Wikipedia

Räshid Hakimsan

suomalainen jääkiekkoilija ja erotuomari

Räshid Hakimsan (5. huhtikuuta 1934 – 4. syyskuuta 1997[1]) oli suomalainen jääkiekkoilija ja erotuomari, joka hyökkääjän pelipaikalla edusti Tampereen Ilvestä kaudet 1951–1960 ja voitti neljä Suomen-mestaruutta. Pelaajanuransa päättyessä kultamitaleihin hän muodosti hyökkäysketjun yhdessä Jorma Salmen ja Raimo Kilpiön kanssa.

Räshid Hakimsan
Рәшит Хәкимҗан
رەشيت حەكيمجان
Räshid maaliskuussa vuonna 1997.
Räshid maaliskuussa vuonna 1997.
Henkilötiedot
Syntynyt5. huhtikuuta 1934
Tampere
Kuollut4. syyskuuta 1997 (63 vuotta)
Tampere
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti tekninen piirtäjä
Lapset 2
Sukulaiset Aisa Hakimcan (isä)
Muut tiedot
Lempinimet Räskä
Aktiivisena 1951-1974

Hakimsan toimi kansainvälisen tason erotuomarina jääkiekkoilijauransa jälkeen aina vuoteen 1974. Hakimsan kuului SM-sarjan aktiivisimpiin tuomareihin ja hänet palkittiin Suomen Jääkiekkoliiton ansiomerkillä. Hakimsanin tuomaripareja olivat muun muassa Unto Wiitala, Pentti Isotalo, Sakari Sillankorva ja Lennart Jaala.

Jääkiekon ohella Hakimsanin urheilusuorituksiin kuuluu jalkapallossa Suomen Palloliiton A-nuorten mestaruus TaPan riveissä sekä yleisurheilussa SM-hopeaa nuorten 1000 metrin viestissä Pyrintöä edustaen.

Räshid Hakimsan (Räşit Hakimcan, hakim'd͡ʒan, رەشيت حەكيمجان) kuului Suomen tataariyhteisöön. Hänen isänsä oli tataaritaiteilija Aisa Hakimcan, kotoisin Nižni Novgorodin alueelta.

UraMuokkaa

PelaajanaMuokkaa

 
Mestaruussarjan voittaja 1957.

"Räskä" Hakimsan edusti koko SM-sarjauransa Tampereen Ilvestä, jonka edustusjoukkueeseen hän nousi 17-vuotiaana. Hakimsan pelasi kausina 1951–1960 yhteensä 88 ottelua, joissa hänen tehopisteensä olivat 64 + 35 = 99 ja jäähymääränsä 33 minuuttia. Hakimsan oli kahdesti Ilveksen kauden paras pelaaja. Hän voitti Suomen-mestaruuden vuosina 1952, 1957, 1958 ja 1960. Kultaa tuli vuosina 1952 ja 1953 myös nuorten joukkueessa sekä vuonna 1958 Suomen Cupissa. Hakimsan pelasi kahdeksan nuorten- ja kaksi B-maaottelua. Hän osallistui Suomen ensimmäisen B-maajoukkueen otteluun Oslossa 1954.[2][3][4][5][6][7][8]

 
Tamperelaisia Suomen nuorten jääkiekkomaajoukkueen edustajia 1950-luvun alussa. Vasemmalta Räshid Hakimsan, Seppo Liitsola, Aarne Honkavaara, Yrjö Hakala, Esko Niemi, Isto Virtanen.

Pelatessaan Norjaa vastaan Suomessa vuonna 1952 palkittiin Hakimsan hyökkääjien parhaana. Hänestä kirjoitettiin lehdessä ”yleisön suosikkina” joka ”pelasi loistavasti huiputtaen norjalaisia yhtenään”.[9][10]

Hakimsan teki avausmaalin Koulukadun vuonna 1956 rakennetulla Suomen ensimmäisellä tekojääradalla pelissä Koovee:ta vastaan.[11][12]

Hakimsan oli mukana vuonna 1959 kun Ilves lähti pelaamaan kesäturnausta Italiaan ja Saksaan. Ensimmäinen oli Cortina d'Ampezzon olympiastadionilla. Tämän jälkeen matka jatkui Saksaan, jossa he ensiksi pelasivat Obersdorfissa Preussen Krefeldiä vastaan ja sitten Berliinissä Itä-Saksan maajoukkuetta vastaan.[13][14][15][16] Ilves pelasi aikaisemmin myös Virossa ja Neuvostoliitossa.[17][18]

Kun vuoden 1960 keväällä Hakimsanin SM-sarjaura pelaajana päättyi kultamitaleihin, hän muodosti "sarjan vaarallisimman hyökkäysketjun" yhdessä Jorma Salmen ja Raimo Kilpiön kanssa.[2] Aikaisempiin hyökkäysketjuihin kuului heidän lisäksi muun muassa Teppo Rastio, Juhani Wahlsten, Kalevi Rassa ja Lennart Jaala.[19][20][21] Hakimsanin tavoin tataariyhteisöön kuuluneet Lotfi Nasibullen ja Mönäyvär Saadetdin pelasivat hetkellisesti samassa joukkueessa.[3][22]

Hakimsanin pelaustyyliä hyökkääjänä kuvailtiin ajoittain itsekkääksi hänen pantatessaan syöttöjä. ("Nasibullenmaista soolopujottelua.")[23][24][25][26]

Mieleenpainuvimpia kokemuksia kaukalosta Hakimsan kertoi olleen vuoden 1958 loppuottelut Tapparaa vastaan, jotka päättyivät Ilveksen mestaruuteen. Hän osoitti erityiskiitokset valmentaja Aarne Honkavaaralle, jonka ”taktiset taidot ja henkinen tuki” olivat tärkeä osa joukkueen menestystä. Ilves myönsi Hakimsanille hopeisen sekä pronssisen ansiomerkin.[8]

ErotuomarinaMuokkaa

 
Hakimsan noin vuonna 1970.
 
Ottelun tuoksinnassa Hakimsan niistää HIFK:n Heikki Riihirannan nenän. (1971).

Hakimsan toimi erotuomarina jääkiekkoilijan uransa jälkeen tuomiten 181 SM-ottelua ja kaksi maaottelua. Hakimsanin muihin kansainvälisiin otteluihin kuuluu muun muassa nuorten EM-kilpailut (1967), akateemiset mestaruuskilpailut (1970), Suomen nuoret vs. Torpedo-Gorki (1967), Koovee vs. Moskovan Dynamo, (1970), Ahearne Cup (1970), HIFK:n järjestämä Sir William Cup (1970) sekä Euroopan Cup (1971).[27][8][28][29][30][31][32]

Hakimsanin tuomaritoiminta sijoittuu ajalle 1962–1974.[33][8][34][a] Uransa viimeisinä kausina hän oli SM-sarjan aktiivisimpia tuomareita.[35][36][37]

Hakimsanin toistuviin tuomaripareihin kuului etenkin Pentti Isotalo, Sakari Sillankorva, Lennart Jaala ja Reijo Kääriäinen.[38][39][40][41]

Hakimsanin ensimmäinen ulkomailla tuomittu ottelu oli vuonna 1968 kun Itä-Saksan maajoukkue kohtasi Neuvostoliiton (B). Tuomariparina toimi Unto Wiitala.[42]

Vuoden 1967 ottelusta HIFK vs. Töölön Vesa kirjoitettiin Helsingin Sanomissa muun muassa seuraavasti: ”Tuomaripari Räshid Hakimsan - Sakari Sillankorva - ja etenkin Hakimsan, näytti jälleen kaikille, kuinka otteluita pitää johtaa”.[39]

Tuomarioppinsa Hakimsan sai alkujaan Tuomo Lindroosilta, joka otti nuoria ilvesläisiä mukaansa ottelumatkoille.[43]

Hakimsan kuului Tampereen Jääkiekkotuomarit ry:n jäseneksi. Yhdistys palkitsi hänet vuonna 1979 Suomen Jääkiekkoliiton erotuomarin ansiomerkillä ja 50-vuotisjuhlamitalilla.[33]

JalkapalloMuokkaa

 
Suomen Palloliiton A-nuorten mestari TaPa, 1952. (Hakimsan takana, neljäs vasemmalta).

Ennen uraansa jääkiekossa ja myös sen ohella Hakimsan pelasi jalkapalloa edustaen Tampereen Palloilijoita ja vuonna 1952 voitti Suomen Palloliiton nuorten mestaruuden. Hakimsan palkittiin parhaana A-juniorina Matti Wasaman kiertopalkinnolla. Vuosina 1947 ja 1948 Hakimsan oli myös voittanut C-junioreiden piirimestaruuden. Jalkapalloilijana Hakimsan oli "valpaskatseinen, teknillinen, vilkas, repäisevä, ja ehkä hiukan liian itsekäs keskuspelaaja".[2][44][45][46]

Vuoden 1953 lehtiartikkelissa "Viisas Räsid", Hakimsanin kuvaillaan olleen "kuin kahden tulen välissä" joutuessaan valitsemaan jalkapallon tai jääkiekon. Toimittaja toteaa Hakimsanin päätöksen jättää jalkapallo olevan sääli lajille, sillä "niin harvoin putkahtaa esille yhtä älyllisesti korkeammalla tasolla olevia jalkapalloilijoita".[47]

Hakimsan ei tiettävästi kuitenkaan kokonaan lopettanut jalkapalloa. Vuonna 1956 hän voitti piirimestaruuden TaPan A-nuorten joukkueessa, jossa pelasi myös Ilveksen Raimo Kilpiö ja myöhemmin maajoukkuettakin edustanut jalkapalloilija Matti Mäkelä.[48]

Seura muisti Hakimsania hopeisella ansiomerkillä.[48]

MuutaMuokkaa

Hakimsan edusti Tampereen Pyrintöä yleisurheilussa ja voitti vuonna 1951 Lahdessa SM-hopeaa nuorten 1000 metrin viestissä eli niin sanotussa ruotsalaisviestissä. Juoksukumppaneina olivat Matti Lahti, Urho Riihikoski ja Matti Ahmavuori. Joukkueen aika oli 2:04.0h.[49]

Hakimsan pelasi Suomen puolustusvoimien jääkiekkojoukkueessa, josta hänellä on kultainen mitali vuodelta 1953.[50]

Yhdessä vanhojen pelikavereidensa kuten Eero Saaren, Aarne Honkavaaran ja Lotfi Nasibin kanssa Hakimsan palasi vuonna 1968 jääkiekkokaukaloon Ilveksen paidassa kun tammikuussa järjestettiin "veteraaniottelu".[51]

TilastotMuokkaa

Seura Ilves
Pelipaikka Hyökkääjä
Maila Left
Pelinumero #15
Pelikaudet 1951-1960
Kulta - hopea - pronssi 4 - 0 - 0
Kausi Sarja O M S P R
1951–1952 SM-sarja 3 0 0 0 0
1952–1953 SM-sarja 10 6 5 11 6
1953–1954 SM-sarja 8 5 4 9 7
1955–1956 SM-sarja 10 4 1 5 2
1956-1957 SM-sarja 10 8 6 14 8
1957-1958 SM-sarja 11 14 3 17 0
1958–1959 SM-sarja 18 14 10 24 6
1959–1960 SM-sarja 18 13 6 19 4
YHT. 88 64 35 99 33

Erotuomarina (1962-1974)Muokkaa

Saavutukset ja huomionosoituksetMuokkaa

Jääkiekko

  • 4 Suomen-mestaruutta (1952, 1957, 1958, 1960)
  • 2 SM-kultaa nuorten joukkueessa (1952, 1953)
  • Suomen Cup -mestaruus (1958)
  • 5 hattutemppua SM-sarjassa
  • Ilveksen kauden paras pelaaja x2
  • Nuorten maajoukkueen paras hyökkääjä (1952)
  • Ilveksen hopeinen ansiomerkki
  • Ilveksen pronssinen ansiomerkki
  • Puolustusvoimien jääkiekkojoukkue, kultainen mitali (1953)
  • Suomen Jääkiekkoliiton erotuomarin ansiomerkki ja 50-vuotisjuhlamitali (1979)

Muut

  • A-nuorten Suomen Palloliiton mestaruus ja Matti Wasama -palkinto parhaana pelaajana (1952)
  • A-nuorten jalkapallon piirimestaruus (1956)
  • C-nuorten jalkapallon piirimestaruus (1947, 1948)
  • Hopeinen ansiomerkki, Tampereen Palloilijat
  • SM-hopea, nuorten 1000 metrin viesti (1951)

YksityiselämäMuokkaa

 
Räshid (vas.) vieraana isänsä ohjaamassa näytelmässä vuonna 1949. Sisko Aliye oikealla.
 
Nuori piirtäjä - Ojakadun Insinööritoimisto Ohje.

Räshid Hakimsan menehtyi 63-vuotiaana äkilliseen sydänkohtaukseen ollessaan pyörällä liikkeellä Itsenäisyydenkadulla. Hakimsan teki päivätyönsä teknisenä piirtäjänä Tampellan "kattilapuolella".[52][53]

Hakimsan kuului Suomen tataariyhteisöön. Hänen isänsä oli Venäjällä syntynyt tataaritaiteilija Aisja Hakimsanoff (Aisa Hakimcan) ja äiti islamin uskoon kääntynyt nokialainen Sylvia ”Särvi”. (1904–1965). Kuoronjohtajaisän lapsina Räshid ja siskonsa Aliye olivat taitavia laulajia, kuten heidän serkkunsa Semiulla, Zinnetulla, Hamdurrahman ja Hafize.[54]

Räshid Hakimsanin lapset on Sami ja Irina. Poika Sami työskenteli 2000-luvun alkupuolella Ilves-Hockey Oy:n markkinointijohtajana ja aikoinaan oli myös musiikin kanssa tekemisissä. Juice Leskinen kehui Samia laulajana ja kirjoitti haluavansa hänet bändiinsä basistiksi teoksessa Kuka murhasi rock’n’roll tähden. (1978). Räshidin serkun Semiullan lapsenlapsi puolestaan on yhtyeen Melrose kitaristi-laulaja Mika ’Tokela’ Tuokkola.[55][56][57][58][54][59]

NimiMuokkaa

Nimen lausunta tataarin yleiskielellä (Bulat Şəymi - Kazan, Tatarstan 2023).

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Tataariksi Рәшит Хәкимҗан; Räşit Xäkimcan / Rəşit Xəkimcan; suomentataarilaisittain Hakimcan. (tat. yleiskielellä -can = ʑan, misäärimurteella d͡ʒan).

Tataarin arabialaisella kirjaimistolla: رەشيت حەكيمجان (İske imlâ; foneettinen versio).

Sukunimen alkuperäinen versio on Hakimsanoff. (ven. Хакимджанов, Hakimdžanov, tai vaihtoehtoisesti Хакимзянов, Hakimzjanov).

Lempinimeltään ”Räskä”.

[60][61][62][63][2][64][65][63][66]

Lehdistössä Räshid Hakimsanin nimestä oli monesti eri väännöksiä, kuten etunimestä: Räsid, Räffit, Räsi ja sukunimestä: Hakimsson, Hakimsam, Hakibson.[47][67]lähde tarkemmin?[68][69]

GalleriaMuokkaa

HuomautuksiaMuokkaa

  1. ↑ Hakimsanin SM-tuomariuran sanotaan alkaneen vuonna 1963, mutta hän tuomitsi ainakin yhden mestaruussarjaottelun kauden alussa edeltävän vuoden puolella, eli käytännössä ura alkoi 1962.

LähteetMuokkaa

  • Baibulat, Muazzez: Tampereen islamilainen seurakunta: juuret ja historia. Tampere: Tampereen islamilainen seurakunta 2004. ISBN 952-91-6753-9
  • Suikki, Reijo (päätoim.): Jääkiekkokirja 2005–2006. Egmont Kustannus, 2005. ISBN 952-469-357-7.
  • Forss, Risto, ym.: Suuri jääkiekkoteos 1. Scandia-Kirjat, 1979. ISBN 951-9466-14-2.
  • Leinonen, Kimmo: Koulukadun Sankarit, Tampereen jääkiekkoilun historia 1928–1965. Apali, 2014. ISBN 978-952-5877-38-0.
  • Raevuori, Antero ja Honkavaara, Aarne: Pelimiehiä, tulisieluja – Tampereen Ilves 50 vuotta. Ilves ry, 1981. ISBN 951-99 323-7-2.
  • Rantala Risto, Siukonen Markku, Tukiainen Seppo (vastaavat toimittajat): Urheilumme Kasvot Osa 3: Palloilu. Keuruu: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ Ilves. Kausikirja 1997–98, s. 121. Tampereen Ilves ry 1997. Viitattu 25.12.2014.
  2. ↑ a b c d Leinonen 2014, s. 162
  3. ↑ a b Ilves. Historia, Pelaaja Ilves-Hockey Oy. Viitattu 8.10.2021.
  4. ↑ Suuri Jääkiekkoteos 1, s. 285
  5. ↑ Ilves. Historia. Kausi 1957–1958 ilveshistoria.com. Viitattu 26.12.2022.
  6. ↑ Urheilu: Hakimsan Norjan maajoukkueeseemme (Lehtileike 1954)
  7. ↑ Valokuva Suomen ensimmäinen B-maajoukkue 1954 Oslossa siiri.tampere.fi. Viitattu 30.12.2022.
  8. ↑ a b c d Urheilumme Kasvot, s. 365
  9. ↑ "Urheilua Olympiavuonna: Suomi johti 2–0, Norja tasoitti nuorten maaottelussa Raumalla". Lehtiartikkeli 1952.lähde tarkemmin?
  10. ↑ Olympiavuoden Urheilua: ”Norjan nuorille jääkiekkoilijoille jäi niukka maaotteluvoitto 4–3” (Lehtileike 1952)lähde tarkemmin?
  11. ↑ "Hakimsan teki ensimmäisen maalin keinojääradalla Tampereella". Lehtiartikkeli, 1956.lähde tarkemmin?
  12. ↑ Tampere taas edelläkävijänä: Keinojäärata vihittiin eilen (Lehtileike 21.11.1956)lähde tarkemmin?
  13. ↑ Dynamo: Rakkaudesta jääkiekkoon – Aarne Honkavaaran tarina. Helsinki: Kurri Productions 2001. ISBN 951-98557-5-0 (s. 250–255)
  14. ↑ Ilves lähti eilen Eurooppaa kiertämään: Tamperelaisilla viisi ottelua Italian ja Saksan keinoradoilla (Lehtileike 31.7.1959)
  15. ↑ "Tehtiinkö maaleja" kysyi Dynamo (Lehtileike 1959)
  16. ↑ Leinonen 2014, s. 116
  17. ↑ Tampereen Ilves kiertueelle Eestiin?. (s. 18) Helsingin Sanomat, 23.12.1956. HS Aikakone (tilaajille).
  18. ↑ Tusina täyteen mestaruuksilla on Ilveksen tavoite ensi talvena. (s. 22) Helsingin Sanomat, 30.10.1958. HS Aikakone (tilaajille).
  19. ↑ "Ilves peittosi K-Kissat 7–0" (Lehtileike 12.12.1956)
  20. ↑ "Vesan kohtalo sinetöitiin: Ilveksen murskavoitto 15–1" (Lehtileike 10.2.1958)
  21. ↑ "Ampiaiset" rasittuvat liiaksi maaottelutehtävissä. (s. 17) Helsingin Sanomat, 23.11.1959. HS Aikakone (tilaajille).
  22. ↑ Baibulat 2004, s. 257
  23. ↑ Ilves – TBK 5–2 Nuorten SM-Sarjassa (Lehtileike, 25.2.53)
  24. ↑ Ilves lujilla HyPS:n kanssa. Voitto 5–2 oli täyden työn takana (Lehtileike 11.1.1955)lähde tarkemmin?
  25. ↑ Ilves esiintyi oppi-isänä: Vesan puolustustaktiikka on vielä retuperällä (Lehtileike 23.1.1958)
  26. ↑ Titteli pysynee! (Lehtileike 8.12.1953)
  27. ↑ Antero Raevuori, Aarne Honkavaara: Pelimiehiä, tulisieluja – Tampereen Ilves 50 vuotta, s. 151. Ilves ry, 1981. ISBN 951-99 323-7-2.
  28. ↑ Flickr - Räshid Hakimsan arkisto flickr.com. Viitattu 6.1.2023.
  29. ↑ Flickr - Räshid Hakimsan arkisto flickr.com. Viitattu 6.1.2023.
  30. ↑ Helsingin IFK Ahearne Cupin johtoon. Helsingin Sanomat, 29.12.1969. HS Aikakone (tilaajille).
  31. ↑ Jääkiekkoilua. Helsingin Sanomat, 8.11.1971. HS Aikakone (tilaajille).
  32. ↑ Kaksi KooVeetä ei pysäytä yhtä Dynamoa. (s. 14) Helsingin Sanomat, 28.12.1970. HS Aikakone (tilaajille).
  33. ↑ a b Hannu Soro: Tampereen Jääkiekkotuomarit Ry 50 vuotta (s. 22–26, 30)
  34. ↑ TK-V:n mo-miehet väsyneitä. (s. 29) Helsingin Sanomat, 30.11.1962. HS Aikakone (tilaajille).
  35. ↑ Aarne Honkavaara: Jääkiekkokirja 1973-74 tahto.com. Viitattu 15.1.2022.
  36. ↑ Aarne Honkavaara: Jääkiekkokirja 1974-75 tahto.com. Viitattu 16.1.2022.
  37. ↑ Aarne Honkavaara: Jääkiekkokirja 1972-1973 tahto.com. Viitattu 16.1.2022.
  38. ↑ HIFK pelaa parhaiten kun kaikki on sitä vastaan. (s. 26) Helsingin Sanomat, 26.10.1967. HS Aikakone (tilaajille). Viitattu 16.1.2022.
  39. ↑ a b HIFK kukisti tarkalla ja huolellisella pelillä näpertelevän Vesan uusintaottelussa 4-2. (s. 19) Helsingin Sanomat, 28.2.1967. HS Aikakone (tilaajille).
  40. ↑ Lukon kuparinen rikki vasta viime sekunneilla. (s. 18) Helsingin Sanomat, 11.11.1968. HS Aikakone (tilaajille).
  41. ↑ Pappa Lindström näytti esimerkkiä. (s. 18) Helsingin Sanomat, 22.11.1971. HS Aikakone (tilaajille).
  42. ↑ Tuomareita ulkomaille. (s. 34) Helsingin Sanomat, 5.10.1968. HS Aikakone (tilaajille).
  43. ↑ Pelimiehiä, tulisieluja (s. 149)
  44. ↑ Pallomestaruus työn tuloksena (Lehtileike 1952)
  45. ↑ Kunniakirja jalkapalloilussa saavutetusta piirimestaruudesta C-juniori luokassa vuonna 1947. Suomen Palloliitto, Tampereen Piiri
  46. ↑ Kunniakirja jalkapalloilussa saavutetusta piirimestaruudesta C-juniori luokassa vuonna 1948. Suomen Palloliitto, Tampereen Piiri
  47. ↑ a b "Viisas Räsid" - lehtiartikkelileike vuodelta 1953.
  48. ↑ a b Veikko Lieslehto: Tampereen Palloilijat 1926–1996, ISBN 952-90-7920-6 (s. 20–21, 92)
  49. ↑ Tilastopaja - R. Hakimsan (maksullinen) tilastopaja.eu. Viitattu 5.1.2023.
  50. ↑ Flickr - Räshid Hakimsan arkisto flickr.com. Viitattu 6.1.2023.
  51. ↑ Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa. (s. 19) Helsingin Sanomat, 15.1.1968. HS Aikakone (tilaajille).
  52. ↑ Isto Kaarne: Kattila kaunoinen finna.fi. Viitattu 26.5.2022.
  53. ↑ Räshid Hakimsan kuolinilmoitus. Lehtiartikkelileike, syyskuu 1997.lähde tarkemmin?
  54. ↑ a b Baibulat 2004, s. 146, 156, 254
  55. ↑ Disco Summer Aleksi, oheistuotteiden teksti
  56. ↑ Juice Leskinen: Kuka murhasi rock’n’roll tähden. Lehtijussi 1978. ISBN: 951-99182-5-6. (s. 96–97).
  57. ↑ Baibulat 2004, s. 208, 215
  58. ↑ Emis-Nesel - Hakimdshan, Rauf Ahsen Böre, sukupuu 2013.
  59. ↑ NHL-miljonääri Jyrki Lumme omistamaan Tampereen Ilvestä (maksullinen) hs.fi. 2000. Viitattu 11.1.2022.
  60. ↑ Okan Daher 1999, Tugan Tel 2011, s. 299
  61. ↑ Antero Leitzinger: Mishäärit: Suomen vanha islamilainen yhteisö, s. 45. Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.
  62. ↑ Татар Ир-Ат Исемнәре (Татарские Мужские Имена В Алфавитном Порядке) magarif-uku.ru. Viitattu 26.5.2022.
  63. ↑ a b "Arabic alphabet". Tatar Encyclopaedia (in Tatar). Kazan: The Republic of Tatarstan Academy of Sciences. Institution of the Tatar Encyclopaedia. 2002.
  64. ↑ Tatar: Table of Correspondences, Cyrillic – Roman gov.uk. Arkistoitu 23.11.2014. Viitattu 13.12.2022.
  65. ↑ Tatar-başqortlar suğış qırlarında: Prof. Dr. Nadir Däwlät (IX öleş) azatliq.org. 2007. Viitattu 13.12.2022.
  66. ↑ Хакимзян statusname.ru. Viitattu 8.4.2023.
  67. ↑ Suomi johti 2–0. Norja tasoitti nuorten maaottelussa Raumalla (Lehtileike 1952)
  68. ↑ Ilves aloitti uuden kymmenluvun 11:s mestaruus tuli 3–1 voitolla (Lehtileike 29.2.1958)lähde tarkemmin?
  69. ↑ Ilveksen suurvoitto heikosta Vesasta (Lehtileike 1.1.1957)
  70. ↑ Varamiehinen Tampere leikitteli Leningradin SKA:n kanssa, 9-3. (s. 14) Helsingin Sanomat, 27.12.1966. HS Aikakone (tilaajille).

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Räshid_Hakimsan&oldid=21553515”