Vähemmistöhallitus
Vähemmistöhallitus on poliittinen hallitus, johon kuuluvalla/kuuluvilla puolueella/puolueilla on yhteensä vähemmän kuin puolet edustajista valtion parlamentissa. Suomessa siis vähemmistöhallituksia ovat ne hallitukset, joiden takana eduskunnassa on vähemmän kuin 100 kansanedustajaa 200:sta.
Vähemmistöhallitus hallituksen muotona
muokkaaVähemmistöhallitus saatetaan nimittää tilanteessa, jossa enemmistöhallitusta ei ole saatu muodostettua. Vähemmistöhallituksen on yleensä vaikea toteuttaa mitään pitkän aikavälin poliittisia suunnitelmia. Vähemmistöhallituksen toimintaa hankaloittaa sen esitysten mahdollisesti kohtaama vastarinta parlamentin käsittelyssä. Vähemmistöhallitukset jäävät usein lyhytikäisiksi menettäessään parlamentin luottamuksen. Vähemmistöhallituksiin joudutaan tyytymään poliittisten ristiriitojen estäessä enemmistöhallituksen syntymisen. Toisaalta vähemmistöhallitus voi olla myös pitkäikäinen ja menestyksekäs, jos osa oppositiosta tukee sitä lojaalisti. Kyseessä voi olla tilanne, jossa jokin oppositiopuolue pitää vähemmistöhallituksen jatkamista pienempänä pahana kuin sen mahdollisia vaihtoehtoja. Joskus hallitusta tukeva oppositio voi olla mukana neuvottelemassa hallituksen politiikasta, vaikka ei muodollisesti kuulukaan siihen.
Vähemmistöhallitus on usein ollut, mutta ei aina, eräänlainen presidentinhallitus. Valtionpäämies nimittää suostuvaisesta poliittisesta ryhmästä, joka usein on poliittisella kartalla keskivaiheilla, tällaisen toimitusministeristön, toimitettavien asioihin hoitamiseksi siksi kunnes poliittinen ongelmatilanne laukeaa, eli kunnes hallitusneuvottelujen perusteella voidaan nimittää uusi enemmistöhallitus tai pidetään uudet eduskuntavaalit.
Vähemmistöhallituksenkin ministerillä on samat valtuudet kuin ministerillä lain mukaan on. Monissa vähemmistöhallituksissa on ollut joko puolueisiin sitoutumattomia ministereitä tai 1920-30-luvuilla myös poliitikkoja, joilla ei ole puolueensa muodollista tukea hallitukseen osallistumiselle.
Ero muunlaisiin toimitusministeristöihin
muokkaaVähemmistöhallitus on yksi toimitusministeristön tyyppi. Se on hallitus, jolla ei ole varmaa kansanedustuslaitoksen parlamentaarista luottamusta, ja joka on nimitetty lähinnä päivittäisten ja juoksevien asioiden hoitamista varten.
Muista toimitusministeristöistä poiketen vähemmistöhallituksella saattaa olla poliittisia päämääriä. Sen jopa saatetaan odottaa hoitavan tällaisia poliittisia ratkaisuja tai aloitteita, eikä suinkaan pysyvän täysin passiivisena.
Vähemmistöhallitusten muodostumistapoja
muokkaaVähemmistöhallituksen toimessaolon yksi tukijalka on yleensä valtionpäämiehen voimakas tuki. Ainakaan sellaista ei olisi nimitetty ilman valtionpäämiehen hyväksyntää. Hallituksen nimittäminen kuului Suomessa presidentille, kunnes vuoden 2000 perustuslaissa vahvistettiin eduskunnan roolia hallituksen muodostamisessa. Sen jälkeen Suomessa ei toistaiseksi ole ollut vähemmistöhallituksia.
Silloin tällöin on Suomen poliittisessa historiassa presidentti nimittänyt vähemmistöhallituksen nimenomaan hoitamaan jonkin asian, joka on ollut niin vaikea poliittiselle prosessille että sen taakse ei ole pystytty saamaan parlamentaarista sitoutuvaa enemmistöä.
Toinen tapa, jolla vähemmistöhallitus on muodostunut, on tilanne jossa parlamenttiryhmistä ei saa muodostumaan enemmistöhallitusta, mutta rittävän moni muu ryhmä suostuu tukemaan jonkin muun, yleensä poliittisella kartalla keskustassa olevan, vähemmistöryhmittymän muodostettavaa hallitusta, usein ehdoilla että se ei ryhdy tiettyihin toimenpiteisiin.
Vähemmistöhallitus saattaa hallita tukeutumalla vaihtelevasti eri asioissa eri puolueisiin. Jos se saa tukea jossakin asiaryhmässä yhdeltä ulkopuoliselta parlamenttitaholta ja toisessa toiselta taholta, se saa molemmissa asiaryhmissä tuekseen enemmistön. On esimerkiksi nähty vähemmistöhallituksia, jota ulkopolitiikassa tukee muu taho kuin talouspolitiikassa.
Jossakin vaikeassa tilanteessa vähemmistöhallitus on syntynyt sillä tavoin, että parlamentaarinen enemmistö on halunnut kiertää vastuuta jostakin päätöksestä, jonka kuitenkin on niissäkin nähnyt väistämättömäksi. On nimitetty vähemmistöhallitus nimenomaan hoitamaan tämä vaikea asia, ja riittävä määrä muita kansanedustajia on sitoutunut sietämään päätöksen.[1]
Pääosa Suomen hallituksista 1920- ja 1930-luvuilla oli vähemmistöhallituksia, osa niistä hyvinkin kapeapohjaisia. Esimerkiksi Kivimäen hallitus, joka 1980-luvulle saakka oli Suomen pitkäikäisin hallitus, oli kapeapohjainen vähemmistöhallitus.
Muut Pohjoismaat
muokkaaTanskassa ja Norjassa vähemmistöhallitukset ovat yleisiä. Tanskassa oli vuosina 1982–1993 neljä peräkkäistä keskustaoikeistolaista vähemmistöhallitusta ja niiden pääministerinä oli Poul Schlüter. Senkin jälkeen on ollut useita vähemmistöhallituksia. Käytäntö on, että vaaleissa enemmistön saanut blokki ("punainen" tai "sininen") muodostaa hallituksen, ja osa sen tukipuolueista voi olla hallituksen ulkopuolella. Tätä nimitetään negatiiviseksi parlamentarismiksi: hallituksella ei tarvitse olla enemmistöä, riittää että eduskunnan enemmistö ei vastusta sitä.[1]
Norjassa on vuodesta 1971 ollut vain kolme enemmistöhallitusta, vuosien 1983–1986 porvarihallitus ja kaksi Jens Stoltenbergin työväenpuolueen hallitusta vuosina 2005–2013. Sen jälkeinen Erna Solbergin hallitus on vähemmistöhallitus, ja riippuvainen liberaalien tai kristillisten tuesta.[1] Ne solmivat syyskuussa 2013 hallituksen kanssa yhteistyösopimuksen. Norjassa ajatellaan laajalti, että vähemmistöhallitus on päätöksenteossaan nopeampi kuin enemmistöhallitus, ja asioista keskustellaan avoimemmin, koska valmista laajaa yksimielisyyttä ei ole etukäteen varmistettu.
Ruotsissa syksyllä 2022 virkaan astunut Kristerssonin hallitus on oikeistolainen vähemmistöhallitus, joka saa valtiopäivillä tukea ruotsidemokraateilta.[2]
Vähemmistöhallitukset Suomessa
muokkaa| Hallitus | Toimikausi | Lähde |
|---|---|---|
| Kaarlo Castrénin hallitus | 17. huhtikuuta – 15. elokuuta 1919 | [3][4] |
| Vennolan I hallitus | 15. elokuuta 1919 – 15. maaliskuuta 1920 | [5][6] |
| Vennolan II hallitus | 9. huhtikuuta 1921 – 2. kesäkuuta 1922 | [5][7] |
| Kallion I hallitus | 14. marraskuuta 1922 – 18. tammikuuta 1924 | [8][9] |
| Tulenheimon hallitus | 31. maaliskuuta – 31. joulukuuta 1925 | [10][11] |
| Kallion II hallitus | 31. joulukuuta 1925 – 13. joulukuuta 1926 | [8][12] |
| Tannerin hallitus | 13. joulukuuta 1926 – 17. joulukuuta 1927 | [13][14] |
| Sunilan I hallitus | 17. joulukuuta 1927 – 22. joulukuuta 1928 | [15][16] |
| Mantereen hallitus | 22. joulukuuta 1928 – 16. elokuuta 1929 | [17][18] |
| Kallion III hallitus | 16. elokuuta 1929 – 4. heinäkuuta 1930 | [8][19] |
| Kivimäen hallitus | 14. joulukuuta 1932 – 7. lokakuuta 1936 | [20][21] |
| Kallion IV hallitus | 7. lokakuuta 1936 – 12. maaliskuuta 1937 | [8][22] |
| Fagerholmin I hallitus | 29. heinäkuuta 1948 – 17. maaliskuuta 1950 | [23][24] |
| Kekkosen I hallitus | 17. maaliskuuta 1950 – 17. tammikuuta 1951 | [25][26][27][28][29][30][31] |
| Kekkosen IV hallitus | 9. heinäkuuta – 17. marraskuuta 1953 | |
| Sukselaisen II hallitus | 13. tammikuuta 1959 – 14. heinäkuuta 1961 | |
| Miettusen I hallitus | 14. heinäkuuta 1961 – 13. huhtikuuta 1962 | [32][33] |
| Paasion II hallitus | 23. helmikuuta – 4. syyskuuta 1972 | [34][35] |
| Miettusen III hallitus | 29. syyskuuta 1976 – 15. toukokuuta 1977 | [32][36][37] |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Jutila, Karina & Tikkala, Terhi: Vähemmistöhallitus avaa politiikan pattitilanteet. Kanava-lehti, 2014, nro 2, s. 4-8. Forssa: Otavamedia. ISSN 0355-0303
- ↑ Ruotsin hallituksessa maltillinen kokoomus, liberaalit ja kristillisdemokraatit – ruotsidemokraatit jää ulkopuolelle Yle uutiset. 14.10.2022. Viitattu 6.4.2023.
- ↑ Kaarlo Castrén Valtioneuvosto. Arkistoitu 26.9.2017. Viitattu 19.6.2017.
- ↑ 4. Castrén Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ a b Juho Vennola Eduskunta. Viitattu 19.6.2017.
- ↑ 5. Vennola Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 7. Vennola Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ a b c d Kyösti Kallio Eduskunta. Viitattu 19.6.2017.
- ↑ 9. Kallio Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ Antti Tulenheimo Eduskunta. Viitattu 19.6.2017.
- ↑ 12. Tulenheimo Valtioneuvosto. Arkistoitu 9.9.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 13. Kallio II Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ Väinö Tanner Eduskunta. Viitattu 19.6.2017.
- ↑ 14. Tanner Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ Juho Sunila Eduskunta. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 15. Sunila Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ Oskari Mantere Eduskunta. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 16. Mantere Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 17. Kallio III Valtioneuvosto. Arkistoitu 9.9.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ T.M. Kivimäki Eduskunta. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 20. Kivimäki Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 21. Kallio IV Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ Karl-August Fagerholm Eduskunta. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 32. Fagerholm Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ Urho Kekkonen Eduskunta. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 33. Kekkonen I Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 34. Kekkonen II Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 35. Kekkonen III Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 36. Kekkonen IV Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ V.J. Sukselainen Eduskunta. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ 45. Sukselainen II Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ a b Martti Miettunen Eduskunta. Viitattu 21.6.2017.
- ↑ 46. Miettunen Valtioneuvosto. Arkistoitu 26.9.2017. Viitattu 21.6.2017.
- ↑ Rafael Paasio Eduskunta. Viitattu 21.6.2017.
- ↑ 55. Paasio II Valtioneuvosto. Arkistoitu 26.9.2017. Viitattu 21.6.2017.
- ↑ 58. Miettunen II Valtioneuvosto. Arkistoitu 26.9.2017. Viitattu 21.6.2017.
- ↑ 59. Miettunen III Valtioneuvosto. Arkistoitu 26.9.2017. Viitattu 21.6.2017.