Orestes (Euripides)

Euripideen kirjoittama tragedia

Orestes (m.kreik. Ὀρέστης, Orestēs) on Euripideen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia, joka seuraa Orestesta hänen murhattuaan äitinsä Klytaimnestran.[1]

Orestes
Ὀρέστης
Raivottaret vainoavat Orestesta. William-Adolphe Bouguereau, 1862.
Raivottaret vainoavat Orestesta. William-Adolphe Bouguereau, 1862.
Kirjoittaja Euripides
Alkuperäiskieli muinaiskreikka (klassinen)
Tyylilaji tragedia
Tapahtumapaikka ja -aika Argoksen palatsin edusta
Kantaesitys n. 408 eaa.
Kantaesityspaikka Dionysoksen teatteri, Ateena
Henkilöt
Henkilöt
  • Elektra
  • Helena
  • Orestes
  • Menelaos
  • Tyndareus
  • Pylades
  • sanansaattaja
  • Hermione
  • fryygialainen eunukki
  • Apollon
  • Kuoro Argoksen neitoja

    HistoriaMuokkaa

    Euripideen Oresteen kantaesitys oli noin vuonna 408 eaa.[1] Orestesta seuraavien näytelmien kronologiassa näytelmän tapahtumat sijoittuvat Euripideen Elektrassa, Sofokleen Elektrassa ja Aiskhyloksen Hautauhrintuojissa kuvattujen tapahtumien jälkeen, ja ennen Euripideen Andromakhessa kuvattuja tapahtumia. Näin Euripideen omassa tuotannossa tragedia muodostaa ikään kuin yhden osan ”trilogiassa” Elektran ja Andromakhen välissä, vaikkakaan näytelmiä ei ollut suunniteltu tällaiseksi kokonaisuudeksi. Tragediassa Euripides esittää hyvin erilaisen version myytistä, jota kuvaa myös Aiskhyloksen Eumenidit.[1]

    SisältöMuokkaa

    Näytelmän tapahtumat sijoittuvat Argoksen palatsin edustalle. Tragedia koostuu 1 629 runosäkeestä.[1]

    TaustaMuokkaa

    Orestes surmasi Apollonin neuvosta äitinsä Klytaimnestran kostaakseen tämän tekemän isänsä Agamemnonin murhan. Vastoin Apollonin aiempaa ennustusta, Orestes joutui Erinysten eli kostottarien vainoamaksi äidinmurhan vuoksi, ja niin hän on nyt hulluuden partaalla. Ainoa, joka kykenee rauhoittamaan Orestesta, on hänen sisarensa Elektra. Asiaa monimutkaistaa se, että Argoksen johtavat poliitikot haluaisivat tuomita Oresteen kuolemaan murhan vuoksi. Oresteen ainoa toivo on setä Menelaos, joka on palannut kotiin Helenan kanssa oltuaan kymmenen vuotta sotimassa Troijassa ja tämän jälkeen vielä useita vuosia Egyptissä.

    JuoniMuokkaa

    Näytelmä alkaa sillä, että Elektra kertaa mainitut taustatapahtumat, jotka ovat johtaneet tähän hetkeen. Hän seisoo nukkuvan Oresteen vierellä. Hieman myöhemmin Helena astuu ulos palatsista sanoen haluavansa suorittaa uhritoimituksen sisarensa Klytaimnestran haudalla. Helenan poistuttua argoslaisten naisten muodostama kuoro astuu näyttämölle. Orestes, jota kostottaret yhä vainoavat, herää.[2]

     
    Orestes ja Pylades. Roomalaisaikainen veistos, Louvre.

    Menelaos saapuu palatsiin ja keskustelee Oresteen kanssa murhasta ja seuranneesta hulluudesta. Paikalle saapuu myös Tyndareus, Oresteen isoisä ja Menelaoksen appi, joka nuhtelee Orestesta. Tästä seuraa näiden kolmen välinen keskustelu, joka koskee ihmisten roolia jumalallisen ja luonnollisen oikeuden jakamisessa. Tyndareus esimerkiksi argumentoi, että lait ovat perustavanlaatuisia ihmiselämälle, mihin Menelaos vastaa, että minkään sokea totteleminen, jopa lakien, on tyypillistä vain orjille.[2]

    Tyndareus poistuu. Orestes anoo armoa Menelaokselta ja toivoo saavansa tämän myötätunnon, jota Tyndareukselta ei ollut tarjolla, jotta Menelaos puhuisi hänen puolestaan Argoksen miesten neuvostolle. Menelaos alkaa kuitenkin karttaa veljenpoikaansa, sillä hän ei halua heikentää entisestään horjuvaa valtaansa, sillä kreikkalaiset syyttävät häntä ja hänen vaimoaan Troijan sodasta.[2]

    Menelaoksen poistuttua paikalle saapuu Pylades, Oresteen elinikäinen ystävä sekä kumppani Klytaimnestran murhassa. He alkavat hahmotella suunnitelmaa, jossa syyttävät populistipoliitikkoja massojen manipuloinnista sellaisten tulosten saavuttamiseksi, jotka ovat valtion todellisten etujen vastaisia. Orestes ja Pylades poistuvat, jotta voivat esittää puolustuksensa neuvostossa, niin että Orestes ja Elektra välttyisivät kuolemaantuomiolta. Puolustus kuitenkin epäonnistuu. Neuvostossa tapahtuneet asiat kuvataan viestintuojan kautta: tämä antaa yksityiskohtaisen selonteon, joka sisältää muun muassa neljän eri puhujan puheenvuorot, mukaan lukien Orestes itse.[2]

    Kuolemaantuomion ollessa varma, Orestes, Elektra ja Pylades alkavat suunnitella kostoa Menelaokselle, joka on kääntänyt heille selkänsä. Suurimman kärsimyksen tuottamiseksi he suunnittelevat murhaavansa Helenan ja ottavansa tämän tyttären Hermionen panttivangiksi paetakseen. Helena kuitenkin katoaa. Orestes saa kiinni Helenan fryygialaisen orjan, joka yritti paeta, ja kysyy tältä, miksi hänen pitäisi säästää tämän henki. Orestes leppyy orjan puolustauduttua, että orjatkin valitsevat mieluummin päivänvalon kuin kuoleman siinä missä vapaatkin miehet. Menelaos saapuu paikalle, mikä johtaa pattitilanteeseen hänen sekä Oresteen, Elektran ja Pyladeen välillä, näiden onnistuttua sieppaamaan Hermionen.[2]

    Juuri ennen lisäverenvuodatusta Apollon-jumala saapuu paikalle ja korjaa kaiken. Hän selittää, että oli pelastanut Helenan sijoittaakseen tämän tähtien joukkoon. Menelaoksen tulee palata Spartaan, ja Oresteen mennä Ateenaan tuomittavaksi areiopagin neuvostossa. Lisäksi Oresteen pitäisi mennä naimisiin Hermionen kanssa ja Pyladeen Elektran kanssa. Lopulta Apollon kehottaa kuolevaisia iloitsemaan Rauhassa, joka on kaikista arvostetuin jumalista.[2]

    TulkintojaMuokkaa

    On sanottu, että Euripideelle tyypillinen tapa hyödyntää myyttivariantteja ja keksiä uusia hyvinkin erilaisia käänteitä saavuttaa huippunsa Oresteessa. Tämä näkyy muun muassa suunnitelmassa murhata Helena. Friedrich Nietzsche jopa sanoi, että ”myytti kuoli Euripideen väkivaltaisissa käsissä”. Samalla näytelmä kritisoi aikansa ateenalaista politiikkaa, joka näkyi käynnissä olleen peloponnesolaissodan huonossa hoidossa, ja kritisoi populistia kansanjohtajia.[1] Näytelmän lopussa on Euripideelle tyypillinen deus ex machina -ratkaisu.

    Aivan lopussa oleva tieto tulevista häistä sekä Rauha-jumalattaren mainitseminen muistuttavat enemmän Aristofaneen komedioiden loppua, erityisesti Rauha-komediaa, kuin tragediaa. Näytelmä onkin nähty tarkoituksellisena vastauksena Aristofaneelle, joka teki usein huumoria lainaamalla aineksia tragedioista komedioihinsa. Näytelmä on näin eräänlaista parakomediaa, siinä missä Aristofanes kirjoitti paratragediaa. Erään tulkinnan mukaan Euripideen tarkoituksena olisi ollut tragediamuodon ensisijaisuuden korostaminen nostamalla esiin tarkoituksellisia eroja komediamuotoon verrattuna.[3]

    LähteetMuokkaa

    1. a b c d e Mastin, Luke: Orestes Classical Literature. Viitattu 12.4.2021.
    2. a b c d e f Euripides: Orestes 1–1629.
    3. Jendza, Craig: Paracomedy: Appropriations of Comedy in Greek Tragedy Oxford Scholarship Online. Viitattu 12.4.2021.

    KirjallisuuttaMuokkaa

    Tekstilaitoksia ja käännöksiäMuokkaa

    • Euripides: Orestes. Teoksessa Euripidis fabulae. Vol. III (Helena, Phoenissae, Orestes, Bacchae, Iphigenia Aulidensis, Rhesus) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1994. ISBN 978-0-19-814595-0. Kreikankielinen alkuteksti.
    • Euripides: Orestes. Teoksessa Euripides: Helen. Phoenician Women. Orestes. Edited and translated by David Kovacs. Loeb Classical Library 11. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2002. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

    Muuta kirjallisuuttaMuokkaa

    • Porter, J. R.: Studies in Euripides' Orestes. Mnemosyne, Supplements. Brill, 1994. ISBN 9789004329249.
    • Verrall, A. W.: Essays on Four Plays of Euripides. Cambridge University Press, 2014. ISBN 9781107683129.
    • Wright, Matthew: Euripides: Orestes. Companions to Greek and Roman Tragedy. Bloomsbury Academic, 2008. ISBN 9780715637142.

    Aiheesta muuallaMuokkaa

    • Εὐριπίδης: Ὀρέστης. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
    • Euripides: Orestes. Wikisource. (englanniksi)
    • Euripides: Orestes. Perseus. (muinaiskreikaksi)
    • Euripides: Orestes. Perseus. (englanniksi)