Sophie Mannerheim
Eva Charlotta Lovisa Sofia (Sophie) Mannerheim (21. joulukuuta 1863 Askainen – 9. tammikuuta 1928 Helsinki) oli suomalainen sairaanhoitaja ja Helsingin kirurgisen sairaalan ylihoitaja vuosina 1904–1927.[1] Hän oli Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin sisar ja vapaaherratar.
| Sophie Mannerheim | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. joulukuuta 1863 Askainen |
| Kuollut | 9. tammikuuta 1928 (64 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | sairaanhoitaja |
| Vanhemmat | Carl Robert Mannerheim, Hedvig Charlotta Hélène von Julin |
| Puoliso | Hjalmar Linder (1896–1899) |
Elämäkerta muokkaa
Sophie oli perheen seitsemästä lapsesta vanhin. 18-vuotiaana hän sai hoitaakseen nuoremmat sisaruksensa, kun äiti Hedvig Charlotta Hélène von Julin kuoli tammikuussa 1881 sydänkohtaukseen. Isä kamarijunkkari Carl Robert Mannerheim (1835–1914) oli jo vuotta aiemmin lähtenyt Pariisiin, kun maanviljelys ei luonnistunut. Hänen isänsä oli taiteilijaluonne, joka menetti perintönä ja avioliiton kautta saamansa omaisuuden.[2]
Hänen sisaruksiaan olivat Johan Mannerheim, Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951), Eva Sparre, Anna Annicka Mannerheim (1872–1886) ja August Mannerheim (1873–1910). Isä Carl Robert sai toisesta avioliitostaan Sofia Nordenstamin (1849–1915) kanssa vielä yhden tyttären, Marguerite (Kissie) Gripenbergin (1884–1958).
Sophie Mannerheim työskenteli kotiopettajattarena ja kuusi vuotta pankissa, kunnes avioitui kamariherra Hjalmar Linderin kanssa vuonna 1896. Avioliitto päättyi eroon kolmen vuoden jälkeen vuonna 1899. Syyksi on epäilty lapsettomuutta ja kahden voimakkaan persoonan yhteensopimattomuutta. Sophie ei myöskään oikein sopeutunut joutilaaseen hienostorouvan elämään. Sophie muutti avioeron jälkeen Ruotsiin hoitamaan hermojaan. Hoidoksi tarjottiin muun muassa työterapiaa.[2]
Sophie lähti 35-vuotiaana opiskelemaan sairaanhoitoa Florence Nightingalen perustamassa Nightingale Training School for Nurses -oppilaitoksessa St. Thomas Hospitalissa Lontoossa. Hän valmistui kolmen vuoden mittaisen koulutuksen jälkeen vuonna 1902. Palattuaan kotimaahan hän aloitti työt Tenholassa imusolmuketuberkuloosia sairastavien lasten kesäparantolassa.[2]
Hänet valittiin vuonna 1904 Kirurgisen sairaalan kirurgian klinikan ylihoitajaksi ja Helsingin Yleisen sairaalan sairaanhoitajatar-koulutuksen johtajattareksi.[3][2] Vuonna 1905 hänet valittiin tuolloin kaksikielisen Suomen sairaanhoitajataryhdistyksen puheenjohtajaksi, ja tässä luottamustoimessa hän toimi aina vuoteen 1926 saakka kunnes suomenkielisille hoitajille perustetiin oma liitto vuonna 1925.[2] Hän toimi myös Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton puheenjohtajana. Hän oli mukana sairaanhoitajakoulutuksen uudistamisessa kolmivuotiseksi ja kehitti uudenlaisen yövuorojärjestelmän .Hän julkaisi teoksen Sairaanhoitajan maailmasta vuonna 1920.[4][2]
Vuonna 1917 Sophie Mannerheim perusti yhdistyksen auttamaan yksinäisiä (aviottomia) äitejä ja heidän lapsiaan. Sophie otti lainaa ja osti talon, jossa äitien turvakoti aloitti toimintansa Helsingin Kallion Toisella Linjalla vuonna 1918, ja sen toiminnasta muodostui yhteistyössä lääkäri Arvo Ylpön kanssa lasten hoitoon keskittyvä sairaala Lastenlinna.[5][2]
Yhteistyössä kouluneuvos Erik Mandelinin kanssa syntyi ajatus lastensuojelun edistämiseksi mm. luomalla maahan neuvolaverkosto. Sophie Mannerheim toivoi veljensä Carl Gustaf Mannerheimin lähtevän hankkeen keulakuvaksi, jotta suunnitelmille saataisiin mahdollisimman hyvä näkyvyys ja rahoitus. Arvo Ylpön liityttyä hankkeen johtoon, kenraali Mannerheim suostui. [6] Lokakuussa 1920 perustettiin Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jonka ensimmäiseksi hallituksen puheenjohtajaksi Sophie Mannerheim valittiin. [7][8] Hän toimi MLL:n liittoneuvoston varapuheenjohtajana kuolemaansa asti. [9]
Sophie Mannerheim osallistui aktiivisesti myös mielenterveystyön kehittämiseen ja toimi Suomen Mielenterveysseuran hallituksessa vuosina 1917–1925.[10]
Mannerheim palkittiin ensimmäisenä suomalaisena Florence Nightingale -mitalilla elämäntyöstään sairaanhoidon hyväksi.[11]
Sophie Mannerheimin nimeä kantava koulu sijaitsee Töölössä, Helsingissä (entinen Sairaalakoulu).[12]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Forsius, Arno: Sophie Mannerheim, suomalaisen sairaanhoidon uranuurtaja. (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ Tallberg, Marianne: ”Mannerheim, Sophie (1863–1928)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 511–513. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g Historian suurnaisia: Sairaanhoidon uranuurtaja Tehy-lehti. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ Ahde-Rasku, Johanna & ja Leppämäki, Aija: Hoitotyön koulutuksen museon historia. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sairaanhoitaja (AMK), Hoitotyön koulutusohjelma. Terveysalan opinnäytetyö 26.4.2018. s. 22
- ↑ Mannerheim, Sophie hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Lastenlinnan historia Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 12.4.2021.
- ↑ HS Helsinki | Sophie Mannerheim käveli Kalliossa ja järkyttyi: Sitten hän keksi ovelan juonen, jolla koko Suomi saatiin syytämään apua äärimmäisessä köyhyydessä eläville lapsille Helsingin Sanomat. 22.1.2020. Viitattu 12.4.2021.
- ↑ MLL:n historia mll.fi.
- ↑ Eeva Kotioja: Hyvän lapsuuden rakentajat. Siltala, 2020.
- ↑ Sophie Mannerheim, suomalaisen sairaanhoidon uranuurtaja www.saunalahti.fi. Arkistoitu 15.5.2021. Viitattu 12.4.2021.
- ↑ Achté, Kalle ym. (toim.): Suomen Mielenterveysseura 1897–1987: Yhdeksän vuosikymmentä mielenterveystyötä, s. 245. Suomen Mielenterveysseura, 1989. ISBN 951-9458-09-3.
- ↑ Florence Nightingale -mitali Päivi Mumalle 20.8.2011. Sairaanhoitajaliitto. Viitattu 21.9.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Sanna Jompero: Sairaalakoulu vaihtoi nimensä ja sai nyt uudet tilat – "Jotkut käyvät täällä jopa koko peruskoulun" Helsingin Uutiset. Viitattu 7.11.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sophie Mannerheim Wikimedia Commonsissa
- Vapaasti ladattavia Sophie Mannerheimin e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta