Savupirtti
Savupirtti oli perinteinen puusta rakennettu asunto, jossa oli lämmitystä varten sisäänlämpiävä savukiuas tai -uuni, mutta ei savupiippua.[1] Tällöin pirttiä lämmitettäessä savu levisi vapaana pirtin sisällä. Savupirteissä asuminen oli Suomessa yleistä jo rautakaudella[2], mutta maaseudulla niissä asuttiin hyvin yleisesti vielä 1800-luvulla. Savupirttien määrä väheni nopeiten Länsi-Suomessa, jossa 1800-luvun loppupuolelle mennessä suurin osa väestöstä oli siirtynyt savupiipullisiin asuntoihin. Itä- ja Keski-Suomen syrjäseuduilla niissä asuttiin paikoitellen vielä 1930-luvulla.[3][4][5][6]
Koska savu levisi vapaana pirtin sisällä, savupirteissä asuminen oli epäterveellistä.[2] Savupirtit mahdollistivat myös malarian esiintymisen Suomessa vielä 1800-luvun lopulla. Täynnä ihmisiä ja kotieläimiä olleet savupirtit olivat kosteita, hämäriä ja lämpimiä läpi talvien, jolloin ne tarjosivat malariasääskille suojaisan ja ravinteikkaan talvehtimispaikan.[7]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ savupirtti Kielitoimiston sanakirja.
- ↑ a b Haggrén ym., s. 348–351.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, palsta 1139. Helsinki: Otava, 1964.
- ↑ Savupirtti Kansallismuseo.
- ↑ Savupirtti ja sen lämmitys, the Finnish old days smoke house – Pihapiiri ennen osa 12 Jari J Tuomisto. 28.12.2018. Viitattu 4.4.2025.
- ↑ Muuttuva elämäntapa - Savupirteistä uloslämpiäviin taloihin Savon historia.
- ↑ Kuusijalkainen vihollinen s. 79-82
Aiheesta muualla
muokkaa- Savupirtti, vielä 100 vuotta sitten Keski-Suomen yleisin asuntomuoto. Koska savupirtti hävisi näiltä seuduilta?, Aamulehti, 06.10.1929, nro 273, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Talvisen Savon sydänmailla. Tuusniemen tunnelmallisissa savupirteissä, Helsingin Sanomat, 05.02.1938, nro 34, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot