Basmatšin kapina
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Uudesta nimestä ei kuitenkaan ole päästy selvyyteen. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Onko oikeassa muodossa? |
Basmatšin kapina tai Basmatši-liike (ven. Басмачество, Basmatšestvo) oli basmatšeiksi kutsuttujen Keski-Aasian muslimikansojen Venäjän-vastainen kapina, joka hiipui vähitellen vuoteen 1926 mennessä.[1]
| Basmatšin kapina | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Ensimmäistä maailmansotaa ja Venäjän sisällissotaa | |||||||||
 Bukhara puna-armeijan joukkojen piirittämä ja poltettu Buhara, 1. syyskuuta 1920
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Mihail Frunze |
Enver pašša | ||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
120000–160 000 |
30 000 | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
516 kuollutta, 925 haavoittunutta |
ei tiedossa | ||||||||
Kapinan juuret ovat vuoden 1916 Kazakstanin kapinassa, joka alkoi kun Venäjä aloitti muslimien värväämisen armeijaansa. Lokakuun vallankumouksen seurauksena alkoi Venäjän sisällissota. Turkestanin muslimien poliittiset liikkeet pyrkivät luomaan autonomisen hallituksen Kokandiin. Bolševikit aloittivat hyökkäyksen Kokandiin helmikuussa 1918 ja surmasivat yli 25 000 ihmistä. Joukkomurha toi lisää tukijoita Basmatši liikkeelle, joka onnistui sekä sissi- että tavallista sotaa käymällä ottamaan haltuunsa laajoja alueita Ferganan laaksossa ja Turkestanissa.
Basmatši liikkeellä oli sotaonnea 1920-luvun alussa. 1920-luvun puolivälissä puna-armeijan suurten sotilasoperaatioiden sekä Neuvosto-Venäjän muslimeille tekemien myönnytyksien seurauksena Basmatši-liike koki vakavia sotilaallisia tappioita ja sen suosio kansan keskuudessa väheni.[2]
Tausta
muokkaaEnnen ensimmäistä maailmansotaa Venäjälle kuulunutta Turkestanin aluetta Keski-Aasiassa johdettiin kraina tai kenraalikuvernememttina Taškentin kaupungista käsin. Taškhenista itään sijaitsi etnisesti monimuotoinen Fergananlaakso, josta tuli Basmatši-kapinan syntypaikka. Fergananlaaksoa asuttivat maanviljelijät sekä nomadit. Venäjän vallan alla Fergananlaakso muutettiin laajaksi puuvillan kasvatusalueeksi. Seurannut taloudellinen kehitys toi alueelle jonkin verran pienimuotoista teollisuutta. Monet tutkijat ovat epäilleet paikallisten kauppiaiden tulleen toimeen huonommin kuin alueelle muuttaneiden venäläisten uudisasukkaiden. Tuotot jaettiin epätasaisesti ja monet maanviljelijät velkaantuivat. Alueen rikolliset järjestäytyivät rosvojoukoiksi, jotka muodostivat pohjan Basmatši liikkelle sen alkuaikoina Fergananlaaksossa.[3] Rikollisuus lisääntyi suhteellisen paljon. Muslimien uskonnolliset johtajat eivät pitäneet lisääntyneestä alkoholimsista ja uhkapelaamisesta.[3]
Vuonna 1916 Turkestanissa tapahtui nykypäivän Kazakstanin ja Kirgisian alueilla suuri kapina kun Tsaarin hallinto alkoi värväämään armeijaan muslimeita. Aiemmin muslimit olivat olleet asepalveluksesta vapautettuja. Kapina kukistettiin väkivalloin. Vuoden 1916 kapina oli suurin venäläisvastainen kapina Keski-Aasiassa ja se motivoi Tsaarinvallan päättymisen jälkeen alkanutta vastarintaa.[4]
Vuoden 1916 kapinan aikana Venäjän armeija oli pyrkinyt tuhoamaan mahdollisimman paljon Kazakkeja ja Kirgiisejä. Tämä oli osa Tsaarin hallinnon pyrkimystä maan etniseen homogeenisyyteen.[5]
Kapinan olemus
muokkaaSanan Basmatši on esitetty on esitetty tulevan turkkilaisten kielten sanasta basmaci, joka tarkoittaa rosvoa tai ryöstelijää. Basmatši oli bolševikkien ja Neuvostoviranomaisten käyttämä halventava nimitys kapinallisille eivätkä he itse käyttäneet sitä.[6]
Basmatši-kapinallisia on kuvattu kansallisena vapautusliikkeenä, joka yritti irrottaa tuolloin Turkestanina tunnetut Keski-Aasian alueet ulkomaisesta vallasta.[2] Neuvosto-propaganda kuvasi kapinallisia yksinkertaisesti Islamilaista fundamentalismia ajavina ryöstelijöinä, joita tuki Iso-Britannia.[3] Monet Basmatši kapinallisista kokivat osallistuvansa jihadiin, mutta heidän joukossaan oli edustettuna monia erilaisia aatteita ja useita kansallisuuksia. Nimenomaan eri kapinallisjohtajien ja kansallisuuksien ajoittaiset erimielisyydet sekä yleinen hajannaisuus olivat kapinaliikkeen heikkouksia. Islamistien ohella kapinaliikkeseen kuului esimerkiksi uudistusmielisiä jadidisteja, panturkkilaisia ideologeja javasemmistolaisia nationalisteja.[7] Heitä yhdisti islaminusko ja halu vastustaa bolševikkeja ja Neuvosto-Venäjää. Turkestanin alueen asukkaat suuttuivat bolševikkien harjoittamasta ruoan pakkolunastuksesta ja uskonnonvastaisesta kamppanjoinnista. Venäläiset olivat hallitsevassa asemassa Turkestanin alueen bolševikkihallinnossa minkä takia paikalliset suhtautuivat siihen samalla tavalla kuin Tsaarinvaltaan.[3]
Ulkomaiden Basmatši kapinallisille antama tuki oli vähäistä, mutta teorioiden mukaan Iso-Britannia ja Yhdysvallat olisi heitä tukemalla yrittänyt vaikeuttaa Neuvostoliiton puuvillantuotantoa.
Kapina
muokkaaKokandin autonomia ja väkivaltaisuuksien alku
muokkaaHelmikuun vallankumouksen jälkeen muslimit alkoivat järjestäytyä poliittisesti Venäjällä. Yleisvenäläisen muslimineuvoston jäsenet muodostivat jadidistisen Islamilaisen neuvoston, joka pyrki saamaan autonomiaa Venäjän muslimeille. [3]Konservatiivisemmat muslimit muodostivat Oppineiden miesten lautakunnan, joka oli kiinnostuneempi islamilaisten instituutioiden ja Sharia-lain puolustamisesta. Nämä ryhmät perustivat liittouman, joka kuitenkin hajosi lokakuun vallankumouksen jälkeen kun Jadidistit alkoivat hetkellisesti tukemaan vallan kaapanneita bolševikkeja. Taškhentin työläisten ja sotilaiden edustajien neuvosto, jota hallitsivat venäläiset rautatietyöläiset ja proletaarit, ei antanut muslimien osallistua päätöksentekoon. Tästä pettyneinä Islamilainen neuvosto ja Oppineiden miesten lautakunta lyöttäytyivät uudelleen yhteen ja perustivat Kokandiin autonomisen hallituksen. Kokand olisi toiminut keskustana koko Turkestanin alueelle perustettavalle muslimien autonomiselle alueelle.[3][7]
Tapahtumien aikaan Taškent oli jakautunut pääosin muslimien asuttamaan vanhaan kaupunkiin ja pääosin Venäläisten asuttamaan uuteen kaupunkiin.
Taškentin neuvosto hyväksyi aluksi Kokandin autonomian perustamisen, mutta antoi sen hallita Taškentissa vain Muslimien hallitsemaa vanhaa kaupunkia. Neuvosto vaati myös saada lopullisen päätäntävallan alueellisista asioista päätettäessä. Kaupungissa tapahtuneiden väkivaltaisten kahakoiden jälkeen Kokandin autonomia alkoi tukemaan Venäjän valkoisia.[2] Kokandin hallinto oli poliittisesti ja sotilaallisesti heikko, joten se päätti palkata Irgash Beyn johtaman rosvojoukon puolustajikseen. Joukko ei kyennyt torjumaan Taskhentin neuvoston suorittamaa hyökkäystä Kokandin kaupunkiin. Helmikuussa 1918 suorittivat Kokandissa pogromin,[3] jossa kuoli arviolta 25 000 ihmistä.[7] Fergananlaaksossa teloitettiin puuvillan ja ruoan kätkemisestä epäiltyjä maanviljelijöitä. Nämä tapahtumat suututtivat muslimeita. Irgash Bey julisti itsensä "Islamilaisen Armeijan" ylimmäksi johtajaksi ja aloitti taistelun Puna-armeijaa vastaan.[3] Kokandin autonomian alueille perustettiin saman vuoden huhtikuussa Turkestanin autonominen neuvostotasavalta.
Kapina Fergananlaaksossa
muokkaaTaškentin neuvoston laajat kansallistamistoimet olivat aiheuttaneet taloudellisen romahduksen Fergananlaaksossa ja alue oli vaarassa joutua nälänhätään mikä tiesi Basmatši-kapinalle lisää tukijoita. Neuvosto ei kyennyt hallitsemaan tilannetta ja vuoden 1918 lopulla noin 20 000:n vahvuinen kapinallisjoukko hallitsi suurinta osaa Fergananlaaksosta sekä Taškentia ympäröivää maaseutua.[7]
Taskhentin neuvoston tilanteen muuttuessa tukalammaksi Bolševikit nostattivat paikallisten venäläisasukkaiden joukosta Ferganan talonpoikaisarmeijan. Rankka sotakommunismi kuitenkin muutti talonpoikaisarmeijan suhtautumista Taškentin neuvostoon. Toukokuussa 1919 Basmatši johtaja Madamin bey onnistui tekemään talonpoikaisarmeijan kanssa sopimuksen, johon kuului hyökkäämättömyyssopimus ja yhteisen armeijan muodostaminen. Lisäksi alueelle suunniteltiin perustettavaksi muslimien ja venäläisten yhdessä hallitsemaa valtiota.[7][3] Basmatši-liikkeen islamistinen suuntaus kuitenkin, johti liittouman hajoamiseen.[2] Vuosien 1919-20 välinen talvi koetteli Fergananlaakson asukkaita ja Madamin bey loikkasi bolševikkien puolelle maaliskuussa.[3] Ruoka-apua alkoi saapua Fergananlaaksoon ja maareformi sekä kapinallisten armahdukset lepyyttivät paikallisia. Tämän seurauksena Basmatši-kapina menetti suosiotansa ja otteensa tärkeimmistä asuinalueista.
Hetken aikaa Fergananlaaksossa oli rauhallista. Kesäkuussa 1920 bolševikit pakkolunastivat asukkailta ruokaa ja mobilisoivat muslimijoukkojaan. Basmatši-kapina koki uuden nousun.[2] Tällä kertaa se levisi Fergananlaaksosta muuallekkin Turkestaniin.
Hiva ja Buhara
muokkaaTammikuussa 1920 Puna-armeija otti haltuunsa Venäjän protektoraattina hallitseman Hivan ja asetti alueen Nuoriksi hivalaisiksi kutsutun jadidistisen liikkeen hallintaan. Hivan Junaid Kaani pakeni tukijoineen erämaahan luoden Basmatši-kapinan Hivan haaran.[8] Helmikuussa Hivan alueelle perustettiin Horzemin neuvostotasavalta. Maaliskuussa 1921 Nuoret hivalaiset poistettiin vallasta ja osa heistä liittyi Basmatši-kapinallisiin.[2]
Elokuussa 1920 Puna-armeija miehitti Buharan ja syrjäytti sen kaanin. Hän pakeni Afghanistaniin ja komensi sieltä käsin Buharan Basmatši-liikkettä. Hivan ja Buharan Basmatši-kapinalliset olivat menestyksekkäitä. Kapina alkoi levitä laajemmin kazakkien, tadžikkien sekä turkmeenien asuinalueille.[7][2] Lokakuussa perustettiin Buharan sosialistinen neuvostotasavalta.
Enver pašša ja Basmatši-kapinan huippu
muokkaaMarraskuussa 1921 entinen Osmanien valtakunnan armeijan komentaja Enver pašša saapui Buharaan avustamaan Puna-armeijaa taistelussa. Hän loikkasi Basmatši-kapinallisten puolelle ja hänestä tuli liikkeen tärkein johtaja.[7] Enver pašša yritti käyttää Basmatši liikettä luodakseen panturkkilaisen valtion, johon kuuluisi Keski-Aasia, Anatolia ja osia Kiinasta. Kutsumalla kansaa jihadiin hän sai paljon suosiota ja Basmatši liike kasvoi 16 000:n vahvuiseksi. Vuoden 1922 alkupuolella suurin osa Buharan neuvostotasavallasta oli Basmatši-kapinallisten hallussa.
Basmatši-kapinan tappio
muokkaaNeuvostoviranomaiset pelkäsivät menettävänsä koko Keski-Aasian hallinnan ja aloittivat kaksoisstrategian. He tarjosivat muslimikansoille sovintoa sekä kulttuurillisia oikeuksia mutta samalla kohdistivat kapinallisiin suurta sotilasvoimaa.[7] Moskova halusi nyt käyttää taistelussa mahdollisimman paljon paikallisia asukkaita ja se kokosi alueen muslimitalonpojista "Punaisina keppeinä" tunnetun vapaaehtoismiliisin. On arvioitu että 15-25 prosenttia alueen neuvostojoukoista olivat paikallisia muslimeita.[2] Puna-Armeija luotti kuitenkin pääasiassa käyttämiinsä tuhansiin sisällissodan veteraaneihin ja toi alueelle ilma-tukea. Kesäkuussa 1922 Puna-armeija löi Basmatši kapinalliset Kafrunissa. Puna-armeija alkoi sen jälkeen ajaa kapinallisia itään päin ottaen suuria alueita haltuunsa. Enver pašša kuoli ratsuväkihyökkäyksessä 4. elokuuta 1922. Hänen seuraajansa Selim Passa jatkoi taistelua ja vetäytyi Afghanistaniin vuonna 1923.
Basmatši-liikkeen läsnäolo jatkui vuoteen 1924 asti Fergananlaaksossa, jossa kapinallisia johti Korshirmatina tunnettu mies. Vuosia kestäneen taistelun aikana Basmatši liikkeen suosio kansan keskuudessa oli vähentynyt.[9] Korshirmatin johtamat 6-5 000:n vahvuiset joukot kutistuivat ajan myötä 2 000:n vahvuisiksi ja hänkin perääntyi Afghanistaniin.[2]
Hyökkäykset Afghanistanin rajalla
muokkaaTammikuussa 1929 Afghanistanin sisällissodan aikana valtaan noussut saqqawistien johtaja Habib Allah Kalakani antoi Basmatši-kapinallisten toimia maan pohjoisosissa ja he ottivat haltuunsa monia alueen kaupungeista ja kylistä. Maaliskuussa Basmatši-liike teki useita tappiollista hyökkäystä rajan yli Neuvostoliiton puolelle. Huhtikuussa he tekivät uusia hyökkäyksiä ja onnistuivat valtaamaan joitakin kyliä.[10]
Basmatši-kapinallisten hyökkäyksistä johtuen Neuvostoliitto lähetti 15 huhtikuuta Termezistä pienen interventiojoukon tukemaan Afghanistanin syrjäytettyä Kuningasta Amanullah Khania sisällissodassa. Neuvostoliiton intervention alettua Basmatši-kapinalliset jatkoivat hyökkäyksiään Neuvostoliittoon ja onnistuivat valtaamaan lisää kyliä. 24 huhtikuuta Neuvostoliitto aloitti suuren vastahyökkäyksen ja ajoi kaikki Basmatši-kapinalliset takaisin Afghanistanin puolelle.[11][10]
Neuvostoliitto suunnitteli valloittavansa Kabulin ja palauttavansa sen Amanullah Khanin haltuun, mutta suunnitelma hylättiin kun saatiin tieto että hän oli jo paennut Intiaan asti.[12] Viimeiset Neuvostojoukot palasivat kotimaahansa kesäkuussa.[13]
Kun saqqawistit hävisivät Afghanistanin sisällissodan, maan pääministeri Mohammad Hashim Khan vaati Basmatši-johtaja Ibrahim Bekiä risuutumaan aseista ja lopettamaan hyökkäykset Neuvostoliittoon mutta hän kieltäytyi.[14] Afghanista ja Neuvostoliitto sopivat toisesta interventiosta, joka alkoi kesäkuussa 1930.[13] Ibrahim Bek halusi alunperin taistella Neuvostojoukkoja vastaan mutta kuultuaan heidän ylivoimaisuudestaan hän peruutti suunnitelmansa. Tästä johtuen Neuvoshojoukot kohtasivat vain järjestäytymätöntä vastarintaa. Basmatši-kapinallisten asumukset tuhottiin ja heidän aseitaan sekä eläimiään otettiin saaliksi. Basmatšit menettivät 839 miestä joihin kuului ideologisia johtohahmoja.[15] Basmatši-kapina alkoi tukahtua. Ibrahim Bek jatkoi kollektivismin vastustamista Turkmenistanin alueella vuoteen 1931 asti jolloin hänet vangittiin ja teloitettiin.[10] Basmatši liike kukistui kokonaan vuoteen 1934 mennessä.[16]
Seuraukset
muokkaaLeninin 1920 luvulla aloittaman korenitsatsiya politiikan seurauksena Keski-Aasian muslimijohtajat alkoivat tehdä yhteistyötä Neuvosto viranomaisten kanssa ja monet Keski-Aasialaiset liittyivät Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen. Monet nousivat korkeisiin virkoihin alueelle vuonna 1924 perustetuissa Uzbekkien, Tadžikkien, Kirgiisien, Kazakkien, ja Turkmeenien neuvostotasavalloissa. Islam joutui ajan myötä Neuvostoliiton uskonnonvastaisten kampanjoiden kohteeksi. Hallinto sulki suurimman osan moskeijoista, hiljensi muslimipappeja, poisti islamin symboleja kuten hunnunkäytön.[17] kollektivisointi otettiin Keski-Aasiassa käyttöön samoin kuin muaallakin Neuvostoliitossa.
Lähteet
muokkaa- ↑ Basmachi Revolt Britannica.com. Viitattu 7.7.2019.
- ↑ a b c d e f g h i Rywkin, Michael: Moscow's Muslim Challenge: Soviet Central Asia. Armonk: M. E. Sharpe., 1990.
- ↑ a b c d e f g h i j Kappeler, Andreas; Simon, Gerhard; Brunner, Gerog: Muslim Communities Reemerge: Historical Perspectives on Nationality, Politics, and Opposition in the Former Soviet Union and Yugoslavia. Duke University Press. ISBN 978-0-8223-1490-5
- ↑ Malik, Hafeez: Central Asia: Its Strategic Importance and Future Prospects. New York: St. Martin's Press.
- ↑ Geyer, Michael; Fitzpatrick, Sheila: Beyond Totalitarianism: Stalinism and Nazism compared. Cambridge University Press.. ISBN 978-0-521-89796-9
- ↑ Esposito, John L.: The Oxford Dictionary of Islam. Oxford University Press, 2003. ISBN 9780199891207
- ↑ a b c d e f g h Olcott, Martha B.: The Basmachi or Freemen's Revolt in Turkestan, 1918–24. Soviet Studies, heinäkuu 1981. doi:10.1080/09668138108411365
- ↑ Marwat, Fazal-Ur-Rahim Khan: The Basmachi Movement in Soviet Central Asia (A Study in Political Development). Peshawar: Emjay Books International, 1985.
- ↑ Şuhnaz, Yılmaz: An Ottoman Warrior Abroad: Enver Paşa as an Expatriate. Middle Eastern Studies, 1999.
- ↑ a b c Ritter, William S.: Revolt in the Mountains: Fuzail Maksum and the Occupation of Garm, Spring 1929. Journal of Contemporary History, 1990. doi:10.1177/002200949002500408
- ↑ Goodson, Larry P.: Afghanistan's Endless War: State Failure, Regional Politics, and the Rise of the Taliban. University of Washington Press, 2011. ISBN 978-0-295-80158-2
- ↑ Braithwaite, Rodric: Afgantsy: The Russians in Afghanistan 1979–89. Oxford University Press, 2011. ISBN 9780199911516
- ↑ a b Amstutz, J. Bruce: Afghanistan: The First Five Years of Soviet Occupation. DIANE, 1994. ISBN 9780788111112
- ↑ История в лицах. "Наполеон из Локая". Часть II
- ↑ "Павел Аптекарь"
- ↑ Tucker, Spencer C.: Encyclopedia of Insurgency and Counterinsurgency: A New Era of Modern Warfare: A New Era of Modern Warfare. ABC-CLIO, 2013. ISBN 9781610692809
- ↑ Pipes, Richard: Muslims of Soviet Central Asia: Trends and Prospects (Part I). Middle East Journal, 1955. JSTOR:4322692
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Basmatšin kapina Wikimedia Commonsissa
