Wikipedia

Räshid Hakimsan

suomalainen jääkiekkoilija ja erotuomari

Räshid Hakimsan (5. huhtikuuta 1934 Tampere – 4. syyskuuta 1997 Tampere[1]) oli suomalainen jääkiekkoilija ja erotuomari, joka pelaajana edusti Ilvestä kaudet 1951–1960 ja voitti neljä Suomen-mestaruutta. "Räskä" oli urheiluvaikuttaja Martti Huhtamäen mukaan aikansa tamperelaisen yleisön suuria suosikkeja. Hän teki Suomen ensimmäisen keinojääradan Koulukadun avausmaalin. Pelaajanuransa päättyessä kultamitaleihin Hakimsan muodosti hyökkäysketjun yhdessä Jorma Salmen ja Raimo Kilpiön kanssa.

Räshid Hakimsan
رشيد حكيم جان
Räshid Hakimdshan • Reşid Hakimcan
Räshid 1960-luvulla.
Räshid 1960-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt5. huhtikuuta 1934
Tampere
Kuollut4. syyskuuta 1997 (63 vuotta)
Tampere
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Räskä
Pelipaikka hyökkääjä
Maila vasen
Pituus 172 cm
Paino 73 kg
Seura
Seura Ilves
Pelinumero 15
Pelaajaura
Pääsarjaura 1951–1960

Hakimsan toimi kansainvälisen tason erotuomarina jääkiekkoilijauransa jälkeen, aina vuoteen 1974. Hän oli SM-sarjan aktiivisimpia tuomareita ja tuomaroi muun muassa HIFK:n "historialliseksi" kutsutun Nordiksen ottelun Töölön Vesaa vastaan vuonna 1967.

Jääkiekon ohella Hakimsan pelasi jalkapalloa TaPan riveissä ja voitti Suomen Palloliiton A-nuorten mestaruuden parhaana pelaajana. Yleisurheilussa Hakimsan saavutti SM-hopeaa nuorten 1000 metrin viestissä Pyrintöä edustaen.

Hakimsan kuului suomentataareihin. Hänen sisarensa Aliye (1922–2013) sekä serkkunsa Hamdurrahman ja Hafize olivat lahjakkaita laulajia yhteisön keskuudessa. Räshidin isä oli taiteilija-johtaja Aisa Hakimdshan (1896–1972).

Ura

muokkaa

Pelaajana

muokkaa
 
Räshid Hakimsan Koulukadulla.

”Räskä” Hakimsan edusti koko SM-sarjauransa Tampereen Ilvestä, jonka edustusjoukkueeseen hän nousi 17-vuotiaana. Hakimsan pelasi kausina 1951–1960 yhteensä 88 ottelua, joissa hänen tehopisteensä olivat 64 + 35 = 99 ja jäähymääränsä 33 minuuttia. Hän voitti Suomen-mestaruuden vuosina 1952, 1957, 1958 ja 1960. Kultaa tuli vuosina 1952 ja 1953 myös nuorten joukkueessa sekä vuonna 1958 Suomen Cupissa. Hakimsan pelasi kahdeksan nuorten- ja kaksi B-maaottelua. Hän osallistui Suomen ensimmäisen B-maajoukkueen otteluun Oslossa 1954.[2][3][4][5][6][7][8]

 
Tamperelaisia Suomen nuorten jääkiekkomaajoukkueen edustajia 1950-luvun alussa. Vasemmalta Räshid Hakimsan, Seppo Liitsola, Aarne Honkavaara, Yrjö Hakala, Esko Niemi, Isto Virtanen.

Pelatessaan Norjaa vastaan Suomessa vuonna 1952 palkittiin Hakimsan hyökkääjien parhaana. Hänestä kirjoitettiin lehdessä ”yleisön suosikkina”, joka ”pelasi loistavasti huiputtaen norjalaisia yhtenään”.[9][10]

Hakimsan teki avausmaalin Koulukadun vuonna 1956 rakennetulla Suomen ensimmäisellä tekojääradalla pelissä Kooveeta vastaan.[11][12]

Hakimsan oli mukana vuonna 1959 kun Ilves lähti pelaamaan kesäturnausta Italiaan ja Saksaan. Ensimmäinen oli Cortina d’Ampezzon olympiastadionilla. Tämän jälkeen matka jatkui Saksaan, jossa he ensiksi pelasivat Oberstdorfissa Preussen Krefeldiä vastaan ja sitten Berliinissä Itä-Saksan maajoukkuetta vastaan.[13][14][15][16]

Kun vuoden 1960 keväällä Hakimsanin SM-sarjaura pelaajana päättyi kultamitaleihin, hän muodosti "sarjan vaarallisimman hyökkäysketjun" yhdessä Jorma Salmen ja Raimo Kilpiön kanssa.[2] Aikaisempiin hyökkäysketjuihin kuului heidän lisäksi muun muassa Teppo Rastio, Juhani Wahlsten, Kalevi Rassa ja Lennart Jaala.[17][18][19] Hakimsanin tavoin tataariyhteisöön kuuluneet Lotfi Nasibullen ja Mönäyvär Saadetdin pelasivat hetkellisesti samassa joukkueessa.[3][20]

Urheiluvaikuttaja-toimittaja Martti Huhtamäki kuvaili Hakimsania yhdeksi sotien jälkeisen yleisön suurista suosikeista.[21] Hakimsan oli kautena 1953–1954 Ilveksen pistepörssin kärjessä.[22] Hakimsanin maalintekopisteet olivat usein tasaväkisiä muinakin kausina, mutta hänen kokonaispisteitä laski ajoittainen syöttöjen panttaaminen. ("Nasibullenmaista soolopujottelua", "teknillinen ja nopea, mutta liian itsekäs").[23][24][25]

Mieleenpainuvimpia kokemuksia kaukalosta Hakimsan kertoi olleen vuoden 1958 loppuottelut Tapparaa vastaan, jotka päättyivät Ilveksen mestaruuteen. Hän osoitti erityiskiitokset valmentaja Aarne Honkavaaralle, jonka ”taktiset taidot ja henkinen tuki” olivat tärkeä osa joukkueen menestystä. Ilves myönsi Hakimsanille hopeisen ansiomerkin.[8]

Yhdessä vanhojen pelikavereidensa kuten Eero Saaren, Aarne Honkavaaran ja Lotfi Nasibin kanssa Hakimsan palasi vuonna 1968 jääkiekkokaukaloon Ilveksen paidassa kun tammikuussa järjestettiin "veteraaniottelu".[26]

Hakimsan pelasi Suomen puolustusvoimien jääkiekkojoukkueessa, josta hänellä on kultainen mitali vuodelta 1953.[27]

Erotuomarina

muokkaa
 
Juha Rantasila, Räshid Hakimsan, Keijo Puhakka (1972).

Hakimsan toimi erotuomarina jääkiekkoilijan uransa jälkeen tuomiten 181 SM-ottelua ja kaksi maaottelua. Hakimsan tuomaroi kansainvälisellä tasolla myös muun muassa Ahearne Cup -turnauksia, nuorten EM-kilpailut (1967), akateemiset mestaruuskilpailut (1970), HIFK:n järjestämän Sir William Cupin (1970) ja Euroopan Cupin (1971). Hän oli myös mukana otteluissa, jossa paikalliset mestaruussarjajoukkueet kohtasivat ulkomaalaisia joukkueita, kuten Moskovan Dynamo, Torpedo-Gorki ja Södertälje SK.[28][8][29][30][31][32][33][34]

Hakimsanin tuomaritoiminta jatkui vuoteen 1974.[35][8][36][a] Hakimsan oli lopulta SM-sarjan aktiivisimpia tuomareita.[37][38][39] Hän oli myös Pentti Isotalon jälkeen eniten sarjapelejä tuomaroinut ilvesläinen.[40] Hakimsan ja Isotalo tuomitsivat aktiivisesti yhdessä. Muita Hakimsanin toistuvia pareja olivat Sakari Sillankorva, Lennart Jaala ja Reijo Kääriäinen.[41][42][43][44] Hakimsanin ensimmäinen ulkomailla tuomittu ottelu oli vuonna 1968 kun Itä-Saksan maajoukkue kohtasi Neuvostoliiton. Tuomariparina toimi Unto Wiitala.[45]

Hakimsan oli useasti tuomarina 1960–1970-lukujen taitteen Göran Stubbin johtaman HIFK:n aikaisissa peleissä. Vuoden 1967 helmikuussa Hakimsan tuomaroi Nordiksen "historiallisessa ottelussa", jossa HIFK kohtasi Töölön Vesan ja nousi takaisin mestaruussarjaan. Ottelu keräsi sen aikaisen katsojaennätyksen (10 814). Vesan joukkuetta valmensi tuolloin Jorma Salmi, Hakimsanin ketjukaveri Ilveksestä. Hakimsan mainittiin Helsingin Sanomissa seuraavasti: ”Tuomaripari Räshid Hakimsan – Sakari Sillankorva – ja etenkin Hakimsan – näytti jälleen kaikille, kuinka otteluita pitää johtaa.”[46][42][47][48][49]

Tuomarioppinsa Hakimsan sai alkujaan Tuomo Lindroosilta, joka otti nuoria ilvesläisiä mukaansa ottelumatkoille.[50]

Hakimsan kuului vanhojen pelikaveriensa Jaalan ja Isotalon kanssa Tampereen Jääkiekkotuomarit ry:n jäseneksi. Yhdistys palkitsi hänet vuonna 1979 Suomen Jääkiekkoliiton erotuomarin ansiomerkillä ja 50-vuotisjuhlamitalilla.[35]

Jalkapallo ja yleisurheilu

muokkaa

Jalkapallo

muokkaa
 
Suomen Palloliiton nuorten mestari 1952 (Hakimsan takarivissä kolmas oikealta).

Ennen uraansa jääkiekossa ja myös sen ohella Hakimsan pelasi jalkapalloa edustaen Tampereen Palloilijoita ja vuonna 1952 voitti Suomen Palloliiton nuorten mestaruuden.[b] Hakimsan palkittiin parhaana A-juniorina Matti Wasaman kiertopalkinnolla. Vuosina 1947 ja 1948 Hakimsan oli myös voittanut C-junioreiden piirimestaruuden. Jalkapalloilijana Hakimsan oli "valpaskatseinen, teknillinen, vilkas ja repäisevä", mutta myös "hieman diivamaiset eleet omaava ja kenties liian itsekäs keskuspelaaja".[2][51][52][53][54][55]

Vuoden 1953 lehtiartikkelissa ”Viisas Räsid”, Hakimsanin kuvaillaan olleen "kuin kahden tulen välissä" joutuessaan valitsemaan jalkapallon tai jääkiekon. Toimittaja toteaa Hakimsanin päätöksen jättää jalkapallo olevan sääli lajille, sillä "niin harvoin putkahtaa esille yhtä älyllisesti korkeammalla tasolla olevia jalkapalloilijoita".[56]

Hakimsan ei tiettävästi kuitenkaan kokonaan lopettanut jalkapalloa. Vuonna 1956 hän voitti piirimestaruuden TaPan A-nuorten joukkueessa, jossa pelasi myös Ilveksen Raimo Kilpiö ja myöhemmin maajoukkuettakin edustanut jalkapalloilija Matti Mäkelä.[57]

Seura muisti Hakimsania hopeisella ansiomerkillä.[57]

Yleisurheilu

muokkaa

Hakimsan edusti Tampereen Pyrintöä yleisurheilussa ja voitti vuonna 1951 Lahdessa SM-hopeaa nuorten 1000 metrin viestissä eli niin sanotussa ruotsalaisviestissä. Juoksukumppaneina olivat Matti Lahti, Urho Riihikoski ja Matti Ahmavuori. Joukkueen aika oli 2:04.0h.[58]

Tilastot

muokkaa
Kausi Sarja O M S P R
1951–1952 SM-sarja 3 0 0 0 0
1952–1953 SM-sarja 10 6 5 11 6
1953–1954 SM-sarja 8 5 4 9 7
1955–1956 SM-sarja 10 4 1 5 2
1956–1957 SM-sarja 10 8 6 14 8
1957–1958 SM-sarja 11 14 3 17 0
1958–1959 SM-sarja 18 14 10 24 6
1959–1960 SM-sarja 18 13 6 19 4
YHT. 88 64 35 99 33

Erotuomarina (vuoteen 1974)

muokkaa

Saavutukset ja huomionosoitukset

muokkaa

Jääkiekko

  • 4 Suomen-mestaruutta (1952, 1957, 1958, 1960)
  • 2 SM-kultaa nuorten joukkueessa (1952, 1953)
  • Suomen Cup -mestaruus (1958)
  • 5 hattutemppua SM-sarjassa
  • Ilveksen kauden pistepörssin voittaja (1953–1954)
  • Nuorten maajoukkueen paras hyökkääjä (1952)
  • Ilveksen hopeinen ansiomerkki
  • Puolustusvoimien jääkiekkojoukkue, kultainen mitali (1953)
  • Suomen Jääkiekkoliiton erotuomarin ansiomerkki ja 50-vuotisjuhlamitali (1979)

Muut

  • A-nuorten Suomen Palloliiton mestaruus ja Matti Wasama -palkinto parhaana pelaajana (1952)
  • A-nuorten jalkapallon piirimestaruus (1956)
  • C-nuorten jalkapallon piirimestaruus (1947, 1948)
  • Hopeinen ansiomerkki, Tampereen Palloilijat
  • SM-hopea, nuorten 1000 metrin viesti (1951)

Yksityiselämä

muokkaa
 
Räshid (takana), isänsä (keskellä) ohjaamassa näytelmässä "Asıl yar", Helsingissä 1949. Sisko Aliye istumassa oikealla.

Räshid Hakimsan teki päivätyönsä teknisenä piirtäjänä Tampellan ”kattilapuolella”.[59]

Hakimsan kuului Suomen tataariyhteisöön. Hänen isänsä oli Venäjällä syntynyt tataaritaiteilija Aisja Hakimsan (Aisa Hakimcan) ja äiti islaminuskoon kääntynyt Sylvia ”Särvi” ( سروى, Servi; 1904–1965). Räshidin sisko Aliye (1922–2013[60]), sekä heidän serkkunsa Hamdurrahman ja Hafize (Kaader) olivat lahjakkaita laulajia yhteisön keskuudessa.[61] Kolmas serkku, Zinnetulla, soitti rumpuja vuonna 1945 perustetussa yhtyeessä Hopeakuu[62].

Räshidin poika Sami työskenteli 2000-luvun alkupuolella Ilves-Hockey Oy:n markkinointijohtajana ja aikoinaan oli myös musiikin kanssa tekemisissä. Juice Leskinen kehui Samia laulajana ja kirjoitti haluavansa hänet bändiinsä teoksessa Kuka murhasi rock’n’roll tähden (1978).[63][64][61][65]

Nimi

muokkaa

Räshid Hakimsan (ent. Hakimdshan[66][67]) kirjoitetaan suomentataariksi turkin oikeinkirjoituksen mukaan, eli Reşid Hakimcan; arabialaisella kirjaimistolla رشيد حكيم جان.

Sukunimi on alkujaan Räshidin isoisän etunimi (Hakimdžan Muhammad-Amin). Hänen isänsä patronyymistä muodostui täten suvun nimi saavuttuaan Suomeen.

Jääkiekkoyhteydessä Räshid tunnettiin yleensä lempinimellä ”Räskä”.

[68][69][70][2][71][72][73][74][75][76][77][78]

Lehdistössä Räshid Hakimsanin nimestä oli monesti eri väännöksiä, kuten ”Räffit”, ”Hakimsson”, ”Hakimsam”, ”Hakisman”.[79] [80][81][82]

Galleria

muokkaa
  •  
    Reşid ja isänsä Aisa Hakimcan.
  •  
    Räshidin poika Sami.
  •  
    Ojakadun insinööritoimisto Ohje; piirtäjä Räshid Hakimsan oikealla.
  •  
    Räshid Hakimsan, Raimo Kilpiö.
  •  
    Ilveksen palkintojenjako 1958. Räshid Hakimsan takarivissä viides vasemmalta. Eturivissä nuorempaa Ilvestä, kuten Jarmo Wasama ja Reijo Hakanen.
  •  
    Hakimsan ja Heino Pulli Koulukadun ensimmäisessä ottelussa vuonna 1956.
  •  
    Hakimsan ja Kalevi Pulli.
  •  
    Hakimsan ja Jorma Salmi.
  •  
    HJK:n Aron laukauksen osuttua Koisoa päähän ovat häntä auttamassa Pynnönen, Hakimsan, tuomari Viitala ja valmentaja Honkavaara (1960).
  •  
    Ilves-Tappara 1959 (Räskä pipo päässä).
  •  
    Kooveen maalilla 1960.
  •  
    Nuorten maajoukkueen paidassa Ruotsissa vuonna 1953.
  •  
    Suomen ensimmäinen B-maajoukkue Oslossa 1954 (Hakimsan takarivissä neljäs vasemmalta).
  •  
    Hakimsan (joukossa mukana) ja muita paikallisia erotuomareita marssimassa Hakametsän hallin peruskiven muuraustilaisuuteen Hämeenkadulla vuonna 1964.
  •  
    Tampereen Allianssi vs. SKA Leningrad – Hakametsä, Joulukuu 1966. Tuomareina Hakimsan (kuvassa) ja Isotalo.[83]
  •  
    Ottelun tuoksinnassa Hakimsan niistää HIFK:n Heikki Riihirannan nenän (1971).

Huomautuksia

muokkaa
  1. ↑ Hakimsanin SM-tuomariuran sanotaan yhdessä lähteessä alkaneen vuonna 1963, mutta tiettävästi hän tuomitsi ainakin yhden mestaruussarjaottelun jo kauden alussa edeltävän vuoden puolella.
  2. ↑ Kirjoissa "Urheilumme kasvot" ja "Koulukadun sankarit" Hakimsanin sanotaan voittaneen jalkapallossa hopeaa vuonna 1952, mutta Tampereen Palloilijoiden oma historiikki sekä lehtiartikkelit vahvistavat, että kyseessä oli mestaruusvoitto.

Lähteet

muokkaa
  • Baibulat, Muazzez: Tampereen islamilainen seurakunta: juuret ja historia. Tampere: Tampereen islamilainen seurakunta 2004. ISBN 952-91-6753-9
  • Suikki, Reijo (päätoim.): Jääkiekkokirja 2005–2006. Egmont Kustannus, 2005. ISBN 952-469-357-7
  • Forss, Risto, ym.: Suuri jääkiekkoteos 1. Scandia-Kirjat, 1979. ISBN 951-9466-14-2
  • Leinonen, Kimmo: Koulukadun sankarit, Tampereen jääkiekkoilun historia 1928–1965. Apali, 2014. ISBN 978-952-5877-38-0
  • Raevuori, Antero ja Honkavaara, Aarne: Pelimiehiä, tulisieluja – Tampereen Ilves 50 vuotta. Ilves ry, 1981. ISBN 951-99 323-7-2.
  • Rantala Risto, Siukonen Markku, Tukiainen Seppo (vastaavat toimittajat): Urheilumme kasvot. Osa 3: Palloilu. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Ilves. Kausikirja 1997–98, s. 121. Tampereen Ilves ry 1997. Viitattu 25.12.2014.
  2. ↑ a b c d Leinonen 2014, s. 162
  3. ↑ a b Ilves. Historia, Pelaaja Ilves-Hockey Oy. Viitattu 8.10.2021.
  4. ↑ Suuri Jääkiekkoteos 1, s. 285
  5. ↑ Ilves. Historia. Kausi 1957–1958 ilveshistoria.com. Viitattu 26.12.2022.
  6. ↑ ”Hakimsan Norjan maajoukkueeseemme” flickr.com. 1954. Viitattu 15.7.2023.
  7. ↑ Valokuva Suomen ensimmäinen B-maajoukkue 1954 Oslossa siiri.tampere.fi. Viitattu 30.12.2022.
  8. ↑ a b c d Urheilumme kasvot, s. 365
  9. ↑ "Urheilua Olympiavuonna: Suomi johti 2–0, Norja tasoitti nuorten maaottelussa Raumalla" flickr.com. 1952. Viitattu 15.7.2023.
  10. ↑ "Norjan nuorille jääkiekkoilijoille jäi niukka maaotteluvoitto 4-3" flickr.com. 1952. Viitattu 15.7.2023.
  11. ↑ "Hakimsan teki ensimmäisen maalin keinojääradalla Tampereella" flickr.com. 1956. Viitattu 15.7.2023.
  12. ↑ Tampereen keinojäärata avattiin – Tampere paras joukkue pikasarjassa. (s. 15) Helsingin Sanomat, 12.11.1956. HS Aikakone (tilaajille).
  13. ↑ Dynamo: Rakkaudesta jääkiekkoon – Aarne Honkavaaran tarina. Helsinki: Kurri Productions 2001. ISBN 951-98557-5-0 (s. 250–255)
  14. ↑ Leinonen 2014, s. 116
  15. ↑ ”Cortinan kesäjäärata oli suljettuna vain toukokuun” flickr.com. 1959. Viitattu 15.7.2023.
  16. ↑ ”Tapparan ja Ilveksen helleturneet onnistuneesti takana” flickr.com. 1959. Viitattu 15.7.2023.
  17. ↑ "Ilves peittosi K-Kissat 7–0" (Lehtileike 12.12.1956)
  18. ↑ "Vesan kohtalo sinetöitiin: Ilveksen murskavoitto 15–1" (Lehtileike 10.2.1958)
  19. ↑ "Ampiaiset" rasittuvat liiaksi maaottelutehtävissä. (s. 17) Helsingin Sanomat, 23.11.1959. HS Aikakone (tilaajille).
  20. ↑ Baibulat 2004, s. 257
  21. ↑ Martti Huhtamäki: Tsunami Tornion joella shl.fi. 2015. Viitattu 15.7.2023.
  22. ↑ Ilves Tampere @ SM-Sarja – Pistepörssi 1953‑1954 quanthockey.com.
  23. ↑ "Nasibullenmaista soolopujottelua" flickr.com. 1953. Viitattu 15.7.2023.
  24. ↑ ”Ilves ahtaalla – Selvisi TPS:sta 6-4” flickr.com. 1954. Viitattu 15.7.2023.
  25. ↑ Räshid Hakimsan quanthockey.com.
  26. ↑ Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa. (s. 19) Helsingin Sanomat, 15.1.1968. HS Aikakone (tilaajille).
  27. ↑ Räshid Hakimsan arkisto Flickr. Viitattu 6.1.2023.
  28. ↑ Antero Raevuori, Aarne Honkavaara: Pelimiehiä, tulisieluja – Tampereen Ilves 50 vuotta, s. 151. Ilves ry, 1981. ISBN 951-99 323-7-2
  29. ↑ Flickr – Räshid Hakimsan arkisto flickr.com. Viitattu 6.1.2023.
  30. ↑ Helsingin IFK Ahearne Cupin johtoon. Helsingin Sanomat, 29.12.1969. HS Aikakone (tilaajille).
  31. ↑ Jääkiekkoilua. Helsingin Sanomat, 8.11.1971. HS Aikakone (tilaajille).
  32. ↑ Kaksi KooVeetä ei pysäytä yhtä Dynamoa. (s. 14) Helsingin Sanomat, 28.12.1970. HS Aikakone (tilaajille).
  33. ↑ Riihiranta ja Linnonmaa laukoivat Sparta Prahan suurtappioon 5-2. (s. 14) Helsingin Sanomat, 28.12.1968. HS Aikakone (tilaajille).
  34. ↑ Södertäljen pelaajien mailat heiluivat Tampereen hallissa. (s. 30) Helsingin Sanomat, 13.9.1967. HS Aikakone (tilaajille).
  35. ↑ a b Hannu Soro: Tampereen Jääkiekkotuomarit Ry 50 vuotta (s. 22–26, 30)
  36. ↑ TK-V:n mo-miehet väsyneitä. (s. 29) Helsingin Sanomat, 30.11.1962. HS Aikakone (tilaajille).
  37. ↑ Aarne Honkavaara: Jääkiekkokirja 1973–74 tahto.com. Viitattu 15.1.2022.
  38. ↑ Aarne Honkavaara: Jääkiekkokirja 1974–75 tahto.com. Viitattu 16.1.2022.
  39. ↑ Aarne Honkavaara: Jääkiekkokirja 1972–1973 tahto.com. Viitattu 16.1.2022.
  40. ↑ Pelimiehiä, tulisieluja (s. 151)
  41. ↑ HIFK pelaa parhaiten kun kaikki on sitä vastaan. (s. 26) Helsingin Sanomat, 26.10.1967. HS Aikakone (tilaajille). Viitattu 16.1.2022.
  42. ↑ a b HIFK kukisti tarkalla ja huolellisella pelillä näpertelevän Vesan uusintaottelussa 4-2. (s. 19) Helsingin Sanomat, 28.2.1967. HS Aikakone (tilaajille).
  43. ↑ Lukon kuparinen rikki vasta viime sekunneilla. (s. 18) Helsingin Sanomat, 11.11.1968. HS Aikakone (tilaajille).
  44. ↑ Pappa Lindström näytti esimerkkiä. (s. 18) Helsingin Sanomat, 22.11.1971. HS Aikakone (tilaajille).
  45. ↑ Tuomareita ulkomaille. (s. 34) Helsingin Sanomat, 5.10.1968. HS Aikakone (tilaajille).
  46. ↑ Juha Kanerva: Kun Helsinki heräsi jääkiekkoon. Ilta Sanomat, 2017. Ilta Sanomat (tilaajille).
  47. ↑ Seurahistoria – HIFK hifk.fi.
  48. ↑ Tässä ovat legendaarisen IFK-Vesa-ottelun kokoonpanot hifk.fi.
  49. ↑ IFK-ote jatkuu pettämättömänä. (s. 22) Helsingin Sanomat, 4.2.1970. HS Aikakone (tilaajille).
  50. ↑ Pelimiehiä, tulisieluja (s. 149)
  51. ↑ "Yrjö Järveläinen 30-vuotiaan TaPa:n kunniapuheenjohtajaksi" flickr.com. 1952. Viitattu 15.7.2023.
  52. ↑ TaPa – Kunniakirja 1948 flickr.com. Viitattu 15.7.2023.
  53. ↑ TaPa Kunniakirja 1947 flickr.com. Viitattu 15.7.2023.
  54. ↑ Pallomestaruus työn tuloksena. (s. 18) Helsingin Sanomat, 12.10.1952. HS Aikakone (tilaajille).
  55. ↑ "JyP putosi" flickr.com. 1952. Viitattu 15.7.2023.
  56. ↑ "Viisas Räsid" flickr.com. 1953. Viitattu 15.7.2023.
  57. ↑ a b Veikko Lieslehto: Tampereen Palloilijat 1926–1996, ISBN 952-90-7920-6 (s. 20–21, 92)
  58. ↑ R. Hakimsan (maksullinen) Tilastopaja. Viitattu 5.1.2023.
  59. ↑ Isto Kaarne: Kattila kaunoinen finna.fi. Viitattu 26.5.2022.
  60. ↑ Hautahaku: Hakimsan Aliye Rose-Marie hautahaku.fi. Viitattu 11.7.2025.
  61. ↑ a b Baibulat 2004, s. 146, 156, 254
  62. ↑ Helen, Olli: Acre, Arizona ja muut – Tamperelaisia viihteentekijöitä ennen Manserockia. Tampere-seura ry, 2008. ISBN 978-952-5558-07-4 (s. 231)
  63. ↑ Juice Leskinen: Kuka murhasi rock’n’roll tähden. Lehtijussi 1978. ISBN 951-99182-5-6. (s. 96–97).
  64. ↑ Baibulat 2004, s. 208, 215
  65. ↑ NHL-miljonääri Jyrki Lumme omistamaan Tampereen Ilvestä (maksullinen) hs.fi. 2000. Viitattu 11.1.2022.
  66. ↑ Tugan tel 2011, s. 25
  67. ↑ Leitzinger, Antero: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996, Helsinki. s. 131 ISBN 952-9752-08-3
  68. ↑ Okan Daher 1999, Tugan Tel 2011, s. 299
  69. ↑ Antero Leitzinger: Mishäärit: Suomen vanha islamilainen yhteisö, s. 45. Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.
  70. ↑ Татар Ир-Ат Исемнәре (Татарские Мужские Имена В Алфавитном Порядке) magarif-uku.ru. Arkistoitu 27.10.2022. Viitattu 26.5.2022.
  71. ↑ Tatar: Table of Correspondences, Cyrillic – Roman gov.uk. Arkistoitu 23.11.2014. Viitattu 13.12.2022.
  72. ↑ Tatar-başqortlar suğış qırlarında: Prof. Dr. Nadir Däwlät (IX öleş) azatliq.org. 2007. Viitattu 13.12.2022.
  73. ↑ "Tataarin kielen aakkoset" (venäjäksi) marefa.org.
  74. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 67–68. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  75. ↑ Asıl yar flickr.com.
  76. ↑ Reşit bebelereisim.com.
  77. ↑ Tugan tel 2011, s. 25
  78. ↑ Yevlampiev, Ilya; Pentzlin, Karl; Joomagueldinov, Nurlan: [https://unicode.org/L2/L2011/11209-n4072-arabic.pdf Revised Proposal to encode Arabic characters used for Bashkir, Belarusian, Crimean Tatar, and Tatar languages] unicode.org. 2011. Viitattu 28.10.2024.
  79. ↑ "Jääkiekkomestarit 1952" flickr.com. 1952. Viitattu 15.7.2023.
  80. ↑ "TaPa:lla paremmat hyökkäykset" flickr.com. 1952. Viitattu 15.7.2023.
  81. ↑ TKV säilyi mestaruussarjassa: Kukisti Ilveksen eilen 4–3. (s. 11) Helsingin Sanomat, 13.2.1954. HS Aikakone (tilaajille).
  82. ↑ Rantasila ja Jansson Karhujen tukipylväät. Helsingin Sanomat, 20.1.1967. HS Aikakone (tilaajille).
  83. ↑ Varamiehinen Tampere leikitteli Leningradin SKA:n kanssa, 9-3. (s. 14) Helsingin Sanomat, 27.12.1966. HS Aikakone (tilaajille).

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Räshid_Hakimsan&oldid=23417369”