Avaa päävalikko

Metallityöväen Liitto

entinen suomalainen ammattiliitto
Tämä artikkeli käsittelee Metallityöväen liiton toimintaa ennen sen nimenmuutosta. Nimenmuutoksen jälkeen, katso Teollisuusliitto.

Metallityöväen Liitto (usein myös Metalliliitto) oli suomalainen metalliteollisuudessa työskentelevien ammattiliitto. Liitto oli yksi SAK:n suurimmista jäsenliitoista. Liittoon kuului vuoden 2016 lopussa noin 140 000 jäsentä, joista miehiä oli noin 83 prosenttia. He kuuluivat 291 ammattiosastoon.lähde? Liiton puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2008 Riku Aalto. Metallityöväen Liitto on solminut kahdeksan työehtosopimusta eri aloilla. Osana kolmen ammattiliiton yhdistymistä Metalliliitto muutti vuonna 2017 nimensä Teollisuusliitoksi.

Metallityöväen Liitto
Metalliliitto logo.svg
Perustettu 1899
Toimiala Metallialan työntekijöiden edunvalvonta
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Riku Aalto
Jäsenmäärä 147 891
Sivusto www.metalliliitto.fi
Jäsenlehti Ahjo (ISSN 0355-922X)
Metallitalo, SAK:n ja Metalliliiton toimitalo Helsingin Hakaniemessä.

Liitto julkaisee jäsenlehteä Ahjo, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1949.

Sisällysluettelo

TeollisuusliittoMuokkaa

Pääartikkeli: Teollisuusliitto

Metallityöväen Liitto muutti sääntönsä ja muutti nimensä Teollisuusliitoksi ylimääräisessä liittokokouksessaan 17.–18. toukokuuta 2017. Puuliitto ja Teollisuusalojen ammattiliitto lakkauttavat toimintansa ja niiden ammattiosastot liittyvät Teollisuusliittoon vuoden 2018 alkuun mennessä.[1]

TyöehtosopimustoimintaMuokkaa

Metalliliitto solmii kahdeksan työehtosopimusta, joissa sovitaan kunkin alan vähimmäistyöehdot: palkka, jota vähintään pitää maksaa, ylityökorvaukset, sairausajan palkka, vapaapäivät jne. Metalliliitto solmii työehtosopimukset alan työnantajaliiton kanssa seuraaville aloille

  • teknologiateollisuus
  • malmikaivokset
  • auto- ja konealat
  • jalometalliala
  • pelti- ja teollisuuseristysala
  • mekaanisen metsäteollisuuden korjaamot
  • puolustusministeriön työpaikat
  • tekninen huolto ja kunnossapito

Lisäksi Metalliliiton jäseneksi voi liittyä, kun työskentelee seuraavilla aloilla: elektroniikka- ja sähköteollisuus, tietoliikenne ja energia-ala.

Työehtosopimusten noudattamista työpaikalla valvovat työntekijöiden valitsemat luottamushenkilöt. Työympäristöasioissa edunvalvojana toimii työntekijöiden valitsema työsuojeluvaltuutettu.

Kaikilla edellä mainituilla aloilla ammattiin opiskelevat voivat liittyä oppilasjäseneksi.

HistoriaMuokkaa

Metalliliiton edeltäjä Suomen rauta- ja metallityöntekijäin liitto (myöhemmin Suomen metallityöntekijäin liitto) perustettiin vuonna 1899. Se liittyi Suomen Ammattijärjestöön 1907 ja Kansainväliseen metallityöväen liittoon 1908.[2] Vuonna 1921 kommunistit ja näiden liittolaiset (SSTP) saivat Metalliliitossa enemmistön. Sosialidemokraatit lähtivät järjestöstä vuonna 1929. Vanha järjestö lakkautettiin muiden SAJ:hin jääneiden liittojen tapaan vuonna 1930 ja sosiaalidemokraatit perustivat uuden vastaavan liiton.[2]

SAK:n jakauduttua vuonna 1960 sosiaalidemokraatit perustivat Metalliliiton rinnakkaisjärjestöiksi Teräsliiton ja Korjaamoliiton, jotka kuuluivat SAJ:hin.[2] Liitot yhdistyivät jälleen uuden SAK:n perustamisen myötä. 1970-luvulla sosialidemokraatit ja kommunistit taistelivat liiton vallasta.

Suomen Kaivostyöväen Liitto yhdistyi Metalliliittoon vuonna 1969, Jalometallityöntekijäin Liitto 1974 ja Auto- ja Konealan Unioni 2003.

Metalliliitto oli mukana neuvotteluissa Teollisuusalojen ammattiliiton (TEAM) perustamiseksi. Helmikuussa 2009 asiasta järjestettiin jäsenäänestys, jossa 55,6 prosenttia kannatti fuusiota. Ylimääräisessä liittokokouksessa hanke ei kuitenkaan saanut taakseen säännöissä vaadittua 3/4 enemmistöä, koska vasemmistoryhmä asettui vastustamaan fuusiota, joten Metalliliitto päätti kesäkuussa jäädä ulos jatkoneuvotteluista. TEAM perustettiin ilman metallityöläisiä.[2]

PuheenjohtajatMuokkaa

Päätöksenteko-organisaatioMuokkaa

Ylintä päätäntävaltaa Metalliliitossa käyttää joka neljäs vuosi kokoontuva liittokokous. Jäsenet muodostavat valitsijayhdistyksiä, jotka asettavat ehdokkaat liittokokousvaaleihin. Liittokokousedustajat valitaan vaalipiireittäin. Suhteellisilla vaaleilla valitut edustajat edustavat jäsenistöä alueellisesti ja sopimusaloittain jäsenmäärän mukaisesti. Liittokokous päättää liiton toiminnan suuntaviivoista seuraavaksi nelivuotiskaudeksi.

21. liittokokous järjestettiin 2012. Kokoukseen valittiin 464 edustajaa. Seuraava sääntömääräinen kokous pidetään 2016.

Liittokokous hyväksyy liiton säännöt, aluejärjestön säännöt ja ammattiosaston säännöt sekä ammattiosaston työhuonekunnan säännöt.

Liittokokous valitsee liiton puheenjohtajan ja liittosihteerin sekä muut liittohallituksen 18 jäsentä. Liittohallitus kokoontuu noin joka kolmas viikko.

Liittokokous valitsee myös liittovaltuuston 56 jäsentä. Liittovaltuusto kokoontuu vähintään kahdesti vuodessa. Liittovaltuusto käyttää liiton korkeinta päätäntävaltaa liittokokousten välillä. Liittovaltuusto mm. hyväksyy liiton vuosittaiset toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä tilinpäätökset ja toimintakertomukset.

Liittohallitus nimeää työvaliokunnan, joka valmistelee asioita liittohallitukselle, toteuttaa liittohallituksen päätökset sekä päättää toimintaohjesääntönsä mukaisista asioista.

Metallityöväen Työttömyyskassan [1] edustajiston vaalit järjestetään samaan aikaan yhteistyössä Metalliliiton liittokokousvaalien kanssa. Työttömyyskassan edustajisto valitsee työttömyyskassan hallituksen ja valtuuston jäsenet.

LiittokokousvaalituloksetMuokkaa

Ensimmäiset yhtenäisen Metalliliiton vaalit järjestettiin marraskuussa 1971.

vaalit vaaliliittojen paikat ja ääniosuus äänestys-
aktiivisuus
a b c d e f
SDP SKDL
Vas.
Kesk. Deva
SKP
SMP
PS
Muut
1971 249
53,6 %
215
46,2 %
1
0,2 %
63,7 %
1975 259
50,3 %
241
47,1 %
6
2,1 %
74,2 %
1979 233
50,5 %
211
44,9 %
14
4,2 %
73,4 %
1983 256
52,8 %
199
41,9 %
14
4,2 %
2
1,1 %
65,3 %
1987 49,4 % 35,6 % 3,1 % 11,6 % 0,6 % 60,8 %
1991 52,5 % 45,2 % 0,2 % 0,1 % 2,3 % 57,7 %
1996 55,6 % 42,5 % 1,3 % 0,3 % 0,3 % 48,5 %
2000 56,3 % 42,3 % 1,0 % 0,2 % 51,5 %
2004 58,1 % 40,9 % 0,6 % 0,1 % 0,3 % 55,1 %
2008 60,9 % 37,7 % 0,7 % 0,4 % 0,2 % 48,9 %
2012 295
61,7 %
165
36,5 %
1
0,5 %
2
0,7 %
1
0,2 %
0
0,3 %
44,2 %
aMetallin yhteistyön vaaliliitto (sosiaalidemokraatit ja sitoutumattomat)
bMetallin vaikuttajat -vaaliliitto (vasemmistoliittolaiset ja sitoutumattomat)
cMetallin keskustan vaaliliitto, Keskustan ja sitoutumattomien vaaliliitto
dMetallin demokraattinen vaihtoehto (1987), Kommunistien ja sitoutumattomien vaaliliitto,
Jäsenvaltaa Metalliin vaaliliitto, Itsenäisen Metallin puolesta -vaaliliitto, Metallin jäsenten ääni
eMetallin perussuomalaisten vaaliliitto
fMuut vaaliliitot (1983–1987), Vaaliliittojen ulkopuoliset (1987–2012), Metallin remonttiryhmä (1991)
Lähteet: Ketola 2007[3], Korkeaoja 2008[4], SAK 1985[5], Metallityöväen liitto 2006[6], 2008[7] & 2012,[8].

Toimisto-organisaatioMuokkaa

Liiton keskustoimisto on Helsingissä.

Eri puolilla maata on 11 aluetoimistoa (Helsinki, Turku, Pori, Hämeenlinna, Tampere, Karhula, Varkaus, Jyväskylä, Vaasa, Oulu, Tornio).

KoulutusMuokkaa

Metallityöväen Murikka-opistossa Murikka-opisto järjestetään ammattiyhdistyskoulutusta ja työyhteisöjen työhyvinvointiin liittyvää koulutusta. Opisto on kansanopisto. Aluetoimistot järjestävät useita tapahtumia ja koulutustilaisuuksia alueillaan. Ammattiosastojen ja seuturyhmien järjestämä koulutus on paikallisista tarpeista lähtevää koulutusta.

TutkimustoimintaMuokkaa

Metalliliitto tekee säännöllisin väliajoin jäsentutkimuksia. Lisäksi liitto tuottaa metalliteollisuuden ja autoalan toimialakatsaukset vuosittain. Samoin liitto julkaisee vuosittain palkkakehitysraportteja. [2]

KansainvälisyysMuokkaa

Metalliliitto kuuluu eurooppalaiseen teollisuustyöntekijäin järjestöön IndustriALL - European Trade Union ja kansainväliseen teollisuustyöntekijäin järjestöön IndustriALL Global Union. Pohjoismaista yhteistyötä tehdään Pohjoismaiden teollisuustyöntekijät Nordic IN -järjestön kanssa.

Poliittiset sidonnaisuudetMuokkaa

Ammattiliitto tuki SDP:n Paavo Lipposen presidentinvaalikampanjaa 31900 eurolla vuoden 2012 vaaleissa.[9]. Vuoden 2014 eurovaaleissa liitto tuki Vasemmistoliiton Erno Välimäen kampanjaa 10000 eurolla[10] sekä Kari Uotilan kampanjaa 5000 eurolla [11].

Vasemmistoliitto julkisti elokuussa 2009, että Metalliliitto oli puolueen suurin tukija ay-liikkeessä. Metalliliitto tuki puoluetta kahden vuoden aikana 33 000 eurolla.[12]

LähteetMuokkaa

  1. de Fresnes, Tulikukka: Teollisuusliitto tulee, Metalli, TEAM ja Puuliitto jäivät historiaan: "Nyt puhutaan palkankorotuksista" 17.5.2017. Yle. Viitattu 26.8.2017.
  2. a b c d Historia 1899–2004 2010. Metallityöväen Liitto. Viitattu 17. toukokuuta 2010.
  3. Eino Ketola: Suomen Metallityöväen Liitto 1961-1983.
  4. Jenni Korkeaoja: Punainen Metalli. Kommunistit ja kansandemokraatit Suomen Metallityöväen Liitossa vuosina 1899–1983, s. 207, 259, 313, 366. Metallin Vasemmisto, 2008. ISBN 978-952-92-4263-4.
  5. Heikki Kehälinna & Harri Melin: Elvytyksestä uusiin haasteisiin. Näkökulmia SAK:n kasvuun ja muutokseen 1970-luvulla (SAK 1985), liite 8.
  6. Vaalitilastoja (Metallityöväen liitto 2006)
  7. Vaalitulos vahvistettiin (Metallityöväen liitto 5.5.2008)
  8. Vaalitulos Metalliliitto 2012
  9. Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Presidentinvaalit 2012: Lipponen, Paavo Tapio. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Viitattu 22.10.2012.
  10. Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Europarlamenttivaalit 2014. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Viitattu 4.6.2014.
  11. Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Europarlamenttivaalit 2014. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Viitattu 4.6.2014.
  12. Tradeka tuki vasemmistoliittoa 100 000 eurolla Iltalehti 13.8.2009

Aiheesta muuallaMuokkaa