Kaniikki

Kaniikki tai kanunki (lat. canonicus) oli alun perin katolisessa kirkossa kanoniseen yhteiselämään sitoutunut pappi, sittemmin joko tuomiokirkon pappi tai tuomiokapitulin jäsen, kuoriherra^[1] eli tuomioherra^[2]. Esimerkiksi Turun hiippakunnan tuomiokapituliin kuului 1200-luvulla neljä kaniikkia. Kaniikki-nimitys on edelleen käytössä katolisessa ja anglikaanisessa kirkossa (tuomiokapitulin jäsen, tuomioherra).^[3]

Nimitys on alun perin johdettu kreikan sanasta κανωνικος "säännösten alainen", jolla tarkoitettiin kirkonmiestä, joka asui tuomiokirkon alueella ja oli omistautunut noudattamaan kirkon säännöstöä eli kaanonia.

Turussa Kastussa sijaitsee Kaniikintie. Salossa Kuusjoella on Kanunki-niminen kylä^[4].

Lähteet

Annukka Aikio ja Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.

Viitteet

↑ Aikio & Vornanen 1993, s. 316
↑ Tuomioherra, Tietosanakirja osa 9, palsta 1984, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1912
↑ Seppo A Teinonen: Teologinen sanakirja, s. 132. Kirjaneliö, 1974. ISBN 951-600-333-8
↑ Sirkka Paikkala ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 135. Jyväskylä: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0 Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 8.8.2019).

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaniikki Wikimedia Commonsissa

[1] Aikio & Vornanen 1993, s. 316

[TSK1-2] Tuomioherra, Tietosanakirja osa 9, palsta 1984, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1912

[3] Seppo A Teinonen: Teologinen sanakirja, s. 132. Kirjaneliö, 1974. ISBN 951-600-333-8

[4] Sirkka Paikkala ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 135. Jyväskylä: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0 Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 8.8.2019).

[1]

[2]

[3]

[4]