Avaa päävalikko

Raunkiaerin elomuodot kuuluvat tanskalaisen kasvitieteilijä Christen C. Raunkiærin 1900-luvun alussa kehittämään kasvien ulkomuotoon perustuvaan ekologiseen luokittelujärjestelmään.[1]

Elomuotojärjestelmässä luokittelun perusteena on se, mitkä kasviosat säilyvät elossa epäedullisen vuodenajan yli. Järjestelmä toimii niin pohjoisessa, missä talven kylmyys rajoittaa kasvien kasvua ja ne joutuvat talvehtimaan,[1] kuin myös kuuman ilmaston aavikoilla, missä kuiva kausi on kasvien kasvua rajoittava tekijä. Tarkalleen jako tapahtuu sen mukaan, missä kasvin kasvua jatkavat silmut sijaitsevat.

Raunkiaerin elomuodotMuokkaa

 
Kasvin erilaisia elomuotoja, talvehtiva osa korostettuna.
1: Fanerofyytti eli ilmitalvehtija.
2 + 3: Kamefyyttejä eli matalatalvehtijoita.
4: Hemikryptofyytti eli puolipiilijä.
5 + 6: Geofyyttejä eli piilotalvehtijoita.
7: Helofyytti eli pohjamudassa talvehtivat.
8 + 9: Hydrofyyttejä eli vedessä talvehtivat.
Terofyyttejä eli yksivuotisia kasveja ja epifyyttejä ei ole tässä kuvassa esitetty.

Fanerofyytit eli ilmitalvehtijat. Puut sekä useimmat pensaat ja puuvartiset köynnökset, kasvua jatkavat silmut sijaitsevat yli 0,3 metrin korkeudella.

Esimerkkejä: kuusi, mänty, koivu, pihlaja, pajut.[1]

Kamefyytit eli matalatalvehtijat. Silmut sijaitsevat matalalla, alle 0,3 metrissä. Useimmat kamefyytit ovat puuvartisia, kuten varpuja ja patjakasveja. Sisältää myös esimerkiksi tyveltä sukkulenttisia ruohovartisia kasveja.

Esimerkkejä: mustikka, puolukka, suopursu ja muut varvut.[1]

Hemikryptofyytit eli puolipiilijät. Talvehtivat silmut ovat maanpinnassa. Kasvin maanpäälliset osa kuolevat lukuun ottamatta alimpia ruusukelehtiä. Ravinto varastoituu juurakkoon ja alimpiin varren osiin. Puolipiilijöitä ovat monet kaksi- ja monivuotisista ruohovartisista kasveista.

Esimerkkejä: ahomansikka, monet heinät (esimerkiksi timotei, koiranheinä), maitohorsma, piharatamo, ja voikukka.[1]

Geofyytit eli piilotalvehtijat. Säilyvät elossa monivuotisten, maanalaisten osiensa turvin. Maanalainen osa voi olla maavarsi, sipuli tai mukula. Esimerkiksi kaikki keväisin kukkivat sipulikasvit ovat piilotalvehtijoita.

Esimerkkejä: kielo, oravanmarja, sudenmarja, sipulikasvit (esimerkiksi käenkaali).[1]

Helofyytit. Talvehtivat osat sijaitsevat pohjamudassa.

Esimerkkejä: järviruoko, kaislat, isolumme.[2]

Hydrofyytit. Talvehtivat osat sijaitsevat vedessä.

Esimerkkejä: Irtokellujat: kilpukka, limaskat.[3]

Terofyytit. Yksivuotiset kasvit, joilla ainoastaan siemenet säilyvät epäsuotuisan jakson yli. Esimerkiksi kaikki kevätyksivuotiset kasvit ovat terofyyttejä. Toisaalta syysyksivuotiset kasvit kuuluvat puolipiilijöihin.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Larcher, W.: Physiological Plant Ecology. Berlin: Springer, 1980. ISBN 3-540-09795-3.
  • Tirri, Rauno & Lehtonen, Juhani & Lemmetyinen, Risto & Pihakaski, Seppo & Portin, Petter: Biologian sanakirja, s. 222–223, 250, 766. Uudistetun laitoksen 4. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2013. ISBN 951-1-17618-8.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Kasvien talvehtiminen ja elomuodot (pdf) Helsingin yliopisto. Viitattu 16.8.2019.
  2. Tirri, Rauno, et al., 222–223
  3. Tirri, Rauno, et al., 250, 766

Aiheesta muuallaMuokkaa