Suomen Työläisliitto

Tämä artikkeli käsittelee ammattiliittoa. 1900-luvun alussa toiminut Suomen Työläisliitto oli SDP:hen kuuluneiden työväenyhdistysten keskusjärjestö.

Suomen Työläisliitto oli pieniä ammattialoja koonnut ammattiliitto, joka toimi vuosina 1929–1970. STL oli Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton jäsenliitto 1930–1969.[1]

Suomen Työläisliitto
Perustettu 1929
Lakkautettu 1970
Perustaja AJV
Tyyppi ammattiliitto
Toiminta-alue Suomi
Kattojärjestö SAK

Työläisliitosta irtautuivat omiksi liitoikseen Suomen Metallityöväen Liitto (1930), Suomen Rakennustyöläisten Liitto (1930), Suomen Puutyöväen Liitto (1931), Suomen Kunnantyöntekijäin liitto (1931), Suomen Elintarvetyöläisten Liitto (1931), Suomen Kuljetustyöntekijäin Liitto (1935), Suomen Nahka-, Jalkine- ja Kumityöväen Liitto (1937), Suomen Vaatetustyöläisten liitto (1937), Suomen Maa- ja Sekatyöväen Liitto (1945), Valtion viran- ja toimenhaltijain yleinen liitto (1947), Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liitto (1948)[2] ja Satamatyöntekijäin Liitto (1957).[3]

Vuonna 1950 liittoon kuului 9 441 jäsentä ja 139 osastoa. Liittoon kuuluivat tie- ja vesirakennustyöntekijät, kemian työntekijät, satamatyöntekijät, pesijät, silittäjät, puolustusvoimien siviilityöntekijät ja kylvettäjät sekä muita tehdas- ja sekatyöläisiä.[2]

HistoriaMuokkaa

PerustaminenMuokkaa

STL perustettiin 26. lokakuuta 1929 kokoamaan Suomen Ammattijärjestön kommunistijohtoisista liitoista eronneita sosialidemokraatteja.[2] Perustaminen tapahtui hieman aiemmin järjestäytyneen Ammatillisten järjestöjen valtuuskunnan johdolla. Sihteeri Louhikon mukaan liitto ei toiminut minkään puolueen alaisuudessa ja sen toiminnassa oli tarkoitus pitää ”aina ensi tilalla työläisten taloudellisen hyvinvoinnin kohottamista, työnantajien hyökkäysten torjumista ja sellaista kansainvälistä toimintaa, joka tositeoin tähtää maailman työläisten yhteiseen taisteluun kapitalistista riistoa ja sen työväenluokalle tuhoisia hankkeita vastaan.” Sääntöjen mukaan liiton tarkoituksena oli ”koota tuotannon ja liikenteen aloilla työskenteleviä työntekijöitä yhteistoiminnan avulla parantamaan työ- ja palkkaolojaan sekä toimimaan työväenluokan yhteiskunnallisen aseman ja sivistystason kohottamiseksi”. Kahden ensimmäisen toimintaviikon aikana järjestöön liittyi 20 osastoa. SAJ:stä suoraan liittyneet saivat pitää vanhat jäsenoikeutensa eikä heiltä peritty sisäänkirjoitusmaksua. Järjestöä johti liittotoimikunta. Eri alojen kysymykset käsiteltiin omissa jaostoissaan. Liitto jakoi jäsenilleen työttömyys-, sairaus-, hautaus- ja työtaisteluavustuksia.[4] Syyskuussa 1930 STL oli yksi seitsemästä SAK:n perustajaliitosta.[1]

1940-lukuMuokkaa

Työläisliittoon kuulunut Helsingin talonmiesten ammattiosasto aloitti 15. maaliskuuta 1947 lakon, kun puoli vuotta kestäneet työehtosopimusneuvottelut eivät johtaneet tuloksiin. Kiistat koskivat palkkatasoa, vapaapäiviä ja porrassiivousta, jonka talonmiehet kokivat naisten työksi ja siten heille kuulumattomaksi. Sisäasiainministeriö antoi väliaikaisen työnseisauskiellon, joten lakko ei aluksi koskenut lämmityslaitteiden huoltoa. Kun kielto vanheni lakkoa laajennettiin 1. huhtikuuta, mutta kaksi päivää myöhemmin valtioneuvosto määräsi sen heti lopetettavaksi. Kiista ratkaistiin valtioneuvoston kolmikantaisen lautakunnan työn pohjalta 16. toukokuuta. Ratkaisulla talonmiehet saivat kuukausittaisen vapaapäivän, palkat nousivat huomattavasti ja porrassiivous erotettiin toimenkuvasta suurimmissa taloyhtiöissä.[5]

1950-lukuMuokkaa

19. maaliskuuta 1956 Työläisliiton Kitunen kannatti SAK:n työvaliokunnan sosialidemokraattisessa ryhmässä hallituksen sovitusesitystä yleislakon lopettamiseksi. Esitys hyväksyttiin äänin 8–6.[6]

SKP:n jyrkkä sosialidemokratianvastainen linja alkoi pehmentyä 1950-luvun puolivälissä ja SAK:n ulkopuolella olleet alkoivat liittyä takaisin keskusjärjestön alaisiin liittoihin. Kehityksen seurauksena Suomen Kuljetustyöntekijäin Liiton varikkotyöläiset siirtyivät Työläisliittoon alkuvuonna 1956. Vuonna 1957 SKL lakkautti toimintansa ja yhdistyi Työläisliitosta irrotettuun Satamatyöntekijäin Liittoon.[3]

Liitto perusti työttömyyskassan vuonna 1959.[7] SAK:n hajotessa loppuvuonna 1959 STL tuki SAK:n johtoa.[8]

SatamatyöläisetMuokkaa

Syksyn 1949 kommunistijohtoisen lakkoliikkeen jälkeen sosialidemokraatit alkoivat perustaa Suomen Kuljetustyöntekijäin Liitosta irtautuneita SAK:n päälinjaa noudattaneita satamatyöläisten (ahtaajien) ammattiosastoja. Menestys jäi heikoksi, sillä Työläisliittoon liittyneisiin osastoihin kerääntyi vuoden loppuun mennessä vain 1 413 jäsentä, joista puolet kuului Kotkan ja Haminan osastoihin. Työläisliitossa toimineet kommunistit pitivät toimintaa ammatillisen liikkeen hajottamisena.[9]

Osa kuljetusalan liitoista perusti huhtikuussa Kuljetusalan Ammattiliittojen Federationin, johon kuului myös Työläisliitto satamatyöläistensä osalta.[10] Työläisliitto erosi KAF:stä tammikuussa 1957 kulkulaitosneuvoston edustajan nimeämiseen liittyneen kiistan vuoksi. SAK:n ehdokkaat neuvostoon olivat veturimies- ja työläisliitoista, mutta KAF esitti neuvostoon Rautieläisten Liiton edustajaa.[3]

Monet satamaosastoista kannattivat 1950-luvulla uuden itsenäisen satama-alan liiton perustamista, jonka myös työläisliiton satamajaosto otti tavoitteekseen. SAK:n ja Työläisliiton johtajat eivät kuitenkaan innostuneet ideasta. Kiistat kärjistyivät l6. Joulukuuta 1956 pidetyssä satamaosastojen neuvottelukouksessa, jossa SAK:n linjaa kannattaneet saivat vastaansa Niilo Wällärin ja Olavi Lindblomin linjaa tukeneen opposition. Työläisliiton erottua KAF:stä Suomen Merimies-Unioni alkoi järjestää satamatyöläisiä kilpaileviin osastoihin. Työläisliiton Helsingin, Turun ja Reposaaren-Mäntyluodon osastot erosivat säilyttääkseen yhteyden KAF:ään, ja muodostivat Suomen Satamamiehet -yhdistyksen, joka toimi käytännössä kuin itsenäinen ammattiliitto. Taktisena vastavetona eroille SAK ryhtyi muodostamaan Työläisliiton satamosastoista uutta satamaliittoa. SM-U erotettiin SAK:sta liiton uhattua savustaa Työläisliiton osastot ulos satamista kieltäytymällä yhteistyöstä muiden kuin Satamamiesten kanssa. Satamatyöntekijäin Liitto perustettiin 16. kesäkuuta 1957 ja hyväksyttiin välittömistä SAK:hon.[3]

1960-lukuMuokkaa

Helmikuussa 1961 Työläisliitto, Rautatieläisten Liitto ja Valtionvirkailijain liitto perustivat Suomen Virkamiesjärjestöt (SVJ) -yhdistyksen, joka muiden virkamiesjärjestöjen estely-yrityksistä huolimatta sai valtiovarainministeriöltä neuvotteluoikeudet lokakuussa.[11]

1960-luvulla Suomen Ammattijärjestön Yleis- ja erikoisalojen ammattiliitto kilpaili jäsenistä Työläisliiton kanssa.[12] Nesteen työntekijöitä kuului työläisliiton lisäksi SAJ:n Auto- ja Kuljetustyöväen Liittoon. Nesteen lakko vuonna 1967 tulehdutti järjestöjen välejä, kun AKL teki päätöksiä (lakkoon myös osallistuneita) työläisliittolaisia kuulematta.[13]

Syyskuussa 1968 esitettiin suunnitelma yhdistyvän ammatillisen liikkeen uudelleenjärjestelyistä. Sen mukaan Työläisliiton toiminta lopetettiin ja jäsenet siirrettiin muihin liittoihin.[14] Vuonna 1970 työläisliittoon kuuluivat enää lähinnä valtiolla työskennelleet tiemiehet. Toiminta entisellään lopetettiin ja nimeksi muutettiin Valtion Työntekijäin Liitto (Vaty).[15]

PuheenjohtajatMuokkaa

SihteeritMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty I. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1944–1956. Otava, 2005. ISBN 951-1-20418-1.
  • Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty II. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1956–1969. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21744-2.

LähteetMuokkaa

  1. a b SAK:n vuosikirjat 1931–1969 (Työväen Arkisto)
  2. a b c Atte Pohjanmaa (toim.): Työväen tietokirja, s. 247–248. Tammi, 1951.
  3. a b c d Bergholm 2007, s. 59–64.
  4. a b Ei-kommunistinen ammattiyhdistysliike on saavuttanut laajojen joukkojen suosion. Kansan Lehti, 14.11.1929, 31. vsk, nro 265. Kansalliskirjasto Viitattu 21.5.2020.
  5. Bergholm 2005, s. 132–134.
  6. Bergholm 2005, s. 489.
  7. Bergholm 2007, s. 138.
  8. Bergholm 2007, s. 107.
  9. Bergholm 2005, s. 248–249, 306–307.
  10. Timo Soukola: Järjestö jäänmurtajana. Suomen merimiesunioni työmarkkinaosapuolena ja suomalaisten laivatyöntekijöiden turvallisuuden vankentajana 1944-1980 Helsingin yliopisto 2007, s. 202.
  11. Bergholm 2007, s. 211.
  12. Bergholm 2007, s. 178–179.
  13. Bergholm 2007, s. 338-340.
  14. Bergholm 2007, s. 360.
  15. Suomen Työläisliitto (arkistonmuodostajan kuvaus) Työväen Arkisto, luettu 21.5.2020
  16. Bergholm 2007, s. 60.
  17. Bergholm 2007, s. 275, 333, 362.
  18. Bergholm 2007, s. 333.