Savupirtti oli perinteinen puusta rakennettu asunto, jossa oli lämmitystä varten sisäänlämpiävä savukiuas tai -uuni, mutta ei savupiippua.[1] Tällöin pirttiä lämmitettäessä savu levisi vapaana pirtin sisällä. Savupirteissä asuminen oli Suomessa yleistä jo rautakaudella[2], mutta maaseudulla niissä asuttiin hyvin yleisesti vielä 1800-luvulla. Savupirttien määrä väheni nopeiten Länsi-Suomessa, jossa 1800-luvun loppupuolelle mennessä suurin osa väestöstä oli siirtynyt savupiipullisiin asuntoihin. Itä- ja Keski-Suomen syrjäseuduilla niissä asuttiin paikoitellen vielä 1930-luvulla.[3][4][5][6]

Savupirtti Polvijärvellä vuonna 1908.
Nainen lämmitttää savupirtin uunia. Kuva on Kuhmosta 1930-luvulta.

Koska savu levisi vapaana pirtin sisällä, savupirteissä asuminen oli epäterveellistä.[2] Savupirtit mahdollistivat myös malarian esiintymisen Suomessa vielä 1800-luvun lopulla. Täynnä ihmisiä ja kotieläimiä olleet savupirtit olivat kosteita, hämäriä ja lämpimiä läpi talvien, jolloin ne tarjosivat malariasääskille suojaisan ja ravinteikkaan talvehtimispaikan.[7]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. savupirtti Kielitoimiston sanakirja.
  2. a b Haggrén ym., s. 348–351.
  3. Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, palsta 1139. Helsinki: Otava, 1964.
  4. Savupirtti Kansallismuseo.
  5. Savupirtti ja sen lämmitys, the Finnish old days smoke house – Pihapiiri ennen osa 12 Jari J Tuomisto. 28.12.2018. Viitattu 4.4.2025.
  6. Muuttuva elämäntapa - Savupirteistä uloslämpiäviin taloihin Savon historia.
  7. Kuusijalkainen vihollinen s. 79-82

Aiheesta muualla

muokkaa