Timo T. A. Mikkonen

suomalainen toimittaja, televisiojuontaja ja ja viestintäalan yrittäjä

Timo Torsti Antero Mikkonen (15. kesäkuuta 1947 Helsinki24. tammikuuta 2017 Helsinki)[1] oli suomalainen toimittaja, televisiojuontaja ja viestintäalan yrittäjä.[2] Mikkonen oli suomalaisen talk show -viihteen uranuurtaja, ja hänen isännöimiään television keskusteluohjelmia olivat muun muassa M-Show (1971–1974), Tänään, tässä ja nyt (1987–1989) ja Illan päätteeksi Timo T. A. (1993–1997).[3][4] Hän myös esitti musiikkia ja kirjoitti kirjoja jonkin verran.[5][6]

Timo T. A. Mikkonen
Henkilötiedot
Syntynyt 15. kesäkuuta 1947
Helsinki
Kuollut 24. tammikuuta 2017 (69 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti toimittaja, yrittäjä, televisiojuontaja, televisiotuottaja
Puoliso Tuire Mikkonen (1970–2001)
Nina Mikkonen (2001–2017)

ElämäkertaMuokkaa

Lapsuus ja nuoruusMuokkaa

Timo T. A. Mikkonen kasvoi isänsä puoleisten iäkkäiden isovanhempiensa, kirjastonhoitaja Elma[7] Helena Mikkosen (1894–1983)[8] ja rovasti Anshelm Mikkosen[7] (1885–1978)[8][9], kanssa Mäntsälän pappilassa. Timon isä Erkki[7] Antero Mikkonen (1921–1947)[8] kuoli vain 26-vuotiaana pojan ollessa viiden kuukauden ikäinen.[7] Timo ei todennäköisesti kohdannut isäänsä kertaakaan.[10] Erkkiä on kuvattu hurmuriksi, joka hyppäsi mäkeä ja hurvitteli papin pojalle sopimattomasti. Mikkosen itsensä mukaan hänen isänsä teki itsemurhan, mutta rovastin perheessä kuolinsyyn sanottiin olleen sairauskohtaus. Timon äiti[7] Anna-Kristina Mikkonen (1918–1998)[8] oli sotaleski, jolla oli ennestään kaksi poikaa, jotka hän oli antanut muille kasvatettavaksi. Kesällä 1952 hän antoi myös viisivuotiaan Timon lopullisesti kasvatettavaksi tämän isän vanhemmille[7] ja lähti ulkomaille.[10] Mikkonen on kuvaillut äitiään ”iloluonteiseksi Viipurin tytöksi”, jonka suonissa virtasi karjalaisveri ja halu huveihin.[7]

Elma-isoäiti yritti viimeiseen saakka pitää Timon ja äidin sidettä yllä muttei onnistunut siinä. Timo yritti 1950-luvun paikkeilla Helsingin-matkallaan tavata äitiään, mutta tällä ei ollut aikaa tapaamiselle. Sen jälkeen Timo ei halunnut enää yrittää tavoittaa äitiään vaan kylmetti tunteensa häneen. Kun iäkäs äiti vuosikymmenten päästä kuoli, hänet haudattiin Timon Erkki-isän viereen Mikkosten sukuhautaan Mäntsälään.[7]

Timo innostui jo varhain televisiosta. Hän katseli sitä ensin iltaisin naapuriperheissä, kunnes isoäidin myötävaikutuksella pappilaan hankittiin ensimmäinen tv-vastaanotin vuonna 1963. Televisio merkitsi Timolle ”henkeä ja elämää”, ja se vei hänet mukanaan ”Mäntsälästä maailmalle” ja tarjosi pakotien vanhoillisen pappilan todellisuudesta.[7] Mikkonen on kertonut tehneensä ensimmäiset mielikuvamatkansa Yhdysvaltoihin 1950-luvulla nähtyään isoäitinsä televisiosta elokuvan Jättiläinen.[11] Hän on maininnut pystyneensä elämään television filmien sankareiden kanssa heidän seikkailujaan. Murrosikäisen Timon ensimmäiset ihastukset olivat televisiossa laulaneet aikansa suuret naistähdet, italialainen Caterina Valente ja ruotsalainen Siw Malmkvist.[7]

Mikkonen kirjoitti ylioppilaaksi Mäntsälän yhteiskoulusta keväällä 1966. Hän sai ylioppilaskokeiden ainekirjoituksesta ja reaalikokeesta arvosanoikseen laudaturin; matematiikassa ja ruotsissa hän jäi niukasti laudaturin alapuolelle.[12] Ylioppilastutkintonsa arvosanojen perusteella Mikkonen hyväksyttiin heinäkuussa 1967 ilman pääsykoetta opiskelijaksi Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan.[13]

Vuoden kestäneen varusmiespalveluksensa Mikkonen suoritti rajavartioston sissiyksikössä vuonna 1966.[14] Vuosina 1966–1967 pidetyltä reserviupseerikurssilta 123 hän kotiutui reservin vänrikkinä.[15] Mikkosen tapa käyttää ensimmäisen etunimensä lisäksi toisen ja kolmannen etunimensä (Torsti Antero) nimikirjaimia oli peräisin reserviupseerikurssilta, jossa oli hänen lisäkseen muitakin Timo Mikkosia.[16]

Mikkonen valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1970.[17] Hänen oppiaineensa oli poliittinen historia.[18] Opintoihinsa sisältyneessä pro gradu -tutkielmassaan Mikkonen käsitteli Kuuban ohjuskriisiä.[19]

Ura toimittajana ja juontajanaMuokkaa

Mikkonen aloitti toimittajan uransa opiskelujensa ohessa vuonna 1967. Seuraavana vuonna hän työskenteli sanomalehti Uudessa Suomessa ja radiouutisten avustajana Yleisradiossa.[20] Televisiossa Mikkonen esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1970, kun hän juonsi käsikirjoittamansa kuusiosaisen sarjan Kriisi ’60, joka kertoi kansainvälisen politiikan ratkaisuhetkistä 1960-luvulla.[18][20] Vuodesta 1968 alkaen Mikkonen seurasi ja kommentoi suomalaisessa mediassa säännöllisesti Yhdysvaltojen presidentinvaaleja.[21]

Vuosina 1971–1974 Mikkonen isännöi MTV:llä ensimmäistä keskusteluohjelmaansa, M-Show’ta, jossa hän esiintyi amerikkalaistyylisenä tv-isäntänä.[10][17] M-Show oli Suomen ensimmäisiä keskusteluohjelmia,[22] se oli Mikkosen itse tuottama ja teki hänet tunnetuksi.[21] Kun M-Show keräsi vielä miljoonien yleisön, Mikkosen sanottiin tuoneen talk show’n Yhdysvalloista Suomeen.[23] Mikkonen valittiin vuonna 1972 Katso-lehden järjestämässä Telvis-kilpailussa Suomen toiseksi suosituimmaksi televisioesiintyjäksi.[24]

Vuosina 1975–1977 Mikkonen ohjasi ja tuotti MTV:lle kolmiosaisen dokumenttisarjan U.S. Media, joka käsitteli tiedotusvälineitä ja vallankäyttöä Yhdysvalloissa. Sen ensimmäinen osa ”Kamppailu katsojaluvuista” palkittiin hopeamitalilla New Yorkin 20. kansainvälisillä filmi- ja TV-festivaaleilla.[25][26] Vuoden 1980 sarja Vuosikymmenen käännekohdat esitteli 1970-luvun maailmanhistoriaa.[21]

1980-luvun alussa Mikkosen rooli televisiossa alkoi heiketä. Mainos-tv aloitti Kymmenen uutiset vuonna 1981, mutta Mikkonen jäi sivuun. Seuraavana vuonna hän kirjoitti tv-toimittajan urastaan kirjan Takana loistava tulevaisuus, jossa hän kritisoi Mainos-tv:n johtoa[23] sekä monia kollegojaan.[27] Mikkosesta tuli viestintäyrittäjä, joka kiersi kanavalta toiselle ohjelmineen, mutta M-Show’n kaltainen suosio ei enää toistunut.[28] Vuodet 1984–1985 hän toimi Ylen Hittimittari-musiikkivideo-ohjelman ensimmäisenä juontajana. Vaikka juontajan rooli ohjelmassa jäi melko pieneksi, monet 1980-luvun nuoret muistavat hänet nimenomaan Hittimittarista.[29] Vuosina 1987–1989 Mikkonen juonsi Tänään, tässä ja nyt -makasiiniohjelmaa, joka oli Suomen ensimmäinen aamutelevisiolähetys. Vuosina 1993–1997 hän juonsi PTV- ja PTV4 -kanavilla myöhäisillan keskusteluohjelmaa Illan päätteeksi Timo T. A.[4][17][22][21] Kun PTV4 uudistui vuonna 1997 Neloseksi, ei Mikkosen sallittu enää jatkavan ohjelmaansa kanavalla, koska PTV4:n ohjelmajohtajan Jorma Sairasen mukaan Mikkosen tyyli ja mielipiteet eivät sopineet uudelle valtakunnalliselle kanavalle.[30]

Mikkonen perusti vuonna 1990 kantrimusiikkiin erikoistuneen paikallisradioaseman Radio 103,4 Mäntsälään.[21] Hänen juontamaansa Yhdysvaltain kantrilistaa esitettiin vuosia myös muissa paikallisradioissa ympäri Suomea.[5]

Mikkonen isännöi 29.–30. elokuuta 1998 peräti 17,1-tuntisen suoran talk show’n, jonka kesto on Suomen ennätys.[21][31] Hän kuvaili ohjelmaa läpileikkaukseksi Suomesta ja suomalaisista, sillä show’ssa esiintyi ihmisiä yhteiskunnan eri aloilta. Ohjelma oli tuottaja Olli Haikan idea.[32] Samana vuonna 3. lokakuuta esitettiin Mikkosen isännöimä kuusituntinen talk show Missimaraton, jossa hän haastatteli eri aikakausien suomalaisia missejä.[21]

Vuonna 2008 Mikkonen asui Big Brother -tositelevisiosarjan talossa 36 tuntia.[4] Seuraavana vuonna Nelosella esitettiin Mikkosen perheen elämää käsittelevä tosi-tv-ohjelma Mikkosten maailma, jota tehtiin seitsemän jaksoa.[33] Ohjelma ei kuitenkaan saavuttanut odotettua suosiota, joten se lopetettiin yhden kevään jälkeen. Mikkosten perhe nähtiin vielä vuonna 2011 MTV:n Karavaanarit-ohjelmassa.[22]

Myöhemmin Mikkonen pysyi esillä erityisesti 7 päivää -lehdessä ja jatkoi uraansa media-alalla pienyrittäjänä.[4]

Sairastuminen ja kuolemaMuokkaa

Mikkonen sai 1. lokakuuta 2011 kallonpohjavaltimotukoksen ja sen seurauksena useita aivoinfarkteja.[34] Niiden takia hän menetti osan liikuntakyvystään ja sokeutui pysyvästi.[35] Lokakuussa 2014 Mikkosen tila heikkeni, ja hän oli hetken kriittisessä tilassa.[36] Vuoden 2016 lopulla Nina Mikkonen kertoi, että hänen miehensä oli menettänyt lähimuistinsa eikä ymmärtänyt olevansa vammautunut tai edes sokea.[37] Timo T. A. Mikkonen kuoli 24. tammikuuta 2017.[38][39] Hänet haudattiin Mäntsälän hautausmaalle Mikkosten sukuhautaan isovanhempiensa ja vanhempiensa viereen.[40]

Muu toiminta ja harrastuksetMuokkaa

Timo T. A. Mikkonen toimi juontajan ja toimittajan töidensä ohella myös laulajana.[41] 1970-luvulla hän julkaisi singlet Kesävalssi / Hei naapurit (1972) ja Näin kun rakastaa / Kiittää kai saan (1973). Vuonna 1989 ilmestyi kokonainen pitkäsoittolevy Joulusydän.[6] Mikkonen lauloi myös televisiossa ja oli suosittu esiintyjä tanssilavoilla eri puolilla Suomea.[5] Hän lauloi duettoja Pirkko Mannolan kanssa[42] sekä Toiveloma-kappaleen perheensä kanssa Karavaanarit-tv-sarjassa vuonna 2011.[43]

Mikkonen työskenteli kesällä 1969 Yhdysvaltojen tiedotustoimistossa virkaa tekevänä lehdistösihteerinä. 1960-luvun lopulla hän toimi myös Kansalliset Ylioppilaat -ylioppilasjärjestön toiminnanjohtajana.[20] Vuonna 1999 Mikkonen oli ehdolla eduskuntavaaleissa keskustan sitoutumattomana ehdokkaana. Hän sai 1 302 ääntä, mikä ei kuitenkaan riittänyt paikkaan kansanedustajana.[44] Vaalitulos ärsytti Mikkosta suuresti.[45]

Mikkonen oli aktiivisesti mukana maanpuolustustyössä. Hänet ylennettiin vuonna 1994 reservin kapteeniksi, ja hän opetti noin kymmenen vuotta Maanpuolustuskorkeakoulussa aihetta mediasota.[22] Lisäksi hän oli kehittämässä puolustusvoimien tiedotustoimintaa. Vuonna 1986 hänelle myönnettiin sotilasansiomitali ja vuonna 2001 maanpuolustusmitali kultaisella soljella.[5] Reservin majuriksi Mikkonen ylennettiin 2003.[22]

Vuonna 2008 uutisoitiin tapauksesta, jossa Mikkonen oli tullut maastopukuun sonnustautuneena Koski 08 -suursotaharjoitukseen Iltalehden mukaan pyytämättä ja yllätyksenä. Mikkonen oli lehden mukaan ärähtänyt harjoituksen tiedotuskeskuksessa kersantille, joka majurin arvomerkeissä olleen Mikkosen mielestä ei ollut tervehtinyt häntä asianmukaisesti herra majuriksi. Samalla Mikkonen oli taputellut kauluslaattojaan. Majuri Sami Aarnio vahvisti lehdelle, ettei Mikkosta ollut kutsuttu harjoitukseen, vaan että ”mies oli kutsunut sinne itse itsensä”.[46][47] Mikkonen puolustautui sittemmin väittämällä saaneensa kirjallisen kutsun harjoituksen johdolta. Hän myös selitti paikalla oloaan harjoituksessa muun muassa sillä, että hänellä oli siellä salaisia tehtäviä, jotka liittyivät puolustusvoimiin ja jotka olivat puolustusvoimien toimeksiantamia.[48]

Mikkonen ihaili Yhdysvaltoja, ja vieraili siellä 25-vuotiaasta lähtien kymmeniä kertoja. Hän oli kiinnostunut Yhdysvaltain historiasta ja erityisesti John F. Kennedyn salamurhasta.[11] Mikkonen tutki sitä viidellä vuosikymmenellä, ja hänellä oli kotonaan isot arkistot selvityksiä tapahtumasta. Mikkonen kertoi tutkimuksistaan tarkemmin omissa muistelmissaan vuonna 1982 ja Sotilasaikakauslehden kirjoituksessaan vuonna 2003. Hänen mukaansa salamurha oli hyvin suunniteltu valtiokaappaus, jonka takana on kaksi salaliittoa. Niistä toinen hoiti salamurhan suunnittelun ja toteutuksen ja toinen peitteli, väärensi ja hävitti todisteet sekä vaiensi todistajat. Mikkonen oli varma, että Kennedyä kohti ampui useita sala-ampujia. Hänen mukaansa virallisissa tutkimuksissa ainoaksi syylliseksi todettu Lee Harvey Oswald ei ampunut ainuttakaan laukausta.[25]

Mikkosen ihailu Yhdysvaltoja kohtaan näkyi myös hänen amerikkalaishenkisessä pukeutumisessaan, johon kuuluivat frakin ja nahkatakin lisäksi joskus myös cowboy-vaatteet.[17] Mikkonen vakuutti, ettei hänen cowboy-tyylinen pukeutumisensa ollut minkäänlaista roolin esittämistä, vaan että se oli aidosti osa hänen siviiliminäänsä.[49]

Yksi Mikkosen tärkeistä harrastuksista oli pienestä asti urheilu. Vuonna 1975 hän juoksi 1 500 metriä neljään minuuttiin ja 1994 Helsinki City Marathonin noin kolmeen ja puoleen tuntiin.[5] Mikkonen on väittänyt voittaneensa Moskovan olympialaisten kaksinkertaisen kultamitalistin Miruts Yifterin Lassen hölkässä.[50] 1990-luvun alkupuolella Mikkonen kertoi juoksevansa parhaimmillaan jopa 200 kilometriä viikossa.[51] Vuosina 1979–1982 hän toimi Henri Toivosen kartanlukijana monissa rallikilpailuissa.[5] Mikkosen aloitteesta Mäntsälässä juostaan Einarin tonnia, jossa kilpaillaan vuoden 1916 tuhannen metrin maailmanennätystä, mäntsäläläisen Einari Anttilan juoksemaa aikaa 2.31.2 vastaan.[45]

Mikkonen kirjoitti myös kirjoja. Vuonna 1982 hän julkaisi osin omaelämäkerrallisen teoksen Takana loistava tulevaisuus, joka oli ensimmäinen suomalaista televisiotoiminnan historiaa käsittelevä kirja.[5] Teoksessaan Mikkonen väitti, että Mainos-tv:ssä johtopaikkoja jaettiin nöyryyden eikä kokemuksen perusteella.[28] Vuonna 2000 ilmestyi 500-sivuinen Suomen kauneimmat – missivuodet 1931–2000, joka kertoi 72 suomalaismissin tarinan.[5] Muita teoksia ovat olleet Johtajille johtamisesta (toim., 2003) ja Ajatuksia Itäväylältä.[52]

Mikkosella oli lyhyt rooli Rauni Mollbergin vuonna 1985 ilmestyneessä versiossa Tuntemattomasta sotilaasta. Hän kaatuu kahden sekunnin mittaisen roolin jälkeen kohtauksessa, jossa vänrikki Koskela heittää kasapanoksen. Mikkonen esiintyi myös Marilyn-oopperassa.[52]

Lähdettyään Mainos-tv:stä vuonna 1981 Mikkonen siirtyi Rank Xeroxin tiedotuspäälliköksi saman vuoden syksyllä.[27] Seuraavana vuonna hän perusti oman yrityksen nimeltään Timo T. A. Mikkonen Communications.[52] Itsenäisenä tv-alan yrittäjänä hän toimi suurten amerikkalais-brittiläisten tv-yhtiöiden uutismateriaalin tuottajana kansainvälisten kriisien, sotien ja merkittävien uutistapahtumien yhteydessä yli sadassa maassa.[21] Mikkonen oli yritysviestinnän asiantuntijana ja esiintymiskouluttajana alan pioneereja Suomessa, ja Timo T.A. Mikkonen Communicationsin tuotannoissa yritysviestinnän ja mediakoulutuksen osuus olikin huomattava. Yrityksen asiakkaina olivat yliopistot ja korkeakoulut. Tv-kanava Nelosen Kova laji- ja Yrittäjä-TV-sarjojen puitteissa Mikkonen tuotti yli 200 yritysohjelmaa vuosina 1997–1998. Helmikuussa 1998 hänelle myönnettiin Suomen Yrittäjien Kultainen Yrittäjäristi ”kahden vuosikymmenen aikana suoritetusta pioneerityöstä tv- ja viestintäalan itsenäisenä yrittäjänä”.[5]

Mikkonen suunnitteli keväällä 1995 Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalossa toteutetun erikoisnäyttelyn Suomi sodassa – kunnia veteraaneille 1939–1945.[21]

HenkilökuvaMuokkaa

Timo T. A. Mikkonen oli persoona, joka jakoi suomalaisten mielipiteet.[17] Kriittisimpien näkemysten mukaan hän oli juontajana itseriittoinen viisastelija.[29] M-Show’n isäntänä vuosina 1971–1974 hänellä oli tapana sinutella vieraitaan kenraaleista lähtien, mikä ärsytti monia, kuten myös hänen englannin kielen ääntämisensä. Mikkoselle oli tyypillistä myös nostaa itsensä vierailevien tähtien rinnalle.[28] Mikkosen kannattajat puolestaan näkivät hänessä suoraselkäisen miehen, jonka vakaumuksena oli kodin, kirkon ja isänmaan arvostaminen.[17] Mikkonen totesi STT:n haastattelussa 1990-luvulla, että ”hyvin moni antaisi kunniamerkkinsä ja palkintonsa saadakseen edes pienen osan siitä kontaktista, joka minulla on ollut yleisöni kanssa”.[49]

Mikkosta pidetään suomalaisen talk show -viihteen uranuurtajana, ja hän oli raportoimassa monista maailman suurhetkistä.[4] Juontajana hänen tyyliinsä kuului voimakas katsekontakti kameraan sekä huoliteltu pukeutuminen. Mikkonen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2000, että ”kameralla ja minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia olla toistemme kanssa tekemisissä”.[28] M-Show'n aikoihin Mikkonen erottui aiemmista suomalaisista televisioesiintyjistä persoonallisuutensa ja huomattavan harkitun ”televisioimagonsa” ansiosta. Hän nousi ”uutta suuntausta” edustaneeksi ruutukasvoksi, jonka tyyliä kommentoitiin aikakauslehdissä aktiivisesti ja osin kovasanaisesti.[53] MTV:n vuosien 1967–1971 asiaohjelmajaoksen päällikkö Matti Kohva on kertonut yrittäneensä opettaa Mikkoselle ”kultaista periaatetta”, jonka mukaan tärkeintä on esitettävä asia eikä juontaja itse. Kohvan mukaan Mikkonen käsitti neuvon päinvastoin ja pysyi linjassaan.[18] Mallia esiintymiseensä Mikkonen otti muun muassa David Frostilta. Hänen suosikkiaiheitaan olivat erityisesti viihteen ja politiikan kuuluisuudet, joista monet olivat yhdysvaltalaisia. Yleisiä vieraita olivat myös nuoret, kauniit naiset.[28] M-Show’n syntyaikaan ohjelmien nimeäminen yhden tekijän mukaan ei ollut Suomessa totuttua, mutta Mikkonen väitti esimiehilleen, että M viittasi ohjelmaa tuottaneeseen Mainos-tv:hen sekä yhtiön M-nimeä kantaneeseen studioon.[28]

Mikkonen oli sisäistänyt kotoaan porvarillisen arvomaailman,[28] ja vuonna 2010 hän kuvasi itseään poliittiselta vakaumukseltaan arvokonservatiiviksi.[54] Hänen isoisänsä, Mäntsälän kappalainen ja rovasti Anshelm Mikkonen, oli aikoinaan kuulunut Mäntsälän kapinaliikkeeseen.[28] Myöhempinäkin vuosinaan Timo T. A. Mikkonen pysyi mielipiteitä jakavana julkisuuden henkilönä.[4] Hän vaati ainakin 1990-luvulla Suomeen kuolemanrangaistusta ja hyvin tiukkaa linjaa ulkomaalaisia ja vähemmistöjä kohtaan.[30] Mikkonen myös arvosteli yhdysvaltalaisten republikaanien tavoin aborttia ja äitejä, jotka tekivät töitä kodin ulkopuolella.[28] Vuonna 2010 Mikkonen kertoi kannattavansa myös naisten pakollista asepalvelusta.[22]

Toimittaja Esko Pirinen kirjoitti Helsingin Sanomissa vuonna 1974, että M-Show’n vetäjänä Mikkosen ulkokuoren takaa kuultaa epäaitous: ”Mikkonen ei elä ohjelman mukana, hän ei spontaanisti pysty luomaan eikä kasvamaan tilanteen vaatimusten mukaan. Yleensä keskustelu on hengetöntä, naiviia ja ikään kuin ennalta valmisteltua. Tarkoitus lienee päinvastainen.”[55]

Mikkosta vuoden 1998 television kesäsarjaan Leirintäalue – Iskelmämusiikin iltanuotiolla haastatellut toimittaja ja tietokirjailija Axa Sorjanen on todennut, että Mikkosen haastattelu oli yksi hänen uransa erikoisimpia. Mikkonen oli Sorjasen mukaan päättänyt valmiiksi mistä ja miten hän haluaa puhua. Sorjasen ei tarvinnut esittää haastatellessaan kuin pari kysymystä; nekin Mikkonen oli itse kirjoittanut valmiiksi. Kuvaustilanteetkin Mikkonen oli suunnitellut etukäteen lokaatioita myöten. Sorjasen mukaan ”tuomiokirkon kokoisella itseluottamuksella ryyditetty Mikkonen ei arkaile kehuessaan itseään tai kykyjään”.[56]

Toimittaja Mattiesko Hytönen kirjoitti 1990-luvulla Mikkosen persoonasta joitakin kertoja Helsingin Sanomissa. Vuonna 1993 Hytönen väitti kirjoituksessaan, että ”tv-toimittaja Timo T.A. Mikkonen on vuosikausia ollut suomalaisen television suurisuisin omakehuja”[57]. Seuraavana vuonna Hytönen totesi tekstissään, että Mikkonen oli 13-vuotiaana oppikoululaisena väittänyt koulutovereilleen olevansa heitä viisi vuotta korkemmalla älyllisellä tasolla.[50] Vuonna 1997 Hytönen sanoi kirjoituksessaan, että ”mediapersoona Mikkonen on äärimmäisen pikkutarkka asioista, jotka koskevat häntä itseään” ja että ”joku saattaa väittää, että Mikkosen suhteellisuudentaju heittää, mutta todennäköisesti se on vain tehty amerikkalaisiin mittoihin sopivaksi”. Hytönen pyrki tekstissään täydentämään näkemyksiään muun muassa seuraavalla tv-ohjelman kuvaustilanteesta poimimallaan esimerkillä:

”Mikkonen lauloi Frank Pappa -show’ssa, mutta laulun jälkeen hän harmikseen huomasi kuvanauhalta, että Rolex näkyi huonosti. Hän vaati ja sai laulaa uudestaan. Ennen toista esitystään Mikkonen vaihtoi Rolexin toiseen ranteeseen, josta se näkyi hyvin, koska mikrofoni oli oikeassa kädessä. Varmuuden vuoksi Mikkonen veti vielä vielä hihaa ylöspäin.”[58]

Mikkosen omilla verkkosivuilla häntä kuvaillaan seuraavasti:

”On täysin oikeutettua sanoa, että Timo T.A. Mikkonen on todellinen mediapersoona, jolla on ainutkertainen kyky puhua suoraan ihmisille, saada sanomansa perille, herättää tunteita ja saada ihmiset ajattelemaan tapahtumien, ihmisten ja asioiden yhteyksiä. Monet suomalaiset ovat varttuneet ja hahmottaneet maailmankuvaansa Timo T.A. Mikkosen kuvaruudun välityksellä antamien ärsykkeiden ja näkökulmien avulla 1970-luvun alusta saakka.”[20]

Mediavaikuttaja Tauno Äijälä sanoi Journalisti-lehteen laatimassaan Mikkosen muistokirjoituksessa tämän olleen toimittaja-tuottajana tunnollinen ja äärettömän ahkera. Äijälän mielestä Mikkonen oli uudenlaisen, vahvasti persoonakeskeisen ohjelmatyön uranuurtaja, joka oli tottunut yksin suunnittelemaan, päättämään ja toteuttamaan tekemisiään. Ahtaisiin organisaatioraameihin sopeutuminen ei ollutkaan Äijälän mukaan Mikkoselle helppoa. Äijälä päätti kirjoituksensa seuraaviin sanoihin:

”Timo T. A. Mikkosen ura mediassa on hengästyttävän monipuolinen. Usein vahvoille oman tiensä kulkijoille ei suoda elinaikanaan ansaitsemaansa kiitosta ja kunnioitusta. Suomalaisen televisiotoiminnan historiaa kirjoitettaessa Mikkosen luovuus, rohkeus ja omatoimisuus ansaitsevat oman lukunsa.”[27]

YksityiselämäMuokkaa

Mikkosen ensimmäinen puoliso vuodesta 1970 vuoteen 2001 oli Tuire Mikkonen (o.s. Liljeroth), jonka hän oli tavannut Helsingin yliopistolla Porthaniassa kaveriporukassa 1960-luvun lopulla. Mikkosen isoisä, rovasti Anshelm Mikkonen vihki heidät Helsingissä Temppeliaukion kirkossa vuonna 1970. Parille syntyi kaksi lasta, Tero (s. 1971) ja Terhi (s. 1978). Avioliitto päättyi suuren mediakohun myötä elokuussa 2000, kun pari oli ensin antanut Ilta-Sanomille parisuhdehaastattelun, jossa he puhuivat toisistaan rakastavaan sävyyn. Kun lehtiartikkeli oli ollut pariskunnan tarkistettavana, Timo T. A. Mikkonen oli lisännyt siihen Tuire Mikkosen tietämättä kolme virkettä:

”Seuraavana päivänä Timo T. A. Mikkonen muutti Helsinkiin. Tuire Mikkonen jäi Mäntsälän Koskenrantaan. He jatkavat yhteistyötään mediayrityksensä osakkaina.”

Muuton syyksi paljastui myöhemmin Timo T. A. Mikkosen rakastuminen tulevaan vaimoonsa, Nina Mikkoseen (o.s. Salonen). Kohua lisäsi se, että Salonen oli Mikkosta yli 15 vuotta nuorempi.[7][59][60] Tuire Mikkonen on myöhemmin kertonut harkinneensa eroa jo vuonna 1995 puolisonsa viettämän kaksoiselämän vuoksi.[7] Hänen mukaansa aviomies oli pettänyt häntä koko avioliiton ajan, yhteensä jopa kolmenkymmenen naisen kanssa, ja jatkanut sitä päinvastaisista vakuutteluista huolimatta. Timo T. A. Mikkonen itse kiisti väitteet naisten lukumäärästä. Mikkosten avioero astui voimaan maaliskuussa 2001.[60]

Timo T. A. Mikkosen lapset antoivat vuonna 2000 lausuntonsa liittyen Mikkosen ja Nina Salosen kohuun. Tero T. A. Mikkonen asettui voimakkaasti äitinsä puolelle ja piti Timon toimintaa rintamakarkuruutena ja pelkuruutena. Hänen sisarensa Terhi T. A. Mikkonen kuvasi isäänsä ”epärehelliseksi ja itsekkääksi ihmiseksi, joka ei ole edes vihaamisen arvoinen”. Terhi sanoi vihaavansa sen sijaan ”hänen valehteluaan ja turhaa toisten satuttamista sekä julkisesti että yksityisesti”.[60]

Timo T. A. Mikkosen toinen puoliso oli Nina Mikkonen. He menivät naimisiin 31. maaliskuuta 2001 Helsingin vanhassa kirkossa.[60] Timo T. A. ja Nina Mikkosella on kaksi poikaa, vuonna 2002 syntynyt Mikael Tapio Antero ja vuonna 2003 syntynyt Matias Timo Anshelm.[5] Mikkosten perhe asui Myrskylässä vuodesta 2002 vuoteen 2016, jolloin he joutuivat myymään talon talousvaikeuksien vuoksi.[61] Myynnin jälkeen perhe muutti hetkeksi Orimattilaan ja vuodenvaihteessa 2016–2017 Itä-Helsinkiin.[62]

JulkaisutMuokkaa

Televisio-ohjelmatMuokkaa

KirjatMuokkaa

  • Takana loistava tulevaisuus. Tosikertomus kuvaruudun herroista ja narreista. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-011-452-9.
  • Suomen kauneimmat. Missivuodet 1931–2000. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-024-644-1.
  • Johtajille johtamisesta. toim., 2003.
  • Ajatuksia Itäväylältä – ja vähän lännenpääkin. Myrskylä: Timo T. A. Mikkonen Communications, 2006. ISBN 952-921-231-3.

MusiikkialbumitMuokkaa

  • Timo T. A. Mikkonen ja Ystävät: Joulusydän. (LP, CD, C-kasetti) Helsinki: CBS Records, 1989.

LähteetMuokkaa

  1. Timo T.A. Mikkosen koskettava kuolinilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 18.2.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 28.2.2017.
  2. Kuka kukin on 2003, s. 617. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  3. Suhonen, Pete: Timo T.A. Mikkonen. City-lehti, 2000, nro 22. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.7.2010.
  4. a b c d e f Salminen, Solmu: Näistä Timo T. A. Mikkonen muistetaan: Historiallisia tv-juontoja, villejä Kennedy-puheita 24.1.2017. Iltalehti. Viitattu 29.1.2017.
  5. a b c d e f g h i j Timo T. A. Mikkonen (Sivu 3) Timota.com. Viitattu 9.1.2020.
  6. a b Timo T.A. Mikkonen Veikko Tiitto. Viitattu 26.1.2017.
  7. a b c d e f g h i j k l Jokinen, Juha Veli: Timo T.A. Mikkosen traaginen lapsuus: Kasvoi ilman vanhempia, televisio toi lohtua 29.1.2017. Iltalehti. Viitattu 29.1.2017.
  8. a b c d Nina Mikkonen murtui kyyneliin Timo T. A:n haudalla: Ikävöin sinua, rakas! (Lähteenä on käytetty tekstejä, jotka ovat artikkelin kuvassa näkyvässä hautakivessä.) www.seiska.fi. Viitattu 6.1.2020.
  9. Kuolleita: Rovasti Anshelm Mikkonen. Helsingin Sanomat, 19.3.1978, s. 15. Artikkelin verkkoversio.
  10. a b c Jokinen, Juha Veli: Näkökulma: Legenda ei unohdu - Timo T.A. Mikkonen muutti suomalaisen tv:n historiaa 24.1.2017. Iltalehti. Viitattu 29.1.2017.
  11. a b Himberg, Petra: Timo T. A. Mikkonen ja Amerikka yle.fi. Viitattu 5.1.2020.
  12. Heikkinen, Jussi: Mediayrittäjä, toimitusjohtaja Timo T. A. Mikkonen Ylioppilaslehti. 2.3.2001. Viitattu 30.12.2019.
  13. Osa ilman pääsykoetta valtiotieteelliseen. Helsingin Sanomat, 27.7.1967, s. 11. Artikkelin verkkoversio.
  14. Stenius, Anna-Maria: Intissä loppui juoksu – ”Ulos!”, jyrisee Timo T.A. Uusi Suomi. Viitattu 30.12.2019.
  15. Häyrinen, Raiko: 60 vuotta huomenna: Hyvät naiset ja herrat! ts.fi. 13.6.2007. Viitattu 30.12.2019.
  16. Timo T.A. Mikkonen 17.11.2000. City. Viitattu 11.12.2016.
  17. a b c d e f Katso kuvat yli 40-vuotisen uran varrelta: Timo T.A. Mikkonen ei jättänyt yleisöään kylmäksi – ”Täytyy uskoa omaan tyyliinsä” 24.1.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 25.1.2017.
  18. a b c Timo T.A. Mikkosen värikäs ura kesti yli 30 vuotta: "Kaiken uuden aloittaminen vaati siviilirohkeutta ja sitä hänellä oli" 24.1.2017. MTV3. Viitattu 27.1.2017.
  19. Virtanen, Leena: Mäntsälän Mister Media. Helsingin Sanomat, 15.6.1997, s. A 4. Artikkelin verkkoversio.
  20. a b c d Timo T. A. Mikkonen (Sivu 1) Timota.com. Viitattu 9.1.2020.
  21. a b c d e f g h i Timo T. A. Mikkonen (Sivu 2) Timota.com. Viitattu 9.1.2020.
  22. a b c d e f Pennanen, Veera: Television pioneerin värikäs elämä. Ilta-Sanomat, 25.1.2017, s. 12–13.
  23. a b Hartikainen, Jarno & Lehtonen, Veli-Pekka: STT: Timo T.A. Mikkonen on kuollut 25.1.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.1.2017.
  24. Elfving, Sari: Taikalaatikko ja tunteiden tulkit – Televisio-ohjelmia ja -esiintyjiä koskeva kirjoittelu suomalaisissa lehdissä 1960- ja 70-luvuilla, s. 241–242, 259. Tampereen yliopisto, 2008. ISBN 978-951-44-7326-5. Teoksen verkkoversio.
  25. a b Kiiski, Timo: Edesmenneellä Timo T.A. Mikkosella oli yksi kiinnostuksenkohde yli muiden: Tutki vuosia JFK:n murhaa 24.1.2017. Iltalehti. Viitattu 6.1.2020.
  26. U.S: Media Elonet. Viitattu 25.1.2017.
  27. a b c Äijälä, Tauno: Oman tiensä kulkija – Journalisti www.journalisti.fi. 10.2.2017. Viitattu 21.1.2020.
  28. a b c d e f g h i Lehtonen, Veli-Pekka: Timo T. A. Mikkonen 1947-2017 26.1.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.2.2017.
  29. a b ”Tämä ei sitten ole mikään Levyraati!” — kasvukipuja ja anekdootteja Hittimittarin ensimmäiseltä vuodelta YLE Elävä Arkisto. 10.6.2015. Viitattu 7.2.2017.
  30. a b Lähteenmäki, Miira: Nelonen haluaa olla uusi ja uljas. Helsingin Sanomat, 23.2.1997, s. B 3. Artikkelin verkkoversio.
  31. Guinness World Records 2000, s. 246.
  32. Timo T.A. Mikkosen hurja tempaus televisiossa ei unohdu: 17 tunnin suora lähetys! - "Fiilis oli mieletön" 24.1.2017. Iltalehti. Viitattu 25.1.2017.
  33. Timo T.A. Mikkonen ei murehdi kritiikkiä Studio55.fi. 12.8.2010. MTV. Viitattu 25.1.2017. (suomeksi)
  34. Timo T.A. Mikkosen voinnissa raju heikkeneminen 19.12.2012. MTV3. Viitattu 28.12.2016.
  35. Timo T.A. flirttailee hoitajille Tiistai 13.12.2011 klo 11.32. Iltalehti.fi. Viitattu 20.12.2011.
  36. Seiska: Timo T.A. Mikkonen kriittisessä tilassa 30.10.2014. Iltalehti. Viitattu 10.12.2016.
  37. Timo T.A. Mikkosen sairaus: Toivoa ei enää ole! 1.12.2016. Hymy. Viitattu 10.12.2016.
  38. Seiska: Timo T.A. Mikkonen on joutunut saattohoitoon iltalehti.fi. Viitattu 24.1.2017.
  39. STT: Timo T.A. Mikkonen on kuollut 24.1.2017. Yle. Viitattu 24.1.2017.
  40. Särkkä, Heini: Timo T. A. Mikkonen haudattiin Mäntsälän hautausmaalle 14.2.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 14.2.2017.
  41. Harmanen, Jenni: Katso kuvat vuosien varrelta Timo T.A. Mikkosesta: 40 vuotta mediapersoonana www.iltalehti.fi. Viitattu 8.1.2020.
  42. Aunila, Seija: Pirkko Mannola ja Timo T. A. Mikkonen laulavat dueton yle.fi. Viitattu 8.1.2020.
  43. Timo T.A. Mikkosen perheen hulvaton kesälomabiisi mtvuutiset.fi. 7.6.2011. Viitattu 8.1.2020.
  44. Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 31.5.2011.
  45. a b Huuhtanen, Pasi: Timo T. A. haudattiin Mäntsälän hautausmaalle Mäntsälän Uutiset. 14.2.2017. Viitattu 6.1.2020.
  46. Timo T.A. Mikkonen uhosi sotisovassa Ilta-Sanomat. 19.12.2008. Viitattu 21.1.2020.
  47. Stara.fi: Timo T.A. Mikkonen nolasi itsensä sotaharjoituksissa Stara. 19.12.2008. Viitattu 21.1.2020.
  48. Timo T.A. Mikkonen sotaharjoituskohusta: Valhetta, vääristelyä, panettelua, tietämättömyyttä ja kateutta! mtvuutiset.fi. 29.1.2009. Viitattu 21.1.2020.
  49. a b Annala, Jukka: Tarunhohtoinen tv-isäntä on poissa ts.fi. 24.1.2017. Viitattu 21.1.2020.
  50. a b Hytönen, Mattiesko: Mikkosen jakauksen arvoitus. Helsingin Sanomat, 6.3.1994, s. D 8. Artikkelin verkkoversio.
  51. Matilainen, Ville: Mattiesko, Kata ja Timo T. A. ysäri-fitnessin tv-lähettiläinä yle.fi. Viitattu 8.1.2020.
  52. a b c Timo T.A. Mikkonen 1947–2017 Savon Sanomat. 24.1.2017. Viitattu 6.1.2020.
  53. Elfving, Sari: Taikalaatikko ja tunteiden tulkit – Televisio-ohjelmia ja -esiintyjiä koskeva kirjoittelu suomalaisissa lehdissä 1960- ja 70-luvuilla, s. 250, 252, 275. Tampereen yliopisto, 2008. ISBN 978-951-44-7326-5. Teoksen verkkoversio.
  54. Timo T.A. Mikkonen miettii mediaa 6.10.2011. Yle Elävä arkisto. Viitattu 31.1.2017.
  55. Pirinen, Esko: M-shown voima ja heikkous. Helsingin Sanomat, 14.3.1974, s. 51. Artikkelin verkkoversio.
  56. Sorjanen, Axa: Viihteen erikoismiehet: Timo TA, Jorma Pulkkinen, Eki-setä, Janos Valmunen ja Sepi Kumpulainen Yle. 25.4.2014. Viitattu 6.1.2020.
  57. Hytönen, Mattiesko: Omakehu haisee. Helsingin Sanomat, 10.1.1993, s. D 4. Artikkelin verkkoversio.
  58. Hytönen, Mattiesko: Föhr ei kelvannut Mikkoselle. Helsingin Sanomat, 16.3.1997, s. D 6. Artikkelin verkkoversio.
  59. Jätetty ex-vaimo Tuire Mikkonen Timo T. A.:n poismenosta: "Osanottoni" 25.1.2017. Iltalehti. Viitattu 25.1.2017.
  60. a b c d Muistatko vielä: Näin Timo T. A. ja Nina Mikkonen kohahduttivat salasuhteellaan 28.1.2009. MTV3. Viitattu 6.1.2020.
  61. Nina ja Timo T.A. Mikkosen talo myytiin – ”Kyyneleet tulivat silmiin” 25.1.2016. Ilta-Sanomat. Viitattu 25.1.2016.
  62. Seiska: Timo T. A. ja Nina Mikkosen perhe muuttaa jälleen 18.11.2016. Iltalehti. Viitattu 29.12.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Timo T. A. Mikkonen.