Wikipedia

Siionin kannel

evankelisen herätysliikkeen laulukirja

Siionin kannel on evankelisen herätysliikkeen laulukirja.

Evankelisen herätysliikkeen laulukirja.
Evankelisen herätysliikkeen laulukirja.
Vuoden 2019 julkaisu.

Evankelisen herätysliikkeen laulukirja Siionin kannel on täyttänyt 150 vuotta vuonna 2024 laskettuna kokoelman ensimmäisen vihkon ilmestymisestä Evankeliumiyhdistyksen kesäjuhlille vuonna 1874. Siionin kannel ilmestyi vuonna 1874 heti yksiäänisenä. Kirjan viimeksi uudistettu laitos ilmestyi vuonna 1999. Alkuperämerkinnät tarkistettiin vuonna 2019 painettuun kirjaan. Kaikkiaan Siionin Kannelta on levitetty yli miljoona kappaletta.

Vuoden 1873 lopulla toimintansa aloittanut Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) pani oman laulukirjahankkeensa vireille kevättalvella 1874. Yhdistyksen johtokunta pyysi 7.4. johtokunnan jäsentä, Helsingin Nikolainkirkon (nykyinen tuomiokirkko) kanttori Johan August Gottlieb Hymanderia kiireesti toimittamaan uusi hengellisten laulujen kokoelma yhdistykselle.

Hymanderilla olikin aivan erinomaiset edellytykset laulukirjan kokoamiseen, sillä hänellä oli musiikillista asiantuntemusta monella tavalla, kielellistä kykyä ja teologista ymmärrystä. Hän oli jo toimittanut kirkolle messujulkaisuja, oli virsikirjauudistuksen asiantuntijoita, nuottijulkaisujen kerääjä, kanttorien kouluttaja jne. Hän oli myös F. G. Hedbergin hyvä ystävä ja muutaman vuoden päästä myös alkavan Sanansaattaja-lehden toimittajia. Hänellä oli käsissään evankelisen liikkeen 1840-luvulta (ennen kaikkea Hedbergin toimesta) lähtien julkaistu laulumateriaali, rukoilevaisten ja heränneitten koraalitoisintojen keruumateriaalia sekä saksalaiset kirkkomusiikkilähteet ja Ruotsin evankelisen herätyksen laulut. Näin ollen Hymander oli mitä sopivin henkilö luomaan Evankeliumiyhdistykselle ja koko evankeliselle liikkeelle omaa laulukokoelmaa.

Nimeksi tuli Siionin kannel (SK), jota oli käytetty saksalaisella ja englantilaisella kielialueella eräiden musiikkijulkaisujen otsikoissa, tämä oli Hymanderin tiedossa. Nimestä sanoo nykyisen Siionin Kanteleen esipuhe: "Nimi Siionin kannel viittaa Raamatun kuvaan kahdesta vuoresta, Gal 4:24–26 ja Hepr 12:18–24. Siinain lain vaatimusten salamat eivät uhkaa sitä, joka turvautuu Jumalan rakkauteen Kristuksessa, armoon Siionista (SK 34:5, SK 436:4). Taivaassa soivat kerran kanteleet tai harput Siionin vuorella, Ilm 14:1–2. Nimen käyttö laulukirjassa juontuu myös eräistä ulkomaisista hengellistä liikkeistä ja kokoelmista, joissa korostettiin evankeliumin iloa, Kristuksen sovitusverta ja raamatullista morsiusmystiikkaa. Suomen evankeliselle liikkeelle keskeistä on myös kasteen armo, luottamus Jumalan sanaan ja luterilainen tunnustus".[1][2]

Siionin kanteleen versiot

muokkaa

SK 1874–1881 ja 1885

muokkaa

Evankeliumiyhdistyksen johtokunnan tehtäväksianto käsitti sekä suomenkielisen että ruotsinkielisen kokoelman toimittamisen. Hymander päätti julkaista kokoelmat aluksi vihkoittain ja myöhemmin koottuna niteenä ja sävelmistöllä varustettuna. Ensimmäinen lauluvihko ”Sionin kannel. Uusi kokous Hengellisiä wirsiä 1:n wihko” ilmestyi jo alkukesällä 1874. Vihko oli yksiäänisin sävelmin varustettu ja sisälsi 36 laulua. Vihkon alkuun oli merkitty psalmin 92:2–3 sanat. Laulujen kieliasua oli tarkistanut itse kanslianeuvos Elias Lönnrot. Samaan aikaan ilmestyi osittain eri laulut sisältävä ”Sionsharpan Ny samling af Andeliga Sånger”, samoin yksiäänisenä. Sen alkuun oli kirjoitettu lainaus psalmista 149. Näin molempia vihkoja voitiin käyttää jo yhdistyksen ensimmäisessä kesäjuhlassa 1.–2. heinäkuuta 1874 Helsingissä.

Hymander jatkoi toimittamistyötään seuraavina vuosina. Siionin kanteleen toinen vihko ilmestyi 1875 (nrot 37–75), kolmas vihko 1877 (nrot 76–107) ja neljäs 1881 (nrot 108–140). Näin oli koolla yhteensä 140 laulua. Vuonna 1883 ilmestyi Siionin Kanteleen ensimmäinen sävelmistö, vuonna 1885 30 laulun lisävihko tekstipainoksena ja lisävihkon sävelmistö vuonna 1887. Lisävihkon toimittamisessa olivat mukana Hymanderin lisäksi myös Johannes Bäck ja Karl Gustaf Grönlund. Näin suomenkielisessä kirjassa oli koolla 170 laulua. Ne olivat evankelisen liikkeen omien kirjoittajien (Hedberg, Hymander, G.W. Rask, Kleofas Nordlund, ym.) tuotteita, Ruotsin evankelisten lauluja (Lina Sandell, C. O. Rosenius, ym.), Saksan virsikokoelmista suomennettuja, anglosaksisia lauluja sekä kotimaan muiden hengellisten liikkeitten julkaisuista saatuja.[1][2]

SK 1892 laitos

muokkaa

Siionin kannelta on lisätty ja uudistettu 140 vuoden aikana monta kertaa. Uusia laitoksia ja lisäyksiä on julkaistu nopeassa tahdissa Opettaja Emanuel Tamminen (rovasti K. V. Tammisen isä) käänsi Sionsharpanista lauluja 1880-luvun lopulla ja niitä tarkastamaan asetettiin komitea, jonka tehtäväksi näin tuli laatia vuoden 1892 lisätty ja uudistettu Siionin kannel. Komiteaan kuuluivat Julius Engström, E.A. Forssell, Anders V. Tiusanen, K. G. Grönlund ja toimistonhoitaja Johannes Roos. Tekstejä uudistivat mm. opettaja K. J. Rahikainen ja lehtori Jooseppi Mustakallio. Komitea sai työnsä valmiiksi1892 ja samana vuonna kirja jo ilmestyi. Laulujen lukumäärä oli nyt 275 ja lisäksi Voglerin Hoosianna. Kokoelmaan liittyneen uuden sävelmistön toimitti nuori nouseva säveltäjä- ja musiikin tutkijakyky Ilmari Krohn. Ilmari Krohn teki kirjaan monia omia sävellyksiään. Yksiääninen Siionin kannel ilmestyi vuonna 1895.[1]

SK 1900 lisävihko, lähetyksen ja autuuden lauluja

muokkaa

Erityisesti Sleyn lähetystyön alkaminen Japanissa aiheutti myös laulukirjaan uuden lisäyksen vuonna 1900. Jo ensimmäisten lähettien lähtöjuhlaan Helsingissä syyskuussa 1900 ilmestyi vihkonen lähetyslauluja. Kanteleen laulumäärä nousi 300:aan, kun lisäyksessä oli 35 laulua. Uusista lauluista mainittakoon Julius Engströmin ”Jeesus käskenyt on evankeliumia” ja ”Ilomielin lauleskelen” (nykyinen ”Kiitosmielin laulaa tahdon”). Engströmin teki lisävihkoon myös muutamia merkittäviä suomennoksia kuten Lina Sandellin laulun käännöksen ”Päivä vain ja hetki erältänsä”, joka on myös nykyisen virren 338 pohjana.

Laulukirjan uuden sävelmistön 1902 toimitti pastori Emil Törnvall. Samassa niteessä oli yhteen koottuna Siionin Kanteleen, Sionsharpanin, Lasten Laulukirjan ja Barnens Sångbokin laulujen neliääniset sävelmät. Kukin nuottikuva oli painettu vain kerran ja neljän kokoelman lauluista oli viittaukset toisiinsa sävelmän löytämiseksi.[3][4][5][6]

SK 1910 laaja lisävihko

muokkaa

Jälleen kokoelmaan lisättiin lauluja vuonna 1910. Mainos Sanansaattaja nro 6 / 15.3.1910 s. 95 laaja ilmoitus tiesi kertoa: ”Sionin Kannel uusi painos on nyt ilmestynyt, siinä on kaikki entiset laulut mukana ja lisäksi 190 uutta eli nyt yhteensä 500 laulua.” Laajaa lisävihkoa toimitti ensin toimikunta Julius Engström, Emerik Lyytinen, Heino Pätiälä ja Verneri Niinivaara. Mutta kun työ eteni hitaasti, annettiin vuonna 1909 koko tehtävä pastori K. V. Tammiselle, joka teki työn ripeästi. Tekstien lisävihko julkaistiin myös erillisenä.

Sävelmistö ilmestyi vuonna 1911 (painovuosi, nimisivulla1912). Se oli laadittu koko kirjaa varten, koska vuoden 1902 neljän kirjan yhteissävelmistö oli osoittautunut hyvin hankalaksi käyttää säestäjien selatessa kesken seuroja sävelmistöä löytääkseen nuotin) ja 1-ääninen nuottikirja vuonna 1913.[7][8][9][10]

SK 1923, tekstikirja ja sävelmistö uudistettu

muokkaa

Suurempi Siionin Kanteleen uudistus tehtiin työryhmällä 1920-luvun alussa. Tämä vuonna 1923 ilmestynyt, uudistettu Siionin Kannel tunnetaan "Tammisen kanteleena" päätekijänsä rovasti, samasta vuodesta yhdistyksen johtajana aloittaneen rovasti Kauko Veikko Tammisen mukaan. Kirjassa oli nyt 585 laulua. Komiteassa toimivat Tammisen lisäksi opettaja Antti Pitkänen, past. A. E. Koskenniemi ja past. Tuure Toivio. Samana vuonna ilmestyneen sävelmistön tärkein puuhamies oli Uskelan kanttori Rikhard Mäkinen. Yksiääninen nuottikirja ilmestyi vuonna 1925.[11][12][13][14][15][16][17][18]

Sävelmistöt 1939 ja 1948

muokkaa

Vuoden 1923 tekstikannelta varten ilmestyi jälleen vuonna 1939 kokonaan uusittu sävelmistö. Sen toimitti pastori A. E. Koskenniemi apunaan pastorit Toivo Harjunpää ja Arvo Korpinen. Asiantuntijoina olivat säveltäjät Heikki Klemetti ja Ilmari Krohn.

Jälleen vuonna 1948 ilmestyi uusi Siionin Kanteleen sävelmistö, jonka myös toimitti rov. A. E. Koskenniemi. Nyt apuna olivat pastorit Lauri Koskenniemi ja Kauno Salo. Sävelmiä oli vaihdettu ja uutena tuotu laulukirjaan suomalaisia hengellisiä kansansävelmiä ja koraalitoisintoja. Uusi yksiääninen nuottikirja julkaistiin vuonna 1950, laulutekstit eivät olleet tässä vaiheessa muutoksen alla.[19][20]

Vuoden 1961 Siionin Kanteleen valmistelu

muokkaa

Rovasti ja Luther-suomentaja A. E. Koskenniemi lähti myös 1950-luvulla tekemään tekstilaitoksen uudistusta kääntämällä saksalaisista lähteistä 1600- ja 1700-luvun perusluterilaisia virsiä suomeksi sekä laatimalla ehdotuksen uudeksi laulukirjaksi.

Vuodesta 1952 Siionin Kanteleen uudistamista jatkoi rov. Toivo Rapelin johtama komitea, jossa työskentelivät mv kunnallisneuvos Juho Kurki, saarnaaja Elias Sarkia ja pastori Paavo Tamminen sekä prof. Jouko Vuorinen. Viimeksi mainittu jättäytyi pian sivuun. Vuonna 1958 (5.4.1959) asetettuun toiseen tarkistuskuntaan tulivat Rapelin, Kurjen ja P. Tammisen lisäksi myös pastorit Lauri Koskenniemi ja Esa Santakari. Vanhojen tekstien tarkistamisessa merkittävimmän työn tekivät Esa Santakari ja Paavo Tamminen. Kauttaaltaan uudistettu ja lisätty Siionin kannel (tekstilaitos) ilmestyi vuonna 1961 käsittäen 535 laulua. Uusia lauluja oli saatu muun muassa Juho Kurjelta, piirisihteeri Lauri Saalastilta, kirjailija Liisa Vuoriselta ja piirisihteeri Otto Laitiselta.

Uutta sävelmistöä laatineeseen toimikuntaan kuuluivat Toivo Rapeli (pj), kuoronjohtaja Oiva Kumpunen, säveltäjä Arvo Laitinen, kanttori Väinö Karttunen ja Lauri Koskenniemi. Sävelmistö ilmestyi vuonna 1964 ja yksiääninen Siionin kannel vuonna 1967. Kumpunen, Laitinen ja Karttunen olivat tehneet Kanteleeseen useita uusia sävellyksiä.

Sävelmistö sisälsi kirkollistumisen piirteitä, kun herätysliikkeen vanhoja sävelmiä oli korvattu virsikirjan koraaleilla.[21][22][23][24][25][26][27][28]

Vuoden 1999 uusi laulava Siionin Kannel

muokkaa

Laulukirjaa ryhtyi vuonna 1993 alussa uudistamaan komitea Evankeliumiyhdistyksen toiminnanjohtaja, dosentti Seppo Suokunnaan johdolla. Runoilijajäseninä olivat TT Eija Harmanen ja dosentti (myöh. prof) Lauri Thurén, musiikin ja nuorisomusiikin edustajina kanttori Vesa Erkkilä ja TK, Mus.kand Päivi Pohjola. Sihteerinä toimi kanttori Kullervo Puumala ja lyhyen ajan myös FM Iina Vaarnamo. Mukana oli suuri joukko avustajia eri tehtävissä. Virsikirjauudistuksen tapaan SK-komitea julkaisi ensin uudistusperiaatteita ja työsuunnitelman sisältävän välimietinnön sekä evankelista kansaa varten kaksi kokeiluvihkoa (Evankelinen laulukirja Siionin Kannel Lisävihko I Pieksämäki 1994, siis 70 neliäänistä laulua; Lisävihko 2. Vaasa 1996, sis. 66 laulua).

Uuden, 493 laulua sisältävän Siionin kanteleen ehdotuksen komitea jätti 4.2.1999 Sleyn johtokunnalle, joka hyväksyi jo maaliskuussa 1999 kirjan painettavaksi. Nuotit piirsivät teol. maist. Arto Kuorikoski ja nuottigraafikko Juha Töyrylä. Vähän käytetyt laulut oli jätetty pois ja tilalle otettu suuri joukko uusia. Uusi Siionin Kannel otettiin käyttöön Alavuden valtakunnallisessa evankeliumijuhlassa 3.7.1999. Uusia painoksia kokoelmasta on otettu jatkuvasti.

Koko 150 vuoden ajan Kanteleen rinnalla on uudistettu, korjattu ja lisätty useasti myös ruotsinkielistä Sionsharpan-kokoelmaa, joka on siis oma itsenäinen kokoelma. Kun yhdistys jakaantui kielellisellä pohjalla vuonna 1923 ja ruotsinkielinen työ irtaantui itsenäiselle Svenska Lutherska Evangeliföreningenin vastuulle, on SLEF luonnollisesti pitänyt huolta myös ruotsinkielisen laulukirjan uudistuksista. Sionsharpanin vaiheista on kerrottu Sändebudet-lehden ja Hemåt-kalenterin numeroissa. Viimeksi uudistettu Sionsharpan ilmestyi vuonna 1993.[29][30][31][32]

Siionin kannel (päivitetty) 2019

muokkaa

Professori Seppo Suokunnas on päivittänyt laitoksen tekijämerkinnät, runoilija-, säveltäjä- ja laulukohtaiset listat sekä tekijänoikeuksien omistus- ja haltijatiedot ajan tasalle.[33]

Luonnehdintaa, taustoja

muokkaa

Millainen kirja saatiin?

muokkaa

Uusia lauluja vuoden 1999 kokoelmaan tuli 126 kpl. Vanhasta kanteleesta säilyi 367 laulua. Siten lauluja on yhteensä 493 kpl (492 numeroitua ja tunnuslaulu). Edellisestä Siionin Kanteleesta jätettiin pois vähän käytetyt laulut, kaikkiaan 168 kpl.

Uusi Siionin kannel tahtoo tuoda kristillisen uskon teemat lauluina käyttöön laaja-alaisesti ja raamatullisesti. Lauluissa soi ennen kaikkea Vapahtajan rajaton rakkaus ja evankeliumin ilo.

Tavoitteena oli ilmaista laulujen alkuperäiset ajatukset ehjällä, kauniilla suomen kielellä, löytää lauluja evankelisen liikkeen vanhasta aarteistosta ja tuoda mukaan myös tämän päivän parhaita lauluja. Laulukirjaa valmistettaessa otettiin myös nuorten ja opiskelijoitten tarpeet huomioon.

Tekstit on pyritty muokkaamaan alkutekstin perusteella. Tämä on ollut tärkeää esim. F. G. Hedbergin ja Lina Sandellin lauluissa. Laulujen käyttökelpoisuus, uskonopin kirkkaus ja soveltuvuus yhteislauluksi ovat olleet keskeisiä tavoitteita.

Kirjan rakenne ja jaottelu (dispositio) otsikoineen on muokattu siten, että sekin heijastaisi autuuden laulujen ja luterilaisen uskomme ihanaa uskonoppia.[34][35]

Mistä laulut saatiin?

muokkaa

Lauluja ovat laatineet Siionin Kanteleen uudistustoimikunnan jäsenet ja avustajat. Tärkeimmät viime vuosikymmenien suomalaiset laulukokoelmat sekä ulkomaisten kirkkojen virsikirjat on haravoitu, myös lukuisia vanhoja kokoelmia on käyty läpi. Mainittakoon, että Martti Lutherin kymmenen käskyn virsi on otettu kirjaan käännöksenä ja uudella sävelmällä (nr 383), nykyisestä virsikirjasta tämä klassikkovirsi puuttuu. Evankelisen liikkeen oma perinne sekä nykyinen nuorisomusiikki on tutkittu, edelleen suomalainen gospelmusiikki ja laulukirjat. Tärkeitä lähdekokoelmia olleet esim. rinnakkaiskokoelma Sionsharpan, Lähetysseuran uusi kirja Laula kaikki maa, Pietari Kurvisen toimittama sata vuotta vanha Lunastettuin Lauluja- kokoelma (SK nrt 319, 331, 338, 483 ym). Evankeliumiyhdistyksen yhteistyökirkkojen aineistosta lähetyskentiltä on saatu useita lauluja Japanista (esim. 364 ja 478) sekä yksi Keniasta ja Papua-Uusi-Guinealta (413).

Virsikirjasta otettu nyt Siionin Kanteleeseen muutama nykyajan virsi. Erityisesti sellaisia, joilla on vahva yhteys evankeliseen liikkeeseen tai joiden teeman takia laulua on tahdottu myös Kanteleeseen.[34][35]


Laulujen aiheet ja sisältö

muokkaa

Laulujen aiheisto ja sisältöalueet ovat evankelisen herätysliikkeen "autuuden aikojen" mukaiset eli pääaihe on syntisen pelastuminen yksin armosta ja siihen liittyen muut uskon objektiiviset totuudet, Jumalan sana, kasteen ja ehtoollisen realismi, pelastusvarmuus, autuuden ilo. Mutta myös uusista aiheista ja kirjassa ennen vähäisesti olleista teemoista on haluttu löytää lauluja. Tällaisia ovat esimerkiksi: eheytymisen toivo (nr 263), etsintä ja neuvottomuus (286), murrosajan laulut, nimetön pelko (276), yksinäisyys ja väsymys (284), kodittomuuden itku (278), Israel-laulu (406), surun kokeminen (274).

Nuorten tarpeet on otettu aikaisempaa paremmin huomioon laulujen tyylissä, sisällön tematiikassa ja lauluvalinnassa. Gospelia ja muita nuorten lauluja on mukana paljon.[34][35]

Uusia runoilijoita

muokkaa

Komitea on rohkeasti hakenut lauluja eri tahoilta. Suomalaisia uusia runoilijanimiä on uudessa kanteleessa paljon: Heikki Ahopelto, Irja Aroheinilä, Samppa Asunta, Eija Harmanen, Irja Hiironniemi, Mikko Himanka, Anna-Mari Kaskinen, Aarre Kiveinen, Liisamaija Laaksonen, Eino Lehtisaari, Erkki Leminen, Jaakko Löytty, Jussi Miettinen, Anne Nietosvaara, Pia Perkiö, Juhana Pohjola, Jukka Salminen, Seppo Suokunnas, Lauri Thurén, Helena Viertola, Vuokko Yli-Opas. Aikaisemmalta ajalta ovat esimerkiksi Aaro Hellaakoski, Helmi Mäkeläinen. Norjasta mainittakoon Arnold Börud ja Svein Ellingsen sekä Eyvind Skeie. Ruotsista Ylva Eggehorn, Anders Frostenson, Lydia Lithell, Kjell Olausson, Inga-Lisa Persson, Samuel Rönnegård, Göran Widmark. Japanista Suwago Nishimura, Ko Yuki, Yasunari Yoshida. Saksasta: Kurt Rommel, Hans Siemoneit ja – huomaa – Martti Lutherin 10 käskyn virsi on uutena käännöksenä, kun se virsikirjasta puuttuu kokonaan.[34][35]

Kirjan musiikista

muokkaa

Tavoitteena on 1990-luvun uudistajilla ollut laulamisen ilo ja laulun toimivuus käyttötilanteessa, ei sävelmän absoluuttinen tyyliarvo. Tekstin ja sävelmän alkuperäistä yhteyttä on kunnioitettu. Komitea on rohkeasti ottanut monentyylisiä lauluja ajatellen niiden sopivuutta yhteislauluksi ja niiden "laulavaa luonnetta". Monien toivomia, evankelisen liikkeen vanhoja, kansanomaisia sävelmiä on palautettu (esim. nro 489, 451, 420). Jäykkien koraalien "vankeus" on ohi.

Kuitenkin myös uusia klassisia sävelmiä on tullut mukaan, esimerkiksi Eero Erkkilän "Mereen vaipui aurinko" nro 438, Anne Nietosvaaran "Niin usein matka kesken jää" nro 460, Ahti Kuorikosken "Pääsiäisen kirkas aamu koittaa" nro 61 ja monet Vesa Erkkilän sävelmät. Nuottien sävelkorkeutta on madallettu. Lauluihin on liitetty kitarasoinnut.[34][35]

Uusia säveltäjiä

muokkaa

Uusia suomalaisia säveltäjänimiä Siionin kanteleessa ovat esim. Vesa Erkkilä (häneltä monia sävelmiä), Eero Erkkilä, Ahti Kuorikoski, Samppa Asunta, Jaakko Hietikko, Tom Holmén, Toivo Hyyryläinen, Hannu Niemelä, Heini Kataja-Kantola, Juhani Komulainen, Reino Lauanne, Petri Laaksonen, Jukka Leppilampi, Jaakko Löytty, Anne Nietosvaara, Viljami Niittykoski, Tuomo Nikkola, Pekka Simojoki, Veikko Suokunnas, Göran Stenlund, Lauri Thurén, Kaisa Tuikkanen, Seppo Torpo, Timo Ahonen, Lasse Vahtola, Helena Viertola. Japanista ovat mukana Toshiako Okamoto, Kei Yamada, Norjasta Arnold Börud, Egil Hovland, Trond Kverno, Saksasta Hans Siemoneit.

Uuden Siionin kanteleen myötä evankelisen herätysliikkeen laulu on kokenut voimakkaan elpymisen. Nykyinen Siionin kannel tahtoo tuoda kristillisen uskon teemat lauluina käyttöön laaja-alaisesti ja raamatullisesti. Lauluissa soi ennen kaikkea Vapahtajan rajaton rakkaus ja evankeliumin ilo.

Tavoitteena oli ilmaista laulujen alkuperäiset ajatukset ehjällä, kauniilla suomen kielellä, löytää lauluja evankelisen liikkeen vanhasta aarteistosta ja tuoda mukaan myös tämän päivän parhaita lauluja. Laulukirjaa valmistettaessa otettiin myös nuorten ja opiskelijoitten tarpeet huomioon. Tekstit on pyritty muokkaamaan alkutekstin perusteella. Tämä on ollut tärkeää esim. F. G. Hedbergin ja Lina Sandellin lauluissa. Laulujen käyttökelpoisuus, uskonopin kirkkaus ja soveltuvuus yhteislauluksi ovat olleet keskeisiä tavoitteita.[34][35]

Laulujen aiheet ja sisältö

muokkaa

Kirjan rakenne ja jaottelu (dispositio) otsikkoineen on muokattu siten, että sekin heijastaisi autuuden laulujen ja luterilaisen uskomme ihanaa uskonoppia. Laulujen aiheisto ja sisältöalueet ovat Siionin kanteleessa evankelisen herätysliikkeen "autuuden aikojen" mukaiset eli pääaihe on syntisen pelastuminen yksin armosta ja siihen liittyen muut uskon objektiiviset totuudet, Jumalan sana, kasteen ja ehtoollisen realismi, pelastusvarmuus, autuuden ilo. Mutta myös uusista aiheista sekä kirjassa ennen vähäisesti olleista teemoista on haluttu löytää tai tehdä lauluja. Tällaisia ovat esimerkiksi: eheytymisen toivo (nro 263), etsintä ja neuvottomuus (286), murrosajan laulut, nimetön pelko (276), yksinäisyys ja väsymys (284), kodittomuuden itku (278), Israel-laulu (406), surun kokeminen (274).

 
Uusia evankelisia lauluja

Nuorten tarpeet on otettu aikaisempaa paremmin huomioon laulujen tyylissä, sisällön tematiikassa ja lauluvalinnassa. Gospelia ja muita nuorten lauluja on mukana paljon. Uudempiin painoksiin on lisätty myös sointumerkit kitarasäestystä varten.

Lapsia varten Evankeliumiyhdistys ja Sley Media toimittivat ja julkaisivat vuonna 2016 kokoelman Pikku Kannel. Se sisältää 169 kitarasoinnuin merkittyä laulua.[34][35]

Lisäosa Siionin kannel 2, 2022

muokkaa

Uusia evankelisia lauluja suunniteltuina etenkin nuorten ja nuorten aikuisten käyttöön tämän ajan sävelmineen. Mukaan on otettu myös vanhemman herätysliikeväen toivomia klassikkoja sanoineen ja sävelmineen. Kirja sisältää numerot 493–603.

Koronakautena lähinnä etäyhteyksin toimineeseen työryhmään ovat kuuluneet pastori Jari Rankinen (pj), MuM Sari Pyykönen (siht), kulttuurituottaja Riina Halme, kanttori Heini Kataja-Kantola, pastori Raimo Lähteenmaa ja professori Lauri Thurén. DI, MuM Risto Ranta-aho kokosi tiedot laulujen tekijöistä ja oikeuksien omistajista. Sari Pyykönen piirsi kirjan nuotit ja teki monien laulujen sovitukset. Nuorisotyöntekijä Maria Pulli kirjoitti laulujen tekijöiden luonnehdinnat.[36]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Seppo Suokunnas, Siionin Kannel 1874–1892. Tutkimus evankelisen liikkeen laulukokoelman synnystä, lähteistä ja rakenteesta sekä tekstien ja sävelmien alkuperästä. Diss. Helsinki/Porvoo 1982
  2. ↑ a b Seppo Suokunnas, J. A. G. Hymander. Kotimatkalla. Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen vuosikirja 1974 SLEY 1973
  3. ↑ Jäähyväislauluja. Helsinki 1900 (japaninlähetyslauluja SK:een)
  4. ↑ Siionin Kanteleen ja Lasten Laulukirjan Säwelistö. Melodier till Sionsharpan och Barnens Sångbok. Helsinki/ Helsingfors 1902. Alkulause 1901: neljän kokoelman yhteissävelmistön sovitti ja toimitti pastori Emil Törnwall ja tarkasti maisteri K. Flodin
  5. ↑ Suomen Lutherilainen Evankeliumiyhdistys 1873–1923. Helsinki 1923 s. 32
  6. ↑ Lauri Koskenniemi, Suomen evankelinen liike 1896–1916. Helsinki 1984 s. 143–144.
  7. ↑ Seppo Suokunnas, Ilolaulu Jeesuksesta, Siionin Kanteleen käsikirja 1975 s. 101–102
  8. ↑ Seppo Suokunnas, Virsisäveltäjä ja pappi Lars Emil Törnvall 1861–1926, Kotimatkalla 2009 s. 137–152
  9. ↑ Lauri Koskenniemi, 1984 s. 238–239.
  10. ↑ Lauri Koskenniemi, Vieläkin lähetyslaulujen synnystä. – Sanansaattaja 19.7.1990.
  11. ↑ Siionin kannel. (korjattu ja lisätty tekstilaitos). Helsinki 1923. Evankeliumiyhdistyksen johtokunnan alkusana.
  12. ↑ Siionin kanteleen sävelistö. Helsinki 1923. Alkusana.
  13. ↑ Suomen Lutherilainen Evankeliumiyhdistys 1873–1923. Helsinki/Porvoo 1923 s. 31–32.
  14. ↑ Paavo Tamminen, Piirteitä Siionin kanteleen historiasta, pro gradu 1950
  15. ↑ Seppo Suokunnas, Ilolaulu Jeesuksesta. Siionin Kanteleen käsikirja 1975
  16. ↑ Seppo Suokunnas, Hengellinen laulu evankelisessa liikkeessä. Kotimatkalla 1979
  17. ↑ Lauri Koskenniemi, Avara ja tinkimätön. K. V. Tammisen elämä 1882–1946. Pieksämäki 1994 s. 170–176.
  18. ↑ Seppo Suokunnas, Autuuden lauluja 140 vuotta. Siionin kanteleen laitoksia, tekijöitä ja historiaa 1874–1999. Kotimatkalla 2014
  19. ↑ Siionin kanteleen sävelmistö. Seitsemäs painos. Turku 1948. Evank. yhdistyksen johtokunnan alkusana
  20. ↑ Seppo Suokunnas, Autuuden lauluja 140 vuotta, Kotimatkalla 2014
  21. ↑ Siionin kannel. Tekstilaitos. Tampere 1961. Evankeliumiyhdistyksen johtokunnan laatima esipuhe.
  22. ↑ Toivo Rapeli, Siionin kanteleen uudistus. Kotimatkalla 1962 SLEY 1961
  23. ↑ Jaakko Topi, Siionin kannel, evankelisen liikkeen laulukirja ja sen uudistus vuonna 1961. Käytännöllisen teologian pro gradu 1962.
  24. ↑ Esa Santakari, Muistiinpanoja Siionin Kanteleen uudistustyöstä. Kotimatkalla 1964 SLEY 1963.
  25. ↑ Seppo Suokunnas, Siionin kanteleen laulajia. Lisäyksiä ja korjauksia nykyisen Siionin kanteleen laulujen tekijämerkintöihin ja alkuperään. Kotimatkalla 1972. SLEY 1971 s. 33–39.
  26. ↑ Seppo Suokunnas, Ilolaulu Jeesuksesta. SK:n käsikirja 1975 s. 104–105 ja kaikkien laulujen runoilija- ja säveltäjätiedot s. 124–185 (osittain myöhemmissä julkaisuissa korjattu)
  27. ↑ Teemu Kakkuri, Evankelinen liike kirkossa ja yhteiskunnassa 1944–1963. Väitöskirja 2011 s. 157–160.
  28. ↑ Seppo Suokunnas, Autuuden lauluja 140 vuotta. Kotimatkalla 2014
  29. ↑ Seppo Suokunnas, Siionin Kanteleen uudistaminen (esitelmä 27.5.1989 laulujuhlilla), Kotimatkalla 1990 s. 121–137
  30. ↑ Seppo Suokunnas , Kohti uutta Siionin Kannelta, otimatkalla 1995 s. 66–74
  31. ↑ Seppo Suokunnas, Uusi laulava Siionin Kannel, Kotimatkalla 2000 s. 98–102.
  32. ↑ Seppo Suokunnas, Anglosaksinen vaikutus Suomen virsikirjassa ja hengellisissä laulukirjoissa. Kotimatkalla 2016 s. 67–97
  33. ↑ Suokunnas katsasti kanteleen. Sanansaattaja nro 19/2019 s. 23 (Suokunnas laati tarkistukset laulujen tekijätietoihin)
  34. ↑ a b c d e f g Seppo Suokunnas, Autuuden lauluja, Kotimatkalla 2014
  35. ↑ a b c d e f g Lauri Thurén, Seppo Suokunnas ja Siionin Kanteleen uudistus. Sanoin ja sävelin. Seppo Suokunnaan juhlakirja 2015 s. 54–63
  36. ↑ Siionin kannel 2. Alkulehdiltä

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Seppo Suokunnaan laatima laulukirjojen ja muiden lähteitten sekä kirjallisuuden luettelo hänen väitöskirjassaan Siionin Kannel 1874–1892. Helsinki, SLEY-kirjat 1982 ISBN 951-617-548-1
  • Hakusana: Hengelliset laulut (kirj. s. Suokunnas). Otavan Iso musiikkitietosanakirja 2. s. 599–600. Otava 1977 ISBN 951-1-04191-6
  • T. I. Haapalainen & P. Lempiäinen & R. Pajamo & s. Suokunnas, Virsitieto. Käsikirja virsikirjan käyttäjille. Helsinki : Kirjapaja 1988 s. 77–78 ISBN 951-621-823-7
  • Seppo Suokunnas, Herätysliikkeiden vaikutus vuoden 1986 virsikirjaan. Teoksessa: Crux Spes Unica Risti ainoa toivo. Piispa Olavi Rimpiläinen 75 vuotta. Toim. Jouko M. V. Heikkinen ja Veijo Koivula. Aurinko Kustannus 2012 s. 231–232, 234. ISBN 978-952-230-088-1
  • Seppo Suokunnas, F. G. Hedbergin kirjoittamat suomenkieliset laulut. Teoksessa: Historiska perspektiv på kyrkan och väckelse. Festskrift till Ingvar Dahlbacka på 60-årsdagen. Red. Kim Groop och Birgitta Sarelin. Helsingfors : Finska kyrkohistoriska samfundet, Helsingfors 2013 s. 275–286 ISBN 978-952-5031-73-7
  • Kiviranta Simo, Siionin kanteleen uudistustoimikunnalle. Teoksessa: Jumalan kansan tie. Simo Kivirannan 60-vuotisjuhlakirja. Toim. R. Arkkila, E. Koskenniemi ja s. Suokunnas. Helsinki : SLEY-kirjat 1996. s. 279–286 ISBN 951-618-194-5 (asiantuntijalausunto 23.10.1995 koskien Siionin kanteleen lisävihko 1:tä 1994 ja laulukirjan uudistamista yleisemmin).

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siionin_kannel&oldid=22523661”