Polykarpoksen marttyyrikuolema

kirja

Polykarpoksen marttyyrikuolema (myös Polykarpoksen marttyyrio; m.kreik. Μαρτύριον Πολυκάρπου, Martyrion Polykarpū, lat. Martyrium Polycarpi) on varhaiskristillinen marttyyrio, joka kertoo nimensä mukaisesti Polykarpoksen marttyyrikuolemasta. Se luetaan apostolisten isien kirjoituksiin.[1][2]

Polykarpoksen marttyyrikuolema
Μαρτύριον Πολυκάρπου
Alkuperäisteos
Kirjailija tuntematon
Kieli muinaiskreikka (koinee)
Genre marttyyrio
Julkaistu n. 155–160 jaa. (tai 200-luku jaa.?)
Suomennos
Suomentaja Susanna Asikainen
Kustantaja Suomalainen teologinen kirjallisuusseura
Julkaistu 2020
ISBN 978-952-7272-03-9
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia muokkaa

Polykarpos toimi Smyrnan piispana 100-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja puolivälissä. Hän kärsi marttyyrikuoleman noin vuonna 155–161.[3] Perinteisen käsityksen mukaan marttyyrio olisi kirjoitettu pian tapahtuman jälkeen. Tämä tekisi siitä mahdollisesti vanhimman tunnetun erillisen, Uuden testamentin ulkopuolisen marttyyrikertomuksen.[2][4] Ignatioksen marttyyrikuolema saattaisi kuitenkin olla vanhempi, mikäli on aito.[5]

 
Polykarpos. Mosaiikki Sant'Apollinare Nuovon basilikassa Ravennassa.

Marttyyrion alkutervehdys esittää sen kirjoittajaksi Smyrnan seurakunnan, joka lähettää siinä Filomelionin seurakunnalle tietoja hieman aiemmin kuolleista uusista marttyyreistä. Teksti oli kuitenkin tarkoitettu myös muiden seurakuntien luettavaksi.[1][2] Kirjoittajaksi teksti mainitsee erään Markionin.[2][6]

Marttyyrion jälkikirjoituksen mukaan sen teksti oli ollut Polykarpoksen oppilaalla Irenaeuksella, jolta sen oli jäljentänyt eräs Gaius. Gaiukselta sen oli puolestaan jäljentänyt Korintissa eräs Sokrates. Tämän tekstin puolestaan oli jäljentänyt eräs Pionios.[7] Pionios on ajoitettu 200- tai 300-luvulle.[4]

Marttyyrion historiasta on kuitenkin myös toinen teoria. Se perustuu tekstissä oleviin yksityiskohtiin. Teksti vaikuttaa esimerkiksi torjuvan montanolaisuuden, jolle oli tyypillistä marttyyrikuoleman vapaaehtoinen tavoittelu. Montanolaisuus sai alkunsa vasta 100-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja vaikutti vielä 200-luvulla. Toiseksi teksti pitää ongelmallisena sitä, että jotkut voisivat erehtyä palvomaan marttyyreitä Kristuksen sijaan. Tällainen ongelma mainitaan lähteissä kuitenkin ensimmäisen kerran vasta 300-luvulla. Näiden seikkojen vuoksi marttyyriota on ehdotettu sata vuotta perinteistä ajoitusta nuoremmaksi ja kirjoitetuksi vasta noin vuonna 250–300.[8][9]

Marttyyrion tekstistä tunnetaan viisi kreikankielistä käsikirjoituskopiota, jotka ovat:[4]

Eusebios Kesarealainen lainaa suuren osan marttyyriosta Kirkkohistoriassaan.[10] Näin ehdoton takaraja marttyyrion ajoitukselle on 300-luvun alkupuolella. Lisäksi marttyyriosta tunnetaan latinankielinen käännös sekä Eusebioksen tekstiin perustuvia syyrian- ja koptinkielisiä katkelmia.[4]

Polykarpokselta itseltään tunnetaan yksi kirje, Polykarpoksen kirje filippiläisille. Sen lisäksi apostolisten isien kirjoitusten joukossa on säilynyt Ignatioksen kirje Polykarpokselle.[1]

Sisältö muokkaa

»Tällainen oli autuaan Polykarpoksen kuolema – – Hän ei ollut ainoastaan merkittävä opettaja vaan myös huomattava marttyyri. Kaikki haluavat jäljitellä hänen marttyyrikuolemaansa, koska se oli Kristuksen evankeliumin mukainen. Kestävyytensä avulla hän päihitti epäoikeudenmukaisen käskynhaltijan ja sai näin turmeltumattoman seppeleen.[11]»

Marttyyrio on kirjoitettu kirjemuodossa.[2] Se kertoo useiden marttyyrien kuolemasta, mutta keskittyy Polykarpokseen. Marttyyrion pääpaino on siinä, millainen on oikea kristillinen kuolema. Alussa annetaan kaksi esimerkkiä vastakkaisista suhtautumistavoista: Germanicus oli näyttänyt hyvää esimerkkiä käymällä kuolemaan rohkeasti, sillä hän ”ärsytti pedon kimppuunsa, jotta pääsisi mahdollisimman pian pakoon väärää ja moraalitonta elämää”. Quintus sen sijaan pelästyi petoja ja vältti kuoleman suostumalla uhraamaan epäjumalille.[1][12]

Tämän jälkeen kerrotaan Polykarpoksen kuolemasta. Aluksi hänet saatiin suostuteltua pakenemaan ja piiloutumaan. Piilotellessaan hänen kerrotaan nähneen enteen tulevasta kuolemastaan. Lopulta hänet löydetään ja vangitaan ja viedään areenalle. Kuulustelussa käskynhaltija yrittää suostutella Polykarpoksen uhraamaan keisarille ja herjaamaan Kristusta, ja uhkaa häntä villipedoilla. Polykarpos kuitenkin tunnustaa olevansa kristitty, ja vastaa käskynhaltijalle: ”Meidän on mahdotonta muuttua paremmasta huonommaksi, mutta on oikein muuttua julmasta oikeudenmukaiseksi”. Polykarpos tuomitaan kuolemaan roviolla. Ihmeen kautta tuli ei kuitenkaan kykene vahingoittamaan häntä. Lopulta pyöveli pistää hänet kuoliaaksi tikarilla. Tämän jälkeen hänen ruumiinsa poltetaan. Muut kristityt keräävät hänen luunsa talteen.[1][13]

Marttyyrion sisältö luvuittain on:

  • Alkutervehdys
  • Polykarpoksen kuolema toimi sinettinä vainoille (luku 1)
  • Marttyyrien urheus ja rohkeus (2)
  • Germanicuksen esimerkki (3)
  • Pelkurimainen Quintus (4)
  • Polykarpos ennustaa kuolemansa (5)
  • Polykarpoksen etsinnät (6–7)
  • Polykarpos vangitaan ja viedään areenalle (8)
  • Polykarpoksen kuulustelu (9–11)
  • Polykarpos tuomitaan kuolemaan (12)

  • Rovion valmistaminen (13)
  • Polykarpoksen rukous (14)
  • Polykarpoksen kuolema (15–16)
  • Kiista Polykarpoksen ruumiista (17–18)
  • Evankeliumin mukainen marttyyrikuolema (19)
  • Ohjeita ja jäähyväistervehdykset (20)
  • Myöhemmät lisäykset: marttyyrikuoleman ajoitus (21–22)
  • Sokrateen ja Pionioksen jälkikirjoitukset (22)
  • Käsikirjoituksen loppu Codex Mosquensiksen mukaan (22)

Tekstissä on monia myöhempiä marttyyrikertomuksia vähemmän puhtaasti legendaarista aineistoa.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Asikainen, Susanna: ”Polykarpoksen marttyyrikuolema”. Teoksessa Apostoliset isät 2020, s. 114.
  2. a b c d e f Koskenniemi, Heikki: ”Polykarpoksen marttyyrio”. Teoksessa Apostoliset isät 1989, s. 126.
  3. Tabbernee, William: Fake Prophecy and Polluted Sacraments: Ecclesiastical and Imperial Reactions to Montanism, s. 228. Supplements to Vigiliae Christianae / Vigiliae christianae / Supplements 84. Brill, 2007. ISBN 9004158197. Teoksen verkkoversio.
  4. a b c d Introduction to the Martyrdom of Polycarp (Kirsopp Lake, The Apostolic Fathers (published London 1912), v. II, pp. 309–311) Early Christian Writings. Viitattu 6.4.2020.
  5. Roberts, Alexander & Donaldson, James: Introductory Note to the Epistle Concerning the Martyrdom of Polycarp Early Christian Writings. Viitattu 6.4.2020.
  6. Polykarpoksen marttyyrikuolema 20.1.
  7. Polykarpoksen marttyyrikuolema 22.2–3.
  8. Kirby, Peter: Dating the Martyrdom of Polycarp in the Third Century peterkirby.com. Viitattu 6.4.2020.
  9. Godfrey, Neil: The Late Invention of Polycarp’s Martyrdom Vridar. Viitattu 6.4.2020.
  10. Eusebios: Kirkkohistoria IV.15.
  11. Polykarpoksen marttyyrikuolema 19.1–2, suomennos Susanna Asikainen.
  12. Polykarpoksen marttyyrikuolema 1–4.
  13. Polykarpoksen marttyyrikuolema 5–18.

Kirjallisuutta muokkaa

Suomennokset muokkaa

  • Polykarpoksen marttyyrio. Teoksessa Apostoliset isät. Suomentanut Heikki Koskenniemi. 2. uudistettu painos (1. painos 1975). Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1.
  • Polykarpoksen marttyyrikuolema. Suomentanut Susanna Asikainen. Teoksessa Apostoliset isät. Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. Toimittaneet Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 290. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2020. ISBN 978-952-7272-03-9.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Martyrdom of Polycarp. Teoksessa The Apostolic Fathers, Volume I. I Clement. II Clement. Ignatius. Polycarp. Didache. Edited and translated by Bart D. Ehrman. Loeb Classical Library 24. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2003.

Aiheesta muualla muokkaa

Teksti muokkaa

Muuta muokkaa