Kallion I hallitus oli Suomen tasavallan 9. hallitus. Se oli Maalaisliiton ja Edistyspuolueen muodostama vähemmistöhallitus, joka toimi 431 hallituspäivää 14. marraskuuta 192218. tammikuuta 1924. Kallion ensimmäinen hallitus oli Suomen ensimmäinen maalaisliittolaisenemmistöinen hallitus ja Kyösti Kallio ensimmäinen maalaisliittolainen pääministeri.[1]

Kallion hallituksen toimikaudella hyväksyttiin laki valtakunnanoikeudesta sekä siihen liittyvä ns. ministerivastuulaki eli laki eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimien lainmukaisuutta. 1910-luvulla Suomeen rantautunut luonnonsuojeluaate pääsi vaikuttamaan myös lainsäädäntöön, kun eduskunta hyväksyi Suomen ensimmäisen luonnonsuojelulain vuonna 1923. Juuri itsenäistynyt Suomen ortodoksinen kirkko jaettiin Helsingin ja Kuopion hiippakuntiin. Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon perustettiin ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta ja aikaisemman Porvoon hiippakunnan piispanistuin siirrettiin Tampereelle. Kallion hallitus pyrki hillitsemään yhä kiihtyvää kielitaistelua suomen- ja ruotsinkielisten kesken lailla, joka määräsi opetuskielen Helsingin yliopistossa riippuvaksi eri kieliryhmiin kuuluvien ylioppilaiden suhteellisesta määrästä.[1]

Kallion hallitus kaatui tammikuussa 1924. Kommunistit olivat käyttäneet vallinneessa vapaamielisessä ilmapiirissä heille myönnettyjä toimintavapauksia ulkoparlamentaariseen toimintaan Kominternin ohjeiden mukaan. Sisäministeriön määräyksestä Etsivä keskuspoliisi (EK) pidätti elokuussa 1923 noin 200 johtavaa suomalaista kommunistia, mukaan lukien kaikki 27 Sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) kansanedustajaa. Lisäksi takavarikoitiin puolueen kirjapainot ja estettiin SSTP:n sanomalehtien ilmestyminen. Osa vangituista vapautettiin myöhemmin, mutta muut asetettiin syytteeseen valtiopetoksen valmistelusta tai avunannosta siihen ja tuomittiin vankeusrangaistuksiin. Porvaripuolueiden mielestä ennen uusien vaalien määräämistä oli odotettava hovioikeuden päätöstä, joka ratkaisisi kommunistien oikeuden ottaa osaa vaaleihin. Sosialidemokraatit puolestaan vaativat eduskunnan välitöntä hajottamista sen tultua vajaalukuiseksi SSTP:n kansanedustajien vangitsemisen vuoksi. Pääministeri Kyösti Kallio kieltäytyi eroamasta, mutta presidentti K. J. Ståhlberg asettui kiistassa sosialistien kannalle, määräsi uudet eduskuntavaalit, vapautti Kallion hallituksen ministerit tehtävistään ja nimitti aikaisemman pääministerin Aimo Cajanderin muodostaman virkamieshallituksen.[1][2]

Kenraali Bruno Jalander joutui eroamaan puolustusministerin tehtävästä Leppävirralla paljastuneen vakoilutapauksen vuoksi kesäkuussa 1923. Tämän jälkeen pääministeri Kyösti Kallio hoiti puolustusministerin tehtäviä, kunnes uudeksi puolustusministeriksi tuli kenraali Vilho Nenonen. Nenonen puolestaan oli eronnut rannikkotykistön komentajan tehtävästä kesäkuun alussa 1923 riitauduttuaan armeijan johdon kanssa.[3]

KokoonpanoMuokkaa

[4]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Kyösti Kallio

14.11.1922 – 18.1.1924

Maalaisliitto
Ulkoasiainministeri
Juho Vennola

14.11.1922 – 18.1.1924

Edistyspuolue
Oikeusministeri
Otto Åkesson
Elias Sopanen

14.11.1922 – 21.12.1923
21.12.1923 - 18.1.1924

Maalaisliitto
Edistyspuolue
Sisäasiainministeri
Vilkku Joukahainen

14.11.1922 – 18.1.1924

Maalaisliitto
Puolustusministeri
Bruno Jalander
Kyösti Kallio
Vilho Nenonen

14.11.1922 – 22.6.1923
22.6.1923 – 16.8.1923
16.8.1923 – 18.1.1924

amm.
Maalaisliitto
amm.
Valtiovarainministeri
Risto Ryti

14.11.1922 – 18.1.1924

Edistyspuolue
Opetusministeri
Niilo Liakka

14.11.1922 – 18.1.1924

Maalaisliitto
Maatalousministeri
Juho Sunila

14.11.1922 – 18.1.1924

Maalaisliitto
Apulaismaatalousministeri
Juho Niukkanen

14.11.1922 – 18.1.1924

Maalaisliitto
Kauppa- ja teollisuusministeri
Aukusti Aho

30.11.1922 – 18.1.1924

amm.
Sosiaaliministeri
Oskari Mantere

14.11.1922 – 18.1.1924

Edistyspuolue
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Erkki Pullinen

14.11.1922 – 18.1.1924

Edistyspuolue


Hallituksen puoluejakautumaMuokkaa

Puolue 14.11.1922 18.1.1924
Maalaisliitto 6 5
Edistyspuolue 4 5
ammattiministeri 1 2

LähteetMuokkaa

  1. a b c Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 60–61. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
  2. Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 625. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
  3. Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 308. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
  4. Kallion hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.
Edeltäjä:
Cajanderin I hallitus
Suomen valtioneuvosto
14. marraskuuta 192218. tammikuuta 1924
Seuraaja:
Cajanderin II hallitus