Valdemar Liljeström

suomalainen poliitikko

Vladimir (Valdemar) Liljeström (26. helmikuuta 1902 Pietari11. marraskuuta 1960 Geneve) oli suomalainen Metallityöväen Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja (1955–1960) ja kolmessa hallituksessa ministeri. Liljeström erosi SDP:n eduskuntaryhmästä vuonna 1958 ja siirtyi Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattisen liittoon.[1]

Valdemar Liljeström
Suomen sosiaaliministeri
Fagerholmin I hallitus
29.7.1948–4.3.1949
Kuuskosken hallitus
26.4.1958–29.8.1958
Edeltäjä Matti Janhunen
Heikki Waris
Seuraaja Tyyne Leivo-Larsson
Väinö Leskinen
Suomen II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Sukselaisen I hallitus
2.9.1957–28.11.1957
Edeltäjä Kustaa Tiitu
Seuraaja Paavo Kastari
Kansanedustaja
2.2.1955–11.11.1960
Vaalipiiri Helsingin kaupungin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt26. helmikuuta 1902
Pietari
Kuollut11. marraskuuta 1960 (58 vuotta)
Geneve
Tiedot
Puolue SDP
Muut puolueet TPSL

Ammattiyhdistysjohtajana

muokkaa

Liljeström oli voimakas johtaja joka noudatti Suomen Metallityöväen Liitossa 1950–1960-luvun puheenjohtajavaltaista linjaa. Toimissaan Liljeström oli erittäin itsenäinen, eikä häntä voinut sanoa minkään ryhmän varsinaiseksi edustajaksi vaikka hänet skogilaiseksi mainittiin.[lähde? ] Vastustajien puheissa väitettiin, että hän olisi jopa etääntynyt itse jäsenistöstä.[2] Liljeström toivoi ammattiyhdistysliikkeen eheytymistä ja kannatti Veikko Helteen sovintoehdotusta ammattiyhdistysliikkeen kilpailevien ryhmien välille.

Metallityöväen Liittoa puheenjohtaja Liljeström piti TPSL:n käsissä kommunistien valtausyrityksen aikana kylmän sodan ehkä kiivaimpina vuosina. Hän piti kommunistit poissa liiton päätöksenteosta joidenkin mielestä osin jopa epädemokraattisin keinoin.[lähde? ] Liljeström oli poistanut kommunistit kokonaan muun muassa liiton työehtosopimusneuvottelukunnasta.

Liljeströmillä oli hyvät suhteet työnantajajärjestöjen johtoon, josta oli hyötyä työmarkkinaneuvotteluissa. Hän allekirjoitti työnantajaosapuolten kanssa metallin piirissä ensimmäisen kaksivuotisen indeksiin sidotun työehtosopimuksen vuonna 1960. Liljeström hoiti myös suhteita ulkomaihin ja teki tästä syystä lukuisia ulkomaanmatkoja. Neuvostoliiton matkan seurauksena Liljeström valittiin edustamaan SML:a Neuvostoliiton kauppavaltuuskunnan jäsenenä 1959.

Ollessaan Kansainvälisen Metallityöväen liiton kokouksessa Genevessä vuonna 1960 Liljeström sai hotelli huoneessa sydänkohtaukseen. Hänen siunaustilaisuuteensa saapui surunvalitteluja yhteiskunnan kaikista kerroksista.[3] Onni Närvänen nostettiin hänen seuraajakseen Metallityöväenliiton johtoon Emil Skogin tuella, ohittaen Liljeströmin oman suosikin Esko Suikkasen.

Ministeriydet

muokkaa
  • Sosiaaliministeri (1948–1949, SDP) ja 1958 (ammattiministeri)
  • II Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri (1957)

Lähteet

muokkaa
  • Ketola, Eino: Suomen Metallityöväenliitto 1961–1983, s. 34–38, 43–45. Otava, 2007.

Viitteet

muokkaa
  1. Valdemar Liljeström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Ketola 2007, s. 44.
  3. Ahjo 22/60

Aiheesta muualla

muokkaa
Edeltäjä:
Matti Janhunen
Heikki Waris
Suomen sosiaaliministeri
1948−1949
1958
Seuraaja:
Tyyne Leivo-Larsson
Väinö Leskinen