Rikoskaari

Rikoskaari (ruots. brottsbalken, lyhenne BrB, SFS 1962:700)[1] on Ruotsin keskeinen rikosoikeudellinen laki. Rikoskaari astui voimaan 1. tammikuuta 1965 ja korvasi vuoden 1864 rikoslain (strafflagen).[1]

Rikoskaari koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa sisältää yleisiä määritelmiä, toisessa osassa luetellaan rikoksia ja niistä määrättyjä rangaistuksia ja kolmas osa kertoo yleisesti seuraamuksista.

Osa rikoksista on erillisissä laeissa eikä sisälly rikoskaareen, kuten terroristirikokset, liikennerikokset, huumausainerikokset ja aserikokset.

Lain sisältöMuokkaa

Ensimmäinen osa: Yleisiä säännöksiäMuokkaa

Rikoskaaren ensimmäinen osa koostuu kahdesta luvusta. 1 luku määrittelee rikoksen ja sen seuraukset, 2 luku Ruotsin lain soveltamisalasta.

1 luvun 1 § määrittelee rikokseksi teon, joka on kuvailtu rikoskaaressa tai jossakin toisessa laissa ja josta on määritelty laissa rangaistus. Pykälän katsotaan sisältävän niin sanotun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen, jonka mukaan vain laissa rangaistavaksi määrätyistä teoista voidaan tuomita rangaistuksia. Laillisuusperiaate liittyy Ruotsin hallitusmuodon 2 luvun 10 §:ään ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaan.

1 luvun 2 §:n mukaan teon on lähtökohtaisesti oltava tahallinen, jotta se voidaan katsoa rikokseksi. Jotta huolimattomuudesta tehty teko voidaan katsoa rikokseksi, siitä pitää olla erikseen säädetty. Toisin kuin Suomen rikoslaissa, Ruotsin rikoskaaressa tahallisuutta ja huolimattomuutta ei ole sen enempää määritelty, vaan niiden määritelmät perustuvat oikeuskäytäntöön. 2 §:n toisen kappaleen mukaan myös itseaiheutetussa päihtymystilassa tehtävä teko voidaan katsoa rikokseksi.

Kolmas, neljäs ja viides pykälä määrittelevät rikosten seuraamuksiksi rangaistukset eli sakon tai vankilan, sekä ehdollisen tuomion, suojeluvalvonnan (skyddstillsyn) ja erityisen hoidon (överlämnande till särskild vård).

1 luvun 6 §:n mukaan alle 15-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita seuraamuksia.

Toisessa luvussa kerrotaan muun muassa, milloin tulee soveltaa Ruotsin lakia, kun rikos on tapahtunut Ruotsissa tai ulkomailla.

Toinen osa: RikoksistaMuokkaa

Rikoskaaren toinen osa kattaa luvut 3–24 ja sisältää luettelon varsinaisista rikosnimikkeistä ja niiden tunnusmerkistöistä. Kunkin luvun lopussa määritellään, mitkä luvun rikoksista ovat rangaistavia myös yritys- ja valmisteluasteella.

Luvuissa 3–7 on henkeen kohdistuvia rikoksia ja 8–12 omaisuusrikoksia. Seuraavat kolme lukua ovat rikoksia yleistä järjestystä vastaan ja sen jälkeisissä luvuissa on rikoksia Ruotsin valtiota kohtaan. Luvussa 23 on epäitsenäisiä rikoksia ja luvussa 24 vastuuvapausperusteita.

3 luku: Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksistaMuokkaa

3 luvun 1 §:n mukaan se, joka riistää toiselta hengen, tuomitaan murhasta (mord) vankilaan 10–18 vuodeksi tai elinkaudeksi. Jos rikos on vähemmän vakava, tekijä voidaan 2 §:n mukaan tuomita taposta (dråp). 3 §:n mukaan lapsensa heti syntymän jälkeen tai synnytyksen jälkeisessä ahdistuksessa tappanut nainen voidaan tuomita lapsensurmasta (barnadråp). Huolimattomuudesta tehty tappo voidaan 7 §:n mukaan tuomita kuolemantuottamuksena (vållande till annans död).

5 § määrittelee pahoinpitelyn (misshandel) ja vähäisen pahoinpitelyn, 6 § törkeän ja erityisen törkeän pahoinpitelyn.

8 § on huolimattomuudesta tapahtunut ruumiinvamman tai sairauden aiheuttaminen (vållande till kroppsskada eller sjukdom).

9 § määrittelee vaaran aiheuttamisen toiselle ihmiselle (framkallande av fara för annan) ja edellyttää törkeästä huolimattomuudesta aiheutettua hengenvaaraa tai vakavan ruumiinvamman tai sairauden vaaraa.

10 § koskee työnantajia. Sen mukaan huolimattomuusrikokset 7–9 §§:ssä voidaan tietyissä tilanteissa tuomita työympäristörikoksina (arbetsmiljöbrott).

4 luku: Vapauteen ja rauhaan kohdistuvista rikoksistaMuokkaa

1 §:n mukaan ihmisryöstöön (människorov) syyllistyvä sulkee sisään tai kuljettaa jonnekin lapsen tai jonkun muun tarkoituksenaan vahingoittaa hänen henkeään tai terveyttään tai pakottaa töihin.

1 a § käsittelee ihmiskauppaa (människohandel) ja on määritelmältään ihmisryöstöä laajempi.

1 b § määrittelee ihmisen hyväksikäytöksi (människoexploatering) työhön tai kerjäämään pakottamisen.

2 § eli laiton vapaudenriisto (olaga frihetsberövande) tarkoittaa vapaudenriistoa muissa kuin 1 tai 1 a §§:ssä määriteltyä vapaudenriistoa.

4 § on laiton pakottaminen (olaga tvång), jolla tarkoitetaan pahoinpitelemällä, väkivallalla tai rikoksen uhkalla johonkin tekoon pakottamista.

4 a § ensimmäinen kappale on törkeä rauhanloukkaus (grov fridskränkning), josta voidaan tuomita toistuvasti nykyistä tai entistä läheistä kohtaan kohdistettuja, rikoskaaren 3, 4, 6 tai 12 luvun mukaisia rikoksia tai lähestymiskiellon rikkomisia tehnyt henkilö. Toisen kappaleen mukaan sama rikos saa nimikkeekseen törkeä naisrauhanloukkaus (grov kvinnofridskränkning), mikäli sen tekee mies naista kohtaan, jonka kanssa hän on tai on ollut naimisissa tai avoliitossa. Rangaistus on molemmista rikosnimikkeistä sama: vankeutta vähintään yhdeksän kuukautta ja enintään kuusi vuotta.

4 b § on laiton vainoaminen (olaga förföljelse), jolla tarkoitetaan toistuvasti tiettyyn henkilöön kohdistuvia, tiettyjä erikseen lueteltuja rikosnimikkeitä.

4 c ja 4 d §§ käsittelevät avioliittoon pakottamista (äktenskapstvång) ja toisen ihmisen erehdyttämistä matkalle, jonka tarkoituksena on pakottaa tämä avioliittoon (vilseledande till tvångsäktenskapsresa).

5 § on laiton uhkaus (olaga hot) ja tarkoittaa toisen ihmisen uhkaamista rikollisella teolla tavalla, joka on omiaan herättämään uhatussa vakavaa pelkoa.

6 § on kotirauhan rikkominen (hemfridsbrott) tai, jos kyseessä on tunkeutuminen rakennukseen, joka ei ole toisen koti, laiton tunkeutuminen (olaga intrång).

6 a § on loukkaava valokuvaaminen (kränkande fotografering), jolla viitataan toisen salaa kuvaamiseen tämän kotona, WC:ssä, pukuhuoneessa tai vastaavassa tilassa.

6 b § kieltää luvattoman identiteetin käyttämisen (olovlig identitetsanvändning).

6 c ja 6 d §§ käsittelevät laitonta yksityisyydenloukkausta (olaga integritetsintrång) ja törkeää vastaavaa rikosta. Pykälä kieltää levittämästä toisen yksityiselämään liittyvää kuvaa tai tietoa, joka liittyy seksielämään, terveydentilaan tai tiettyjen rikosten uhriksi joutumiseen tai kuvaa toisesta ikävässä tilanteessa tai alasti. Rikosnimike vastaa pitkälti Suomen rikoslain yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä.

7 §:n mukaan häirinnästä (ofredande) voidaan tuomita koskettelemalla tai muuten toisen rauhaa rikkomalla häiritsevä henkilö. Raja seksuaaliseen häirintään 6 luvun 10 §:ssä on häilyvä.

5 luku: KunnianloukkauksestaMuokkaa

Varsinaista luvun otsikossa mainittua kunnianloukkausta (ärekränkning) Ruotsin rikoskaaresta ei löydy. Sen sijaan on 5 luvun 1 §:n mukaan kiellettyä, jos mainitsee toisen henkilön olevan rikollinen tai muuten elämäntavoiltaan moitittava taikka esittää tiedon, joka on omiaan kohdistamaan tähän muiden halveksuntaa. Tällöin tekijä voidaan tuomita panettelusta (förtal). Sen sijaan sillä ei ole merkitystä, onko väite valhetta vai ei.[2] Astetta lievempi rikos on 3 §:n solvaus (förolämpning), jossa lausunto tai halventava käytös on omiaan loukkaamaan uhrin itsetuntoa tai ylpeyttä. Solvaus kohdistuu siis enemmän uhrin sisäisiin tuntemuksiin, kun taas panettelu saa toiset paheksumaan uhria.[3]

6 luku: SeksuaalirikoksistaMuokkaa

Seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä on muutettu Ruotsissa usein. Viimeisimmän vuoden 2018 muutoksen myötä 6 luvun 1 §:n mukaan raiskauksesta (våldtäkt) tuomitaan se, joka toteuttaa yhdynnän tai sitä vastaavan seksuaalisen teon henkilön kanssa, joka ei osallistu tekoon vapaaehtoisesti. Tekijän ei siis tarvitse käyttää väkivaltaa eikä uhkailua pakottaakseen toisen yhdyntään, eikä kyse tarvitse olla avuttoman henkilön hyväksikäytöstä, kuten ennen lakimuutosta. Nykyisen muotoilun tarkoituksena on korostaa yksilön itsemääräämisoikeutta. Lain mukaan vapaaehtoisuuta arvioitaessa otetaan huomioon, onko vapaaehtoisuus ilmaistu sanoin tai teoin tai jollakin muulla tavalla. Lisäksi luetellaan tiettyjä tilanteita, joissa ei koskaan voida katsoa olevan vapaaehtoisuutta. Vapaaehtoisuuden määrittely jää lakitekstissä ja sen esitöissä hieman epäselväksi, mutta vapaaehtoisuuden varmistaminen on tekijän vastuulla.[4]

Uusi, vuoden 2018 lakimuutoksen myötä käyttöönotettu rikosnimike on 1 a §:n huolimaton raiskaus (oaktsam våldtäkt). Huolimattomuuden on oltava törkeää ja sen on kohdistuttava nimenomaan uhrin vapaaehtoisuuteen.[5]

6 luvun 11 § kieltää seksuaalisen palvelun ostamisen (köp av sexuell tjänst). Seksin ostaminen kiellettiin vuonna 1998 omalla laillaan, ja vuodesta 2005 rikos on ollut rikoskaaressa. Rangaistavaa on jo yksittäinen ostotilanne, eikä seksin myyjän tarvitse olla ammattiseksityöntekijä eikä ihmiskaupan uhri. Seksin myyminen ei ole rikos, mutta esimerkiksi seksin myyjälle huoneen vuokrannut voi syyllistyä 12 §:n mukaan paritukseen (koppleri). Korvaus seksipalvelusta voi olla rahaa tai muuta omaisuutta, kuten alkoholia, huumeita tai vain ravintolaillallinen. Maksun voi suorittaa myös muu kuin seksipalvelun käyttäjä. Seksin ostaminen ei ole asianomistajarikos, eli seksin myyjää ei katsota rikoksen uhriksi.[6]

7 luku: Perheeseen kohdistuvista rikoksistaMuokkaa

7 luku sisältää määräyksiä muun muassa kaksinnaimisesta (tvegifte), perheaseman vääristämisestä (förvanskande av familjeställning) ja lapsen omavaltaisesta erottamisesta huoltajastaan (egenmäktighet med barn).

8 luku: Varkaudesta, ryöstöstä ja muista anastusrikoksistaMuokkaa

Kahdeksannessa luvussa säädetään muun muassa varkaudesta (stöld), ryöstöstä (rån), ajoneuvon luvattomasta käyttämisestä (tillgrepp av fortskaffningsmedel) ja omavaltaisesta menettelystä (egenmäktigt förfarande).

9 luku: Petoksesta ja muusta epärehellisyydestäMuokkaa

Yhdeksännessä luvussa säädetään muun muassa petoksesta (bedrägeri), kiristyksestä (utpressning) ja kiskonnasta (ocker). Kätkemisrikos (häleri) kieltää muun muassa varastetun tavaran myymisen, ostamisen ja kätkemisen.[7]

3 b §;n säädös avustuksen väärinkäytöstä (subventionsmissbruk) koskee vain EU-varojen väärinkäyttöä.[8]

10 luku: Kavalluksesta, muusta uskottomuudesta ja lahjusrikoksistaMuokkaa

10 luvun rikoksia yhdistää jonkinlainen luottamusaseman väärinkäyttö. Näitä ovat muun muassa kavallus (förskingring), luottamusaseman väärinkäyttö (trolöshet mot huvudman), lahjuksen ottaminen ja antaminen (tagande av muta ja givande av muta). Löytötavararikkomus (fyndförseelse) on kielletty 8 §:ssä.

11 luku: Rikoksista velkojia kohtaanMuokkaa

11 luvussa säädetään muun muassa velallisen epärehellisyydestä (oredlighet mot borgenär), kirjanpitorikoksesta (bokföringsbrott) sekä eräistä konkurssiin liittyvistä rikoksista.

12 luku: VahingontekorikoksistaMuokkaa

12 luvun rikokset liittyvät pääasiassa toisen omaisuuden tahalliseen tuhoamiseen, tärkeimpänä itse vahingonteko (skadegörelse).

13 luku: Yleisvaarallisista rikoksistaMuokkaa

Siinä missä edellisen luvun rikokset liittyvät aineelliseen omaisuuteen, 13 luvun rikoksissa aiheutetaan pääasiassa vaaraa ihmishengille. Murhapoltto (mordbrand) edellyttää nimestään huolimatta vain vaaraa hengelle tai terveydelle tai mittaville omaisuusvahingoille tulipalon kautta; varsinaiset henkilövahingot tuomitaan 3 luvun mukaan.[9] Räjähdyksellä tai tulvalla aiheutettu tuho on nimikkeeltään yleisvaarallinen tuho (allmänfarlig ödeläggelse).

4 §:n sabotaasi (sabotage) tarkoittaa muun muassa valtakunnan turvallisuudelle, kansanhuollolle, oikeuslaitokselle tai hallinnolle merkittävän tärkeän omaisuuden vahingoittamista tai sellaisen omaisuuden käyttämisen estämistä. Poliisin, pelastuslaitoksen ja ambulanssisairaanhoidon työn estäminen väkivallalla tai sillä uhaten tai omaisuutta vahingoittamalla on vuoden 2020 alusta kielletty erikseen 5 c §:ssä (sabotage mot blåljusverksamhet).

Lisäksi erikseen on säädetty sabotaasista laivassa, lentokoneessa ja lentokentällä (sjö- eller luftfartygssabotage ja flygplatssabotage) sekä laivan tai lentokoneen kaappauksesta (kapning).

Kielletty on myös ihmisille vaaran aiheuttaminen levittämällä myrkkyä tai sairautta (spridning av gift eller smitta). Vaaran aiheuttaminen eläimille tai kasveille myrkyn tai sairauden avulla rangaistaan tuhotyönä (förgöring).

14 luku: VäärennysrikoksistaMuokkaa

14 luvussa kielletään muun muassa asiakirjaväärennös (urkundsförfalskning), nimikirjoituksen väärentäminen (signaturförfalskning), rahanväärennys (penningförfalskning) ja postimerkin tai muun arvomerkin väärentäminen (märkesförfalskning).

15 luku: Väärästä valasta, väärästä syytteestä ja muusta perättömästä lausumastaMuokkaa

Väärästä valasta (mened) voidaan tuomita se, joka valan nojalla antaa väärän tiedon tai salaa totuuden. 15 luku sisältää myös muita oikeudenkäynnin kulkua haittaavia rikoksia.

16 luku: Rikoksista yleistä järjestystä vastaanMuokkaa

16 luvun rikoksia ovat muun muassa mellakka (upplopp), julkinen kehottaminen rikokseen (uppvigling), laiton syrjintä (olaga diskriminering), hautarauhan rikkominen (brott mot griftefrid), lapsipornografiarikos (barnpornografibrott), laiton väkivaltakuvaus (olaga våldsskildring), eläinrääkkäys (djurplågeri) ja väärän hälytyksen tekeminen (falskt larm). Kiellettyä on myös nuorison houkutteleminen (förledande av ungdom) levittämällä kuvia tai kirjoituksia, jotka voivat raaistaa nuoria tai saattaa heidän siveellisen kasvatuksensa vakavaan vaaraan. Julkisella paikalla metelöivä tai muuten ärsyttävästi käyttäytyvä voidaan tuomita ärsyttävästä käytöksestä (förargelseväckande beteende).

17 luku: Rikoksista julkista toimintaa vastaanMuokkaa

17 luvun rikoksia ovat muun muassa väkivalta tai sillä uhkailu virkamiestä vastaan (våld eller hot mot tjänsteman), viranomaisen väkivaltainen vastustaminen (våldsamt motstånd), vaalitoimituksen häirinnän tuomitseva asiaton toiminta äänestyksen yhteydessä (otillbörligt verkande vid röstning), oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen (övergrepp i rättssak), rikollisen suojeleminen (skyddande av brottsling) ja vankilapaon edistäminen (främjande av flykt).

18 luku: MajesteettirikoksistaMuokkaa

18 luvun otsikko "Om högmålsbrott" viittaa historiallisesti rikoksiin, jotka ovat kohdistuneet kuninkaaseen tai sittemmin demokraattiseen valtiojärjestykseen. 1 §:n kapina (uppror) viittaa pyrkimykseen aseellisesti tai muuten väkivalloin kumota Ruotsin valtiojärjestys tai pakottaa valtionpäämies, hallitus, valtiopäivät tai korkeimmat tuomioistuimet tekemään tai jättämään tekemättä jokin toimenpide tai päätös. Rangaistusasteikko on korkein mahdollinen eli vähintään 10 ja enintään 18 vuotta vankeutta tai elinkautinen vankeus.

Varsinaisesta majesteettirikoksesta on jäljellä luvun 2 §, jonka mukaan rikoskaaren 3–5 lukujen mukainen teko kohdistuneena kuningasta tai muuta kuningashuoneen jäsentä kohtaan saa tietyissä tapauksissa ankaramman rangaistuksen.

19 luku: Rikoksista Ruotsin turvallisuutta vastaanMuokkaa

Valtiopetoksesta (högförräderi) voidaan tuomita muun muassa se, joka väkivalloin tai muuten laittomasti tai ulkomaisella avustuksella yrittää saattaa Ruotsin vieraan vallan alaisuuteen tai siitä riippuvaiseksi tai erottaa osan valtakunnasta Ruotsista. Muita 19 luvun rikoksia ovat sotaan yllyttäminen (krigsanstiftan), vakoilu (spioneri), huolimattomuus salaisen tiedon kanssa (vårdslöshet med hemlig uppgift), luvaton tiedustelutoiminta (olovlig underrättelseverksamhet) ja luvaton värväys (olovlig värvning).

20 luku: Virkavirheestä ym.Muokkaa

20 luku sisältää muun muassa säädöksiä virkavirheestä (tjänstefel) ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta (brott mot tystnadsplikt).

21 luku: Sotamiesten rikoksistaMuokkaa

21 luku on voimassa vain sodan aikana ja sisältää erinäisiä sotilaiden tekemiä rikoksia.

22 luku: Maanpetoksesta ym.Muokkaa

Maanpetos (landsförräderi) viittaa sodan aikana Ruotsin puolustuksen haittaamiseen monin eri tavoin. 22 luvussa kielletään myös muun muassa kemiallisten aseiden ja henkilömiinojen hallussapito.

23 luku: Rikoksen yrityksestä, valmistelusta, sopimisesta ja rikokseen avunannostaMuokkaa

23 luku sisältää yleisiä säädöksiä rikoksen yrityksestä, valmistelusta, sopimisesta ja rikokseen avunannosta sekä vapaaehtoisesta vetäytymisestä.

24 luku: Yleisistä vastuuvapausperusteistaMuokkaa

24 luku sisältää säädöksiä yleisistä vastuuvapausperiaatteista kuten hätävarjelusta, hädästä, hätävarjelun liioittelusta ja rikosoikeuserehdyksestä.

Kolmas osa: SeuraamuksistaMuokkaa

25 luku: Sakoista ym.Muokkaa

26 luku: VankilastaMuokkaa

27 luku: Ehdollisesta tuomiostaMuokkaa

28 luku: SuojeluvalvonnastaMuokkaa

29 luku: Rangaistuksen mittaamisesta ja seuraamuksetta jättämisestäMuokkaa

29 luvun 1 § viittaa jälleen laillisuusperiaatteeseen ja toteaa, että oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen tähden rangaistukset on määrättävä kulloisenkin rikoksen säädetyn rangaistusasteikon sisällä rikoksen rangaistusarvon mukaan. Luvun muut pykälät sisältävät säädöksiä muun muassa raskauttavista ja lieventävistä asianhaaroista.

30 luku: Seuraamuksen valinnastaMuokkaa

30 luvun mukaan oikeuden on ensisijaisesti valittava vankilaa lievempi rangaistus. Jos kyse on nuorista henkilöistä tai henkilöistä, jotka ovat tehneet rikoksen vakavan psyykkisen häiriön alaisina, vankilaan tuomitsemiseen tarvitaan erityinen syy.

31 luku: Erityiseen hoitoon määräämisestä tietyissä tapauksissaMuokkaa

32 luku: Nuorten erityiseen hoitoon määräämisestäMuokkaa

33 luku: Pidätys- ja tutkintavankeusajan vähentämisestäMuokkaa

34 luku: Uuden seuraamuksen määrääminen aiemman tuomion jälkeenMuokkaa

35 luku: Seuraamuksen poisjäämisestäMuokkaa

36 luku: Omaisuuden menettämisestä, yrityssakosta ja muusta rikoksen erityisestä oikeusseuraamuksestaMuokkaa

37 luku: LautakunnistaMuokkaa

38 luku: Oikeudenkäyntisäännöksiä ym.Muokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Brottsbalk (1962:700) (BrB) | Lagen.nu lagen.nu. Viitattu 6.1.2021.
  2. Träskman, Per Ole.: Brottsbalken : en kommentar. Del 1, (1-12 kap.) - brotten mot person och förmögenhetsbrotten m.m., s. BrB 5:1 s. 5. Norstedts Juridik. 1103571450. ISBN 978-91-39-20933-1, 91-39-20933-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.1.2021).
  3. Träskman, Per Ole.: Brottsbalken : en kommentar. Del 1, (1-12 kap.) - brotten mot person och förmögenhetsbrotten m.m., s. BrB 5:3 s. 1. Norstedts Juridik. 1103571450. ISBN 978-91-39-20933-1, 91-39-20933-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.1.2021).
  4. Träskman, Per Ole.: Brottsbalken : en kommentar. Del 1, (1-12 kap.) - brotten mot person och förmögenhetsbrotten m.m., s. BrB 6:1 s. 4-5. Norstedts Juridik. 1103571450. ISBN 978-91-39-20933-1, 91-39-20933-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.1.2021).
  5. Träskman, Per Ole.: Brottsbalken : en kommentar. Del 1, (1-12 kap.) - brotten mot person och förmögenhetsbrotten m.m., s. BrB 6:1 a s. 1-2. Norstedts Juridik. 1103571450. ISBN 978-91-39-20933-1, 91-39-20933-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.1.2021).
  6. Träskman, Per Ole.: Brottsbalken : en kommentar. Del 1, (1-12 kap.) - brotten mot person och förmögenhetsbrotten m.m., s. BrB 6:11 s. 1-2. Norstedts Juridik. 1103571450. ISBN 978-91-39-20933-1, 91-39-20933-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.1.2021).
  7. Träskman, Per Ole.: Brottsbalken : en kommentar. Del 1, (1-12 kap.) - brotten mot person och förmögenhetsbrotten m.m., s. BrB 9:6 s. 2-10. Norstedts Juridik. 1103571450. ISBN 978-91-39-20933-1, 91-39-20933-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.1.2021).
  8. Träskman, Per Ole.: Brottsbalken : en kommentar. Del 1, (1-12 kap.) - brotten mot person och förmögenhetsbrotten m.m., s. BrB 9:3 b s. 3-4. Norstedts Juridik. 1103571450. ISBN 978-91-39-20933-1, 91-39-20933-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.1.2021).
  9. Träskman, Per Ole, 1944-, Wennberg, Suzanne, 1944-, Johansson, Stefan, 1965-, Trost, Hedvig, 1968-: Brottsbalken : en kommentar, s. BrB 13:1 s. 5. Stockholm: Norstedts Juridik, 2019. 1164414538. ISBN 978-91-39-20934-8, 91-39-20934-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.1.2021).