Foinikian naiset
Foinikian naiset (m.kreik. Φοίνισσαι, Foinissai, lat. Phoenissae) on Euripideen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia, jonka aiheena on seitsemän sotaretki Thebaa vastaan. Sen kantaesitys oli noin vuonna 411–409 eaa.[1][2]
| Foinikian naiset | |
|---|---|
| Φοίνισσαι | |
 Eteokles ja Polyneikes. Giovanni Silvagnin maalaus, n. 1800. |
|
| Kirjoittaja | Euripides |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | tragedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Theba |
| Kantaesitys | 411–409 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | Foinikian naisia |
Historia muokkaa
Euripideen Foinikian naisten kantaesitys ajoitetaan noin vuoteen 411–409 eaa. Se esitettiin kaupunki-Dionysia-juhlien näytelmäkilpailussa yhdessä tragedioiden Oinomaos ja Khrysippos kanssa.[2] Näytelmä vastaa aiheeltaan Aiskhyloksen tragediaa Seitsemän Thebaa vastaan, jonka kantaesitys oli ollut jo vuonna 467 eaa.
Sisältö muokkaa
Näytelmä koostuu 1 766 runosäkeestä. Se sijoittuu Thebaan, jossa Oidipuksen pojat Polyneikes ja Eteokles taistelevat kaupungin kuninkuudesta.
Tausta muokkaa
Tragedian taustalla on Theban kuninkaan Oidipuksen tarina, joka tunnetaan muun muassa Sofokleen tragediasta Kuningas Oidipus. Oidipus oli tietämättään surmannut isänsä ja nainut äitinsä Iokasten. Kaiken selvittyä hänelle hän sokaisi itsensä häpeissään ja luopui kruunusta. Hänen poikansa Polyneikes ja Eteokles alkoivat kiistellä vallanperimyksestä.
Näytelmän nimi tulee sen kuorosta (khoros), joka koostuu foinikialaisista naisista. Nämä ovat olleet matkalla Syyriasta Delfoihin ja joutuneet jäämään sodan vuoksi matkan varrelle Thebaan. Näillä on yhteys Thebaan sitä kautta, että kaupungin perustaja Kadmos oli tullut Foinikiasta.[2]
Juoni muokkaa
Näytelmä alkaa sillä, että Iokaste kertaa Oidipuksen tarinan ja sen jälkeiset tapahtumat. Tässä versiossa hän ei siis ole tehnyt vielä itsemurhaa, niin kuin Kuningas Oidipuksessa. Iokaste kertoo, että sen jälkeen kun Oidipus oli sokaissut itsensä ymmärrettyään olevansa hänen poikansa, Oidipuksen pojat Eteokles ja Polyneikes panivat hänet lukkojen taakse siinä toivossa, että kansa lopulta unohtaisi kaiken tapahtuneen. Oidipus kirosi poikansa sanoen, ettei kumpikaan tulisi hallitsemaan ilman, että surmaisi veljensä.[3]
_-_The_Devotion_of_Menoekeus,_the_Son_of_Kreon_(c1908)_(23317250282).png)
Tämän välttääkseen Eteokles ja Polyneikes olivat päättäneet jakaa vallan. Polyneikes oli sallinut Eteokleen hallita ensin yhden vuoden, ja tämän jälkeen Eteokleen tulisi väistyä vallasta ja antaa se vuorostaan vuodeksi Polyneikeelle. Eteokles kuitenkin kieltäytyi ja pakotti veljensä maanpakoon. Karkotettu Polyneikes meni Argokseen, jossa sai puolisokseen paikallisen kuninkaan Adrastoksen tyttären. Tämän jälkeen hän taivutteli Adrastoksen antamaan itselleen sotajoukon Theban takaisinvaltaamiseksi. Iokaste on nyt järjestänyt aselevon voidakseen toimia välittäjänä poikiensa välillä.[3]
Iokaste kyselee, millaista Polyneikeelle on ollut maanpaossa, ja kuuntelee kummankin poikansa näkemyksiä. Polyneikes selittää tilanteen ja sanoo olevansa laillinen kuningas. Eteokles vastaa sanoen, että hän haluaa valtaa enemmän kuin mitään muuta, eikä tule luopumaan siitä muutoin kuin pakolla. Iokaste nuhtelee kumpaakin, ja sanoo Eteokleelle, että tämän vallanhimo voi johtaa koko kaupungin tuhoon, ja toisaalta arvostelee Polyneikestä siitä, että tämä on tuonut armeijan tuhoamaan kotikaupunkinsa. Väittely jatkuu, mutta siinä ei päästä mihinkään sopuun.[3]
Eteokles tapaa Kreonin suunnitellakseen tulevaa taistelua ja Theban puolustamista. Koska argoslaiset ovat lähettämässä yhden joukko-osaston Theban kutakin seitsemää porttia vastaan, thebalaiset järjestävät vastaavasti puolustuksen jokaiselle portille. Eteokles pyytää Kreonia myös kysymään neuvoa tietäjä Teiresiaalta, ja antaa määräyksen kuolemantuomiosta jokaiselle, joka hautaisi Polyneikeen Theban maaperälle.[3]
Teiresias paljastaa, että Kreonin tulee surmata oma poikansa Menoikeus. Hän selittää, että kun Theban kaupunki aikanaan perustettiin, sen ensimmäiset asukkaat olivat syntyneet maasta, johon Kadmos oli kylvänyt surmaamansa lohikäärmeen hampaat. Lohikäärme oli ollut pyhitetty sodanjumala Areelle, ja tämä tulisi rankaisemaan kaupunkia, ellei saa sovitusuhreja. Koska Kreon ja hänen poikansa olivat ainoat jäljellä olevat alkuperäisten maastasyntyisten jälkeläiset, Kreon voi pelastaa kaupungin vain uhraamalla poikansa. Kreon kehottaa Menoikeusta pakenemaan Dodonan oraakkelin luo. Tämä suostuu, mutta meneekin salaa lohikäärmeen luolalle uhraamaan itsensä lepyttääkseen Areen.[3]
Iokasten luo tulee sanansaattaja, joka kertoo uutisia sodan kulusta. Hän saa tietää, että hänen kummatkin poikansa ovat elossa, mutta ovat sopineet taistelevansa mies miestä vastaan valtaistuimesta. Iokaste ja hänen tyttärensä Antigone menevät ja yrittävät estää heitä. Pian heidän lähtönsä jälkeen Kreon kuulee, kuinka kaksintaistelussa kävi. Eteokles haavoitti Polyneikestä kuolettavasti, ja myös tämä sai iskettyä veljeään kuolettavasti. Kumpikin kuoli samalla hetkellä. Järkyttynyt ja sureva Iokaste surmaa itsensä.[3]
Antigone saapuu ja valittaa veljiensä kohtaloa. Oidipus tulee palatsista, ja Antigone kertoo, mitä on tapahtunut. Kreon ajaa Oidipuksen Thebasta ja määrää vain Eteokleen haudattavaksi kaupunkiin. Antigone vastustaa päätöstä jättää Polyneikes hautaamatta ja purkaa kihlauksensa Kreonin pojan Haimonin kanssa. Tämän jälkeen Antigone päättää lähteä isänsä mukaan maanpakoon. Näytelmä päättyy siihen, että he lähtevät kohti Ateenaa.[3]
Tulkintoja muokkaa
Näytelmä on esitetty aikana, jolloin Ateenan niin kutsuttu neljänsadan oligarkia kaatui ja aiemmin karkotettu Alkibiades kutsuttiin takaisin kaupunkiin. Iokasten ja Polyneikeen keskustelu jälkimmäisen maanpaosta saattaa olla viittaus Alkibiadeen maanpakoon ja hänen saamaansa anteeksiantoon.[2]
Aiheensa esityksenä tragedia on usein hävinnyt Aiskhyloksen Seitsemälle Thebaa vastaan. Sitä on kuitenkin kiitetty sanallisten kuvaustensa taidokkuudesta, ja erityisesti sanansaattajien puheenvuoroista, jotka kuvaavat armeijoiden taistelua, Eteokleen ja Polyneikeen kaksintaistelua ja Iokasten itsemurhaa.[2]
Foinikialaisten naisten esiinnostaminen on tyypillistä Euripideelle, joka kuvaa usein tuttuja myyttejä naisten ja joskus myös orjien näkökulmasta. Kuorossa yhdistyvät kummatkin näistä ryhmistä, sillä osaa naisista ollaan viemässä Delfoihin orjiksi.[2]
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
Suomennos muokkaa
- Euripides: Foinikian naiset. Suomentanut Liisa Kaski. Teoksessa Euripides: Alkestis, Foinikian naiset, Turvananojat, Hekabe, Andromakhe, Rhesos. Suomennos Liisa Kaski, Tua Korhonen ja Vesa Vahtikari. Teos, 2020. ISBN 978-952-363-040-6.
Tekstilaitoksia ja käännöksiä muokkaa
- Euripides: Phoenissae. Teoksessa Euripidis fabulae. Vol. III (Helena, Phoenissae, Orestes, Bacchae, Iphigenia Aulidensis, Rhesus) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1994. ISBN 978-0-19-814595-0. Kreikankielinen alkuteksti.
Aiheesta muualla muokkaa
- Euripides: Phoenissae. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
| Säilyneet |
Alkestis · Andromakhe · Bakkhantit · Elektra · Foinikian naiset · Hekabe · Helena · Herakleen lapset · Herakles · Hippolytos · Ifigeneia Auliissa · Ifigeneia taurien mailla · Ion · Kyklooppi · Medeia · Orestes · Troijan naiset · Turvananojat · (Rhesos) |
|---|---|
| Kadonneita ja katkelmallisia |