Suomen Keskustanuoret

poliittinen nuorisojärjestö

Keskustanuoret on Suomen Keskustan poliittinen nuorisojärjestö, joka perustettiin vuonna 1945. Alun perin järjestö toimi nimellä Maaseudun Nuorten Liitto (MNL). Tämä kuitenkin vaihdettiin Nuoren Keskustan Liitoksi (NKL) vuonna 1965, Maalaisliiton vaihtaessa samoihin aikoihin nimensä Keskustapuolueeksi. Vuoden 2005 liittokokouksessa Nuoren Keskustan Liitto vaihdettiin Keskustanuoriksi, joka oli vähitellen vakiintunut arkikielessä nuorisojärjestön kutsumanimeksi.

Suomen Keskustanuoret
Perustettu 1945
Pääsihteeri Anna-Leena Veteläinen
Puheenjohtaja Jere Tapio
Varapuheenjohtaja
  • Maija Kymäläinen (1. vpj)
  • Antti Paunonen (2. vpj)
Hallitus
  • Miina-Maija Simonen
  • Jonna Viljanen
  • Louna Yli-Hemminki
  • Aino Kylälehtonen
  • Valtteri Markula
  • Väinö Tamminen
  • Veera Ursin
  • Juha Julmala
  • Patrik Huotari (varajäsen)
  • Mikko Miettinen (varajäsen)
Aiheesta muualla
www.keskustanuoret.fi

Keskustanuorten jäsenet ovat automaattisesti myös keskustan jäseniä. Tämä menettelytapa poikkeaa joidenkin muiden poliittisten nuorisojärjestöjen tavasta toimia. Jäsenmäärältään Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenten laskutavoissa on tosin paljon eroavaisuuksia.[1]

Historia

muokkaa

Maaseudun Nuorten Liitto

muokkaa

Järjestö perustettiin Salossa 30. kesäkuuta vuonna 1945. Nimi oli tuolloin Maaseudun Nuorten Liitto. Maalaisliitolla oli ollut aiemmin nuorisotoimikuntia ja osa MNL:n piireistä oli käynnistänyt toimintansa jo muutamia kuukausia ennen järjestön perustamista. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kansanedustaja Johannes Virolainen.

Emopuolue pelkäsi aluksi MNL:n olevan haitaksi puolueen yhtenäisyydelle ja se haluttiin nähdä emopuoluetta tukevana organisaationa. Tällaisena se sitten toimikin Suomen tuolloin tulenarassa poliittisessa tilanteessa. MNL tuki aluksi vaaleissa oman puolueen vanhempia ehdokkaita ennemmin kuin tarjosi nuorille väylää päättäjien tehtäviin.

Ensimmäisessä poliittisessa periaateohjelmassaan vuonna 1952 huolehdittiin nuorten muuttamisesta pois maalta ja hahmoteltiin "ihmisen yhteiskuntaa", joka rakentuisi vauraista maalaiskylistä ja puutarhamaisista kaupungeista.

1960-luku ja 1970-luvun alku

muokkaa

Myöhemmin 1960-luvulle saavuttaessa MNL:n toiminta alkoi laajentua kasvukeskuksiinselvennä. Yhteiskunta kaupungistui vauhdilla ja muutokseen piti reagoida. 25. kesäkuuta 1965 Maaseudun Nuorten Liitosta tuli Nuoren Keskustan Liitto[2] ja saman vuoden lokakuussa myös Maalaisliitto vaihtoi nimensä Keskustapuolueeksi.

1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla Keskustanuoret suuntautui yleisemmäksi poliittiseksi nuorisojärjestöksi. Yhteiskunnassa vallitseva ilmapiiri näkyi Keskustanuorissa vihreiden arvojenselvennä nousuna. Öljykriisin uhatessa ja liikennemäärien kasvaessa kampanjoitiin muun muassa henkilöautoliikenteen rajoittamiseksi. NKL laati heti nimenmuutoksensa jälkeen uuden nuorisopoliittisen ohjelman, mutta jo muutaman vuoden kuluttua havaittiin tarpeelliseksi uudistaa ohjelmia. Tampereella 1968 pidetyssä liittokokouksessa hyväksyttiin päätöslauselmia, jotka viitoittivat tietä “vihreän aallon vuosikymmenelle”. Määritelmän mukaan vihreän aallon tehtävänä oli “luoda yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus tietoon, työhön ja keskinäiseen rakkauteen”. [3] Uusi ohjelmatyö aloitettiin lokakuussa 1969, jolloin asetettiin Risto Volasen johtama ohjelmatoimikunta. Sen työtä jatkoi elokuussa 1970 nimetty uusi ohjelmatoimikunta, jota johti Arvo Jäppinen. Toimikunnan sihteerinä oli Seppo Niemelä ja muina jäseninä Pentti Jussila, Mauno Koivisto, Pekka Mäkelä, Sauli Pyyluoma, Olli Saari, Olavi Suutari ja Olli-Pekka Väänänen. Ohjelmaluonnosta käsiteltiin sen jälkeen liiton johtokunnassa ja valtuuskunnassa. Ennen liittokokousohjelmaluonnos kiersi kentällä järjestökäsittelyssä. Ohjelma hyväksyttiin lopullisesti kesäkuun 1971 ylimääräisessä liittokokouksessa Tuunaansaaren leirintäalueella Punkaharjulla. Uudessa ohjelmassa korostettiin tasa-arvon toteutumista, desentralisaatiopolitiikkaa ja ihmisyyttä taloudellisten arvojen rinnalla. [4] Syksyllä 1972 johtokunta asetti jälleen uuden ohjelmatoimikunnan, jota johti Paavo Väyrynen ja jonka muina jäseninä olivat Pertti Seiskari, Iikka Vehkalahti, Toivo Pihlajaniemi, Markku Luotonen ja Seppo Niemelä. Toimikunnan valmistelemaa lähinnä alue- ja ympäristöpoliittista ohjelmaa oli tarkoitus käyttää rinnan vuoden 1971 ohjelman kanssa. [5] Ohjelmajulistus “vihreämpään yhteiskuntaan” hyväksyttiin yksimielisesti Ellivuoren leirintäalueella 9.–10.6.1973 pidetyssä ylimääräisessä liittokokouksessa. [6]

Paavo Väyrynen arvosteli 1970-luvun alussa puoluetta aatteellisen linjan hämärtymisestä ja siitä, että taloudelliselle kasvulle on annettu liian keskeinen asema yhteiskuntapolitiikassa. [7]

NKL kannatti presidentinvaaleissa Urho Kekkosta ja liittoutui ennemmin vasemmiston kuin oikeiston nuorisojärjestöjen kanssa. Keskustanuoret osallistuivatmilloin? kommunistisille nuorisofestivaaleille ja idänsuhteita ylläpidettiin aktiivisesti.

1970-luvun loppu

muokkaa

Kun nuorison politisoituminen laimeni 1970-luvun lopussa, NKL hyötyi tilanteesta. Kilpailijat olivat vaikeuksissa ja välit vasemmistoon heikkenivät. Järjestö sopeutui maaseudun rakennemuutokseen, jonka seurauksena enää neljännes jäsenistöstä toimi maa- ja metsätalouden piirissä. Nuorisojärjestö ajoiselvennä Paavo Väyrysen keskustapuolueen puheenjohtajaksi. Vihreät aatteet pysyivät yhä suunnitelmissa. Keskustanuoret vastustivat Vuotoksen allasta ja ydinvoimaa. Puhuttiin "Vihreästä Aallosta" järjestön sisällä.[8]

1980- ja 1990-luku

muokkaa

1980-luvulla Neuvostoliitto osoitti hajoamisen merkkejä. NKL asettui hieman empien kannattamaan EY:hyn liittymistä. Liberalismi tuli mukaan keskusteluun Olli Rehnin johtamassa järjestössä etenkin kymmenluvun lopulla.[8] Vuonna 1990 NKL:stä tuli maailman liberaalinuorten jäsen. Lisäksi NKL liittyi Euroopan liberaalinuoriin. Entiset itäiset kontaktit vaihtuivat läntisiksi. Nuorisokulttuurissa tapahtui muutoksiaselvennä ja vuosikymmeniä suurta suosiota nauttineet kesätapahtumat alkoivat kärsiä osanottajapulasta. Uusien nuorisoa aktivoivien toimintatapojen löytäminen osoittautui vaikeaksi yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa. Jäsenmääräkin laski runsaaseen 30 000:een.

2000-luku

muokkaa

Internetin yleistyminen on muuttanut poliittisia kampanjoita lyhytkestoisemmiksi tempauksiksi. 2000-luvun poliittisia kysymyksiä Keskustanuorissa ovat olleet muun muassa kriittisyys Nato-jäsenyyttä kohtaan sekä vaatimukset toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jäsenmäärä jatkoi yhä laskuaan, mutta 60-vuotisjuhlaansa viettäessään vuonna 2005 järjestö oli edelleen 17 000 jäsenellään Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö.

2010-luku

muokkaa

2014 Keskustanuoret arvioivat jäsenmääräksi noin 10 000.

Kansainväliset kattojärjestöt

muokkaa

Keskustanuorten puheenjohtajat

muokkaa

Useat keskustanuorten puheenjohtajista ovat myöhemmin nousseet merkittäviin yhteiskunnallisiin asemiin.

Piirijärjestöt

muokkaa

Talous

muokkaa

Rahoitus

muokkaa
Rahoituksen lähde 2023 2022 2021 2020 2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[9][10] 606 900 € 606 900 € 606 900 € 595 000 € 597 000 € 674 500 € 674 500 € 674 500 € 662 600 € 662 630 € 670 000 € 670 000 €

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/tr21.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Vanhanen 1995, s. 55
  3. NKL:n liittokokouksen pöytäkirja 1968; Keskustanuoret 1968
  4. NKL:n liittokokouksen pöytäkirja 1971; NKL:n vuosikirjat 1970 ja 1971.
  5. NKL:n vuosikirja 1972
  6. NKL:n liittokokouksen pöytäkirja 1973; NKL:n vuosikirja 1973
  7. Väyrynen 1974a ja 1974b
  8. a b Uussuomalainen ihme (Nuori Keskusta 1/2007, s. 19)
  9. Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustukset valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille 2023 (PDF) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 30.10.2023.
  10. Nuorisojärjestöille myönnetyt avustukset vuosilta 2012-2022 (XLSX) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 30.10.2023.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • "Maaseudun Nuorten Liiton juhlavuosikirja 1945–1955"
  • Matti Isoviita ja Tatu Vanhanen (toim.): Vihreä nuoriso. Maaseudun Nuorten Liitto r.y., 1964.
  • "Vihreä aalto: Keskustanuoret 25 vuotta 1970", Sauli Pyyluoma ja Erik Bruun
  • "Toisen tasavallan nuoria: Keskustalaisen nuorisoliikkeen kolmevuosikymmentä", 1975, Jukka Jääskeläinen (Sisältyy 30-vuotiskirjaan "Puolueen omatunto", 1975, Sauli Pyyluoma)
  • "Nuoren Keskustan Liitto 40 vuotta: Luonnon ja ihmisen puolesta, 1985
  • Tatu Vanhanen: Vihreä nuoriso: 50 vuotta keskustanuorten toimintaa (1945-1995). Nuoren Keskustan Liitto r.y., 1995. ISBN 952-90-6409-8.
  • Petri P. Pentikäinen: Nuoria keskeltä: Keskustanuoret 1945-2005. Nuoren Keskustan Liitto ry, 2005. ISBN 952-99564-0-1.

Aiheesta muualla

muokkaa