Wikipedia

Timo T. A. Mikkonen

suomalainen toimittaja, televisiojuontaja ja ja viestintäalan yrittäjä

Timo Torsti Antero Mikkonen (15. kesäkuuta 1947 Helsinki – 24. tammikuuta 2017 Helsinki)[1] oli suomalainen toimittaja, televisiojuontaja ja viestintäalan yrittäjä.[2] Mikkonen oli suomalaisen talk show -viihteen uranuurtaja, ja hänen isännöimiään television keskusteluohjelmia olivat muun muassa M-Show (1971–1974), Tänään, tässä ja nyt (1987–1989) ja Illan päätteeksi Timo T. A. (1993–1997).[3][4] Hän myös esitti musiikkia ja kirjoitti muutaman kirjan.[5][6]

Timo T. A. Mikkonen
Mikkonen uransa alkupuolella vuonna 1971.
Mikkonen uransa alkupuolella vuonna 1971.
Henkilötiedot
Syntynyt15. kesäkuuta 1947
Helsinki
Kuollut24. tammikuuta 2017 (69 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti toimittaja, yrittäjä, televisiojuontaja, televisiotuottaja
Vanhemmat Erkki Antero Mikkonen, Anna-Kristina Mikkonen
Puoliso Tuire Mikkonen (vih. 1970; ero 2001)
Nina Mikkonen (vih. 2001–17)
Lapset neljä lasta

Elämä

muokkaa

Lapsuus ja nuoruus

muokkaa

Mikkonen kasvoi isänsä puoleisten iäkkäiden isovanhempiensa kanssa Mäntsälän pappilassa.[7] Mikkosen isoisä oli Mäntsälän kappalainen ja rovasti Anshelm Mikkonen[7] (1885–1978)[8][9] ja isoäiti kirjastonhoitaja Elma[7] Helena Mikkonen (1894–1983)[8]. Anshelm Mikkonen oli aikoinaan kuulunut Mäntsälän kapinaliikkeeseen. Timon isä Erkki[7] Antero Mikkonen (1921–1947)[8] kuoli vain 26-vuotiaana pojan ollessa viiden kuukauden ikäinen.[7] Timon äiti[7] Anna-Kristina Mikkonen (1918–1998)[8] oli sotaleski. Vuonna 1952 hän antoi viisivuotiaan Timon lopullisesti kasvatettavaksi tämän isän vanhemmille.[7]

Timo sisäisti kotoaan porvarillisen arvomaailman.[10] Timo oli kiinnostunut liikunnasta ja innostui jo varhain televisiosta. Hän katseli sitä ensin iltaisin naapuriperheissä, kunnes pappilaan hankittiin ensimmäinen tv-vastaanotin vuonna 1963.[7]

Mikkonen kirjoitti keväällä 1966 ylioppilaaksi Mäntsälän yhteiskoulusta.[11] Varusmiespalveluksensa Mikkonen suoritti rajavartioston sissiyksikössä.[12] Reserviupseerikurssilta hän kotiutui vuonna 1967 reservin vänrikkinä.[13] Mikkosen tapa käyttää ensimmäisen etunimensä lisäksi toisen ja kolmannen etunimensä (Torsti Antero) nimikirjaimia oli peräisin reserviupseerikurssilta, jossa oli hänen lisäkseen muitakin Timo Mikkosia.[14]

Ylioppilastutkintonsa hyvien arvosanojen perusteella Mikkonen hyväksyttiin vuonna 1967 ilman pääsykoetta opiskelijaksi Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan.[15] Mikkonen valmistui vuonna 1970 Helsingin yliopistosta valtiotieteen maisteriksi[16] poliittisesta historiasta.[17] Pro gradu -työssään Mikkonen käsitteli Kuuban ohjuskriisiä.[18]

Uran alku toimittajana ja juontajana

muokkaa

Mikkonen aloitti toimittajan uransa opiskelujensa ohessa vuonna 1967. Seuraavana vuonna hän työskenteli sanomalehti Uudessa Suomessa ja radiouutisten avustajana Yleisradiossa. Kesällä 1969 Mikkonen työskenteli Yhdysvaltojen tiedotustoimistossa määräaikaisena lehdistösihteerinä.[19] Televisiossa Mikkonen esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1970, kun hän juonsi käsikirjoittamansa kuusiosaisen sarjan Kriisi ’60, joka kertoi kansainvälisen politiikan ratkaisuhetkistä 1960-luvulla.[17][19] Vuodesta 1968 alkaen Mikkonen seurasi ja kommentoi suomalaisessa mediassa säännöllisesti Yhdysvaltojen presidentinvaaleja.[20]

 
Timo T. A. ja Tuire Mikkosen häät vuonna 1970.

Mikkosen ensimmäinen vaimo oli muun muassa tv-kuuluttajana työskennellyt Tuire Mikkonen (o.s. Liljeroth), jonka kanssa hän alkoi seurustella vuonna 1969. Mikkosen isoisä, rovasti Anshelm Mikkonen, vihki heidät Helsingissä Temppeliaukion kirkossa vuonna 1970. Avioliitto oli aikansa seuratuimpia. Parille syntyi kaksi lasta, Tero (s. 1971) ja Terhi (s. 1978). Perhe asui aluksi Espoon Olarissa, josta he muuttivat Timon lapsuudenkotiin, Mäntsälän vanhaan pappilaan.[7][21][22]

Mikkonen isännöi vuosina 1971–1974 MTV:llä ensimmäistä keskusteluohjelmaansa, M-Show’ta, jossa hän esiintyi amerikkalaistyylisenä tv-isäntänä.[23][16] M-Show oli Suomen ensimmäisiä keskusteluohjelmia.[24] Se oli Mikkosen itse tuottama ja teki hänet tunnetuksi.[20] M-Show keräsi miljoonien yleisön.[25] Mikkonen valittiin vuonna 1972 Katso-lehden järjestämässä Telvis-kilpailussa Suomen toiseksi suosituimmaksi televisioesiintyjäksi.[26]

Mikkonen toimi juontajan ja toimittajan töidensä ohella myös laulajana.[27] 1970-luvulla hän julkaisi singlet ”Kesävalssi” / ”Hei naapurit” (1972) ja ”Näin kun rakastaa” / ”Kiittää kai saan” (1973).[6] Mikkonen lauloi myös televisiossa ja esitti duettoja vieraittensa kanssa, kuten esikuviinsa kuulunut Danny Kaye.[28]

Mikkonen ohjasi ja tuotti vuosina 1975–1977 MTV:lle kolmiosaisen dokumenttisarjan U.S. Media, joka käsitteli tiedotusvälineitä ja vallankäyttöä Yhdysvalloissa. Sen ensimmäinen osa ”Kamppailu katsojaluvuista” palkittiin hopeamitalilla New Yorkin 20. kansainvälisillä filmi- ja TV-festivaaleilla.[29][30] Vuoden 1980 sarja Vuosikymmenen käännekohdat esitteli 1970-luvun maailmanhistoriaa.[20]

1980-luku

muokkaa

Mikkosen rooli televisiossa alkoi heiketä 1980-luvun alussa. Mainos-tv aloitti Kymmenen uutiset vuonna 1981, mutta Mikkonen jäi sivuun.[25] Hänestä tuli viestintäyrittäjä, joka kiersi kanavalta toiselle ohjelmineen, mutta M-Show’n kaltainen suosio ei enää toistunut.[10] Vuonna 1982 Mikkonen julkaisi osin omaelämäkerrallisen teoksen Takana loistava tulevaisuus.[5] Kirjassa hän arvosteli Mainos-tv:n johtoa[25] sekä monia kollegojaan[31] väittäen muun muassa, että Mainos-tv:ssä johtopaikkoja jaettiin nöyryyden eikä kokemuksen perusteella.[10]

Lähdettyään Mainos-tv:stä vuonna 1981 Mikkonen siirtyi saman vuoden syksyllä Rank Xeroxin tiedotuspäälliköksi.[31] Seuraavana vuonna hän perusti yrityksen Timo T. A. Mikkonen Communications.[32] Itsenäisenä tv-alan yrittäjänä hän toimi suurten amerikkalais-brittiläisten tv-yhtiöiden uutismateriaalin tuottajana kansainvälisten kriisien, sotien ja merkittävien uutistapahtumien yhteydessä yli sadassa maassa.[20] Mikkonen työskenteli myös yritysviestinnän asiantuntijana ja esiintymiskouluttajana asiakkaanaan korkeakoulut.[5] Mikkonen opetti noin kymmenen vuotta Maanpuolustuskorkeakoulussa aihetta mediasota.[24] Lisäksi hän oli kehittämässä puolustusvoimien tiedotustoimintaa.[5]

Mikkonen toimi vuodet 1984–1985 Ylen Hittimittari-musiikkivideo-ohjelman ensimmäisenä juontajana.[33] Vuosina 1987–1989 Mikkonen juonsi Tänään, tässä ja nyt -makasiiniohjelmaa, joka oli Suomen ensimmäinen aamutelevisiolähetys.[4][16][24][20] Mikkoselta ilmestyi vuonna 1989 albumi Joulusydän.[6]

1990-luku

muokkaa

Mikkonen perusti vuonna 1990 kantrimusiikkiin erikoistuneen paikallisradioaseman Radio 103,4 Mäntsälään.[20] Hänen juontamaansa Yhdysvaltain kantrilistaa esitettiin vuosia myös muissa paikallisradioissa ympäri Suomea.[5]

Mikkonen piti vuosina 1993–1997 PTV- ja PTV4-kanavilla myöhäisillan keskusteluohjelmaa Illan päätteeksi Timo T. A..[4][16][24][20] Hän isännöi 29.–30. elokuuta 1998 pituudeltaan 17,1-tuntisen suoran talk show’n, jonka kesto on Suomen ennätys.[20][34] Mikkonen kuvaili ohjelmaa läpileikkaukseksi Suomesta ja suomalaisista, sillä show’ssa esiintyi ihmisiä yhteiskunnan eri aloilta. Ohjelma oli tuottaja Olli Haikan idea.[35] Samana vuonna 3. lokakuuta esitettiin Mikkosen isännöimä kuusituntinen talk show Missimaraton, jossa hän haastatteli eri aikakausien suomalaisia missejä.[20] Kun PTV4 uudistui vuonna 1997 Neloseksi, Mikkosen ei annettu enää jatkaa ohjelmaansa kanavalla, koska PTV4:n ohjelmajohtajan Jorma Sairasen mukaan Mikkosen tyyli ja mielipiteet eivät sopineet uudelle valtakunnalliselle kanavalle.[36]

Televisiouransa jälkeen Mikkonen jatkoi viestintäalan yrittäjänä.[4] Nelosen Kova laji- ja Yrittäjä-TV-sarjojen puitteissa Mikkonen on kertonut tuottaneensa yli 200 yritysohjelmaa vuosina 1997–1998. Vuonna 1998 hänelle myönnettiin Suomen Yrittäjien Kultainen Yrittäjäristi ”kahden vuosikymmenen aikana suoritetusta pioneerityöstä tv- ja viestintäalan itsenäisenä yrittäjänä”.[5]

2000-luku

muokkaa

Mikkoselta ilmestyi vuonna 2000 kirja Suomen kauneimmat – missivuodet 1931–2000, joka käsitteli 72:ta suomalaismissiä.[5] Muita Mikkosen 2000-luvun teoksia olivat Johtajille johtamisesta (toim., 2003) ja Ajatuksia Itäväylältä (2006).[32]

Timo T. A. ja Tuire Mikkosen avioliitto päättyi asumuseroon vuonna 2000.[7] Vuonna 2001 voimaan astuneen avioeron syynä oli Mikkosen suhde tulevaan vaimoonsa, Nina Mikkoseen (o.s. Salonen).[37] He menivät naimisiin maaliskuussa 2001 Helsingin vanhassa kirkossa.[21] Timo T. A. ja Nina Mikkosella on kaksi poikaa, vuonna 2002 syntynyt Mikael Tapio Antero ja vuonna 2003 syntynyt Matias Timo Anshelm.[5] Mikkosten perhe asui Myrskylässä vuodesta 2002 vuoteen 2016.[38] Perhe muutti hetkeksi Orimattilaan ja vuodenvaihteessa 2016–2017 Itä-Helsinkiin.[39]

Mikkonen asui vuonna 2008 Big Brother -tositelevisiosarjan talossa 36 tunnin ajan.[4] Seuraavana vuonna Nelosella esitettiin Mikkosen perheen elämää käsittelevä tosi-tv-ohjelma Mikkosten maailma, jota tehtiin seitsemän jaksoa.[40] Ohjelma ei kuitenkaan saavuttanut odotettua suosiota, joten se lopetettiin yhden kevään jälkeen.[24] Mikkonen esiintyi perheensä kanssa Karavaanarit-tv-sarjassa vuonna 2011.[41]

Mikkonen sai 1. lokakuuta 2011 kallonpohjavaltimotukoksen ja sen seurauksena useita aivoinfarkteja.[42] Niiden takia hän menetti osan liikuntakyvystään ja sokeutui pysyvästi.[43][44] Vaimo Nina Mikkosesta tuli hänen omaishoitajansa. Timo T. A. Mikkosen tila heikkeni vuoden 2016 kesällä, ja hän joutui jäykkähalvauksen vuoksi letkuruokintaan. Hän menetti myös lähimuistinsa.[45] Mikkonen kuoli 24. tammikuuta 2017,[46][47] ja hänet haudattiin Mäntsälän hautausmaalle Mikkosten sukuhautaan isovanhempiensa ja vanhempiensa viereen.[48]

Muu toiminta ja harrastukset

muokkaa

Mikkonen toimi 1960-luvun lopulla Kokoomusopiskelijoiden Helsingin paikallisjärjestön eli Kansallisten Ylioppilaiden toiminnanjohtajana.[19] Vuonna 1999 Mikkonen oli ehdolla eduskuntavaaleissa keskustan sitoutumattomana ehdokkaana. Hän sai 1 302 ääntä, mikä ei kuitenkaan riittänyt paikkaan kansanedustajana.[49]

Mikkonen oli aktiivisesti mukana maanpuolustustyössä. Hänet ylennettiin vuonna 1994 reservin kapteeniksi.[24] Vuonna 1986 hänelle myönnettiin sotilasansiomitali ja vuonna 2001 maanpuolustusmitali kultaisella soljella.[5] Reservin majuriksi Mikkonen ylennettiin 2003.[24] Vuonna 2008 uutisoitiin tapauksesta, jossa Mikkonen oli yllättäen tullut maastopuvussa kutsumatta Koski 08 -suursotaharjoitukseen. Hän oli Iltalehden mukaan ärähtänyt harjoituksen tiedotuskeskuksessa kersantille, joka majurin arvomerkeissä olleen Mikkosen mielestä ei ollut tervehtinyt häntä asianmukaisesti.[50][51] Myöhemmin Mikkonen selitti paikalla oloaan harjoituksessa muun muassa sillä, että hänellä oli siellä Puolustusvoimien antamia salaisia tehtäviä.[52]

Urheilu oli Mikkosen tärkeitä harrastuksia pienestä asti. Hän on kertonut juosseensa 1 500 metriä vuonna 1975 neljään minuuttiin ja 1994 Helsinki City Marathonin noin kolmeen ja puoleen tuntiin.[5] Vuosina 1979–1982 hän toimi Henri Toivosen kartanlukijana monissa rallikilpailuissa.[5] 1990-luvun alkupuolella Mikkonen kertoi juoksevansa parhaimmillaan jopa 200 kilometriä viikossa.[53] Mikkosen aloitteesta Mäntsälässä juostaan Einarin tonnia, jossa kilpaillaan vuoden 1916 tuhannen metrin maailmanennätystä, mäntsäläläisen Einari Anttilan juoksemaa aikaa 2.31.2 vastaan.[54]

Mikkonen oli kiinnostunut Yhdysvalloista ja sen historiasta ja vieraili maassa kymmeniä kertoja. Mikkosen amerikkalaishenkiseen pukeutumiseen kuuluivat toisinaan cowboy-vaatteet.[16][55] Yhdysvaltain historiassa Mikkosta kiinnosti erityisesti John F. Kennedyn salamurha.[56] Mikkonen kertoi aihetta koskevista tutkimuksistaan muistelmissaan vuonna 1982 ja Sotilasaikakauslehden kirjoituksessaan vuonna 2003. Hänen mukaansa salamurhan takana oli kaksi salaliittoa, joista toinen peitti murhan ja valtiokaappauksen todisteet.[29]

Henkilökuva

muokkaa

Juontaja ja toimittaja

muokkaa
 
Timo T. A. Mikkonen televisiostudiossa vuonna 1971.

Mikkosen juontajatyyliin kuului voimakas katsekontakti kameraan sekä huoliteltu pukeutuminen.[10] Mallia esiintymiseensä Mikkonen otti muun muassa David Frostilta. Hänen suosikkiaiheitaan olivat erityisesti viihteen ja politiikan kuuluisuudet, joista monet olivat yhdysvaltalaisia. Yleisiä vieraita olivat myös nuoret, kauniit naiset.[10] M-Show’n syntyaikaan ohjelmien nimeäminen yhden tekijän mukaan ei ollut Suomessa tavanomaista, mutta Mikkonen väitti esimiehilleen, että M viittasi ohjelmaa tuottaneeseen Mainostelevisioon ja yhtiön M-nimeä kantaneeseen studioon.[10]

Mikkosen persoona jakoi suomalaisten mielipiteet.[16] Kriittisimpien näkemysten mukaan hän oli juontajana itseriittoinen viisastelija.[33] M-Show’n isäntänä vuosina 1971–1974 hänellä oli tapana sinutella vieraitaan kenraaleista lähtien, mikä ärsytti monia.[10] Mikkoselle oli tyypillistä myös nostaa itsensä vierailevien tähtien rinnalle.[10] Show’n kriittisissä arvioissa Mikkosen kysymyksiä pidettiin mitäänsanomattomina ja englannintaitoa heikkona.[28] Toimittaja Esko Pirinen kirjoitti Helsingin Sanomissa vuonna 1974, että M-Show’n vetäjänä Mikkosen ulkokuoren takaa kuultaa epäaitous: ”Mikkonen ei elä ohjelman mukana, hän ei spontaanisti pysty luomaan eikä kasvamaan tilanteen vaatimusten mukaan. Yleensä keskustelu on hengetöntä, naiivia ja ikään kuin ennalta valmisteltua. Tarkoitus lienee päinvastainen.”[57] MTV:n vuosien 1967–1971 asiaohjelmajaoksen päällikkö Matti Kohva on kertonut yrittäneensä opettaa Mikkoselle ”kultaista periaatetta”, jonka mukaan tärkeintä on esitettävä asia eikä juontaja itse, mutta Mikkonen pysyi linjassaan.[17]

Mikkosta 1990-luvun lopulla haastatelleen toimittaja Axa Sorjasen mukaan ”tuomiokirkon kokoisella itseluottamuksella ryyditetty Mikkonen ei arkaile kehuessaan itseään tai kykyjään”.[58] Toimittaja Mattiesko Hytönen puolestaan kirjoitti Helsingin Sanomissa vuonna 1993, että ”tv-toimittaja Timo T.A. Mikkonen on vuosikausia ollut suomalaisen television suurisuisin omakehuja”.[59] Vuonna 1997 Hytönen kirjoitti samassa lehdessä Mikkosen olevan äärimmäisen pikkutarkka asioista, jotka koskevat häntä itseään.[60]

Mikkosen kannattajat puolestaan näkivät hänessä suoraselkäisen miehen, jonka vakaumuksena oli kodin, kirkon ja isänmaan arvostaminen.[16][23] Toimittajana Mikkonen oli laaja-alainen, ja hänelle olivat tuttuja niin missikisat, urheilu kuin politiikkakin. Esimiehenä häntä on kuvattu innostavaksi ja vaativaksi, jolla oli kunnianhimoa ja pyrkyä. Hän ei nöyristellyt mutta ei myöskään hyväksynyt alisuorittamista tai tavanomaisuutta.[23] Mediavaikuttaja Tauno Äijälän mukaan Mikkonen oli toimittaja-tuottajana tunnollinen ja äärettömän ahkera.[31]

Arvot

muokkaa

Mikkonen kuvasi itseään vuonna 2010 poliittiselta vakaumukseltaan arvokonservatiiviksi[61] ja vaati ainakin 1990-luvulla Suomeen kuolemanrangaistusta ja hyvin tiukkaa linjaa ulkomaalaisia ja vähemmistöjä kohtaan.[36] Mikkonen arvosteli yhdysvaltalaisten republikaanien tavoin aborttia ja äitejä, jotka tekivät töitä kodin ulkopuolella.[10] Vuonna 2010 Mikkonen kertoi kannattavansa myös naisten pakollista asepalvelusta.[24]

Merkitys

muokkaa

Mikkosta pidetään suomalaisen talk show -viihteen uranuurtajana, ja hän oli raportoimassa monista maailman suurhetkistä.[4] M-Show’n myötä Mikkosen on sanottu tuoneen talk show’n Yhdysvalloista Suomeen.[25] Ohjelman aikoihin Mikkonen erottui aiemmista suomalaisista televisioesiintyjistä persoonallisuutensa ja huomattavan harkitun televisioimagonsa ansiosta. Hän nousi uutta suuntausta edustaneeksi ruutukasvoksi, jonka tyyliä kommentoitiin aikakauslehdissä aktiivisesti ja osin kovasanaisesti.[62]

Sari Elfvingin väitöskirjan mukaan Mikkonen oli Suomen ensimmäinen varsinainen julkkis. Elfvingin mukaan julkkis-termi syntyi vuonna 1970, kun sitä ennen oli puhuttu kuuluisuuksista. Mikkosen silloista suosiota kutsuttiin myös tähtikultiksi ja henkilökultiksi.[28]

Tauno Äijälä sanoi Journalisti-lehteen laatimassaan muistokirjoituksessa, että Mikkonen oli uudenlaisen, vahvasti persoonakeskeisen ohjelmatyön uranuurtaja ja oli tottunut yksin suunnittelemaan, päättämään ja toteuttamaan tekemisiään. Ahtaisiin organisaatioraameihin sopeutuminen ei ollutkaan Äijälän mukaan Mikkoselle helppoa. Äijälä päätti kirjoituksensa seuraaviin sanoihin:

”Timo T. A. Mikkosen ura mediassa on hengästyttävän monipuolinen. Usein vahvoille oman tiensä kulkijoille ei suoda elinaikanaan ansaitsemaansa kiitosta ja kunnioitusta. Suomalaisen televisiotoiminnan historiaa kirjoitettaessa Mikkosen luovuus, rohkeus ja omatoimisuus ansaitsevat oman lukunsa.”[31]

Julkaisut

muokkaa

Televisio-ohjelmat

muokkaa

Kirjat

muokkaa
  • Takana loistava tulevaisuus. Tosikertomus kuvaruudun herroista ja narreista. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-011-452-9
  • Suomen kauneimmat. Missivuodet 1931–2000. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-024-644-1
  • (toim.): Johtajille johtamisesta. Saatesanat RUK-kurssilta 123. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, 2003. ISBN 951-251-465-6
  • Ajatuksia Itäväylältä – ja vähän lännenpääkin (sic). Myrskylä: Timo T. A. Mikkonen Communications, 2006. ISBN 952-921-231-3

Diskografia

muokkaa
  • ”Kesävalssi” / ”Hei naapurit” (single, 1972)
  • ”Näin kun rakastaa” / ”Kiittää kai saan” (single, 1973)
  • Joulusydän (LP, C-kasetti, CD, 1989)
  • ”Kultainen mummi” / ”Avaruus” (single, 1989)

Lähde:[6]

Lähteet

muokkaa
  • Elfving, Sari: Taikalaatikko ja tunteiden tulkit. Televisio-ohjelmia ja -esiintyjiä koskeva kirjoittelu suomalaisissa lehdissä 1960- ja 70-luvuilla. (Väitöskirja) Tampere: Tampereen yliopisto, 2008. ISBN 978-951-44-7313-5 Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Ranta, Niko: Timo T.A. Mikkosen koskettava kuolinilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa Ilta-Sanomat. 18.2.2017. Arkistoitu 22.2.2017. Viitattu 28.2.2017.
  2. ↑ Kuka kukin on 2003, s. 617. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X.
  3. ↑ Suhonen, Pete: Timo T.A. Mikkonen. City, 2000, nro 22. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.7.2010.
  4. ↑ a b c d e f Salminen, Solmu: Näistä Timo T. A. Mikkonen muistetaan: Historiallisia tv-juontoja, villejä Kennedy-puheita Iltalehti. 24.1.2017. Viitattu 29.1.2017.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k Timo T. A. Mikkonen (Sivu 3) Timota.com. Viitattu 9.1.2020.
  6. ↑ a b c d Timo T.A. Mikkonen Veikko Tiitto. Viitattu 25.3.2022.
  7. ↑ a b c d e f g h i j Jokinen, Juha Veli: Timo T.A. Mikkosen traaginen lapsuus: Kasvoi ilman vanhempia, televisio toi lohtua Iltalehti. 29.1.2017. Viitattu 29.1.2017.
  8. ↑ a b c d Nina Mikkonen murtui kyyneliin Timo T. A:n haudalla: Ikävöin sinua, rakas! (Lähteenä on käytetty tekstejä, jotka ovat artikkelin kuvassa näkyvässä hautakivessä.) Seiska. Viitattu 6.1.2020.
  9. ↑ Kuolleita: Rovasti Anshelm Mikkonen. Helsingin Sanomat, 19.3.1978, s. 15. Näköislehti, tilaajille.
  10. ↑ a b c d e f g h i Lehtonen, Veli-Pekka: Timo T. A. Mikkonen 1947–2017 Helsingin Sanomat. 26.1.2017. Viitattu 6.2.2017.
  11. ↑ Heikkinen, Jussi: Mediayrittäjä, toimitusjohtaja Timo T. A. Mikkonen Ylioppilaslehti. 2.3.2001. Viitattu 30.12.2019.
  12. ↑ Stenius, Anna-Maria: Intissä loppui juoksu – ”Ulos!”, jyrisee Timo T.A. Uusi Suomi. Viitattu 30.12.2019.
  13. ↑ Häyrinen, Raiko: 60 vuotta huomenna: Hyvät naiset ja herrat! Turun Sanomat. 13.6.2007. Viitattu 13.11.2022.
  14. ↑ Timo T.A. Mikkonen 17.11.2000. City. Viitattu 11.12.2016.
  15. ↑ Osa ilman pääsykoetta valtiotieteelliseen. Helsingin Sanomat, 27.7.1967, s. 11. Näköislehti, tilaajille.
  16. ↑ a b c d e f g Katso kuvat yli 40-vuotisen uran varrelta: Timo T.A. Mikkonen ei jättänyt yleisöään kylmäksi – ”Täytyy uskoa omaan tyyliinsä” Ilta-Sanomat. 24.1.2017. Arkistoitu 24.1.2017. Viitattu 25.1.2017.
  17. ↑ a b c Timo T.A. Mikkosen värikäs ura kesti yli 30 vuotta: ”Kaiken uuden aloittaminen vaati siviilirohkeutta ja sitä hänellä oli” MTV3. 24.1.2017. Arkistoitu 25.1.2017. Viitattu 27.1.2017.
  18. ↑ Virtanen, Leena: Mäntsälän Mister Media. Helsingin Sanomat, 15.6.1997, s. A 4. Näköislehti, tilaajille.
  19. ↑ a b c Timo T. A. Mikkonen (Sivu 1) Timota.com. Viitattu 9.1.2020.
  20. ↑ a b c d e f g h i Timo T. A. Mikkonen (Sivu 2) Timota.com. Viitattu 9.1.2020.
  21. ↑ a b Muistatko vielä: Näin Timo T. A. ja Nina Mikkonen kohahduttivat salasuhteellaan MTV3. 28.1.2009. Arkistoitu 2.12.2017. Viitattu 6.1.2020.
  22. ↑ Huusari, Eija: Tuire Mikkonen: "En katso taaksepäin, vaan elän tässä ja nyt." Apu. 13.6.2017. Viitattu 4.12.2022.
  23. ↑ a b c Jokinen, Juha Veli: Näkökulma: Legenda ei unohdu – Timo T.A. Mikkonen muutti suomalaisen tv:n historiaa Iltalehti. 24.1.2017. Viitattu 29.1.2017.
  24. ↑ a b c d e f g h Pennanen, Veera: Television pioneerin värikäs elämä. Ilta-Sanomat, 25.1.2017, s. 12–13.
  25. ↑ a b c d Hartikainen, Jarno & Lehtonen, Veli-Pekka: STT: Timo T.A. Mikkonen on kuollut Helsingin Sanomat. 25.1.2017. Viitattu 31.1.2017.
  26. ↑ Elfving 2008, s. 241–242, 259.
  27. ↑ Harmanen, Jenni: Katso kuvat vuosien varrelta Timo T.A. Mikkosesta: 40 vuotta mediapersoonana Iltalehti. Viitattu 8.1.2020.
  28. ↑ a b c Miettunen, Ari: Pleipoi-tähti loi Suomeen tähtikultin Turun Sanomat. 10.5.2008. Viitattu 12.11.2022.
  29. ↑ a b Kiiski, Timo: Edesmenneellä Timo T.A. Mikkosella oli yksi kiinnostuksenkohde yli muiden: Tutki vuosia JFK:n murhaa Iltalehti. 24.1.2017. Viitattu 6.1.2020.
  30. ↑ U.S: Media Elonet. Viitattu 25.1.2017.
  31. ↑ a b c d Äijälä, Tauno: Oman tiensä kulkija Journalisti. 10.2.2017. Viitattu 21.1.2020.
  32. ↑ a b Timo T.A. Mikkonen 1947–2017 Savon Sanomat. 24.1.2017. Viitattu 6.1.2020.
  33. ↑ a b Matilainen, Ville: ”Tämä ei sitten ole mikään Levyraati!” — kasvukipuja ja anekdootteja Hittimittarin ensimmäiseltä vuodelta Ylen Elävä arkisto. 10.6.2015. Viitattu 7.2.2017.
  34. ↑ Guinness World Records 2000. Suuri ennätyskirja, s. 246. Helsinki: Helsinki Media, 1999. ISBN 951-320-730-7
  35. ↑ Timo T.A. Mikkosen hurja tempaus televisiossa ei unohdu: 17 tunnin suora lähetys! – ”Fiilis oli mieletön” Iltalehti. 24.1.2017. Viitattu 25.1.2017.
  36. ↑ a b Lähteenmäki, Miira: Nelonen haluaa olla uusi ja uljas. Helsingin Sanomat, 23.2.1997, s. B 3. Näköislehti, tilaajille.
  37. ↑ Ylimutka, Leena: Jätetty ex-vaimo Tuire Mikkonen Timo T. A.:n poismenosta: ”Osanottoni” Iltalehti. 25.1.2017. Viitattu 25.1.2017.
  38. ↑ Nina ja Timo T.A. Mikkosen talo myytiin – ”Kyyneleet tulivat silmiin” Ilta-Sanomat. 25.1.2016. Arkistoitu 26.1.2016. Viitattu 29.11.2022.
  39. ↑ Lehtikanto, Katariina: Seiska: Timo T. A. ja Nina Mikkosen perhe muuttaa jälleen Iltalehti. 18.11.2016. Viitattu 29.12.2016.
  40. ↑ Kokkonen, Jenni: Timo T.A. Mikkonen ei murehdi kritiikkiä Studio55.fi. 12.8.2010. MTV. Viitattu 25.1.2017.
  41. ↑ Timo T.A. Mikkosen perheen hulvaton kesälomabiisi MTV Uutiset. 7.6.2011. Viitattu 8.1.2020.
  42. ↑ Timo T.A. Mikkosen voinnissa raju heikkeneminen MTV3. 19.12.2012. Arkistoitu 29.12.2016. Viitattu 28.12.2016.
  43. ↑ Virkkala, Markku: Timo T.A. flirttailee hoitajille Iltalehti. 13.12.2011. Viitattu 20.12.2011.
  44. ↑ Rytkönen, Annika: Seiska: Timo T.A. Mikkonen kriittisessä tilassa Iltalehti. 30.10.2014. Viitattu 10.12.2016.
  45. ↑ Vaimo Nina hoitaa vakavasti sairasta Timo T. A. Mikkosta: ”Korttitalo sortuu heti, kun tämän mimmin hartiat eivät kestä” Ilta-Sanomat. 9.10.2016. Viitattu 5.12.2022.
  46. ↑ Martela, Olli: Seiska: Timo T.A. Mikkonen on joutunut saattohoitoon iltalehti.fi. Viitattu 24.1.2017.
  47. ↑ Strömberg, Jari: STT: Timo T.A. Mikkonen on kuollut Yle uutiset. 24.1.2017. Viitattu 24.1.2017.
  48. ↑ Särkkä, Heini: Timo T. A. Mikkonen haudattiin Mäntsälän hautausmaalle Ilta-Sanomat. 14.2.2017. Arkistoitu 14.2.2017. Viitattu 14.2.2017.
  49. ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 31.5.2011.
  50. ↑ Timo T.A. Mikkonen uhosi sotisovassa Ilta-Sanomat. 19.12.2008. Viitattu 21.1.2020.
  51. ↑ Timo T.A. Mikkonen nolasi itsensä sotaharjoituksissa Stara. 19.12.2008. Viitattu 21.1.2020.
  52. ↑ Timo T.A. Mikkonen sotaharjoituskohusta: Valhetta, vääristelyä, panettelua, tietämättömyyttä ja kateutta! MTV Uutiset. 29.1.2009. Viitattu 21.1.2020.
  53. ↑ Matilainen, Ville: Mattiesko, Kata ja Timo T. A. ysäri-fitnessin tv-lähettiläinä Yle.fi. Viitattu 8.1.2020.
  54. ↑ Huuhtanen, Pasi: Timo T. A. haudattiin Mäntsälän hautausmaalle Mäntsälän Uutiset. 14.2.2017. Viitattu 6.1.2020.
  55. ↑ Annala, Jukka: Tarunhohtoinen tv-isäntä on poissa Turun Sanomat. 24.1.2017. Arkistoitu 24.1.2017. Viitattu 21.1.2020.
  56. ↑ Himberg, Petra: Timo T. A. Mikkonen ja Amerikka Yle.fi. Viitattu 5.1.2020.
  57. ↑ Pirinen, Esko: M-shown voima ja heikkous. Helsingin Sanomat, 14.3.1974, s. 51. Näköislehti, tilaajille.
  58. ↑ Sorjanen, Axa: Viihteen erikoismiehet: Timo TA, Jorma Pulkkinen, Eki-setä, Janos Valmunen ja Sepi Kumpulainen Yle.fi. 25.4.2014. Viitattu 6.1.2020.
  59. ↑ Hytönen, Mattiesko: Omakehu haisee. Helsingin Sanomat, 10.1.1993, s. D 4. Näköislehti, tilaajille.
  60. ↑ Hytönen, Mattiesko: Föhr ei kelvannut Mikkoselle. Helsingin Sanomat, 16.3.1997, s. D 6. Näköislehti, tilaajille.
  61. ↑ Himberg, Petra: Timo T.A. Mikkonen miettii mediaa Ylen Elävä arkisto. 6.10.2011. Viitattu 31.1.2017.
  62. ↑ Elfving 2008, s. 250, 252, 275.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Timo T. A. Mikkonen.
 
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Timo T. A. Mikkonen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Timo_T._A._Mikkonen&oldid=22736741”