Richard Faltin nuorempi
Richard Wilhelm Gottlieb Faltin (28. lokakuuta 1867 Viipuri – 23. elokuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen kirurgi ja eräs keskeisimpiä suomalaisen kirurgian kehittäjiä. Hän teki elämäntyönsä Kirurgisessa sairaalassa ja Suomen Punaisen Ristin johtotehtävissä.
Ura
muokkaaFaltin nimitettiin aiemmin Kirurgisen sairaalan alilääkäriksi vuonna 1903. Seuraavana vuonna Faltin yritti leikkauksellaan pelastaa Eugen Schaumanin ampuman kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin hengen mutta ei siinä onnistunut.[1]
Faltin toimi kirurgian dosenttina 1902–1917 ja henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina Helsingissä vuosina 1917–1935 ja johti niin sanottua propedeuttisen kirurgian osastoa, joka vastasi kirurgian valmistavasta opetuksesta lääketieteen opiskelijoille. Tähän Faltinin osastoon keskittyi hiljalleen hänen intressiensä mukainen potilasaines, se oli pitkään muun muassa maan ainoa plastiikkakirurginen hoitopaikka. Kirurgina Faltin oli ajan tapaan hyvin laaja-alainen mutta keskittyi erityisesti plastiikkakirurgiaan, traumatologiaan ja leukakirurgiaan. Hän oli Suomen Kirurgiyhdistyksen perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1926–1930. Faltinille tarjottiin 1930-luvun alussa ylilääkärin virkaa uudessa Suomen Punaisen Ristin sairaalassa, jota hän oli ollut suunnittelemassa, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta vedoten ikäänsä ja terveydentilaansa. Tätä päätöstä hän kuvailee muistelmissaan myöhemmin katuneensa.
Faltin työskenteli Suomen Punaisen Ristin sotakirurgina Venäjän–Japanin sodan aikana Mantšuriassa, ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjällä sekä Etiopiassa vuosina 1935–1936. Näillä sotakomennuksillaan hän keskittyi erityisesti vaikeiden raajavammojen ja leuka- ja kasvovammojen kirurgiaan. Vielä viime sotienkin aikana, aina vuoteen 1947 asti, Faltin toimi sotasairaalan leukakirurgisen osaston esimiehenä, alkuun joulukuusta 1939 Vaasassa (27. Sotasairaala) ja sittemmin helmikuusta 1940 Helsingissä, Punaisen Ristin Sotasairaalassa, josta jatkosodassa muodostettiin 54. sotasairaala ja edelleen sodan jälkeen lääkintöhallituksen alainen 54. sotavammasairaala. Leukakirurginen osasto oli sijoitettuna syksyllä 1940 avattuun, uuden sairaanhoitajaopiston tiloihin sijoitettuun SPR:n Invaliidisairaalaan. Kesän ja alkusyksyn 1944 ajan osasto oli siirrettynä 30. sotasairaalaan Keski-Suomen parantolan tiloihin Kinkomaalla. Leukakirurgisen osaston johdossa hän jatkoi aina vuoteen 1947, joskin heikentyneen terveyden vuoksi osasto oli käytännössä pitkiä aikoja hänen oppilaansa Atso Soivion käsissä. Faltin toimi niin ikään armeijan neuvoa-antavana kirurgina ja suoritti etenkin kesän ja syksyn 1941 aikana useita tarkastusmatkoja kenttä- ja sotasairaaloihin ja laati käytännöllisiä sotakirurgian oppaita ja artikkeleita. Hän oli marsalkka Mannerheimin ikä- ja koulutoveri ja kuului tämän lähimpiin ystäviin. Faltin osallistui lääkintätehtävissä seitsemään sotaan, ja hän oli sotilasarvoltaan lääkintäeversti (1941).[2] Hänen sanottiin olevan Suomen armeijan vanhin sotilas.[3]
Julkaisuja
muokkaa- Mitt liv. Helsingfors 1961.
Lähteet
muokkaa- ↑ kertomuksia keskustan kortteleista | Lahjakas kirurgi yritti pelastaa Bobrikovin Helsingin Sanomat. 17.3.2007.
- ↑ Richard Faltinin ylennystä koskevat asiakirjat. PM lääkintäosaston arkisto. KArk / Sota-arkisto.
- ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin: Sotasairaala Keski-Suomessa. Jyväskylä: 30. Sota.S.kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0
Kirjallisuutta
muokkaa- Autio, Veli-Matti: ”Faltin, Richard (1867–1952)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 734–736. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa- Forsius, Arno: Richard Faltin – suomalaisen kirurgian uranuurtaja. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Faltin, Richard hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Viidessä sodassa Punaisen Ristin merkeissä. Prof. Faltin ja suomalaiset ambulanssit kolmen maanosan sotanäyttämöillä, Hakkapeliitta, 8.12.1936, nro 49, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot