Wikipedia

Töölön sairaala

sairaala Helsingissä
(Ohjattu sivulta Suomen Punaisen Ristin sairaala)

Töölön sairaala oli Helsingissä Taka-Töölön kaupunginosassa vuosina 1932−2023 sijainnut HYKSiin kuuluva sairaala.

Töölön sairaalan päärakennus, Topeliuksenkatu 5, Jussi Paatela 1932
Töölön sairaala. Taustalla vuonna 1932 valmistunut valkoinen, vanhempi osa, etualalla vuonna 1959 valmistunut punatiilinen lisärakennus.

Toiminta vuoteen 2023 asti muokkaa

Töölön sairaalaan oli sijoitettu ortopedian ja traumatologian, käsikirurgian ja neurokirurgian erikoisalat.[1]

Sairaalassa oli ympäri vuorokauden auki oleva tapaturma-asemaksi kutsuttu päivystyspoliklinikka, jonne tuotiin traumapotilaita pääkaupunkiseudun ja ajoittain koko Etelä-Suomen alueelta. Tapaturma-asemalle tultiin pääsääntöisesti lähetteellä. Tapaturma-asemalla hoidettiin vuosittain noin 18 000 potilasta.[2] Lisäksi sairaalassa oli Huuli-suulakihalkiokeskus HUSUKE, jonne oli järjestetty huuli- ja suulakihalkiopotilaiden tutkimukset ja korjaukset sekä HUS:n suu- ja leukasairauksien päivystys. Töölön sairaalassa oli oma röntgen ja laboratorio.

Töölön sairaala oli osa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä. Sairaala tunnettiin 1960-luvun alkuun saakka aiemmalla nimellään Suomen Punaisen Ristin sairaala. Sota-ajan eläneet ihmiset kutsuivat laitosta puhekielessä pitkään myös nimellä ”Mannerheimin sairaala”, koska Suomen Punainen Risti henkilöityi kauan juuri marsalkka Mannerheimiin, joka oli myös yksityispotilaana nimenomaan tässä sairaalassa.

Töölön sairaalan toiminta loppui helmikuussa 2023, kun sen toiminnot siirtyivät Meilahden alueella sijaitsevaan Siltasairaalaan.[3][4] Rakennukset puretaan vuosina 2023–2024, ja tontille on tarkoitus rakentaa 6–8-kerroksisia asuinkerrostaloja.[5]

Perustaminen muokkaa

Töölön sairaala oli Suomen ensimmäinen tapaturmasairaala.[6] Suomen Punainen Risti käynnisti sairaalahankkeensa valmistelun jo 1919, osin sisällissodan kokemusten pohjalta ja SPR:n sodanaikaista tehtävää, haavoittuneiden auttamista, silmällä pitäen. Alusta alkaen sairaala henkilöityi vahvasti kenraali Mannerheimiin, joka toimi sairaalatoimikunnan puheenjohtajana ja sittemmin aktiivisesti rakennustoimikunnan johdossa. SPR:n hallitukseen kutsuttiin myös ansioitunut sotakirurgi Richard Faltin kehittämään ajatusta sairaalan rakentamisesta, erityisesti sodissa haavoittuneiden hoitamiseen tarvittavan henkilökunnan kouluttamiseksi.[6]

Sopivan tontin löydyttyä Taka-Töölöstä ja rahoituksen järjestyttyä saatettiin sairaalaa ryhtyä suunnittelemaan. Kokovalkoinen sairaalarakennus valmistui 1932 arkkitehti Jussi Paatelan piirustusten mukaan ja vihittiin käyttöönsä 24. syyskuuta 1932.[6] Arkkitehtonisesti rakennus edustaa siirtymävaihetta klassismista funktionalismiin ja siinä on paljon yhtäläisyyksiä mm. Paatelan toiseen samanaikaiseen sairaalatyöhön, Naistenklinikkaan. Sairaalan ensimmäiseksi ylilääkäriksi valittiin – emeritusprofessori Richard Faltinin kieltäydyttyä mm. korkeaan ikäänsä ja sairauteensa vedoten – dosentti Simo Brofeldt.[6] Sairaalasta kehittyi aktiivinen kirurgian yksikkö, jonka päivystysrasitus oli jo 1930-luvulla huomattava.[6] Brofeldtin kuoltua vuonna 1942, nimitettiin hänen jälkeensä ylilääkäriksi dosentti Aarno Snellman, joka toimi ylilääkärinä aina sen toiminnan lopettamiseen Punaisen Ristin sairaalana vuoteen 1958 saakka.

Jo alusta alkaen sairaalan erityistehtäväksi asetettiin tapaturmatapausten hoidon kehittäminen ja toisaalta varautuminen niihin tehtäviin, joita SPR:llä sodan aikana olisi.[6] Siten sairaalaan päädyttiin sijoittamaan SPR:n kenttäsairaalavarusteiden varasto. Sotaan varautumista oli nähtävissä myös sairaalan varustamisessa kaasusuojelulaitteistolla. Alkuvaiheessa käytettävissä oli 158 sairaansijaa. Sairaala profiloitui jo varhain Helsingin johtavaksi tapaturmapotilaiden hoitopaikaksi ja oli ilmeisesti Suomen ensimmäinen sairaala, jonka poli­klinikan yhteydessä toimi ensiapuasema.

Toiminta sota-aikana 1939-1944 muokkaa

Talvi­sodan ensimmäisinä kuukausina SPR:n sairaala toimi Helsingin väestönsuojelun sairaala-asemana, vastaten pommitusuhrien hoidosta. Tätä tarkoitusta varten sen käyttöön järjestettiin talvisodan ensimmäisen pommitusaallon jälkeen myös apusairaaloita, mm. Kalastajatorpan ravintolarakennus. YH-vaiheessa loka-marraskuussa 1939 oli pääosa sairaalasta henkilökuntineen puolestaan evakuoituna Hämeenlinnaan Aulangolle 35. Sotasairaalan osastoksi, mutta tämä toimintajärjestely purettiin ennen sodan syttymistä. Helmikuusta 1940 sairaala kuitenkin siirtyi puolustusvoimien lääkintähuollon alaiseksi sotasairaalaksi nimellä Punaisen Ristin Sotasairaala (P.R. SotaS.), joka käsitti tilapäisosastoja varasairaaloissa Naistenklinikalla, sairaala Mehiläisen tiloissa,[7] [8] Kalastajatorpalla ja uudessa Sairaanhoitajatar-opistossa.[6] Sotavuosina kehitettiin niin neurokirurgiaa kuin kasvovammojen ja ortopedisten vammojen hoitoa.[6]

 
Vuonna 1944 Suomen postilaitos yhdessä Punaisen Ristin kanssa julkaisi sarjan postimerkkejä. Yhdessä merkeistä oli kuvattu 54. Sotasairaalana toiminut silloinen Punaisen Ristin sairaala eli myöhempi Töölön sairaala.

Välirauhan aikana aloitettiin pomminkestävän sairaala- ja leikkaussaliosaston rakentaminen sairaalan puutarhan alle ja sairaalan osaksi liitettiin uuteen vuonna 1940 valmistuneeseen Sairaanhoito-opistoon Tukholmankatu 10:een sijoitettu ns. Invalidisairaala, jossa hoidettiin vaikeita raajavammoja, amputaatioita sekä leuka- ja plastiikkakirurgisia tapauksia. Tämän sairaalan ylilääkärinä toimi lääkintämajuri Sven Rehnberg, joka oli siviilissä SPR:n sairaalan alilääkäri. Leukakirurgisen osaston johdossa oli professori Richard Faltin.

Jatko­sodassa 54. Sotasairaala muodostettiin Punaisen Ristin sairaalan ympärille. Molemmissa sodissa sairaalaan keskitettiin erityisesti aivo- ja hermovammatapauksia sekä vaikeita raaja- ja leukakirurgisia potilaita. Sotasairaalan johtajalääkäreinä toimivat sen vakituinen ylilääkäri, lääkintäeversti Brofeldt sekä lääkintämajuri Snellman, päällikkölääkäreinä alkuun professori, lääkintäeverstiluutnantti Arno Saxén ja hänen jälkeensä lääkintämajuri Bertel Miesmäki. [7][8]

Jaostosairaaloina 54. SotaS:ään kuuluivat SPR:n sairaala maanalaisine tiloineen (Jaos A), Invalidisairaala (Jaos B), Koelyseo (Jaos C) ja Ruotsalainen tyttökoulu Arkadiankatu 24 (Jaos D). Myöhemmin otettiin käyttöön erillisosastoina selkäytimeen haavoittuneita varten entinen varuskuntasairaala Lönnrotinkadulla ja aivovammatapauksien jälkihoitoon ja kuntoutukseen päällystökoulun rakennus Tuusulassa.[8][7]

Helmikuun 1944 suurpommitusten myötä sairaalan toimintaa hajautettiin tilapäisiin sijoituspaikkoihin, mm. Meltolan parantolaan, Työväen Akatemiaan, Jorvin kartanoon ja Inkoon Västankvarniin. Vaikeita sotavammoja saaneiden hoito jatkui 54. Sotavammasairaalana aina vuoden 1946 lopulle saakka, jolloin vähitellen päästiin palaamaan rauhanaikaiselle kannalle.[8][7]

Toiminta sodan jälkeen 1958-1966 muokkaa

 
Töölön sairaalan vuonna 1959 valmistunut lisärakennus, jossa toimi tapaturma-asema

HYKS:n perustamisen myötä SPR:n sairaala ei voinut enää jatkaa toimintaansa aiempaan tapaan, ja järjestö myi sairaalakiinteistönsä HYKS:lle 1. maaliskuuta 1958.[6] Neurokirurgian klinikan, tapaturma-aseman ja poliklinikan käsittävä laajennusosa valmistui vuonna 1959; alkujaan jo 1940-luvulla suunnitellun laajennuksen oli tarkoitus käsittää erillinen reumasairaalaosasto. Laajennusosan valmistuttua pääsisäänkäynti siirtyi silloiselle paikalleen, aiemman sisäänkäynnin sijaittua sairaalan tontin poikki kulkeneen kadun, ns. Punaisen Ristin kujan varrella, joka tällöin katkaistiin.

Sodanjälkeisinäkin vuosina sairaalan keskeinen funktio oli tapaturmapotilaiden hoidossa, tosin vuoteen 1960 asti se toimi myös yleiskirurgisena hoitopaikkana. Tämän jälkeen sairaalan tiloissa aloittivat kesäkuussa 1960 toimintansa HYKS:n I kirurgian klinikka eli ortopedia, joka siirtyi Kirurgisesta sairaalasta[6] ja V kirurgian klinikka, erikoisaloinaan traumatologia ja neurokirurgia. Ortopedian käyttöön osoitettiin 194 potilaspaikkaa. Sairaalan uudeksi esimieheksi vuosiksi 1960–1967 tuli professori K.E. Kallio, jonka oppituolin nimeksi muutettiin ortopedia ja traumatologia. Klinikka jaettiin samalla kahteen osaan, traumatologiaan ja ortopediaan.[6] Vuonna 1960 sairaala päätettiin nimetä Töölön sairaalaksi omistussuhteita koskevien sekaannusten välttämiseksi.

Sodan jälkeen potilaskäyntien määrä jatkoi kasvuaan ja tilanahtaus lisääntyi. Rakennusta laajennettiin SPR:n veripalvelulle kuuluneisiin tiloihin vuonna 1966, jonne sijoitettiin neurokirurginen toiminta, uudet leikkaussalit, poliklinikka ja tapaturma-asema.[6] Samana vuonna sairaalassa aloitti nelipaikkainen traumatologinen teho-osasto.

Tutkimustoiminta, neurokirurgia muokkaa

Töölön sairaalaa voidaan perustellusti pitää suomalaisen neurokirurgian kehtona. Sairaalan alilääkäri Aarno Snellman (sittemmin neurokirurgian henkilökohtainen ylimääräinen professori vuodesta 1947) matkusti Tukholmaan vuonna 1935 perehtyäkseen moderniin neurokirurgiaan Herbert Olivecronan opissa Serafimer-sairaalassa. Palattuaan takaisin hän suoritti ensimmäisen aivoleikkauksensa syyskuussa 1935 ja seuraavana vuonna sairaalassa avattiin maan ensimmäinen varsinainen neurokirurginen osasto.[9]

 
Esperi Care -yrityksen ambulanssi Töölön sairaalan tapaturma-aseman edustalla.

Samoihin aikoihin myös sairaalan röntgenlääkäri, tohtori Yrjö Lassila perehtyi neuroradiologiaan Olivecronan työtoverin, radiologi Eric Lysholmin opissa. Ennen talvisotaa ja välittömästi sen jälkeen ehti muutama nuoremman polven lääkäri, kuten Mikko Eirto ja Gunnar af Björkesten – sittemmin Helsingin yliopiston ensimmäinen varsinainen neurokirurgian professori – saada perehdytystä neurokirurgiaan ja soveltaa osaamistaan aivo- ja hermovammojen hoidossa jatkosodan aikana. Neurokirurgisen osaston toiminta kehittyikin tuolloin pitkälti sodissa kallo-aivovammoista saadun huomattavan kokemuksen myötä. Koko jatkosodan ajan sairaalan väestönsuojatiloissa toimi aivovammapotilaiden hoito-osasto Aarno Snellmanin ja Teuvo Mäkelän johdolla. Neurokirurgian ohella ja siihen läheisesti kytkeytyen, sairaala oli edelläkävijä myös anestesiologiassa ja tehohoidossa. Ensimmäinen anestesialääkärin virka perustettiin jo vuonna 1952, jonka haltija oli tohtori Mirja Tappura, ja neurokirurgian klinikan yhteyteen avattiin maan ensimmäinen teho-osasto vuonna 1959.[9]

Nykyaika muokkaa

 
Töölön sairaalaa puretaan huhtikuussa 2024.

Töölön sairaalan toiminta loppui helmikuussa 2023, kun sen toiminnot siirtyivät Meilahden alueella sijaitsevaan Siltasairaalaan.[3][4] Huonokuntoiset 1950–1960-luvun rakennukset puretaan vuosina 2023–2024, ja tontille on tarkoitus rakentaa 6–8-kerroksisia asuinkerrostaloja.[5]

Veripalvelu muokkaa

 
Vuonna 1951 Suomen posti­laitos julkaisi Punaisen Ristin kanssa posti­merkki­sarjan. Veripalvelu­-aiheisessa merkissä on kuvattuna silloinen Töölön sairaala ja sen pääsisäänkäynti.

Sairaalan yhteydessä aloitti toimintansa nykyinen Veripalvelu. Alkuvaiheessa verenluovuttajina toimivat pääasiassa partiolaiset. Verenluovutusta varten sairaalan kellariin oli sisustettu erityinen luovutustila, jossa oli aluksi tavalliset hoitopöydät ja myöhemmin erityiset tarkoitukseen suunnitellut säädettävät lavitsat verenluovuttajia varten. Tilan yhteydessä toimi pieni alle kymmenen hengen kahvila verenluovuttajia varten.[10]

Verenluovutus toimi yli neljännesvuosisadan ajan näissä varsin vaatimattomissa oloissa, kunnes Punainen Risti sai valmiiksi uuden varta vasten suunnitellun ja rakennetun toimitalon Kivihaassa vuonna 1972.[11] Tuolloin veripalvelun tilat muutettiin kirurgian ajanvarauspoliklinikan käyttöön.

Nykyisin Veripalvelun päätoimipiste on sijainnut vuodesta 2022 lähtien Vantaan Vehkalassa.[12] Helsingissä on kiinteä toimipiste Sanomatalossa, Töölönlahdenkatu 2,[13] Espoossa toimipiste on kauppakeskus Isossa Omenassa[14] ja Aalto-yliopiston Dipolissa[15] sekä Vantaalla Jumbo-Flamingo kauppakeskuksessa.[16]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Töölön sairaala HUS. Arkistoitu 12.12.2008. Viitattu 4.10.2008.
  2. ↑ Päivystys – tapaturma-asema HUS. Arkistoitu 12.10.2008. Viitattu 4.10.2008.
  3. ↑ a b Aalto, Maija: Kaikkien aikojen sairaalahanke – Hus korvaa Töölön sairaalan ja osan syöpäklinikasta Siltasairaalalla. Helsingin Sanomat, 14.12.2016. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ a b Lehtokari, Rosa: Töölön tapaturma-aseman toiminta loppuu helmikuussa Yle Uutiset. 19.1.2023. Viitattu 13.5.2023.
  5. ↑ a b Weckström, Nina: Resterna av rivna Tölö sjukhus tas tillvara. Hufvudstadsbladet, 6.1.2024, s. 4–5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.1.2024.
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l Hirvensalo, Eero: Töölön sairaala. 50 vuotta kirurgiaa ja anestesiologiaa Hyksissä. Toimituskunta Haapiainen, Reijo et al. HYKS operatiivinen tulosyksikkö, HUS-kuntayhtymä, Yliopistopaino Helsinki 2008. s. 33. ISBN 978-952-5778-00-7.
  7. ↑ a b c d 54. Sotasairaalan toimintakertomus 1941–1943
  8. ↑ a b c d SPR:n sairaalan vuosikertomus 1940
  9. ↑ a b Törmä, Tapio: ”Aarno Snellman, neurokirurgian uranuurtaja Suomessa ja Helsingin neurokirurgisen klinikan synty”, Hippokrates: Suomen lääketieteen historian seuran vuosikirja 11 (1994).
  10. ↑ Helsingin kaupunginkirjasto (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Veripalvelu Helsinki, Kivihaka Veripalvelu. 28.2.2023. Viitattu 24.2.2024.
  12. ↑ Hartelan toteuttamat Veripalvelun uudet toimitilat valmistuivat Vantaan Vehkalaan Veripalvelu. 8.6.2022. Viitattu 24.2.2024.
  13. ↑ Veripalvelu Helsinki, Sanomatalo Veripalvelu. 28.2.2023. Viitattu 24.2.2024.
  14. ↑ Veripalvelu Espoo Iso Omena Veripalvelu. 27.2.2023. Viitattu 24.2.2024.
  15. ↑ Aalto-yliopisto, Dipoli Veripalvelu. 23.2.2024. Viitattu 24.2.2024.
  16. ↑ Veripalvelu Vantaa, Jumbo-Flamingo Veripalvelu. 13.12.2023. Viitattu 24.2.2024.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Töölön_sairaala&oldid=22311213”