Turvananojat (Euripides)

Turvananojat (m.kreik. Ἱκέτιδες, Hiketides, lat. Supplices) on Euripideen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia, jonka aiheena ovat tapahtumat seitsemän Thebaa vastaan suuntautuneen sotaretken jälkeen. Sen kantaesitys oli noin vuonna 424–416 eaa.

Turvananojat
Ἱκέτιδες
Kirjoittaja	Euripides
Alkuperäiskieli	muinaiskreikka (klassinen)
Tyylilaji	tragedia
Tapahtumapaikka ja -aika	Demeterin temppelin edusta Eleusiissa
Kantaesitys	n. 424–416 eaa.
Kantaesityspaikka	Dionysoksen teatteri, Ateena
Henkilöt
Henkilöt	Aithra Theseus Adrastos Kreonin airut sanansaattajia Euadne Ifis lapsia Athene
Kuoro	argoslaisia äitejä
Infobox OK

Historia

Euripideen Turvananojien ajoitusta ei tunneta tarkasti, mutta yleensä se ajoitetaan noin vuosiin 424–416 eaa. Se kirjoitettiin peloponnesolaissodan aikana, mikä näkyy selvästi sen sisällössä.

Myös Aiskhylos kirjoitti samannimisen tragedian Turvananojat, mutta se sijoittui kuitenkin täysin eri tilanteeseen.

Sisältö

Näytelmä koostuu 1 234 runosäkeestä. Näytelmän tapahtumapaikkana on Attikan Eleusis. Sen taustalla on seitsemän taistelu Thebaa vastaan, joka on aiheena muun muassa Aiskhyloksen samannimisessä tragediassa Seitsemän Thebaa vastaan sekä Euripideen omassa tragediassa Foinikian naiset. Näytelmässä Thebaa vastaan taistelleiden argoslaisten äidit ovat tulleet turvananojina Eleusiihin pyytääkseen poikiensa ruumiit takaisin Thebasta haudattaviksi.

Sama kertomus esiintyy ennen Euripidesta Herodotoksen Historiateoksessa, jossa ateenalaiset esittävät sen esimerkkinä urheudestaan historiassa.

Tausta

Ennen kuin Oidipus jätti Theban, hänen poikansa Polyneikes ja Eteokles aloittivat taistelun kaupungin hallinnasta. Se päättyi siihen, että maanpakoon ajettu Polyneikes piiritti Eteokleen hallitsemaa Thebaa Argoksesta kokoamansa armeijan kanssa. Hyökkääjät hävisivät taistelun, ja sekä Polyneikes että Eteokles kuolivat. Kreon otti vallan Thebassa ja määräsi, ettei hyökkääjiä, joiden ruumiit lojuvat kaupungin edustalla, saanut haudata. Kaatuneiden äidit etsivät jotakuta joka voisi auttaa heitä saamaan poikiensa ruumiit takaisin, jotta nämä voidaan haudata asianmukaisella tavalla.

Juoni

Aithra, Ateenan kuninkaan Theseuksen äiti, rukoilee Demeterin ja Persefonen alttarilla Eleusiissa. Hänen ympärillään on Argoksen naisia, joiden pojat ovat kuolleet taistelussa Theban porteilla. Kreonin antaman määräyksen vuoksi kaatuneiden ruumiit lojuvat hautaamatta. Argoksen kuningas Adrastos, joka oli antanut luvan sotaretkeen, makaa itkien maassa ympärillään kaatuneiden miesten pojat. Aithra on lähettänyt viestin Theseukselle pyytääkseen tätä tulemaan Eleusiihin.

Vanhat naiset pyytävät Aithralta apua kertoen siitä, kuinka heidät poikiensa ruumiit lojuvat taistelukentällä hautaamatta, ja pyrkivät vetoamaan Aithran tunteisiin äitinä. Theseus saapuu. Kun hän kysyy äidiltään mitä tapahtuu, tämä ohjaa hänet Adrastoksen luokse. Tämä anelee Theseusta pyytämään ruumiit takaisin Thebasta. Adrastos kertoo, että hän tuki hyökkäystä Thebaan vastoin näkijä Amfiaraoksen antamaa neuvoa kunnioituksesta vävyjään Tydeusta ja Polyneikestä kohtaan. Theseus havaitsee, että Adrastos oli suosinut rohkeutta harkinnan sijaan. Adrastos myöntää virheensä ja vetoaa Theseukseen, koska tämä on ainoan sellaisen kaupungin kuningas, joka voisi nousta Thebaa vastaan.

Theseus päättää olla toistamatta Adrastoksen virhettä ja pyytää tätä poistumaan. Adrastos on valmis taipumaan, mutta naiset eivät hyväksy kieltävää vastausta. He vetoavat yleisinhimillisyyteen ja pyytävät Aithraa puuttumaan tilanteeseen. Aithra muistuttaa poikaansa siitä, että tällä on velvollisuus suojella Hellaan ikivanhoja lakeja, ja varoittaa, että hänen kieltävä vastauksensa voitaisiin tulkita pelkuruudeksi. Theseus vaikuttuu äitinsä kyynelistä ja puheista, ja suostuu puuttumaan asiaan, mutta vain jos ateenalaiset ovat samaa mieltä asiasta. Theseus ja Aithra ovat kummatkin luottavaisia siihen, että kansa tukisi heitä, ja lähtevät kohti kotia. Heitä seuraavat Adrastos ja kaatuneiden pojat. Turvananojanaiset rukoilevat Theseuksen voittoa.

Theseus palaa jonkin ajan päästä yhdessä saattueensa kanssa. Hän lähettää Thebaan sanansaattajan pyytämään kaatuneiden ruumita. Jos thebalaiset suostuvat yhteistyöhön, lähetin tulisi kiittää heitä ja palata. Jos he kieltäytyvät, lähetin tulisi kertoa, että Theseus tulee armeijansa kanssa heidän porteilleen ateenalaisten tuella. Juuri ennen kuin sanansaattaja lähtee, Thebasta tulee kuitenkin sanansaattaja, joka pyytää päästä paikallisen itsevaltiaan puheille. Kun Theseus vastaa, ettei Ateenaa johda itsevaltias vaan kansa, lähetti suhtautuu tähän halveksivasti. Hän kertoo, että hänen kaupunkiaan hallitsee yksi mies, ei tietämättömien joukko, joka voidaan helposti taivutella uskottavankuuloisilla sanoilla. Theseus vastaa, että demokratiassa kaikki voivat osallistua, kunhan vain se mitä he sanovat on viisasta. Sanansaattaja varoittaa Theseusta olemaan antautumatta isänmaalliseen kiihkoon, ja sanoo: ”Jos kuolleet olisivat heidän silmiensä edessä kun he äänestävät, Hellas ei koskaan suistuisi tuhoon sodanhimon vuoksi”.

Theseus muistuttaa sanansaattajaa, ettei hän ota käskyjä Kreonilta, ja sanoo, että hänellä on oikeus pyrkiä ylläpitämään Hellaan ikivanhoja lakeja koskien kaatuneiden ruumiiden takaisinsaamista. Sanansaattaja varoittaa Theseusta puuttumasta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Theseus toistaa uhkauksensa hyökkäyksestä. Sanansaattaja poistuu kohti Thebaa. Theseus valmistautuu hyökkäykseen, mutta jättää Adrastoksen pois joukoista, ettei hänen hyökkäystään sekoitettaisi edelliseen sotaretkeen. Naisten kuoro esittää huolensa tulossa olevasta väkivallasta. He toivovat sopua, mutta rukoilevat voittoa, jos sopua ei saada.

Sanansaattaja saapuu ja kertoo ateenalaisten voitosta. Hän kuvaa, kuinka Theseus pakotti thebalaiset vetäytymään kaupunkiinsa. Tämän jälkeen hän pysäytti armeijansa kaupungin porteille, kertoen miehille, että he olivat tulleet noutamaan ruumiita, eivät tuhoamaan kaupunkia. Sanansaattaja sanoo, että johtajien tulisi olla juuri tällaisia, jotka osoittavat rohkeutta vaarassa, mutta eivät sorru liiallisuuksiin. Myös Adrastos kysyy, miksi ihmiset valitsevat sodan sen sijaan että sopisivat riitansa järkiperustein.

Sanansaattaja kertoo myös, kuinka Theseus pesi itse ruumiita ja valmisteli näitä haudattavaksi. Naiset ovat tyytyväisiä siihen, että ruumiit on saatu takaisin, mutta huolissaan niiden näkemisestä. He sanovat, että olisi ollut parempi, jos he eivät olisi koskaan avioituneet.

Kun Theseus saapuu ruumiit mukanaan, naiset alkavat valituksen. Adrastos pitää hautapuheen, jossa esittää kaatuneet sotilaat esimerkkeinä, joita ateenalaisten nuorukaisten tulisi jäljitellä, ja kuvaa Kapaneuksen ja Eteokleen hyviä luonteita.

Theseus kieltää naisilta pääsyn näkemään pahoin silvottuja ja mädänneitä ruumiita, mutta sanoo näiden saavan kaatuneiden tuhkat. Kaikki tultaisiin polttamaan suuressa hautaroviossa, paitsi Kapaneus, joka saisi oman haudan tultuaan Zeuksen iskemäksi.

Naiset jatkavat valitustaan. Pian he näkevät Kapaneuksen vaimon Euadnen, joka on pukeutunut hääpukuunsa ja kiipeää kalliolle miehensä hautarovion yläpuolella. Hän muistelee hääpäiväänsä ja sanoo haluavansa liittyä miehensä seuraan hautarovion liekkeihin. Hänen isänsä Ifis yrittää suostutella häntä luopumaan ajatuksesta, mutta hän hyppää kuolemaansa katsojien haukkoessa henkeään ja isänsä itkiessä.

Ifiksen lähdettyä orvoiksi jääneet nuorukaiset ojentavat isiensä tuhkat isoäideilleen. Poikien valitukset yhtyvät lupauksiin kostosta. Ennen lähtöään Theseus muistuttaa argoslaisia näiden kiitollisuudenvelasta Ateenalle, ja nämä hyväksyvät sen. Pelkkä kiitollisuus ei ole kuitenkaan tarpeeksi Athenelle. Jumalatar ilmestyy äkkiä (deus ex machina) temppelin yläpuolelle ja kehottaa Theseusta vaatimaan Argokselta lupauksen olla koskaan hyökkäämättä Ateenaan. Lupaus talletetaan Apollonin temppeliin. Athene kertoo nuorukaisille, että tämä tulisivat kostamaan isiensä kuoleman tuhoamalla Theban. Adrastos ja naiset lähtevät kiitollisina Theseukselta saamastaan avusta.

Tulkintoja

Kuolleiden asianmukainen hautaaminen oli kreikkalaisille hyvin tärkeää, ja sama teema on aiheena usein muissakin teoksissa, kuten Homeroksen Iliaassa, jossa kiistellään Patrokloksen ja Hektorin ruumiista; Sofokleen Antigonessa, jossa aiheena on Polyneikeen hautaaminen; sekä Sofokleen Aiaassa, jossa käsitellään Aiaan hautaamista tämän itsemurhan jälkeen. Euripideen Turvananojat vie teeman äärimmilleen: siinä on vähällä syttyä sota pelkästään edellisessä taistelussa kaatuneiden hautaamisen vuoksi.

Tragedia on aiheiltaan poikkeuksellisenkin poliittinen ja korostaa julkista yksityisen sijaan. Sen huomio on kaupunkivaltioiden välisessä diplomatiassa ja sodanuhassa ennemmin kuin päähenkilöiden henkilökohtaisissa ongelmissa. Näytelmän synty peloponnesolaissodan aikana näkyy sen ateenalaisessa isänmaallisuudessa sekä siinä, että se käsittelee paljon sodankäynnin mielekkyyttä asioiden hoitamisen menetelmänä. Siinä käsitellään muun muassa demokratian ja tyrannian vastakohtaisuutta ja hyvää hallintoa, ja Ateena näyttäytyy demokraattisena esikuvana. Näytelmän taustalla voidaan kuitenkin nähdä myös tragedioiden perinteinen teema, hybris.

Kirjallisuutta

Suomennos

• Euripides: Turvananojat. Suomentanut Liisa Kaski. Teoksessa Euripides: Alkestis, Foinikian naiset, Turvananojat, Hekabe, Andromakhe, Rhesos. Suomennos Liisa Kaski, Tua Korhonen ja Vesa Vahtikari. Teos, 2020. ISBN 978-952-363-040-6.

Tekstilaitoksia ja käännöksiä

• Euripides: Supplices. Teoksessa Euripidis fabulae. Vol. II (Sup., El., Her., Tro., Iph.Tau., Ion) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1981. ISBN 978-0-19-814590-5. Kreikankielinen alkuteksti.
• Euripides: Suppliant Women. Teoksessa Euripides: Suppliant Women. Electra. Heracles. Euripides Volume III. Käännös David Kovacs. Loeb Classical Library 9. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1998. ISBN 9780674995666. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla

• Euripides: Suppliants. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)

Euripideen näytelmät