Wikipedia

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Suomen suurin ammatillinen keskusjärjestö
(Ohjattu sivulta SAK)

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry (lyhenne SAK,[1] ruots. Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC rf, lyhenne FFC) on Suomen suurin ammatillinen keskusjärjestö. SAK edustaa noin miljoonaa suomalaista. SAK:hon kuuluu 17 teollisuuden, julkisen sektorin, kuljetusalojen, yksityisten palvelualojen ja kulttuurialojen ammattiliittoa. Sen edeltäjiä ovat Suomen Ammattijärjestö ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Perustettu 1969
Toimiala Ammattiliittojen keskusjärjestö
Kotipaikka Helsinki
Jäsenmäärä 17 ammattiliiton keskusjärjestö
Puheenjohtaja Jarkko Eloranta
Aiheesta muualla
www.sak.fi

Järjestön puheenjohtaja on ollut vuodesta 2016 lähtien Jarkko Eloranta. SAK:n edustajiston puheenjohtaja on Annika Rönni-Sällinen ja varapuheenjohtajat ovat Jarmo Markkanen ja Mika Byman. Hallituksen varapuheenjohtaja on Katja Syvärinen.

SAK on poliittisesti sitoutumaton organisaatio, joka osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ennen kaikkea kolmikannan ja tulopolitiikan kautta. SAK on myös kampanjoinut vaalien alla ja julkaissut kannanottoja tärkeinä pitämistään asioista, kuten asuntorakentamisen kohtaanto-ongelmista[2] ja työeläketurvan hoitamisesta.[3]

SAK:n suomenkielisen Palkkatyöläinen-lehden paperiversion julkaiseminen lopetettiin vuoden 2016 lopussa. Ruotsinkielisen Löntagaren-lehden julkaiseminen lopetettiin vuoden 2017 lopussa. SAK toimii yhteistyössä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n kanssa.[4]

Historia Muokkaa

 
Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1957 postimerkin Ammattiyhdistysliikkeen 50-vuotisen toiminnan kunniaksi.

SAK:n edeltäjä, Suomen ensimmäinen keskusjärjestö Suomen Ammattijärjestö SAJ perustettiin 15. huhtikuuta 1907, ja se oli läheisessä suhteessa Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Suomen sisällissodan jälkeen SAJ:ssa saivat enemmistön kommunistit ja vasemmistososialistit, ja heinäkuussa 1930 viranomaiset lakkauttivat sen Lapuan liikkeen painostuksen takia. Uuden keskusjärjestön, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) perustajia 19. lokakuuta 1930 olivat lähinnä sosiaalidemokraatit. SAK:n jäsenmäärä ylitti vuoden 1944 lopussa 100 000, vuonna 1947 jäsenmäärä oli 341 600 henkilöä.[5]

1950-luvun lopulla sosiaalidemokraattien keskinäinen riita ulottui myös ammattiyhdistysliikkeeseen. SAK:n jäätyä TPSL:n kannattajien haltuun, osa SDP:n kannattajien hallitsemista liitoista erosi ja muodosti uuden Suomen Ammattijärjestön, osin CIA:lta saadun rahoituksen turvin.[6] TPSL:n kuihduttua SAJ ja SAK yhdistyivät jälleen 1969 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi, eli nykyiseksi SAK:ksi.

Toiminta Muokkaa

Yhteiskunnallinen toiminta Muokkaa

SAK on julkisesti kannattanut muun muassa viidennen ydinvoimalan rakentamista ja Euroopan unionin jäsenyyttä. EU:n rahaliiton jäsenyyden edellytykseksi muodostettiin niin sanotut EMU-puskurit, joita SAK muiden työmarkkinajärjestöjen lailla piti jäsenyyden edellytyksinä.[7]

Tulopolitiikka Muokkaa

SAK jäsenliittoineen on tulopolitiikan osapuoli. Se pyrkii vaikuttamaan siihen, että tehtäisiin tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, jotka hillitsisivät inflaatiota estämällä suuret palkankorotukset, mutta samalla tukisivat tulonjaon tasaisuutta. Tästä seuraa, että SAK:lla on kantoja myös nettotuloihin vaikuttaviin asioihin, muun muassa verotukseen, veronalennuksiin jne. SAK:n pääekonomisti on Ilkka Kaukoranta.

Vaalikampanjat Muokkaa

Suomalaisissa medioissa SAK:n kampanjointia on useaan otteeseen pidetty vasemmiston tukemisena.[8] Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä poliittisella työväenliikkeellä ja ammatillisella työväenliikkeellä on yhteistä työläisten elinolojen puolustaminen ja parantaminen.

Vuoden 1997 kampanjassa esiintyi mieshahmo, joka laukoi kärkkäitä mielipiteitä. Vuoden 1999 vaaleissa SAK kampanjoi televisiomainoksella, jossa öykkärimäisesti käyttäytyvät rikkaat mollasivat äänestämättä jättävää työväestöä.

SAK tuki avoimesti Tarja Halosta vuoden 2006 presidentinvaaleissa.[9]

Keskusjärjestö kampanjoi vaalien edellä (erityisesti oman jäsenkunnan) äänestysaktiivisuuden nostamiseksi. SAK:n lähtökohtana on, että mitä korkeampi äänestysprosentti eduskuntavaaleissa, sitä enemmän eduskuntaan tulee valituksi palkansaajien asioita ymmärtäviä kansanedustajia.[10]

SAK:n jäsenet äänestävät selvästi muuta väestöä laiskemmin:[11] esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaalien edellä helmikuussa 2007 tehtyssä tutkimuksessa SAK:n jäsenistä 55 % ilmoitti äänestävänsä varmasti ja 26 % melko varmasti[10]. Kaikkien suomalaisten äänestysikäisten vastaavat luvut olivat 63 % ja 22 %.[10] Puhelimitse tehdyn tutkimuksen virhemarginaali oli 4 % suuntaansa.

Vuoden 2007 eduskuntavaalien kampanja Muokkaa
 
Vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä toteutetun kampanjan juliste SAK:n silloisen päätoimipaikan, Helsingin Metallitalon julkisivussa.

Vuoden 2007 sensuroidussa televisiomainoksessa Oiva Lohtanderin esittämä öykkärimäinen johtaja mässäili ruualla ja pilkkasi työläisiä, jotka eivät edes vaivaudu äänestämään. Mainoksen tarkoituksena oli herätellä palkansaajia äänestämään. Vaalien jälkeen erityisesti SDP:n piirissä on arvioitu,[12] että mainoskampanja heikensi vasemmiston suosiota.

Mainos herätti ihmetystä muun muassa Perheyritysten liitossa ja Helsingin Sanomissa.[13] Vastalauseita tuli myös SDP:n piirissä – muun muassa Jukka Gustafsson[14] katsoi blogissaan SAK:n menneen mainonnassaan jo liian pitkälle. Vaikka aluksi SAK:n johto seisoi mainoksensa takana,[15][16] luovuttiin mainoksen esittämisestä ennen ensimmäistä TV-esityskertaa.[17]

Kansainvälinen toiminta Muokkaa

SAK on ollut mukana kansainvälisessä toiminnassa perustamisestaan lähtien. Liitto kuuluu vuonna 2006 perustettuun Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestöön (ITUC). Ennen ITUC:n perustamista SAK oli sen edeltäjän, Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (VAKL), jäsen. Eurooppa-tasolla SAK on vuodesta 1974 alkaen kuulunut Euroopan ammatilliseen yhteisjärjestöön (EAY). Pohjoismainen kattojärjestö on Pohjolan ammatillinen yhteisjärjestö (PAY), johon SAK on kuulunut vuodesta 1972.

Kansainvälisen ay-liikkeen yksi vaikutuskanava on myös ay-liikkeen neuvoa-antava komitea OECD:ssä (TUAC).

Vuonna 1991 SAK, STTK ja Akava perustivat yhteisen toimiston edunvalvontaan Euroopassa. Toimiston nimi oli aluksi Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyö (KEY) ja vuodesta 2006 se on toiminut nimellä Palkansaajajärjestöjen EU-edustusto FinUnions. Toimisto siirtyi Brysseliin 1. helmikuuta 1995. Akava irtautui FinUnionsin toiminnasta vuoden 2017 alussa. Samaan aikaan Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestö Ylemmät Toimihenkilöt YTN liittyi toimiston ylläpitäjäksi.[18]

Jäsenliitot Muokkaa

Jäsenistö Muokkaa

SAK:n suurimmat jäsenliitot ovat suuruusjärjestyksessä: Palvelualojen ammattiliitto Pam, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL), Teollisuusliitto, Rakennusliitto, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Paperiliitto ja Sähköalojen ammattiliitto.

SAK jäsenliittojen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli vuoden 2017 alussa 966 354 henkilöä, joista miehiä on 522 264 (54,0 %) ja naisia 444 090 (46,0 %). Järjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä on pysynyt viime vuosina suhteellisen vakaana − vuonna 2003 jäseniä oli yhteensä 1 049 259, joista miehiä 565 514 ja naisia 483 745.[19] Kuitenkin vuonna 2018 SAK tilittää European Trade Union Confederationille jäsenmaksuja ainoastaan 627 322 palkansaajasta. Tästä luvusta on poistettu opiskelijajäsenet ja eläkeläiset.[20]

Työttömyyskassoihin maksavia jäseniä on sen jäsenjärjestöissä arviolta yhteensä runsaat 800 000.[21]

Vuonna 2005 keskimäärin SAK:laiset olivat 45-vuotiaita kunnan palveluksessa olevia naisia ja 42-vuotiaita metallialalla töissä olevia miehiä.[19] SAK:laisilla ammattiliitoilla on yhteensä 170 000 alle 30-vuotiasta jäsentä.[22]

Nykyiset Muokkaa

[23]

Kuljetusala Muokkaa

Teollisuus Muokkaa

Julkinen sektori Muokkaa

Yksityinen palveluala Muokkaa

Lehtimiesliitot Muokkaa

Entiset Muokkaa

Merkittäviä henkilöitä Muokkaa

Puheenjohtajat Muokkaa

SAK:n puheenjohtajana on toiminut historian aikana kuusi henkilöä:[25]

Varapuheenjohtajat Muokkaa

2. puheenjohtajat (Vuodesta 1991 lähtien varapuheenjohtaja)

3. puheenjohtajat

Sihteerit Muokkaa

Lähteet Muokkaa

  • SAK:n kotisivut
  • SAK osana kansainvälistä ay-liikettä
  • Jalometallialan työntekijöillä 40 vuotta ammatillista yhteistoimintaa
  • Metallin toimintakertomus 1974
  • Kemian Työntekijäin Liitto r.y.n ja Kemian Työntekijäin Työttömyyskassan Perustavan kokouksen pöytäkirja 1970
  • SAK:n vuosikirja 1946
  • SAK:n vuosikirja 1970
  • Teknisten ja Erikoisammattien Liitto ry:n toimintakertomus vuosilta 1970-1973

Viitteet Muokkaa

  1. ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.1.2014.
  2. ↑ SAK:n Matti Huutola: Asuntorakentamisella kohtaanto-ongelman kimppuun SAK. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 25.3.2007.
  3. ↑ SAK:n Pertti Parmanne: Työeläketurvan hoitamisessa kilpailu on renki, ei isäntä SAK. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 25.3.2007.
  4. ↑ SAK:n kalvosarja oppilaitoskäyttöön (word-tiedosto) (sivu 8 Kalvo 5, viimeinen ranskalainen viiva. (ei löydy enää SAK:n sivulta, mutta Archive.orgissa on) SAK. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 25.3.2007.
  5. ↑ Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809-2006, s. 232. Helsinki: WSOY, 2006 (5.,uudistettu painos).
  6. ↑ Palkkatyöläinen vuosina 1959—69: Yli orkesterin Palkkatyöläinen. 4.5.1999. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 2. tammikuuta 2007.
  7. ↑ EMU-puskuri oli 90-luvun lopulla poliittisessa keskustelussa käytetty talouspoliittinen termi. Niillä viitattiin talouden liikkumavaraan esimerkiksi valtion asuntorahaston omaisuudella. Kannanottoja puolesta ja vastaan – joissa viitataan työmarkkinajärjestöjen osuuteen – esimerkiksi Sinikka Mönkäre 10/1997 ja Esko Aho 04/1998
  8. ↑ YLEn Lauantaiseura 10.3.2007 ja MTV3:n puheenjohtajatentti 5.3.2007
  9. ↑ Lauri Ihalainen YLEn Launtaiseura 10.3.2007
  10. ↑ a b c SAK haluaa nostaa äänestysprosenttia 26.02.2007. SAK. Arkistoitu 23.3.2007. Viitattu 31.3.2008.
  11. ↑ Matti Tukiainen: SAK:n mainos on kannanotto äänestämisen puolesta 01.03.2007. SAK. Arkistoitu 23.3.2007. Viitattu 4.3.2007.
  12. ↑ SDP:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja Esko Ranta Aamu-TV:ssä 23.3. ja Arja Alho YLE TV-uutisissa esitetyissä pätkissä 19.3. ja 20.3. Liisa Jaakonsaari YLEn Aamu-TV:ssä 23.3.: ... paljasti sen vähän pimeän puolen, joka on SAK:ssa ja SDP:ssä...
  13. ↑ Punaisen maailman strategia perustuu muiden lokaamiseen 3.3.2007 00:44. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 10.03.2007.
  14. ↑ Jukka Gustafsson: Mielikuvamainonnasta nyt vilkkaasti SDP:n tavoitteisiin jukkagustafsson.net. Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 3.2.2008.
  15. ↑ Matti Tukiainen: SAK:n mainos on kannanotto äänestämisen puolesta 1.3.2007. SAK. Arkistoitu 23.3.2007. Viitattu 4.3.2007.
  16. ↑ Ihalainen puolustaa SAK:n äänestyskampanjaa 2.3.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 4.3.2007.
  17. ↑ SAK luopuu kohutuista televisiomainoksistaan 4.3.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 16.6.2008. Viitattu 4.3.2007.
  18. ↑ YTN mukaan palkansaajien EU-edunvalvontaan YTN.
  19. ↑ a b SAK:n kalvosarja oppilaitoskäyttöön (Word-tiedosto) SAK. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 25.3.2007.
  20. ↑ SAK:n jäsenmääristä paljastui hurja määrä ilmaa – näin ay-järjestöt liioittelevat lukujaan 9.1.2018. Ilta-Sanomat.
  21. ↑ Aamulehti: SAK:n jäsenmäärä harhaanjohtava MTV3. Viitattu 4.2.2008.
  22. ↑ SAK:n esittelykalvot 2013 sak.fi. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 18.6.2014.
  23. ↑ Jäsenliitot SAK, luettu 6.9.2019
  24. ↑ Jäsenet Teatteri- ja mediatyöntekijöiden Liitto. Viitattu 27.1.2016.
  25. ↑ SAK:n puheenjohtajat, varapuheenjohtajat ja sihteerit SAK 10.3.2006

Aiheesta muualla Muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Ammattiliittojen_Keskusjärjestö_SAK&oldid=21782462”