Mihail Frunze
Mihail Vasiljevitš Frunze [1] (ven. Михаи́л Васи́льевич Фру́нзе, romaniaksi Mihail Frunză; 2. helmikuuta (J: 21. tammikuuta) 1885 Biškek – 31. lokakuuta 1925 Moskova) oli bolševikkien johtajia Venäjän vallankumouksen 1917 aikana ja merkittävä sotilaskomentaja Venäjän sisällissodassa. Hän oli merkittävä sotateoreetikko ja Puna-armeijan uudistaja.
| Mihail Frunze | |
|---|---|
| Михаи́л Фру́нзе | |
 Mihail Vasiljevitš Frunze vuonna 1919 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet |
Arseni Trifonytš Sergei Petrov A. Šuiski M. Mirski. |
| Syntynyt | 2. helmikuuta (J: 21. tammikuuta) 1885 Biškek |
| Kuollut | 31. lokakuuta 1925 Moskova |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Neuvostoliitto |
| Taistelut ja sodat | Venäjän sisällissota |
| Sotilasarvo | Kenraali |
 Nimikirjoitus |
|
Varhaiset vaiheet muokkaa
Frunze syntyi Biškekissä Venäjän Turkestanissa Bessarabiasta muuttaneen moldovalaisen sotilasvälskärin perheeseen. Hänen äitinsä oli venäläinen ja hän piti itseäänkin venäläisenä.[2] Paikallisen koulun jälkeen hän jatkoi lukiossa Vernyissä ja teknillisessä koulussa Pietarissa.
Opiskelijana 19-vuotias Frunze liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen, jossa hän tuki bolševikkeja. Marraskuussa 1904 hänet pidätettiin mielenosoituksessa ja tammikuussa vuonna 1905 Talvipalatsin edustalla hän haavoittui lievästi käteen, kun tsaarille uskolliset sotilaat avasivat tulen rauhanomaista mielenosoitusta kohti. Frunze karkotettiin Pietarista ja hänen maanalainen uransa alkoi.[2]
Vuonna 1905 Frunze oli tärkeä hahmo vallankumouksessa, jossa hän toimi lakkoilevien tekstiilityöläisten johtajana. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistus muutettiin elinikäiseksi pakkotyöksi. Vietettyään kymmenen vuotta leireillä Siperiassa Frunze pakeni Tšitaan, jossa hän oli bolševikkien lehden Vostotšnoje Obozrenije toimittaja.
Neuvosto-Venäjä muokkaa
Helmikuun vallankumouksen aikaan 1917 Frunze oli Minskin miliisin johtaja, ennen kuin hänet valittiin valkovenäläisen neuvoston johtoon. Myöhemmin hän oli Moskovassa työläisten johtaja taistelussa kaupungin hallinnasta.
Vuonna 1918 Frunzesta tuli Voznesenskin provinssin sotilaskomissaari. Sisällissodan alussa Frunze nimitettiin etelän armeijaryhmän johtoon. Voitettuaan Aleksandr Koltšakin ja valkoisen armeijan Omskissa, Lev Trotski antoi koko itärintaman Frunzen johdettavaksi. Frunzen johdolla hänen kotiseutunsa Turkestan vallattiin valkoisilta joukoilta ja basmatikapinallisilta. Marraskuussa 1920 Frunze valtasi Krimin ja ajoi kenraali Pjotr Wrangelin ja hänen joukkonsa Venäjältä. Hän tuhosi myös Nestor Mahnon anarkistiliikkeen Ukrainassa Mahnon kieltäydyttyä liittymästä Puna-armeijaan.
Frunzen sotilaallista kyvykkyyttä kuvaa se, että hän johti viimeisinä vuosinaan 1924-25 yhtäaikaisesti puna-armeijan yleisesikuntaa, perustamaansa sota-akatemiaa sekä sota- ja laivastoasioiden kansankomissariaattia.[2]
Frunze sotateoreetikkona muokkaa
Sodan jälkeen Frunze kehitti Neuvostoliiton sotilasstrategioita. Hän näki Neuvostoliiton yksinäisenä, vihamielisten kapitalistimaiden ympäröimänä saarekkeena, jonka historiallinen tehtävä oli työväenluokan maailmanlaajuisen vallankumouksen toteuttaminen. Tähän tavoitteeseen pääseminen edellytti hyökkäyksellistä sotilasoppia, joka mahdollistaisi strategisen iskun kapitalistisen järjestelmän ytimeen.
Itseoppineisuudestaan huolimatta Frunze loi yhdessä Vladimir Leninin kanssa perusteet sille sotilaspolitiikalle, jolla Neuvosto-Venäjä nostettiin suurvallaksi. Frunzelaisen sotilaspolitiikan eli -doktriinin sisällöksi muodostui eräänlainen Leninin ja kenraalimajuri Carl von Clausewitzin ajatusten synteesi. Frunze määritteli Neuvosto-Venäjän sotilasdoktriiniin kaksi puolta: poliittisen ja sotilaallisen. Edellinen määritteli sodankäynnin tarkoituksen, mikä tehtävänä kuului poliittiselle johdolle. Jälkimmäinen sotilasjohdolle kuuluva tehtävä puolestaan määritteli sen, miten sotaa käytiin. Frunzen aikana puna-armeijan sodankäynti oli vielä varsin perinteistä, mutta kehittyi 1920-luvun lopulta alkaen uuden teknologian mahdollistamaan suuntaan. Frunze loi myös Neuvosto-Venäjän poliittiselle johdolle ja puna-armeijalle yhtenäistetyn sotilaspoliittisen käsitteistön.[2]
Vuonna 1921 Frunze valittiin keskuskomiteaan ja tammikuussa 1925 vallankumouksellisen sotilasneuvoston puhemieheksi. Grigori Zinovjevin tukijana Frunze joutui konfliktiin Josif Stalinin kanssa. Hän kuoli 31. lokakuuta 1925 leikkauksessa kloroformimyrkytykseen, mutta uskotaan, että Stalin järjesti hänen kuolemansa.
Kunnianosoitukset muokkaa
Biškekin kaupunki Kirgisiassa nimettiin 1926 siellä syntyneen Frunzen mukaan. Kaupungin nimi palautettiin 1991 Kirgisian itsenäistyttyä Biškekiksi. Frunzen mukaan nimetty sotilasakatemia oli Neuvostoliiton arvostetuimpia. Myös toinen punalipun ukrainalainen kivääridivisioona nimettiin Frunzen mukaan, kuten myös vielä toinen valmistunut Kirov-luokan ohjusristeilijä 1984. Frunzen doktriinia kannatettiin Neuvostoliitossa 1980-luvulle saakka.
Hänen poikansa Timur Mihailovitš Frunze (1923–1942) oli taistelulentäjä ja Neuvostoliiton sankari. Hän sai surmansa toisessa maailmansodassa.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihail Frunze Wikimedia Commonsissa
