorki -niminen laskettelukeskus sekä hotelli. Nižni Perelesokissa on maatilalomia tarjoava yksityinen matkailuyritys.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija Verebjinskoje selskoje poselenije Malovišerskogo raiona Novgorodskoi oblasti: Obosnovanije projekta generalnogo plana verbadm.ru. Viitattu 17.10.2012. (venäjäksi)
  2. Ofitsialnyi sait Administratsii Verebjinskogo selskogo poselenija: Spisok selskih naseljonnyh punktov verbadm.ru. Viitattu 4.11.2011. (venäjäksi)
  3. a b c Ofitsialnyi sait Administratsii Verebjinskogo selskogo poselenija: Informatsija o sotsialno-ekonomitšeskom razvitii Verebjinskogo selskogo poselenija za 2010 god verbadm.ru. Viitattu 4.11.2011. (venäjäksi)
  4. Ofitsialnyi sait Administratsii Verebjinskogo selskogo poselenija: Obštšaja informatsija verbadm.ru. Viitattu 4.11.2011. (venäjäksi)
  5. P. v. Koeppen: Ethnographische Karte des St. Petersburgischen Gouvernements. Moskva: Akademie der Wissenschaften zu St. Petersburg, 1849.
  6. Spisok naseljonnyh mest Novgorodskoi gubernii. Vypusk IV: Krestetski ujezd, s. 76–77. Novgorod: Gubernskaja tipografija, 1909.
  7. Administrativno-territorialnoje delenije Novgorodskoi gubernii i oblasti 1727–1995 gg.: Spravotšnik, s. 64, 113, 138. Sankt-Peterburg: Komitet kultury, turizma i arhivnogo dela Novgorodskoi oblasti, Gosudarstvennyi arhiv Novgorodskoi oblasti, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.10.2012). (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa