Sairaanhoito-opisto
Helsingin sairaanhoito-opisto, alk. Sairaanhoitajatar-opisto (ruots. Sjuksköterskeinstitutet) oli Helsingissä, Tukholmankatu 10:ssä sijaitsevassa rakennuksessa Meilahdessa sijainnut oppilaitos, jossa koulutettiin sairaanhoitajia vuosina 1940−2017.
| Helsingin sairaanhoito-opisto, ent. Metropolia ammattikorkeakoulu | |
|---|---|
| Sairaanhoitajatar-opisto | |
 Sairaanhoito-opisto, Tukholmankatu 10 Helsinki |
|
| Osoite | Tukholmankatu 10, 00290 Helsinki |
| Sijainti | Meilahti |
| Rakennustyyppi | entinen oppilaitos |
| Valmistumisvuosi | 1940 |
| Suunnittelija | Uno Ullberg, sisustussuunnittelu Elli Ruuth |
| Omistaja | Kojamo |
| Tyylisuunta | funktionalismi |
| Runkorakenne | tiili |
| Julkisivumateriaali | rappaus |
| Kerrosluku | 3 / 8 |
| Bruttoala | 17 815 m² |
| Tilavuus | 55 936 m³ |
 |
|
Tukholmankatu 10 on aikaisemmin toiminut SPR:n sotasairaalana vuosina 1939−1945, Helsingin olympialaisten aikaan naisten kisakylänä vuonna 1952 sekä sairaanhoito-opistona vuodesta 1946. Helsingin sairaanhoito-opistosta tuli osa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiaa vuonna 1996. Vuonna 2008 Stadia yhdistettiin EVTEKin kanssa Metropolia-ammattikorkeakouluksi. Tilat olivat Metropolia ammattikorkeakoulun käytössä vuoteen 2018 asti.[1]
Helsingin kaupunki myi vuonna 2017 kiinteistön Kojamolle eli entiselle VVO:lle ja Tukholmankatu 10:n opetustoiminta siirtyi Metropolian Myllypuron kampukselle vuodesta 2018 alkaen. Rakennukseen oli suunniteltu rakennettavaksi asuntoja ja toimitiloja.[2] Vuoden 2024 kevättalvesta lähtien tiloissa on ollut vuokralaisena Tilajakamo osuuskunta, jonka tarkoituksena on tehdä rakennuksesta taiteilijatalo.[3]
Rakennus on suojeltu kaupunkikuvallisesti, rakennustaiteellisesti sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaana vuonna 2015.[4]
Historia
muokkaaTukholmankatu 10 on vuonna 1940 valmistunut rakennus sairaanhoidon opetusta varten. Tukholmankatu 10 rakennuksen valmistuttua sairaanhoitajatar-opistoksi sen oli määrä toimia vuoden 1940 Helsingin olympialaisten naisten majoituspaikkana, mutta vastavalmistunut koulurakennus jouduttiin ottamaan jatkosodan alettua Suomen Punaisen Ristin käyttöön invalidisairaalaksi ja myöhemmin 54. sotasairaalan jaossairaala B:ksi vuoteen 1947 asti. Vuonna 1946 puolet rakennuksesta saatiin sairaanhoitajakoulun käyttöön, mutta tilanne oli ankea, sillä sairaanhoitajakoulun ja sairaalan tilat oli jaettu toisistaan pahvisella väliseinällä. Helsingin olympialaisten alkaessa vuonna 1952 sairaanhoitajaopisto pääsi viimeinkin toimimaan naisurheilijoiden majoituspaikkana.[5]
Taustaa
muokkaa
Ennen Tukholmankatu 10 rakennusta, sairaanhoitajatarkoulu oli jakautunut useaan eri toimipisteeseen, se toimi Stenbäckinkatu 21:ssä ja Kasarmikatu 12:ssa. Tuli ajankohtaiseksi yhdistää oppilaitosten toiminnat ja saada ne saman katon alle. Ajan taloustilanne oli kuitenkin huono ja varojen hankinta haastavaa. Sairaanhoitajatarkoulun johtajattaret Aino Durchman ja Tyyne Luoma sekä lehtori Irja Pohjala päättivät käyttää hyödykseen tulevia vuoden 1940 Helsingin olympialaisia. He päättivät käydä silloisen sisäasiainministeri Urho Kekkosen luona kertomassa oppilaitoksen tarpeellisuudesta. He korostivat rakennuksen mahdollisuutta palvella urheilijoiden majapaikkana olympialaisten aikana. Päätös uuden oppilaitoksen rakentamisesta tuli varsin nopeasti. Aluksi Helsingin sairaanhoito-opiston osoitteena on ollut Munkkinimenkatu 7, sen jälkeen numeroksi on vaihtunut 6, sitten kadun nimi muutettiin Tukholmankaduksi. Nimi muutettiin Munkkiniemenkadusta Tukholmankaduksi vuonna 1948 huomionosoituksena Helsingin kummikaupungille Tukholmalle muun muassa siltä saadun lastensairaalapaviljonkilahjoituksen vuoksi. Nykyinen osoite on Tukholmankatu 10.[5]
Opiston rakentaminen viivästytti tuolloin kipeästi kaivatun Lastensairaalan rakentamista ja tällöin käyntiin kiivasta sanomalehtikeskustelua, että rahat olivat menneet sairaanhoitajataropiston rakentamiseen. Oppilaskodin suunnittelu tehtiin huolella. Asuintilojen suunnittelussa katsottiin yhden ja kahden hengen huoneet parhaiksi. Oppilaskotiin suunniteltiin erikseen huoneita yövuorossa oleville sekä terveydenhuolto-osasto vuodepaikkoineen. Asuinkerroksiin suunniteltiin erilliset seurusteluhuoneet sekä tila yhteisiä tilaisuuksia varten. Sali on myöhemmin saanut nimekseen Sophie Mannerheim -sali. Oppilaskotiin suunniteltiin myös voimistelusali, joka tulisi iltaisin olemaan opiskelijoiden käytössä.[5]
Rakennuksen suunnitteli vuosina 1938–1939 arkkitehti Uno Ullberg, joka oli vuonna 1936 hakeutunut Helsinkiin Lääkintöhallituksen arkkitehdiksi. Keskussairaalaneuvottelukunta antoi vuonna 1936 arkkitehti Uno Ullbergin tehtäväksi laatia myös yleissuunnitelman Meilahden sairaala-alueelle.[5][6]
Opisto-rakennus
muokkaaRakennukseen suunniteltiin tulevaksi kaksi 8-kerroksista osaa, joita yhdistää matala, 2-kerroksinen koulurakennussiipi. Tukholmankatu 10 rakennuksen bruttoala on 17 815 m² ja tilavuus 55 936 m³. Sodan aikana rakennusmateriaalien rajoitettu saatavuus asetti omat reunaehtonsa arkkitehtuurille. Tässä ja Meilahden alueen muissa rakennuksissa käytettiin vuoteen 1951 asti funktionalistista tyylisuuntausta. Tämä ilmeni selkeytenä, tarkoituksenmukaisuutena ja linjakkuutena. Rakennuksen omisti alun perin Suomen valtio, sen jälkeen Helsingin kaupunki. Korkeissa osissa oli asuinhuoneet noin 500 sairaanhoitajatar-oppilaalle sekä johtajattaren, opettajien ja muun henkilökunnan asunnot.[2] Oppilaitos toimi internaattina eli sisäoppilaitoksena 1960-luvulle asti.[7] Opiskelijoitten asuntolana sitä käytettiin vuoteen 2000 asti.[8]
Rakennuksen kuvailtiin olevan siisti, kaunis sekä turvallinen paikka. Rakennuksen sisustusarkkitehtinä toimi Elli Ruuth. Rakennuksen pääsisäänkäynti sijaitsi Tukholmankadulla. Rakennuksen sisääntuloaulassa puolella sijaitsi puhelinkeskus sekä puhelinkoppeja, joista oppilaat pystyivät soittamaan talon ulkopuolelle.[5]
Tukholmankatu 10:n rakennus valmistui 29. helmikuuta vuonna 1940, mutta sodan vuoksi Helsingin sairaanhoito-opisto vihittiin käyttöön vasta 29. helmikuuta vuonna 1948. Opiston vihkiäistilaisuuteen osallistui useita arvovaltaisia vieraita, muun muassa sisäasiainministeriön ja lääkintöhallituksen edustajia, sairaaloiden ylilääkäreitä ja ylihoitajia, Suomen sairaanhoitajain liitto ja Suomen sairaanhoitajataryhdistys sekä Tanskan, Ruotsin ja Norjan sairaanhoitajajärjestöjen edustajia.[5]
Sotasairaalana 1940–1947
muokkaaRakennus otettiin heti valmistuttuaan vuonna 1940 Suomen Punaisen Ristin käyttöön sotainvalidisairaalaksi, jossa hoidettiin talvisodan invalideja. Invalidisairaala lakkautettiin ja sen tilalle perustettiin 54. sotasairaala 18. kesäkuuta vuonna 1941 Päämajan Lääkintäosaston määräyksestä. Silloisesta Munkkiniemenkatu 6:sta tulisi 54. sotasairaalan jaossairaala B, tällöin siviilipotilaista suurin osa kotiutettiin sekä ne sotilaspotilaista, jotka hoidon puolesta voitiin päästää toipumislomalle. Potilaista osa evakuoitiin Kauniaisissa sijaitsevaan Jorvin kartanoon, joka toimi sairaalaosastona.[5]
Sairaalan alkuperäinen paikkaluku oli 365 potilaspaikkaa, 3. syyskuuta vuonna 1941 paikkaluku korotettiin 600 paikaksi. Sairaalalla oli viisi leikkauspöytää, joista yksi oli leukaosastolla. Henkilökunnan määrä oli sairaalassa kuitenkin riittämätöntä siihen, että kaikilla leikkauspöydillä olisi voinut yhtäaikaisesti suorittaa leikkauksia. Sairaala ei Helsingin helmikuun 1944 pommituksissa kärsinyt aineellisia tai henkilömenetyksiä, sillä sairaalassa oli kellarissa pommisuoja.[5]
Rakennuksen arkkitehtuuri
muokkaaRakennuskompleksi on avoimen, leveän H-kirjaimen muotoinen. Nykyinen ulkorappaus on väriltään punertava, kivijalka on päällystetty terastirapatuilla levyillä. Rakennuksen julkisivuja jäsentävät säännöllisin välein tehdyt ikkuna-aukotukset, jotka on ympäröity ajalle varsin modernisti ja rakennusajan materiaalipulaan nähden hieman ylellisestikin, lasittamattomilla keltasavesta poltetuilla keraamisilla laatoilla. Samaa materiaalia on käytetty myös sisäänvedetyissä oviaukoissa. Tämä materiaali ja rakenneratkaisu on selvästi kestänyt hyvin koko rakennuksen käyttöiän ajan.
Pääsisäänkäynnin vasemmanpuoleisella seinämällä on kuvanveistäjä Gunnar Finnen vuonna 1939 tekemä, lasittamattomasta keltasavesta muovailu reliefi Sairaanhoito. Vastakkaisella seinämällä samasta materiaalista on Suomen valtion leijonavaakuna.
Rakennuksen porrashuoneita jäsentävät ylhäältä alas ulottuvat metallikehyksiset ikkunaseinät, jotka korostavat rakennuksen korkeutta. Ulko-ovet ovat joko metallikehyksistä lasia tai puuta.
Pohjoisen korkean asuinrakennuksen päädyssä on matalampi, kolmikerroksinen rakennus, johon on oma sisäänkäynti kadulta. Eteläisen korkean asuinrakennuksen päädyssä Paciuksenkadulle päin, on myös matalampi kolmikerroksinen asuinrakennus, jossa on avoparvekkeita, oma muurein suojattu puistopiha sekä harvinainen metallikehyksisen ikkunaseinän muodostama kaksoisjulkisivu, jonka sisäpuolella on galleriamaisesti avoparvekkeita. Korkeitten asuinsiipien kattotasanteet on rajattu kaitein eli niitä on mahdollisesti käytetty aurinkoterasseina. Ylimmissä kerroksissa on myös pitkät avoparvekkeet.
Rakennuksen keskirisaliitti on matalampi, kolmikerroksinen ja siinä on sisäpihan puolella ylimmässä kerroksessa lähes koko keskiosan pituudelle ulottuva galleria-tyyppinen avoparveke. Sisäpiha on suojainen ja avara, sinne avautuvat asuinsiipien pystyrimoista tehdyt puolipyöreät kerros/tuuletusparvekkeet sekä porrashuoneiden sisäänkäynnit ja keskiosan sisäänkäynti.
Lähteet
muokkaa- ↑ Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen museo | Metropolia www.metropolia.fi. Viitattu 24.2.2024.
- ↑ a b Kaupunkisuunnittelu | Entinen sairaanhoito-opisto Helsingin Meilahdessa muuttuu asunnoiksi Helsingin Sanomat. 12.5.2022. Viitattu 24.2.2024.
- ↑ Työtilat | Meilahdessa pitkään tyhjillään seisseestä talosta tehdään taiteilijatalo Helsingin Sanomat. 5.3.2024. Viitattu 7.3.2024.
- ↑ RKY – Kohdetiedot www.rky.fi. Viitattu 24.2.2024.
- ↑ a b c d e f g h Liimatta, Julia & Ojalahti, Sonjariina: Tukholmankatu 10:n historiaa vuodesta 1939. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sairaanhoitaja (AMK) Hoitotyön koulutusohjelma, Opinnäytetyö 4.5.2017. ss, 1, 8-11, 14, 17-18
- ↑ RKY – Kohdetiedot www.rky.fi. Viitattu 25.2.2024.
- ↑ Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen museo | Metropolia www.metropolia.fi. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ Ahde-Rasku, Johanna & ja Leppämäki, Aija: Hoitotyön koulutuksen museon historia. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sairaanhoitaja (AMK), Hoitotyön koulutusohjelma. Terveysalan opinnäytetyö 26.4.2018. Johdanto.