Tambovin kapina

Lokakuun vallankumous
	Kartta Tambovin kapinan alueesta.
Päivämäärä:	1920–1921
Paikka:	Tambovin alue, nykyinen Venäjä
Lopputulos:	Kapinan kukistuminen.
Osapuolet
Kapinalliset	Neuvosto-Venäjä
Komentajat
Grigori Plužnikov; Aleksandr Antonov	Mihail Tuhatševski

Tambovin kapina eli Antonovin kapina oli Neuvosto-Venäjällä Tambovin alueella vuosina 1920–1921 neuvostovaltaa vastaan noussut talonpoikien kapina, jossa vaadittiin viljan takavarikointien ja Tšekan lakkauttamista, vapaita vaaleja sekä kaupan vapautta. Kapinalliset muodostivat oman armeijan, joka kävi alueella sissisotaa. Kyseessä oli suurin Venäjän sisällissodan aikana puhjenneista talonpoikaiskapinoista. Tambovin kapinallisten esikunnan päällikkönä toimi Aleksandr Antonov. Lopulta Mihail Tuhatševskin johtamat puna-armeijan joukot murskasivat kapinan.

Tausta muokkaa

Kesästä 1920 alkaen eri puolilla Neuvosto-Venäjää puhkesi useita suuria talonpoikien kapinoita, sillä talonpojat olivat kyllästyneet viljan takavarikointeihin, nälänhätään ja neuvostoviranomaisten mielivaltaan. Tambovin alueelta luovutettavan viljan kiintiöksi vuodelle 1920 oli määrätty 11 miljoonaa puutaa, mikä varsinkin huonon satovuoden vuoksi oli kohtuuttoman suuri määrä. Alueella oli ollut syksystä 1919 lähtien nälänhätää ja elintarvikemellakoita.^[1]

Tapahtumat muokkaa

Tambovin toisen kapina-armeijan esikunta, keskellä Aleksandr Antonov.

Kapina sai alkunsa Kirsanovin piirin alueella Kamenka-nimisessä kylässä, jossa puhkesi elokuussa 1920 spontaani kansannousu viljan takavarikointeja vastaan. Keskivertoa vauraammalle kylälle oli määrätty vielä ylimääräinen viljakiintiö, jota paikalliset talonpojat kieltäytyivät luovuttamasta. He surmasivat takavarikointiprikaatin jäseniä ja alkoivat aseistautua, jolloin naapurikylät liittyivät nopeasti mukaan. Paikalliset neuvostot korvattiin talonpoikien liitoilla. Yli 50 kommunistia ammuttiin. Kapinallisjoukkojen johtajaksi ryhtyi aluksi paikallinen sosialistivallankumouksellisiin kuulunut Grigori Plužnikov, joka oli organisoinut aatelisten suurtilojen valtauksia vuosien 1905 ja 1917 vallankumousten yhteydessä.^[2]

Kapina yllätti Tambovin alueen viranomaiset, jotka eivät kyenneet estämään liikkeen laajenemista. Alueelle oli sijoitettu vain pieni määrä puna-armeijan joukkoja, jotka osoittautuivat lisäksi epäluotettaviksi. Kapinalliset valtasivat pian alueen pääkaupungin Tambovin, jolloin heihin liittyi tuhansia talonpoikia lisää. Alueelle lähetetyt vahvistusjoukot pakottivat kapinalliset perääntymään ja kostivat polttamalla kyliä ja teloittamalla satoja talonpoikia. Tämän seurauksena valtava määrä aiemmin rauhallisina pysyneitä talonpoikia liittyi sissiarmeijaan. Kapina laajeni käsittämään koko Tambovin alueen eteläpuoliskon sekä osia Saratovin, Voronežin ja Penzan alueista. Kapinan sotilaalliseksi johtajaksi ryhtyi nyt vasemmistososialistivallankumouksellisten Aleksandr Antonov. Kommunistien propaganda väitti kapinallisia talonpoikia varakkaiksi kulakeiksi, mutta suurin osa oli ilmeisesti tavallisia talonpoikia. Aseinaan heillä oli aluksi talikoita, seipäitä ja kirveitä, mutta pian mukaan liittyi myös puna-armeijan ja valkoisen armeijan sotilaskarkureita, jotka toivat aseensa mukanaan. Maaseudun asukkaiden tuen ansiosta kapinalliset kykenivät erittäin tehokkaaseen sissisotaan ja puna-armeijan joukko-osasto toisensa jälkeen epäonnistui kapinan tukahduttamisessa.^[3]

Sotilaallisesta menestyksestään huolimatta Tambovin kapinalliset eivät pyrkineet laajempaan neuvostovallan kukistamiseen, sillä talonpoikia kiinnosti lähinnä oman kotiseutunsa puolustaminen. Talonpojat olivat olleet tyytyväisiä lokakuun vallankumouksen yhteydessä toteutettuun maanjakoon, jonka seurauksena he olivat olleet hetkellisesti lähes itsellisiä. Kapinalliset käyttivät tunnuksenaan punalippua ja sellaisia iskulauseita kuin ”Neuvostovalta ilman kommunismia!” tai ”Eläköön bolševismi, kuolema kommuneisteille!”; monet heidän johtajistaan olivat olleet bolševikkien tukijoita ennen kuin nämä aloittivat kovakouraiset viljan pakko-otot ja kyläneuvostojen vallan rajoittamisen kesällä 1918. Nyt he kostivat kommunisteille murhaamalla näitä julmilla tavoilla. Järjestysvallan romahtamisen vuoksi kapinallisten hallitsemalla alueella tapahtui myös yleistä ryöstelyä ja juutalaispogromeja.^[3]

Huhtikuussa 1921 puna-armeijan komentaja Mihail Tuhatševski sai tehtäväkseen Tambovin kapinan kukistamisen. Hän onnistui tässä viimein saman vuoden kesäkuussa miehittämällä koko alueen yli 100 000 miehen voimin ja käynnistämällä valtavan terrorin talonpoikien lannistamiseksi. Operaatiossa käytettiin panssariautoja, tykistöä, lentokoneita ja taistelukaasuja sekä panttivankien ottamista. Noin 50 000 talonpoikaa, muun muassa kapinallisten perheenjäseniä, suljettiin erityisille vankileireille. Kokonaisten kylien asukkaat saatettiin karkottaa tai teloittaa ja joskus kylät myös poltettiin. Tambovin kapinan kukistamisen yhteydessä teloitettiin arviolta noin 15 000 ihmistä minkä lisäksi 100 000 vangittiin tai pakkosiirrettiin muualle. Antonov onnistui jatkamaan sissitaistelua armeijansa rippeiden kanssa kesään 1922 saakka, jolloin Tšeka surmasi hänet väijytyksessä.^[4]

Lähteet muokkaa

Orlando Figes: ”Peasant Armies”, s. 370–379 teoksessa Critical Companion To The Russian Revolution 1914–1921 (toim. Edward Acton, Vladimir Tšerniajev & William G. Rosenberg). Indiana University Press 1997.

Viitteet muokkaa

↑ Figes 1997, s. 373–374.
↑ Figes 1997, s. 374.
↑ ^a ^b Figes 1997, s. 375–377.
↑ Figes 1997, s. 378–379.

Aiheesta muualla muokkaa

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tambovin kapina Wikimedia Commonsissa

[1] Figes 1997, s. 373–374.

[2] Figes 1997, s. 374.

[Figes375-3] Figes 1997, s. 375–377.

[4] Figes 1997, s. 378–379.

[1]

[2]

[3]

[4]