Tuomiokapituli

kirkollinen hallintoelin

Tuomiokapituli (lat. Domus capituli) on piispan alaisuudessa toimiva kirkon toimielin katolisessa ja anglikaanisessa kirkossa sekä pohjoismaiden luterilaisissa kirkoissa. Tuomiokapitulin nimi juontaa juurensa latinan sanoihin domus capituli. Domus tarkoittaa taloa ja capituli lukukappaletta. Tuomiokapituliin piispa kokoontui työtovereidensa kanssa lukemaan raamatunkappaleita ja rukoilemaan. Jokainen tuomiokapitulin eli "lukukappaleen talon" istunto aloitetaan edelleenkin raamatunluvulla.

Tuomiokapituli on syntynyt piispan tuekseen keräämästä papistosta, joka muodostui alun perin piispanistuimen eli tuomiokirkkoseurakunnan papeista. Ensimmäinen viite tällaisesta piispan ympärilleen kokoamasta pappisjoukosta on Augustinukselta. Papiston tehtävänä oli avustaa piispaa rukoushetkissä. Keskiajalla tuomiokapituli sai vakiintuneita kirkko-oikeudellisia muotoja.

Tuomiokapitulit Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossaMuokkaa

 
Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin talo

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tuomiokapituli on toinen hiippakunnan toimielimistä, jonka tehtävänä on hoitaa hiippakunnan hallintoa ja toimintaa (ks. myös hiippakuntavaltuusto). Toiminta-ajatuksensa mukaan piispan johtama tuomiokapituli tukee hiippakunnan seurakuntia ja niiden henkilöstöä seurakunnan perustehtävän toteuttamisessa hoitamalla sille kuuluvat viranomaistehtävät ja tuottamalla ja tarjoamalla hallinto- ja työelämäpalveluita sekä edustaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa alueellaan.

HistoriaaMuokkaa

Suomeen tuomiokapitulilaitos saapui augustinolais­munkkien mukana. Turun tuomiokapituli oli keskiajalla kaniikkituomiokapituli. Uskon­­puhdistuksen jälkeen tuomiokapitulilaitos menetti merkitystään, kunnes se vahvistettiin uudelleen vuoden 1686 kirkkolaissa. Tuomiokapitulin muoto ja tehtävät ovat vaihdelleen senkin jälkeen paljon.

Tuomiokapitulin yhteys koululaitokseen tiivistyi 1600-luvulla, kun hiippakuntakaupunkeihin perustettiin lukioita ja niiden lehtoreista tuli tuomiokapitulin jäseniä. Tuloksena oli lehtorikapituli, jossa opetus oli keskeisessä asemassa. Yliopistokaupungeissa (Turku v:sta 1640) lehtoreiden sijasta tuomiokapitulin jäseninä toimivat teologisen tiedekunnan professorit. 1869 kirkkolain perusteella syntyi uusimuotoinen tuomiokapituli, joka ei enää koostunut lehtoreista vaan lain määrittelemistä, papiston keskuudesta valittavista jäsenistä. Kirkko etääntyi valtiosta ja tuomiokapitulien tehtävät liittyivät nyt yhä enemmän seurakuntien hallintoon. Nykyisin tuomiokapitulien toiminnasta säätää vuoden 1993 kirkkolaki. Vuoden 1997 alusta lähtien tuomiokapitulit siirtyivät valtiolta kirkon ylläpidettäväksi.[1]

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on vanhin Suomessa edelleen toimiva virasto. Se on perustettu vuonna 1276.

Kustaa Vaasan peruuttaessa 1550-luvulla kruunulle kirkon omaisuuden valtio otti samalla huolehtiakseen pappien palkat. Toimen viimeisenä muistona Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokapitulit olivat vuoteen 1997 saakka valtion virastoja.[2] Valtio maksoi siten mm. piispojen palkat.

Tuomiokapitulin jäsenetMuokkaa

 
Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin talo. Rakennus on ollut tuomiokapitulin käytössä 1770-luvulta saakka.[3]

Tuomiokapitulin puheenjohtajana toimii hiippakunnan piispa. Muita jäseniä ovat tuomiorovasti (varapuheenjohtaja), hiippakuntavaltuuston valitsema maallikkojäsen, kaksi vaaleilla valittua pappisasessoria sekä hiippakunnan viranhaltijoina lakimiesasessori ja hiippakuntadekaani. Pappisasessorit ovat hiippakuntaan osa-aikaisessa virkasuhteessa. Tuomiokapitulin sihteerinä toimii yleensä notaari. Esittelijöinä toimivat tuomiokapitulin virkamiehet. Jäsenistä esittelijöinä voivat toimia tuomiokapituliin virkasuhteiset henkilöt, eli kaikki muut paitsi tuomiorovasti ja maallikkojäsen.[4]

Tuomiokapitulissa on puhe- ja läsnäolo-oikeus hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla.

Vuoden 2004 hiippakuntahallintouudistukseen saakka tuomiokapituli oli viisijäseninen: piispa, tuomiorovasti, kaksi pappisasessoria ja lakimiesasessori.

Tuomiokapituli nimittää varajäsenikseen viisi pappia ja kaksi lakimiestä kutsumisjärjestyksessä. Maallikkojäsenellä on kaksi hiippakuntavaltuuston valitsemaa varajäsentä.

TehtävätMuokkaa

 
Helsingin hiippa­kunnan tuomio­kapitulin sisään­käynti osoitteessa Bulevardi 16, Helsinki.

Tuomiokapituli on hiippakunnan yleistoimielin. Sen tehtäviä ovat muun muassa (2006):

  • hoitaa yleisesti hiippakunnallista toimintaa, hallintoa ja taloutta
  • tukea ja valvoa seurakuntien toimintaa ja hallintoa
  • hoitaa papiston henkilöstöasioita ja valvoa heidän ja seurakunnan muiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää
  • hoitaa yhteyksiä koko kirkon yhteiseen toimintaan ja hallintoon, toisiin hiippakuntiin, kristillisiin järjestöihin ja muihin yhteiskunnan tahoihin
  • valmistella asioita hiippakuntavaltuustolle ja huolehtia päätösten toimeenpanosta
  • ottaa ja irtisanoa tuomiokapitulin viranhaltijat ja työntekijät

Tuomiokapitulin virastoMuokkaa

Tuomiokapituliksi kutsutaan myös hiippakunnan virastoa. Tuomiokapitulin virasto on piispan johtama hallinto- ja asiantuntijaorganisaatio, jossa työskentelevät piispan avustajat sekä hiippakunnan hallintoa ja toimintaa hoitavat viranhaltijat ja toimistotyöntekijät.

Hiippakunnallisen hallinnon työtä johtaa lakimiesasessori. Tuomiokapitulin notaari on hallinnollisten asioiden esittelijä ja tuomiokapitulin sihteeri.[5]

Hiippakunnallista seurakuntia tukevaa toiminnallista työtä johtaa hiippakuntadekaani (ent. hiippakunnan pääsihteeri). Hänen vastuualueeseen kuuluvat mm. pastoraalikurssit ja johtamistaidon koulutukset.

Hiippakuntasihteerit osallistuvat hiippakuntadekaanin johdolla yhteisten työelämäpalvelujen kehittämiseen, tuottamiseen ja toteuttamiseen. Hiippakuntasihteereillä on omat vastuualueet, joiden puitteissa he vastaavat hiippakunnallisesta koulutuksesta ja muista vastaavista hiippakunnan seurakuntien henkilöstön tukemistavoista. Hiippakuntasihteereitä on tuomiokapitulista riippuen yleensä kolme tai useampi. Keskeiset vastuutyöalueet ovat kasvatus, diakoniatyö, yhteiskuntatyö, kansainvälinen työ sekä kumalanpalveluselämä ja kirkkomusiikki. Hiippakuntasihteerien kesken on yleensä jaettu vastuut myös sairaalasielunhoidon ja perheneuvonnan tuen, maahanmuuttajatyön, ympäristövastuun ymv. osalta.

Osassa tuomiokapituleja on myös kuurojenpappi.

Tuomiokapitulit Ruotsin kirkossaMuokkaa

Ruotsin kirkon tuomiokapitulit olivat valtiollisia viranomaisia vuoteen 2000 saakka. Jokaisessa Ruotsin kirkon hiippakunnassa on tuomiokapituli ja se toimii itsenäisenä kirkollisena elimenä.[6] Sen tehtävänä on tukea piispaa ja valvoa seurakunnissa ja pastoraateissa tapahtuvaa toimintaa. Tähän tehtävään kuuluu

  • Avustaa ja tukea seurakuntia kirkon oppiin, kirjoihin, sarakamenttien ja jumalanpalvelusten hoitoon kuuluvissa asioissa, myös oikeudellisissa ja hallinnollisissa kysymyksissä
  • Seurakuntaohjesääntöjen vahvistaminen
  • Piispantarkastukset seurakunnissa ja pastoraateissa
  • Seurata miten hiippakunnan papit ja diakonit hoitavat tehtäväänsä ja noudattavat antamiaan vihkilupauksia
  • Tutkia ja päättää, ovatko kirkon virkaan vihittävät kelvollisia, päteviä kirkon virkaa varten.
  • Tutkia papin- ja diakonian virkaan hakijoiden kelpoisuuden ja antaa siitä lausunto seurakunnalle..
  • Päättää erikseen määrätyistä jumalanpalveluksiin ja kirkollisin kolehteihin liittyvistä asioista.
  • Käsittelee ja vahvistaa tarvittaessa muiden kirkollisten toimielinen tekemiä päätöksiä hiippakunnassa.[7][8]

Tuomiokapitulin muodostavat

  • Piispa, joka on puheenjohtaja
  • Tuomiorovasti, joka on varapuheenjohtaja
  • Jäsen, joka toimii hiippakunnassa tai jossakin sen seurakunnassa pappina tai diakonina
  • Jäsen, joka on tai on ollut vakinainen tuomari
  • Kolme muuta jäsentä jotka hiippakuntavaltuusto valitsee. Nämä jäsenet eivät saa olla piispaksi, papiksi tai diakoniksi vihittyjä.
  • Tuomiokapitulin sihteeri on hiippakunnan palveluksessa oleva hiippakunnan lakimies.

Upsalan hiippakunnassa on arkkipiispa tuomiokapitulin puheenjohtaja. Upsalan hiippakunnan piispa on 1. varapuheenjohtaja ja tuomiorovasti 2. varapuheenjohtaja.[6]

LähteetMuokkaa

  1. Tuomiokapitulit Kasallisarkisto. Viitattu 16.1.2021.
  2. Laki tuomiokapitulien ylläpidon ja kuurojenpapin virkojen siirtämisestä sekä eräiden tonttien luovuttamisesta Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle (935/1996). Finlex. Viitattu 11.9.2010.
  3. Borgå domkapitel får förmodligen behålla sitt hus. Östnyland, 21.9.2021, s. 9. Artikkelin verkkoversio.
  4. Asessori Evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 16.1.2021.
  5. Notaari Evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 16.1.2021.
  6. a b Kyrkoordningen. 9. kapitel svenskakyrkan.se. Viitattu 17.1.2021. (ruotsiksi)
  7. Domkapitlet svenskakyrkan.se. Viitattu 17.1.2021. (ruotsiksi)
  8. Domkapitel svenskakyrkan.se. Viitattu 17.1.2021. (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa