Kivimäen hallitus

Kivimäen hallitus oli Suomen tasavallan 20. hallitus. Se oli porvarillinen vähemmistöhallitus, jonka muodostivat aluksi Maalaisliitto, Edistyspuolue ja RKP. Sosialidemokraatit jätettiin pois hallitusneuvotteluista presidentti P. E. Svinhufvudin asenteen vuoksi.[1] RKP erosi hallituksesta keväällä 1936. Hallituksessa oli mukana myös useita ammattiministereitä, joista monet kokoomuslaisia (mm. Antti Hackzell, Yrjö Puhakka).

Pääministeri T. M. Kivimäki.

Hallitus toimi vähemmistöhallituksista pisimpään, 1394 hallituspäivää 14. joulukuuta 1932 – 7. lokakuuta 1936. Hallitus toimi kaksien eduskuntavaalien yli: se ei eronnut heinäkuun 1933 eduskuntavaalien eikä vielä heinäkuun 1936 eduskuntavaalienkaan jälkeen. Toimikaudellaan hallitus tasapainoili oikeiston ja vasemmiston välillä saaden usein ratkaisevaa tukea sosialidemokraateilta, jotka tiesivät ainoana vaihtoehtona olevan oikeistolaisemman hallituksen, joka ei neuvottelisi heidän kanssaan.[1] Hallitus kaatui tehtyään kuolemanrangaistuksen palauttamisesta luottamuskysymyksen ja eduskunnan hylättyä kyseisen lain äänin 94–93 (ks. tarkemmin artikkelissa T. M. Kivimäki).

Kivimäen hallitus oli Suomen pitkäikäisin hallitus aina vuoteen 1987 asti, jolloin Sorsan IV hallitus ohitti sen.

ToimintaMuokkaa

Tärkeimmäksi tavoitteekseen Kivimäen hallitus julisti yhdessä presidentti Svinhufvudin kanssa Suomen taloudellisen tilan parantamisen, minkä edellytyksenä oli sisäisen rauhan ja järjestyksen palauttaminen maahan. Hallituksen aloittaessa toimintansa Suomessa elettiin Mäntsälän kapinan jälkitunnelmissa, ja ensimmäinen sen tielle osunut selkkaus oli kapinan aseellista kukistamista vaatineen kenraali Aarne Sihvon painostaminen eroamaan sotaväen päällikön virasta.[1] Sosialidemokraattien pitäessä puoluekokoustaan Tampereella toukokuussa 1933 suojeluskuntalaiset repivät punaiset liput alas, ja hallitus kielsi punalippujen käytön toistaiseksi; myöhemmin niiden käyttö sallittiin sisäministeriön luvalla. Toisaalta hallitus suuntasi toimenpiteensä myös Isänmaallista kansanliikettä vastaan ns. puserolailla ja kieltämällä valtiolle ja yhteiskunnalle vaarallisen kiihotuksen vuonna 1934. Näiden toimenpiteiden ansiosta mielialat Suomessa rauhoittuivatkin.[2]

Hallituksen toimikaudella myös kielitaistelu suomen- ja ruotsinkielisten kesken laantui.[3] Vuoden 1936 alussa sosiaaliturva otti Suomessa suuren harppauksen eteenpäin, kun voimaan tulivat hallituksen ajamat uudet alkoholistilaki, irtolaislaki, lastensuojelulaki ja laki kunnallisista huoltolautakunnista.[4]

Yhteiskunnallisten olojen rauhoituttua sosialidemokraattien ei enää tarvinnut pelätä äärioikeistosta esitettyjä lakkauttamisuhkailuja, eikä sen myöskään enää tarvinnut tukea Kivimäen hallitusta, jota vastaan alettiin hyökkäillä myös porvarien riveistä.[5] Hallituksen toimikauden lopulla syntyi kohu Etsivän keskuspoliisin julkisuuteen tulleista muistioista. Pääministeri oli antanut EK:lle tehtäväksi vasemmistolaisten ja rauhan asiaa ajaneiden järjestöjen solutustoiminnan tutkimisen. Poliisi luetteloi epäilyttäviksi katsomansa järjestöt ja otti selkoa niiden jäsenistöstä saadakseen selville kommunistien osuuden niissä. Julkisuuteen vuotaneissa tai vuodatetuissa muistioissa oli mukana monien huomattavien kansalaisten nimiä, ja syntynyt metakka johti EK:n papereissa mainitun maalaisliittolaisen maatalousministerin Kalle Jutilan eroon samana päivänä, jolloin hallitus sai epäluottamuslauseen. Jupakan käsittely jatkui seuraavan hallituksen toimikaudella, ja vuonna 1937 perustettiin Etsivän keskuspoliisin tilalle uusi Valtiollinen poliisi.[6]

KokoonpanoMuokkaa

Ministeri Puolue Tehtävissä
Pääministeri
  Toivo Kivimäki   Ed. 14.12.1932–7.10.1936
Ulkoasiainministeriö
Ulkoasiainministeri
  Antti Hackzell (amm. (kok.))
14.12.1932–7.10.1936
Apulaisulkoministeri
  Rolf Witting  
RKP

30.12.1933–28.2.1936
Oikeusministeriö
Oikeusministeri
  Hugo Malmberg   RKP 14.12.1932–27.2.1933
  Eric J. Serlachius   RKP 27.2.1933–28.2.1936
  Emil Jatkola   Ed. 6.3.1936–7.10.1936
Sisäasiainministeriö
Sisäasiainministeri
  Yrjö Puhakka (amm. (kok.))
14.12.1932–7.10.1936
Puolustusministeri
Puolustusministeri
  Arvi Oksala (amm. (kok.)) 14.12.1932–7.10.1936
Valtiovarainministeriö
Valtiovarainministeri
  Hugo Relander (amm.)
14.12.1932–7.10.1936
Apulaisvaltiovarainministeri
  Ragnar Furuhjelm   RKP 14.12.1932–21.4.1933
  Rolf Witting   RKP 21.4.1933–28.2.1936
  Tyko Reinikka   ML 6.3.1936–7.10.1936
Opetusministeriö
Opetusministeri
  Oskari Mantere   Ed. 14.12.1932–7.10.1936
Maatalousministeriö
Maatalousministeri
  Kalle Jutila   ML 14.12.1932–25.9.1936
  Eemil Linna   Ed. 25.9.1936–7.10.1936
Apulaismaatalousministeri
  Eemil Linna   Ed. 19.1.1934–25.9.1936
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
  Eemil Linna   Ed.
14.12.1932–25.9.1936
  Erik Koskenmaa (amm.) 25.9.1936–7.10.1936
Kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministeri
  Erik Koskenmaa (amm.) 17.12.1932–25.9.1936
Kauppa- ja teollisuusministeriö
Kauppa- ja teollisuusministeri
  Ilmari Killinen   Ed. 30.12.1932–6.3.1936
  Atte Arola   ML 6.3.1936–7.10.1936
Sosiaaliministeriö
Sosiaaliministeri
  Eemil Hynninen   ML 14.12.1932–31.12.1935
  Bruno Sarlin   Ed. 31.12.1935–7.10.1936
Lähde: [7]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Eskelinen, Heikki: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66, s. 102. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
  2. Tarkka, Jukka & Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 96. Helsinki: Otava, 1987.
  3. Tarkka & Tiitta, s. 98–99.
  4. Eskelinen, s. 106.
  5. Eskelinen, s. 107.
  6. Eskelinen, s. 108.
  7. Kivimäen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  Edeltäjä:
Sunilan II hallitus
Suomen hallitus
1932–1936
Seuraaja:
Kallion IV hallitus