Suomen Keskustanuoret
Keskustanuoret on Suomen Keskustan poliittinen nuorisojärjestö, joka perustettiin vuonna 1945. Alun perin järjestö toimi nimellä Maaseudun Nuorten Liitto (MNL). Tämä kuitenkin vaihdettiin Nuoren Keskustan Liitoksi (NKL) Maalaisliiton vaihdettua nimensä Keskustapuolueeksi. Vuoden 2005 liittokokouksessa Nuoren Keskustan Liitto vaihdettiin Keskustanuoriksi, joka oli vähitellen vakiintunut arkikielessä nuorisojärjestön kutsumanimeksi.
| Suomen Keskustanuoret | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 30. kesäkuuta 1945 |
| Puheenjohtaja | Hanna Markkanen |
| Pääsihteeri | Miikkael Azaize |
| Hallitus |
1. vpj Henna Takatalo 2. vpj Kaisa Oinas-Panuma Joonas Immonen Olli Rainio Olga Oinas-Panuma Eemeli Valli Santeri Ala-Röyskö Iida Hämäläinen Siiri Mertakorpi Ari Veikko Puska Pekka Huhtala Väinö Tuovinen Varajäsenet: Tiina Kukkonen Virve Salo |
| Sivusto | www.keskustanuoret.fi |
| Jäsenlehti | Juuri (aikakauslehti) |
Keskustanuorten jäsenet ovat automaattisesti myös keskustan jäseniä. Tämä menettelytapa poikkeaa joidenkin muiden poliittisten nuorisojärjestöjen tavasta toimia. Jäsenmäärältään Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenten laskutavoissa on tosin paljon eroavaisuuksia.[1]
HistoriaMuokkaa
Maaseudun Nuorten LiittoMuokkaa
Järjestö perustettiin Salossa 30. kesäkuuta vuonna 1945. Nimi oli tuolloin Maaseudun Nuorten Liitto. Maalaisliitolla oli ollut aiemmin nuorisotoimikuntia ja osa MNL:n piireistä oli käynnistänyt toimintansa jo muutamia kuukausia ennen järjestön perustamista. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kansanedustaja Johannes Virolainen.
Emopuolue pelkäsi aluksi MNL:n olevan haitaksi puolueen yhtenäisyydelle ja se haluttiin nähdä emopuoluetta tukevana organisaationa. Tällaisena se sitten toimikin Suomen tuolloin tulenarassa poliittisessa tilanteessa. MNL tuki aluksi vaaleissa oman puolueen vanhempia ehdokkaita ennemmin kuin tarjosi nuorille väylää päättäjien tehtäviin.
Ensimmäisessä poliittisessa periaateohjelmassaan vuonna 1952 huolehdittiin nuorten muuttamisesta pois maalta ja hahmoteltiin "ihmisen yhteiskuntaa", joka rakentuisi vauraista maalaiskylistä ja puutarhamaisista kaupungeista.
1960-luku ja 1970-luvun alkuMuokkaa
Myöhemmin 1960-luvulle saavuttaessa MNL:n toiminta alkoi laajentua kasvukeskuksiin. Yhteiskunta kaupungistui vauhdilla ja muutokseen piti reagoida. Vuonna 1965 kun emopuolue vaihtoi nimensä Keskustapuolueeksi, Maaseudun Nuorten Liitosta tuli Nuoren Keskustan Liitto.
1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla Keskustanuoret suuntautui yleisemmäksi poliittiseksi nuorisojärjestöksi. Yhteiskunnassa vallitseva ilmapiiri näkyi Keskustanuorissa vihreiden arvojen nousuna. Öljykriisin uhatessa ja liikennemäärien kasvaessa kampanjoitiin mm. henkilöautoliikenteen rajoittamiseksi. NKL laati heti nimenmuutoksensa jälkeen uuden nuorisopoliittisen ohjelman, mutta jo muutaman vuoden kuluttua havaittiin tarpeelliseksi uudistaa ohjelmia. Tampereella 1968 pidetyssä liittokokouksessa hyväksyttiin päätöslauselmia, jotka viitoittivat tietä “vihreän aallon vuosikymmenelle”. Määritelmän mukaan vihreän aallon tehtävänä oli “luoda yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus tietoon, työhön ja keskinäiseen rakkauteen”. [2] Uusi ohjelmatyö aloitettiin lokakuussa 1969, jolloin asetettiin Risto Volasen johtama ohjelmatoimikunta. Sen työtä jatkoi elokuussa 1970 nimetty uusi ohjelmatoimikunta, jota johti Arvo Jäppinen. Toimikunnan sihteerinä oli Seppo Niemelä ja muina jäseninä Pentti Jussila, Mauno Koivisto, Pekka Mäkelä, Sauli Pyyluoma, Olli Saari, Olavi Suutari ja Olli-Pekka Väänänen. Ohjelmaluonnosta käsiteltiin sen jälkeen liiton johtokunnassa ja valtuuskunnassa. Ennen liittokokousohjelmaluonnos kiersi kentällä järjestökäsittelyssä. Ohjelma hyväksyttiin lopullisesti kesäkuun 1971 ylimääräisessä liittokokouksessa Tuunaansaaren leirintäalueella Punkaharjulla. Uudessa ohjelmassa korostettiin tasa-arvon toteutumista, desentralisaatiopolitiikkaa ja ihmisyyttä taloudellisten arvojen rinnalla. [3] Syksyllä 1972 johtokunta asetti jälleen uuden ohjelmatoimikunnan, jota johti Paavo Väyrynen ja jonka muina jäseninä olivat Pertti Seiskari, Iikka Vehkalahti, Toivo Pihlajaniemi, Markku Luotonen ja Seppo Niemelä. Toimikunnan valmistelemaa lähinnä alue- ja ympäristöpoliittista ohjelmaa oli tarkoitus käyttää rinnan vuoden 1971 ohjelman kanssa. [4] Ohjelmajulistus “vihreämpään yhteiskuntaan” hyväksyttiin yksimielisesti Ellivuoren leirintäalueella 9.–10.6.1973 pidetyssä ylimääräisessä liittokokouksessa. [5]
Paavo Väyrynen arvosteli 1970-luvun alussa puoluetta aatteellisen linjan hämärtymisestä ja siitä, että taloudelliselle kasvulle on annettu liian keskeinen asema yhteiskuntapolitiikassa. [6]
NKL kannatti presidentinvaaleissa Urho Kekkosta ja liittoutui ennemmin vasemmiston kuin oikeiston nuorisojärjestöjen kanssa. Keskustanuoret osallistuivatmilloin? kommunistisille nuorisofestivaaleille ja idänsuhteita ylläpidettiin aktiivisesti.
1970-luvun loppuMuokkaa
Kun nuorison politisoituminen laimeni 1970-luvun lopussa, NKL hyötyi tilanteesta. Kilpailijat olivat vaikeuksissa ja välit vasemmistoon heikkenivät. Järjestö sopeutui maaseudun rakennemuutokseen, jonka seurauksena enää neljännes jäsenistöstä toimi maa- ja metsätalouden piirissä. Nuorisojärjestö ajoi Paavo Väyrysen keskustapuolueen puheenjohtajaksi. Vihreät aatteet pysyivät yhä suunnitelmissa. Keskustanuoret vastustivat Vuotoksen allasta ja ydinvoimaa. Puhuttiin "Vihreästä Aallosta" järjestön sisällä.[7]
1980- ja 1990-lukuMuokkaa
1980-luvulla Neuvostoliitto osoitti hajoamisen merkkejä. NKL asettui hieman empien kannattamaan EY:hyn liittymistä. Liberalismi tuli mukaan keskusteluun Olli Rehnin johtamassa järjestössä etenkin kymmenluvun lopulla.[8] Vuonna 1990 NKL:stä tuli maailman liberaalinuorten jäsen. Lisäksi NKL liittyi Euroopan liberaalinuoriin. Entiset itäiset kontaktit vaihtuivat läntisiksi. Nuorisokulttuurissa tapahtui muutoksia ja vuosikymmeniä suurta suosiota nauttineet kesätapahtumat alkoivat kärsiä osanottajapulasta. Uusien nuorisoa aktivoivien toimintatapojen löytäminen osoittautui vaikeaksi yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa. Jäsenmääräkin laski runsaaseen 30 000:een.
2000-lukuMuokkaa
Internetin yleistyminen on muuttanut poliittisia kampanjoita lyhytkestoisemmiksi tempauksiksi. 2000-luvun poliittisia kysymyksiä Keskustanuorissa ovat olleet mm. kriittisyys Nato-jäsenyyttä kohtaan sekä vaatimukset toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jäsenmäärä jatkoi yhä laskuaan, mutta 60-vuotisjuhlaansa viettäessään vuonna 2005 järjestö oli vielä 17 000 jäsenellään Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö.
2010-lukuMuokkaa
2014 Keskustanuoret arvioivat jäsenmääräksi noin 10 000.
Kansainväliset kattojärjestötMuokkaa
- Pohjoismaiden Keskustanuoret (NCF)
- Euroopan liberaalinuoret (LYMEC)
- IFLRY - Maailman Liberaalinuoret [1]
Keskustanuorten puheenjohtajatMuokkaa
Useat keskustanuorten puheenjohtajista ovat myöhemmin nousseet merkittäviin yhteiskunnallisiin asemiin.
- 1950–1954 Johannes Virolainen, pääministeri, valtioneuvos
- 1954–1959 Pekka Silvola, Yleisradion ohjelmapäällikkö
- 1960–1964 Heikki Hasu, yhdistetyn olympiavoittaja ja kansanedustaja, maanviljelijä
- 1964–1968 Jouko Loikkanen, tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtaja
- 1968–1970 Markus Onnela, sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö, varatuomari
- 1970–1974 Risto Volanen, pääministerin kanslian valtiosihteeri
- 1974–1980 Esko Aho, Nokia Oyj:n johtokunnan jäsen, aiemmin SITRA:n yliasiamies, kansanedustaja ja pääministeri
- 1980–1983 Matti Vanhanen, kansanedustaja ja entinen pääministeri
- 1983–1987 Timo Toropainen, Nelosen uutisten toimittaja
- 1987–1989 Olli Rehn, kansanedustaja, elinkeinoministeri, entinen EU-komissaari ja Euroopan parlamentin jäsen
- 1989–1991 Anu Vehviläinen, liikenneministeri Matti Vanhasen II hallituksessa, kunta- ja uudistusministeri Sipilän hallituksessa ja kansanedustaja
- 1991–1995 Olli Riikonen, Tohmajärven kunnanjohtaja
- 1995–1997 Mikko Alkio, lakimies
- 1997–2001 Antti Kaikkonen, kansanedustaja, puolustusministeri
- 2001–2003 Sami Sulkko, Punkaharjun kunnanjohtaja
- 2003–2005 Perttu Nousiainen, yrittäjä, aiempi Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
- 2005–2009 Tuomo Puumala, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Vaasan vaalipiiristä, Keskustan entinen varapuheenjohtaja
- 2009–2013 Antti Kurvinen, kansanedustaja, lakimies, KOL:n puheenjohtaja vuonna 2009, Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja
- 2013–2015 Teppo Säkkinen, yhteiskuntatieteiden ylioppilas
- 2015–2017 Hilkka Kemppi, taiteen maisteri, Lapin yliopisto, aineopettajaopiskelija, Asikkalan kunnanvaltuuston pj., Valtion nuorisoneuvoston puheenjohtaja.
- 2017–2019 Suvi Mäkeläinen, yhteiskuntatieteiden ylioppilas, Tampereen yliopisto, Tampere
- 2019-2021 Hanna Markkanen, hallintotieteiden ylioppilas, Lapin yliopisto, Oulu
TalousMuokkaa
RahoitusMuokkaa
| Rahoituksen lähde | 2020 | 2019 | 2018 | 2017 | 2016 | 2015 | 2014 | 2013 | 2012 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[9] | 595 000 € | 597 000 € | 674 500 € | 674 500 € | 674 500 € | 662 600 € | 662 630 € | 670 000 € | 670 000 € |
Katso myösMuokkaa
KirjallisuusMuokkaa
- "Maaseudun Nuorten Liiton juhlavuosikirja 1945 - 1955"
- "MNL:n esihistoria", 1964, Tatu Vanhanen
- "Vihreä aalto: Keskustanuoret 25 vuotta 1970", Sauli Pyyluoma ja Erik Bruun
- "Toisen tasavallan nuoria: Keskustalaisen nuorisoliikkeen kolmevuosikymmentä", 1975, Jukka Jääskeläinen (Sisältyy 30-vuotiskirjaan "Puolueen omatunto", 1975, Sauli Pyyluoma)
- "Nuoren Keskustan Liitto 40 vuotta: Luonnon ja ihmisen puolesta, 1985
- "Vihreä Nuoriso: 50 vuotta Keskustanuorten toimintaa (1945 - 1995)", Tatu Vanhanen
- "Nuoria keskeltä: Keskustanuoret 1945-2005", Petri. P Pentikäinen (ISBN: 952-99564-0-1)
LähteetMuokkaa
- ↑ http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/tr21.pdf
- ↑ NKL:n liittokokouksen pöytäkirja 1968; Keskustanuoret 1968
- ↑ NKL:n liittokokouksen pöytäkirja 1971; NKL:n vuosikirjat 1970 ja 1971.
- ↑ NKL:n vuosikirja 1972
- ↑ NKL:n liittokokouksen pöytäkirja 1973; NKL:n vuosikirja 1973
- ↑ Väyrynen 1974a ja 1974b
- ↑ Uussuomalainen ihme (Nuori Keskusta 1/2007, s. 19)
- ↑ Uussuomalainen ihme (Nuori Keskusta 1/2007, s. 19)
- ↑ Avustukset valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan 23.5.2018. Opetus- ja kulttuuriminiseriö. Viitattu 23.5.2018.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Johannes Virolainen (1950–1954) | Pekka Silvola (1954–1959) | Heikki Hasu (1960–1964) | Jouko Loikkanen (1964–1968) | Markus Onnela (1968–1970) | Risto Volanen (1970–1974) | Esko Aho (1974–1980) | Matti Vanhanen (1980–1983) | Timo Toropainen (1983–1987) | Olli Rehn (1987–1989) | Anu Vehviläinen (1989–1991) | Olli Riikonen (1991–1995) | Mikko Alkio (1995–1997) | Antti Kaikkonen (1997–2001) | Sami Sulkko (2001–2003) | Perttu Nousiainen (2003–2005) | Tuomo Puumala (2005–2009) | Antti Kurvinen (2009–2013) | Teppo Säkkinen (2013–2015) | Hilkka Kemppi (2015–2017) | Suvi Mäkeläinen (2017–2019) | Hanna Markkanen (2019–)