Iikka Vehkalahti (s. 29. kesäkuuta 1949[1]) on suomalainen elokuvatuottaja ja dokumentaristi, joka on tunnettu poliittisista ja yhteiskunnallisista dokumenttielokuvistaan. Hän on vuodesta 1998 lähtien toiminut Yleisradion Dokumenttiprojektin tuottajana.[2]

Orimattilasta kotoisin oleva Vehkalahti on opiskellut dramaturgiaa Suomen Teatteriopistossa sekä journalismia ja valtio-oppia Tampereen yliopistossa ja työskennellyt sen jälkeen toimittajana.[2] Elokuva-alalla hän on ollut vuodesta 1987[1] lähtien käsikirjoittajana, ohjaajana, tuottajana sekä leikkaajana.[3] Vuosina 2011–2012 Vehkalahti toimi Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina.[4]

Vuonna 2012 hänelle myönnettiin DocPoint-elokuvafestivaalien Apollo-tunnustuspalkinto suomalaisen dokumenttielokuvan merkittävästä edistämisestä.[3] Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon Vehkalahti sai vuonna 2002.[5]

Ohjaustöitä

muokkaa
  • Porilainen sinapilla (1989)
  • Kirje Transkeista (1989)
  • Baba Amten lapset (1990)
  • Hyvästi puuvilla (1990)
  • Noin 18 minuuttia Etelä-Afrikkaa (1990)
  • Kun naiset eivät enää vaikene (1991)
  • Terroristin tytär (1991)
  • Our Common Future? (1992)
  • Jeesuksen näköinen mies (1992)
  • Mies varjossa (1994)
  • Äänetön yhtiökumppani (1994)
  • Tehri - kaksi matkaa (2000)

Lähteet

muokkaa
  1. a b Iikka Vehkalahti - YLE & TV2 Documentaries, Tampere (FI) ESoDoc. Viitattu 15.8.2014.
  2. a b Kameramies 5/2012. Journalisti. Viitattu 15.8.2014.
  3. a b Dokumentin edistäjä Iikka Vehkalahti saa DocPointin palkinnon 27.12.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.8.2014.
  4. Iikka Vehkalahdesta Tampereen yliopiston vierailijaprofessori 26.11.2010. Yle Uutiset. Viitattu 15.8.2014.
  5. Kaari Utriolle ja Max Jakobsonille tiedonjulkistamispalkinto 24.4.2002. MTV3. Viitattu 15.8.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.