Toivo Hyyryläinen

Toivo Ilmari Hyyryläinen, (s. 30. toukokuuta 1945 Puolanka), asuu Oulussa Yli-Iissä, on suomalainen pappi, kotiseutuneuvos ja kirjailija.

Toivo Hyyryläinen

Henkilöhistoriaa

Hyyryläisen vanhemmat olivat maanviljelijä Matti Hyyryläinen ja Iida Katri Lämsä. Kahdeksan lasta käsittävän perheen isä kuoli kuopusten Ritvan ja Toivon ollessa kahden vuoden ikäisiä. Innokas lukuharrastus kodissa leimasi kaksosten lapsuutta. Ritva Ylösestä tuli sittemmin kirjallisuustutkija. Toivo avioitui v. 1979 dir.cant. Anja Tuulikki Vänskän kanssa. Ylioppilaaksi. hän tuli Vaalan lukiosta (1965), suoritti teologian maisterin tutkinnon ja sen jälkeen Suomen ja Skandinavian jatko- ja syventävät opinnot Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Kirjahistoriaan liittyvä väitöskirja keskeytyi sairauden tähden. Hänet vihittiin papiksi (1974) Kuopiossa. Ensimmäinen virkapaikka oli kotiseurakunnan Puolangan virallisena apulaisena (1974–1981). Viran ohella hän hoiti Puolangan lukion uskonnon lehtorin tehtäviä (1978–79). Muutto Oulun hiippakuntaan Yli-Iin kirkkoherraksi tapahtui v. 1981 jatkuen virassa eläkkeelle siirtymiseen saakka (2011) puolison ollessa saman seurakunnan kanttorina. Hyyryläinen toimi Iin rovastikunnan vt. lääninrovastina (2007). Pappina hänet muistetaan ihmisläheisenä, ahkerana ja innovatiivisena yksipappisen seurakunnan paimenena.

Toivo Hyyryläinen on toiminut virkansa ohella Yli-Iin kunnan johtavissa luottamustehtävissä usean valtuustokauden ajan. Merkittävää on hänen toimintansa Yli-Iin kunnan arkeologisen Kierikkikeskuksen aikaan saamiseksi. Hän oli Kierikkikeskuksen johtoryhmän jäsen alusta alkaen ja Kierikin neuvottelukunnan jäsen sekä Kierikkiyhdistys ry:n puheenjohtaja. Yhdistys sai hänen aikanaan toiminnastaan Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan kunniapalkinnon. Veteraanitoimintaan ja maanpuolustustyöhön hän on osallistunut aktiivisesti ollen Yli-Iin Rintamaveteraanien jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuodesta 2005 lähtien. Hän osallistui Rintamaveteraanien Oulun piirin toimintaan hengellisen toimikunnan ja julkaisutoimikunnan jäsenenä. Hän oli Veteraanin Joulun päätoimittaja, toimitti ja oli kirjoittajana Puolangan ja Yli-Iin veteraanikirjoissa sekä avustajana Utajärven ja Kuivaniemen veteraanikirjoissa. Suosituksi on tullut ”Veteraanin joululaulu”, jonka Veikko Juntunen on säveltänyt. Ansioistaan hänelle on myönnetty Rintamaveteraanliiton kunniamerkki ja ansioristi.

Kotiseututyö

Kotiseutu- ja kulttuurityön sekä kirjallisuuden aloilla Hyyryläisen vaikutus ulottui synnyinmaakuntaansa Kainuuseen sekä pitkäaikaiseen kotimaakuntaansa Pohjois-Pohjanmaalle saaden myös valtakunnallista ulottuvuutta. Hän sai kotiseutuneuvoksen arvon (2002). Suomen Kotiseutuliiton valtuuston jäseneksi hänet valittiin (2007). Hänelle annettiin Suomen Kotiseutuliiton harrastusmitali (1994) ja ansiomitali liiton korkeimpana huomionosoituksena (2015). Hän sanoitti ja sävelsi Yli-Iin ja Ylikiimingin sekä Rääkkylän kotiseutulaulut sekä kylälaulukokoelma ”Lapsuuden maja” (1991). Toivo Hyyryläisen tekemistä lauluista on tehty äänite ”Laulu Yli-Iille”. Iin ja Yli-Iin kansalaisopistossa hän ohjasi luovan kirjoittamisen, sukututkimuksen, keräilyn ja historian harrastuspiirejä. Hän oli toteuttamassa Professori Väinö Veijolan, runoilija Isa Aspin sekä kirkkohistoriasta tunnetun seppä Jaakko Högmanin muistomerkkihankkeita.

Kirjallinen ja taiteellinen toiminta

Hyyryläisen kirjallinen tuotanto käsittää kirjojen lisäksi lukuisia lehdissä julkaistuja paikallis- henkilö- ja kulttuurihistoriaa käsitteleviä artikkeleita. (Kansalliskirjaston Finna-tietokanta: Fennica 27, Viola 226 nimikettä, julkaistuja artikkeleita satoja. Niistä on koottu kirja ”Polkuja Pohjoissuomaiseen kulttuurihistoriaan" (2010). Paikallishistoria on laajin hänen aihealueistaan. Yliopistossa pääaineena oli Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria. Hän keräsi Kainuusta Puolangan ja Vaalan seurakunnista kirkollista kansanperinnettä ja herätysliikkeiden muistitietoa. Hyyryläiselle oli viranhoidossa tärkeää selvittää paikkakuntien historia, niin maallinen kuin hengellinenkin maaperä. Kirjallisuuden alalla merkittävää hänen suorittamansa käännöstyöt taustoineen ja johdantoineen Isa Aspin runoista, päiväkirjoista, saduista ja lastenrunoista sekä runoilijan veljen Edvard Merikarin runot ja kirjoitukset. Frans Michael Franzénin keskeisten runojen suomennokset taustoineen Hyyryläinen teki runoilijapiispan syntymän 250-vuotis- juhlavuotena (2022). Käännösrunoihin liittyvät johdannot, syntyhistoria ja analyysit, joten kirjat ovat samalla dokumentoitua kirjallisuushistoriaa. Hän julkaisi kolme runokokoelmaa sekä yksittäisiä runoja. Omissa runoissa enemmistö on laululyriikkaa. Hän käytti mielellään perinteisiä klassisia runomuotoja. Runoja on sävelletty useiden säveltäjien toimesta. Hän on kirjoittanut useita joulurunoja. Virsikirjassa jouluruno ”Hetkeksi hiljene, maa (n:o 935) on kapellimestari Jouko Saaren säveltämänä. Laulu voitti valtakunnallisen Nurmeksen joululaulukilpailun. Kälviäläinen Juhani Nurila on säveltänyt 44 runoa kokoelmasta ”Laula sateenkaari”. Evankelisen liikkeen laulukirjassa Siionin kannel on Toivo Hyyryläisen sanoittama ja säveltämä laulu Kaipaa peura janoissaan (n:o 255). Laulu palkittiin Lohtajan valtakunnallisilla kirkkolaulujuhlilla. Siellä Lasten hengellisen musiikin kilpailussa sai ”Sylilaulu” kunniamaininnan. Hyyryläisen myös säveltämiä lauluja on noin 30. Näytelmien käsikirjoituksia hän on myös tehnyt: Vesainen. Käsikirjoitus sekä laulujen sanoitus ja sävellys. Ylikiimingin kesäteatteri, 2008. Kotirintaman elämää. Käsikirjoitus. Ylikiimingin kesäteatteri, 2009. Eräs pitäjäkokous Pudasjärvellä. Käsikirjoitus Pudasjärven juhlavuoden näytelmään, 2009. Lasimeri. Käsikirjoitus. Ylikiimingin kesäteatteri. Oulun herättäjäjuhlat, 2011. Tuulentuvan tarinoita. Käsikirjoitus. Ylikiimingin kesäteatteri, 2013.

Kirjat ja toimitustyöt

Kirkolliset herätysliikkeet Säräisniemi-Vaalassa vuosina 1870—1970. Pro gradutyö. - Säräisniemen kirkko ja seurakunta. Vaala seurakunta, 1979. Puolangan seurakunta. Eripainos - Puolangan kirja. Toim. Jorma Wilmi. Puolangan kunta, 1985. On isät täällä taistelleet - Yli-Iin veteraanikirja. (Toim. ja kirj.) Yli-Iin kunta, 1988. 3. uudistettu painos 2012 Ajalla vaaran, vaivan - Puolangan veteraanikirja. (Toim. ja kirj.) Puolangan veteraanijärjestöt, 1990. Puolanka-bibliografia. Puolangan kunta,1991. Viisi joulurunoa. – Joulu ihanin. Joulurunoja. Toim. Tuula Simola. Helsinki, 1991. Juuri kannattaa sinua. Yli-Iin kirkon 50-vuotis juhlakirja. (Toim. ja kirj.) Yli-Iin seurakunta, 1982. Laula sateenkaari – Runoja. Runogalleria, 1995. Saan kirjoittaa tavallani. Runoja ja lauluja. (Toim. ja kirj.) Kirjoittajapiirin antologia, 1996. Bibliografia. Vaalan pitäjätietosanakirja. Vaalan kunta, 2000. Kanttorien yhdistystoimintaa Pohjois-Pohjanmaalla. Julk. Pohjois-Pohjanmaan kanttori-urkuriyhdistys. 2000. Lapsuuden maja. Kotiseutulauluja. Oulu, 2001. Kohise, villi aalto. Isa Aspin runot. Minerva, 2003. Kahdeksantoistavuotias sydämeni. Isa Aspin päiväkirjat. Suorasanaiset tekstit suom. Arja Nerkko-Runtti. Minerva, 2004. Kahden kirjaimen pitäjä. Iin perinnekirja. (Toim. ja kirj.) Ii-seura, 2006. Merkillinen joulu. Joulurunoja. Päivä, 2006. Lastenkutsut. Isa Aspin sadut. Puolanka-lehti, 2009. Peuravirren jäljillä. Artikkeli teoksessa Veisattu runo ennen ja nyt. Toim. Liisa Enwald ja Tuula Hökkä. Kansanvalistusseura, 2010. Polkuja pohjoissuomalaiseen kulttuurihistoriaan. Toivo Hyyryläisen artikkeleita, esitelmiä ja kirjoituksia 1979–2010. Yli-Iin seurakunta, 2010. Luonto ylistää. Luontorunoja. Valokuvat Markku Wiik. Päivä Osakeyhtiö, 2011. Toivon kipinöitä. Hartaus- ja runokirja. Väyläkirjat, 2017. Edvard Merikari. Kirjoitettua elämää 1869–1953. Väyläkirjat, 2019. Frans Michael Franzén: Maan ja taivaan runoilija. Piispa Franzénin elämä sekä valikoima runojen suomennoksia. Väyläkirjat, 2022.

Julkiset tunnustukset

Antti-patsas. Rantapohja paikallislehti. 1993. Rovasti, 1995. Kainuun kirjallisuuspalkinto, 2004. Suomen Kotiseutuliiton harrastusmitali, 1994. Yli-Iin kymppi, Yli-Iin kunta, 1998. Kotiseutuneuvos, 2002. Pohjois-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry. Piirien hopeinen ansiomitali, 2004. Rintamaveteraaniliitto ry. Kunniamerkki, 2005. Reserviläisliiton erikoisluokan ansiomitali, 2016. SVR R 1. Tasavallan presidentin myöntämä kunniamerkki, 2009. Puolustusministerin myöntämä Rintamaveteraaniliiton kunniaristi, 2010. Rintamaveteraanien Oulun piirihallituksen myöntämä rintamerkki, 2010. Maanpuolustusmitali, 1998. Suomen kuntaliitto. Hopeinen ansiomerkki, 2012. Ansiomitali. Suomen Kotiseutuliiton korkein huomionosoitus, 2017. Sotilasarvo alikersantti. Kainuun prikaati, 1966.

Lähteet

Suomen teologit 1982, 1990, 1990, 2010, Pappismatrikkeli 2018. Julk. Suomen kirkon pappisliitto. Toivo Hyyryläinen, Polkuja pohjoisuomalaiseen kulttuurihistoriaan. Yli-Iin seurakunta, 2010. Kirjasampo, Toivo Hyyryläinen. Kansalliskirjaston Fennica ja Viola-kokoelmat. Teosto. Toivo Hyyryläisen teokset. Toivo Hyyryläinen, Ansioluettelo. Tekijän hallussa. Lukuisia henkilöartikkeleita ja kirjallisuusarvosteluja mm. Kotimaa, Kaleva, Kainuun Sanomat, Sanansaattaja, Ylä-Kainuu, Rantapohja, Iin kotiseutulehti, Puolanka-Lehti, Tervareitti, Ylä Kainuu, Rauhan Tervehdys, Kirkkomusiikkilehti, Kaltio, Kanava Laulun matka virreksi. Kertomuksia virsikirjan lisävihkosta. Toimittanut Samuli Koivuranta ja Jenni Urponen. Kirjapaja, 2017 Seppo Suokunnas, Virsivartti. Tietoa, tunnelmaa ja sanomaa virsistä. Aurinkokustannus 2018, 327–328. Reijo Pajamo,, Joululaulujen kertomaa. Hetkeksi hiljene, maa. REPALE-Kustannus 2011, 139–141.