Ignatioksen kirje smyrnalaisille

Ignatioksen kirje smyrnalaisille (m.kreik. Ἐπιστολὴ πρὸς Σμυρναίοις, Epistolē pros Smyrnaiois, lat. Epistula ad Smyrnaeos) on Ignatios Antiokialaisen kirjoittama kirje, joka oli nimensä mukaisesti osoitettu Smyrnan kaupungin seurakunnalle. Se luetaan apostolisten isien kirjoituksiin.[1][2]

Ignatioksen kirje smyrnalaisille
Ἐπιστολὴ πρὸς Σμυρναίοις
Alkuperäisteos
Kirjailija Ignatios Antiokialainen
Kieli muinaiskreikka (koinee)
Genre teologia, kirje
Julkaistu 100-luvun alku
Suomennos
Suomentaja Niko Huttunen
Kustantaja Suomalainen teologinen kirjallisuusseura
Julkaistu 2020
ISBN 978-952-7272-03-9
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

HistoriaMuokkaa

Ignatios toimi Antiokian piispana Syyriassa 100-luvun alussa. Hänen nimissään on säilynyt 13 kirjettä, joista seitsemän on aitoja. Vähän-Aasian Smyrnan kristityille osoitettu kirje on yksi näistä. Ignatios kirjoitti sen Troaksessa ollessaan vangittuna ja sen vuoksi matkalla Roomaan.[1] Smyrnassa, jonne kirje oli osoitettu, Ignatios oli viettänyt aiemmin suhteellisen pitkän ajan, koska hän kirjoitti sieltä neljä kirjettä, Kirjeen efesolaisille, Kirjeen magnesialaisille, Kirjeen tralleslaisille ja Kirjeen roomalaisille.[2][3]

Eusebios Kesarealainen mainitsee Ignatioksen kirjeen smyrnalaisille.[4] Myöhemmin kirje esiintyi osana kahta Ignatioksen nimiin laitettua kirjekokoelmaa, pidempää ja lyhyempää kokoelmaa. Lyhyempi kokoelma sisälsi vain seitsemän aitoa kirjettä, ja pidempi kokoelma näiden lisäksi kuusi epäperäistä kirjettä.[3]

Koko Smyrnan seurakunnalle osoitetun kirjeen lisäksi Ignatios kirjoitti myös erillisen kirjeen, Ignatioksen kirjeen Polykarpokselle, joka oli osoitettu seurakunnan piispalle Polykarpokselle.[2]

SisältöMuokkaa

Kirjeessä on 13 lukua ja yhteensä 28 jaetta. Ignatios korostaa siinä uskoa Jeesukseen Kristukseen todellisena ihmisenä ja Jumalana, joka todella kärsi ja kuoli. Hän varoittaa harhaopista, joka kielsi Kristuksen todellisen ihmisyyden, sekä kehottaa seurakuntaa kuuliaisuuteen piispaansa kohtaan sekä ykseyteen.[5]

Kirjeen sisältö luvuittain on:

  • Alkutervehdys
  • Jeesus oli todellinen ihminen ja Jumala (luvut 1–3)
  • Varokaa harhaoppisia (4–7)
  • Piispan seuraaminen (8–9)
  • Ignatioksen kiitokset smyrnalaisille (9–10)
  • Edustajan lähettäminen Antiokiaan (11)
  • Lopputervehdykset (12–13)

LähteetMuokkaa

  1. a b Huttunen, Niko: ”Ignatioksen kirjeet”, ”Ignatioksen kirje Smyrnan kristityille”. Teoksessa Apostoliset isät 2020, s. 63, 95.
  2. a b c Koskenniemi, Heikki: ”Ignatioksen kirje smyrnalaisille”, ”Ignatioksen kirje Polykarpokselle”. Teoksessa Apostoliset isät 1989, s. 100, 108.
  3. a b Introduction to Ignatius of Antioch Early Christian Writings. Viitattu 6.4.2020.
  4. Eusebios Kesarealainen: Kirkkohistoria III.36.10–11
  5. Xafopoulos, A.: Ἰγνάτιος ὁ θεοφόρος. Ἐπιστολαί (Ignatius the God-bearer. Epistles) Academia.edu. Viitattu 6.4.2020.

KirjallisuuttaMuokkaa

SuomennoksetMuokkaa

  • Ignatioksen kirje smyrnalaisille. Teoksessa Apostoliset isät. Suomentanut Heikki Koskenniemi. 2. uudistettu painos (1. painos 1975). Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1.
  • Ignatioksen kirje Smyrnan kristityille. Suomentanut Niko Huttunen. Teoksessa Apostoliset isät. Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. Toimittaneet Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 290. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2020. ISBN 978-952-7272-03-9.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksiaMuokkaa

  • Letters of Ignatius. Teoksessa The Apostolic Fathers, Volume I. I Clement. II Clement. Ignatius. Polycarp. Didache. Edited and translated by Bart D. Ehrman. Loeb Classical Library 24. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2003.

Aiheesta muuallaMuokkaa

TekstiMuokkaa

MuutaMuokkaa