Tyyne Luoma
Tyyne Maria Luoma (30. tammikuuta 1893 Kauvatsa – 26. tammikuuta 1970 Helsinki)[1] oli sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, järjestötyöntekijä, opistonjohtaja ja lääkintöhallituksen asiantuntija, joka sai ensimmäisenä Suomessa terveydenhuoltoneuvoksen arvonimen, vuonna 1961.[1][2]
Henkilöhistoria muokkaa
Tyyne Luoman vanhemmat olivat rakennusurakoitsija Johan Jakob Luoma ja Liisa Sofia Rimmi. Hän tuli ylioppilaaksi vuonna 1914 ja valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1917. Terveyssisareksi hän pätevöityi Yhdysvalloissa vuonna 1924. Luoma työskenteli ensin useissa eri sairaaloissa ja sitten Suomen sairaanhoitajatarliiton palveluksessa vuoteen 1931, Valtion terveydenhoito-opiston johtajana vuoteen 1945 ja lääkintöhallituksen tarkastajana vuoteen 1960. Hänellä oli myös useita kansallisia ja kansainvälisiä luottamus- ja asiantuntijatehtäviä. Florence Nightingale -mitalin Luoma sai ansioistaan vuonna 1951 kansainväliseltä Punaiselta Ristiltä.[1][2]
Julkaisuja muokkaa
- Kotisairaanhoito: sairaanhoitolaukku ja sen käyttöohjeet, 1935
- Sairaanhoitohenkilökunnan koulutuksen uudistamista koskeva mietintö, 1945, A. J. Palmén, Tyyne Luoma, Väinö Horelli, y.m.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Tyyne Luoman henkilökuvaja terveyssisartyön ja -koulutuksen syntyvaiheita Marjut Kortehisto, Satu Vesajoki, 2017. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. (Viitattu 14.7.2020)
- Luoma, Tyyne (1893 - 1970) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Tyyne Luoma: terveydenhoitajatyön uranuurtaja, 1973, Inkeri Benson (toim.)