Suomen Putkimiesliitto
Suomen Putkimiesliitto (SPL) oli vuosina 1950–1957 toiminut ammattiliitto, joka ei kuulunut keskusjärjestöihin. SPL julkaisi lehteä Putkiviesti (1951). Lakkautettaessa liiton osastot liittyivät Rakennustyöläisten Liittoon.
| Suomen Putkimiesliitto | |
|---|---|
| Perustettu | 18.6.1950 |
| Lakkautettu | 1957 |
| Perustaja | SML:stä erotetut osastot |
| Tyyppi | ammattiliitto |
| Toimiala | putkimiesten edunvalvonta |
| Kotipaikka |
Yrjönkatu 31[1] Helsinki |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Jäsenlehti | Putkiviesti |
Historia
muokkaaPerustaminen
muokkaaPutkityöläiset olivat 1940-luvun lopussa järjestäytyneet Metallityöväen Liittoon. Syksyllä 1949 putkimiehet ryhtyivät useilla paikkakunnilla lakkoihin yhdessä Rakennustyöläisten liiton osastojen kanssa. Työtaistelut jatkuivat seuraavan vuoden puolelle. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto ja metalliliitto olivat kieltäneet osallistumisen ja metalliliitto erotti lakkoilleet osastot. Erotetut esittivät SAK:lle putkialan oman liiton perustamista, mutta työvaliokunta torjui idean huhtikuussa 1950 äänin 8–6 ja päätti alan kuuluvan jatkossakin metalliliitolle. Vähemmistöön jäi myös rakennusliiton esitys putkimiesten jäsenäänestyksestä, jossa olisivat olleet vaihtoehtoina metalli- ja rakennusliitto. Putkityöläiset eivät piitanneet ohjeista ja Putkimiesliitto perustettiin Tampereella kesäkuussa. Liitto anoi SAK:n jäsenyyttä, mutta työvaliokunta hylkäsi anomuksen lokakuussa 1950.[2]
Erotettuja putkiosastoja johtivat kommunistit ja kansandemokraatit. Vuoden 1950 alussa SKP kehotti putkimiehiä palaamaan sosialidemokraattien johtamaan metalliliittoon. Myöhemmin linjaksi vaihtui putkimiesten liittäminen rakennusliittoon valtakunnallisena osastona. Putkimiehet perustivat liiton SKP:n vastustuksesta huolimatta, mutta aloitettuaan toimintansa se sai puolueen tuen. SKP pyrki jatkossa edesauttamaan putkimiesten paluuta SAK:hon.[2] Liiton puheenjohtaja Aaro Jäntti oli SKP:n aktiivinen jäsen ja maanalaisen kauden veteraani.[3]
Putkilakko 1951
muokkaaVuoden 1951 alussa putkiliittoon kuului noin 2 500 jäsentä, mikä oli noin 90 prosenttia alan työntekijöistä. Työehtosopimus oli kuitenkin pientä vähemmistöä edustaneella metalliliitolla. 8. helmikuuta SPL aloitti lähes 3 000 työntekijää keränneen lakon, jonka tavoitteena eivät olleet palkankorotukset vaan sopimus Putkijohtotyönantajain Liiton kanssa. 28. helmikuuta työnantajat sopivat kuitenkin jälleen metalliliiton kanssa. Työnantajien nihkeys liittoa kohtaan johtui ennen kaikkea sen vasemmistojohtoisuudesta. Rakennusliitto ja Suomen Muurarien Liitto pitivät sopimuksen myötä töihin palanneita metalliliittolaisia rikkureina. Työnantajat kouluttivat lakonmurtajia ja laativat lakkolaisista mustia listoja. Putkimiehet hankkivat lakonaikaisen toimeentulonsa muun muassa villeistä yrityksistä tai ryhtymällä pienyrittäjiksi. Suomen Työnantajain Keskusliitto uhkasi lakkolaisia palkanneita yrityksiä materiaali- ja urakointiboikotilla. Lakko piti pitkään hyvin, mutta syksyllä alkoi ilmetä lipeämistä rintamasta. STK:n, SAK:n ja metalliliiton jyrkkä asenne sai putkimiehet lopulta perääntymään ja lakko päättyi ilman sopimusta 4. lokakuuta.[2]
1952–1956
muokkaaPutkimiesliiton ensimmäisen liittokokous pidettiin Helsingissä 28. syyskuuta 1952. Koiton talolle kokoontui 20 putkimiestä, jotka edustivat 19 osastoa. Puheenjohtaja Jäntti ja sihteeri Niemi valittiin jatkokaudelle. Liittovaltuuston puheenjohtajiksi valittiin Veikko Rouhamo ja Kalle Saunio. Kutsuvieraina kokouksessa olivat Suomen kommunistijohtoiset liitot ja Tukholman putkityöläisten edustaja. Neuvostoliiton asuintalorakennustyöläisten ammattiliitto toivotti liitolle menestystä kirjallisesti.[4]
Sihteeri Kalervo Niemi erotettiin tehtävästään ja liitosta maaliskuussa 1953.[5] Vuonna 1953 Putkimiesliittoon liittyi noin 500 uutta jäsentä.[6] Kesäkuussa 1954 järjestäjä Lauri Anttila osallistui liiton edustajana Berliinissä pidettyyn Euroopan työläisten konferenssiin.[7]
Liiton toinen edustajakokous pidettiin Koiton talolla 15. toukokuuta 1955. Liittoon kuului tuolloin hieman alle 2 000 jäsentä. Jäntti valittiin jälleen puheenjohtajaksi. Sihteeriksi nousi Veikko Väliranta. Rouhamo jatkoi valtuuston johdossa. Kokouksen kutsuvieraana oli muun muassa Kansainvälisen rakennus-, rakennusaine- ja puuteollisuustyöläisten liiton sihteeri Bondarenko.[8]
Liitto järjesti vuosittain retkeilypäiviä, joihin sisältyi retkien ohella muun muassa urheilukilpailuja, neuvottelukokouksia ja illanviettoa.[9]
Alkuvuonna 1956 liitto perusti osastot Seinäjoelle, Varkauteen sekä Valkeakoskelle ja sai 300 uutta jäsentä.[10]
Lakkauttaminen
muokkaaRakennusliitto päätti syyskuussa 1957, SAK:n ja liittojen kesken käytyjen neuvottelujen jälkeen, hyväksyä Putkimiesliiton osastot jäsenyyteensä.[11] SPL:n joulukuun 1957 alussa kokoontunut ylimääräinen edustajakokous päätti järjestön lakkauttamisesta ja osastojen liittymisestä rakennusliittoon vuoden 1958 alusta alkaen. Kokous hyväksyi julkilausuman, jossa tärkeimmäksi ajankohtaiseksi tehtäväksi määriteltiin ”työväenluokan voimien kokoaminen yhteiseen taisteluun suurpääoman voimistuvia riistosuunnitelmia vastaan”. Liiton mukaan tämä toteutui parhaiten SAK:n suosimaa teollisuusliittoperiaatetta noudattamalla. Lisäksi putkimiehet vaativat hallituksen eroa ja työttömyysvakuutuslain pikaista säätämistä. Liittoon kuului lakkautettaessa 17 osastoa[12] ja noin 1 600 jäsentä. Fuusio ei ratkaissut alan järjestäytymiskysymystä, sillä putkimiehiä oli edelleen myös metalliliitossa. Putkityönantajat tunnustivat rakennusliiton ensisijaisuuden alan neuvotteluissa 1963. Vuonna 1966 SRL ja SML hyväksyivät yhteiset menettelytavat työehtosopimusneuvotteluihin. Rakennusliittoon kuului tuolloin noin 80 prosenttia järjestäytyneistä putkimiehistä.[13]
Puheenjohtajat
muokkaa- Aaro Jäntti 1950–1957[12][4][3]
Sihteerit
muokkaa- Kalervo Niemi 195x–1953[14][4][5]
- Yrjö Tiitinen 1953–195x[15]
- Veikko Väliranta 1954–195x[8]
- Lauri Anttila 195x–1957
Osastot
muokkaa- Heinolan putkimiesten ao.
- Helsingin putkityöntekijäin ao.[10]
- Hyvinkään putkityöntekijäin ao.
- Hämeenlinnan putkimiesten ao.
- Imatran putkimiesten ao.
- Jyväskylän putkityöväen ao.
- Kajaanin putkityöntekijäin ao.
- Kemin putkimiesten ao.[17]
- Kokkolan putkimiesten ao. (1954)[18]
- Kotkan putkityöntekijäin ao.
- Kuopion putkityöntekijäin ao.[10]
- SPL:n Lahden os.
- Lappeenrannan putkityöntekijäin ao.
- Mikkelin putkimiesten ao.
- Oulun putkityöntekijäin ao.[10][17]
- SPL:n Porin os.
- Riihimäen putkimiesten ao.
- Rovaniemen putkimiesten ao.[17]
- Savonlinnan putkimiesten ao.
- Seinäjoki (1956)[10]
- Tampereen putkityöväen ao.[10]
- Turun putkimiesten ao.[10]
- Vaasan putkityöntekijäin ao.[10]
- Valkeakosken putkimiesten ao. (1956)[10]
- Varkauden putkimiesten ao. (1956)[10]
Kirjallisuus
muokkaa- Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty I. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1944–1956. Otava, 2005. ISBN 951-1-20418-1
Lähteet
muokkaa- ↑ H:gin putkimiesten amm. os. Vapaa Sana, 16.11.1951.
- ↑ a b c Bergholm 2005, s. 298, 307–309, 332, 434-435.
- ↑ a b Suomen Putkimiesliiton puheenjohtaja Aaro Jäntti 60 vuotta 31.5. Työkansan Sanomat, 29.5.1955.
- ↑ a b c Putkimiesliiton I edustajakokous pidettiin sunnuntaina. Työkansan Sanomat, 30.9.1952.
- ↑ a b Tiedoitus Suomen Putkimiesliiton jäsenille. Työkansan Sanomat, 17.3.1953.
- ↑ Putkimiehet tiivistävät järjestörintamaansa. Työkansan Sanomat, 17.12.1953.
- ↑ Yksimielisesti kollektiivisen turvallisuuden puolesta. Työkansan Sanomat, 3.7.1954.
- ↑ a b Putkimiesliitto ehdottaa neuvotteluja SAK:n kanssa. Vapaa Sana, 16.5.1955.
- ↑ Putkimiesliiton retkeilypäivät Lahdessa. Vapaa Sana, 11.5.1955. ; Putkimiesliiton retkeilypäivät Kotkassa helluntaina. Vapaa Sana, 4.5.1954. ; Putkimiehet retkeilivät. Vapaa Sana, 3.6.1953.
- ↑ a b c d e f g h i j Putkimiesliiton järjestötoiminta vilkastunut. Työkansan Sanomat, 5.5.1956.
- ↑ Putkityöläiset SRL:n jäseniksi? Kansan Uutiset, 11.9.1957.
- ↑ a b Putkimiesliitto purkautuu. Kansan Uutiset, 8.12.1957.
- ↑ Uuno Hiironen (laatija): Pöytäkirja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) r.y.n yhdeksännestä varsinaisesta edustajakokouksesta 29.6.-2.7.1966, s. 160. SAK, 1967. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Putkimiesten rintama kestää. Vapaa Sana, 27.5.1951.
- ↑ 50 vuotta. Työkansan Sanomat, 15.9.1953.
- ↑ Yhdistysrekisteri yhdistysrekisteri.prh.fi: PRH. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ a b c Pohjolan putkimiehille 30 prosentin urakkatakuu. Vapaa Sana, 15.8.1954.
- ↑ Putkimiesliiton jäsenmäärä ja järjestöverkosto kasvaa. Työkansan Sanomat, 15.5.1954.