Smyrna

antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio Jooniassa
Tämä artikkeli käsittelee antiikin aikaista kaupunkia ja İzmirin historiaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Smyrna (m.kreik. Σμύρνα; myös Ζμύρνα, Zmyrna, joon.kreik. Σμύρνη, Smyrnē) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Jooniassa nykyisen Turkin alueella. Se on myös myöhemmän kaupungin eli nykyisen İzmirin kaupungin nimitys erityisesti sen ollessa vielä kreikkalainen kaupunki, eli Smyrnan suureen paloon vuonna 1922 saakka.[1][2][3][4][5]

Smyrna
Σμύρνα
Smyrnan hallinnollisen agoran raunioita.
Smyrnan hallinnollisen agoran raunioita.
Sijainti

Smyrna
Koordinaatit 38°25′08″N, 27°08′16″E
Valtio Turkki
Paikkakunta İzmir
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 1050–545 eaa., 300-luku eaa.–
Huippukausi n. 650–545 eaa., 200-luku eaa.–
Kulttuuri antiikki
keskiaika
Alue Joonia
Aiheesta muualla

Commons-logo.svg Smyrna Commonssissa

Smyrna oli alun perin aiolialaisten kreikkalaisten siirtokunta, josta tuli myöhemmin joonialainen kaupunki. Kaupunki lakkasi olemasta tai ainakin taantui myöhemmällä arkaaisella kaudella 500-luvulla eaa., mutta perustettiin uudelleen klassisen kauden lopulla 300-luvun eaa. loppupuolella.[1]

MaantiedeMuokkaa

Smyrnan poliksen kaupunkikeskus sijaitsi alun perin eri paikassa kuin myöhempi kaupunki. Alkuperäinen paikka, niin kutsuttu Vanha Smyrna, sijaitsi kaupungista nimensä saaneen Smyrnanlahden (lat. Smyrnaeus Sinus) koillisrannikolla, nykyisessä Bayraklissa, Strabonin mukaan noin 20 stadioninmittaa eli noin neljä kilometriä pohjoiseen myöhemmästä kaupungista ja nykyisestä İzmiristä.[2][6][7]

Myöhempi eli Uusi Smyrna sijaitsi Smyrnanlahden etelärannalla itään Hermos-joen (nyk. Gediz) suusta. Se oli rakennettu osaksi Pagos- eli Mastusia-nimisen kukkulan rinteeseen, mutta pääosin kukkulan ja meren väliselle rannikkotasangolle, samalle paikalle kuin nykyinen İzmirin kaupunki. Pagos-kukkula toimi kaupungin akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena. Smyrna oli tärkeä satama sisämaasta Fryygiasta, Galatiasta ja Lyydiasta tulleiden teiden päässä.[3][8]

Smyrnan kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kooksi on arvioitu noin 200–500 neliökilometriä.[1] Kaupungin lähistöllä oli Hermos-joen hedelmällistä tasankoa, joka oli hyvää maanviljelysaluetta.[8]

HistoriaMuokkaa

Varhaishistoriasta arkaaiselle kaudelleMuokkaa

Smyrnan paikalla on ollut asutusta viimeistään 2000-luvulla eaa.[9] Myös antiikin ajan kreikkalaisessa perinteessä Smyrnaa pidettiin hyvin vanhana kaupunkina.[3] Kreikkalaiset asuttivat paikan viimeistään noin 1050 eaa.[2] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Smyrnaīos (Σμυρναῖος) ja Zmyrnaīos (Ζμυρναῖος), myöhemmin latinaksi Smyrnaeus.[1][3]

Smyrnan ensimmäisinä kreikkalaisina asuttajina pidetään aiolialaisia siirtokuntalaisia.[1] Keramiikan perusteella kaupungin aiolialainen vaihe ajoitetaan noin vuosiin 1050–1000 eaa. Tämä vahvistaa kreikkalaisen perinteen, jonka mukaan aiolialaisten ja joonialaisten muuttoliike Vähään-Aasian alkoi pian mykeneläisen kulttuurin romahduksen jälkeen.[2]

 
Smyrnan hallinnollisen agoran raunioita.

Kreikkalaisessa mytologiassa Smyrna esitettiin kuitenkin alkuperältään joonialaisena. Sen oli perustanut samanniminen amatsoni, joka oli aikaisemmin valloittanut Efesoksen. Tämän vuoksi Smyrnaa pidettiin joonialaisen Efesoksen siirtokuntana.[3] Yhteisellä historialla selitettiin myös se, että vanhan Efesoksen lähellä oli Smyrna-niminen kylä. Smyrna esiintyy myös Efesoksen alkuperäisenä nimenä.[10]

Myöhemmin aiolialaisten kerrotaan karkottaneen efesoslaiset siirtokuntalaiset pois, ja asuttaneen sitä siihen saakka, kun efesoslaiset onnistuivat palaamaan Kolofonin asukkaiden avustuksella.[3][11] Tämän petoksen seurauksena Smyrna lakkasi olemasta aiolialainen kaupunki ja osa Aioliin liittoa, ja tuli perinteisen käsityksen mukaan osaksi Joonian liittoa sen kolmantenatoista jäsenenä.[1][3] Toisaalta kaupungin osallistumisesta Panionioniin ei ole näyttöä, ja on mahdollista, että se myös torjuttiin liitosta.[1] Herodotos sanoo Smyrnan kuitenkin kuuluneen alun perin aiolialaisille, jotka sallivat joidenkin kolofonilaisten pakolaisten asettua sinne, ja että nämä kolofonilaiset onnistuivat saamaan kaupungin itselleen sen ulkopuolella vietetyn Dionysia-juhlan aikana.[3][12][13]

Mytologia ja historia ovat yhtä mieltä ainakin siitä, että jossakin vaiheessa kaupunki siirtyi aiolialaisilta joonialaisille. Tämän ajankohdasta ei ole tietoa. Keramiikan perusteella se olisi tapahtunut jo hyvin varhain, noin 1000 eaa., sillä joonialaisten saapuminen on päätelty protogeometrisen keramiikan ilmestymisestä. Kaupungin protogeometrinen kausi ajoittuu noin vuosiin 1000–875 eaa. Varmuudella siirtyminen on tapahtunut ennen vuotta 688 eaa. Tämä perustuu siihen, että kyseisenä vuonna smyrnalainen Onomastos on kirjattu voittajaksi Olympian kisoihin ja mainitaan joonialaisena.[1] Herodotoksen mukaan Smyrnasta karkotetut aiolialaiset otettiin vastaan muissa Aiolian liiton 11 kaupungissa, ja saivat viedä tavaransa mukanaan.[12] Tämän on kuitenkin arveltu olevan anakronistista.[1]

Smyrnan keskigeometrinen kausi ajoittuu noin vuosiin 875–825 eaa., myöhäisgeometrinen kausi vuosiin 750–675/650 eaa., subgeometrinen kausi vuosiin 675–640 eaa. ja orientalisoiva kausi vuosiin 640–600 eaa.[1] Smyrnassa oli kreikkalaiseksi polikseksi varhaiset kaupunginmuurit jo noin 850 eaa.[14] Asutus on muuttunut muutenkin kaupunkimaiseksi suhteellisen varhain, viimeistään 700-luvulla eaa.[1] Kaupunki on kärsinyt tuhoja maanjäristyksessä noin 700 eaa.[15]

Smyrnaa on arveltu kenties 700-luvulla eaa. eläneen Homeroksen todennäköiseksi kotipaikaksi, ellei se ollut Khios.[2][16] Smyrnan puolesta puhuu erityisesti se, että kaupunki sijaitsi aiolialaisen ja joonialaisen murteen rajalla, ja Homeroksen eeposten runokieli eli homeerinen kreikka yhdistelee juuri näitä murteita.[2] Myöhempien aikojen kreikkalaiset eivät enää tienneet mitään kuulun runonlaulajan elämästä, ja Smyrna oli vain yksi monista kaupungeista, jotka esittivät olevansa tämän synnyinpaikka.[17] Smyrnalaiset itse olivat niin vakuuttuneita väitteestään, että pystyttivät kaupunkiin myöhemmin Homerokselle omistetun pyhäkön.[3]

Lyydian kuningas Gyges hyökkäsi Smyrnaan, mutta kaupunki onnistui torjumaan hyökkäyksen.[3][18] Alyattes II onnistui valtaamaan Smyrnan lopulta noin vuonna 600 eaa. Kaupunki mahdollisesti tuhottiin tuolloin, tai ainakin kärsi suuria vahinkoja.[15][19] Joidenkin arkeologisten löydösten perusteella kaupungin täydellinen tuho on ajoitettu myöhemmäksi, vasta persialaisvalloitukseen vuonna 545 eaa.[1]

Klassiselta kaudelta myöhäisantiikkinMuokkaa

 
Smyrnan lyömä raha, n. 190–30 eaa. Kuvituksessa Apollonin pää sekä istuva Homeros ja tekstit ΣΜΥΡΝΑΙΩΝ, Smyrnaiōn, ”smyrnalaisten” ja AXIΛΛHTOΣ [A]XIΛΛHTO[Υ], Akhillētos Akhillētū, ”Akhilletos Akhilletoksen poika” (virkamiehen nimi).

Strabonin mukaan Smyrna oli tämän jälkeen raunioina satojen vuosien ajan, vaikkakin seudulla säilyi vähäisempää asutusta.[20] Perinteisen käsityksen mukaan kaupunki olisi ollut lähes hylätty tai ainakin merkityksetön koko klassisen kauden 400–300-luvuilla eaa.[2] Nykytutkimuksessa tämä on kuitenkin kyseenalaistettu. Arkeologisten löydösten perusteella paikalla on ollut asutusta ainakin 300-luvulla eaa. Smyrna myös löi omaa hopearahaa samalla vuosisadalla.[1]

Aleksanteri Suuri suunnitteli klassisen kauden lopulla kaupungin uudelleenperustamista, mutta ei elänyt tarpeeksi kauan toteuttaakseen suunnitelmansa.[3][21] Antigonos otti kaupungin uudelleenperustamisen toteuttaakseen hellenistisen kauden alussa, ja sen saattoi loppuun Lysimakhos 200-luvun eaa. alkupuolella.[3] Kaupungin vanha paikka hylättiin suureksi osaksi, mutta sen lähistöllä säilyi edelleen jonkinlaista pienimuotoisempaa asutusta.[1]

Hellenistisellä kaudella Smyrnasta tuli yksi Vähän-Aasian merkittävimmistä ja kukoistavimmista kaupungeista, ja kukoistus jatkui roomalaisella kaudella, jolloin se kuului Asian provinssiin. Se oli merkittävä kauppakaupunki ja satama, ja Vähän-Aasian tuotteiden viennin keskuksia. Myös kaupungin retoriikan ja filosofian koulut olivat hyvässä maineessa.[3][8] Olympian kisojen voittoja kaupungilla tiedetään olleen koko antiikin ajalla ainakin viisi.[22]

 
Gaius Cassius Longinuksen ja Lentulus Spintherin lyöttämä denaari, Smyrnan sotilasrahapaja, 42 eaa. Kuvituksessa kruunattu Libertas ja tekstit C. CASSI. IMP ja LEIBERTAS sekä kannu, lituus ja teksti LENTVLVS SPINT.

Mithridateen sodissa Smyrna pysyi uskollisena Roomalle. Tämän vuoksi se palkittiin sodan jälkeen etuoikeuksilla.[3][23] Kaupunki kärsi suuresti, kun Dolabella piiritti siellä Julius Caesarin murhaajiin kuulunutta Treboniusta vuonna 43 eaa. Dolabella sai lopulta kaupungin ja Trebonius surmattiin.[3][24] Keisari Tiberiuksen kaudella Smyrna sai arvostetun neokoros-oikeuden eli oikeuden rakentaa keisarin kultille omistettu temppeli.[3][25]

Smyrnassa oli varhaiskristillinen seurakunta, ja se esiintyy yhtenä Aasian seitsemästä seurakunnasta Johanneksen ilmestyksessä.[26] Smyrnan ensimmäinen tunnettu piispa on Polykarpos. Hänen sanotaan kuolleen marttyyrikuoleman kaupungin stadionilla vuonna 166 jaa.[3] Ignatios kirjoitti seurakunnalle Kirjeen smyrnalaisille.[27]

Smyrna sai toisen neokoros-oikeutensa keisari Hadrianukselta ja kolmannen Septimius Severukselta.[8] Vuosina 178 ja 180 jaa. kaupunki kärsi suuria tuhoja maanjäristyksissä. Tämän jälkeen sitä kunnostettiin keisari Marcus Aureliuksen tuella.[2][3][28]

Kristillisen myöhäisantiikin aikana Smyrnan piispa oli Efesoksen alainen. Jossakin vaiheessa se sai itsenäisyyden oman piispan alaisuudessa. Myöhemmin Smyrna oli metropolis, jonka alaisuudessa olivat Fokaia, Klazomenai, Magnesia, Arkhangelos (= Temnos?), Petra (= Aigai?) ja Sosandra (= Herakleia tai Nymfaion?).[8][29][30]

Keskiajalta 1900-luvulleMuokkaa

Pääartikkeli: İzmir

Rooman valtakunnan jakauduttua Smyrnasta tuli muun Vähän-Aasian tavoin osa Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa. Turkkilaiset seldžukit valtasivat Smyrnan 1000-luvun lopulla ja toisen kerran 1100-luvun alussa. Bysantti sai vallattua sen takaisin, ja se toimi Johannes III Dukaksen asemapaikkana Nymfaionin ohella. Kaupunkia kunnostettiin keisari Aleksios I Komnenoksen aikana.[3][8]

Turkkilaiset valtasivat kaupungin 1300-luvun alkupuolella. Johanniittain ritarikunta sai vallattua alakaupungin, mutta linnavuori pysyi turkkilaisilla. Myöhemmin Smyrna kärsi suuresti Timur Lenkin johtaman piirityksen aikana. Tämä sai vallattua kaupungin vuonna 1402. Tämän jälkeen kaupunki päätyi seldžukeille ja lopulta osmaniturkkilaisille.[3][8]

Osmanivallan aikana Smyrna säilyi enemmistöltään kreikkalaisena kaupunkina. Kaupunki oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa vauras ja kukoistava verrattuna useimpiin Osmanien valtakunnan muihin kaupunkeihin, ja hyvin kansainvälinen. Turkkilaisia oli väestöstä noin neljäsosa. Kaupungissa oli myös laajat armenialais- ja juutalaisvähemmistöt.[8]

Kreikka valtasi kaupungin vuonna 1919 osana Megáli idéan toteuttamissuunnitelmaa. Turkkilaiset valtasivat kaupungin 9. syyskuuta 1922, ja polttivat tämän jälkeen 13.–22. syyskuuta kaupungin kreikkalais- ja armenialaiskorttelit, mikä tunnetaan Smyrnan suurena palona. Ortodoksiväestö ajettiin kirjaimellisesti mereen. Kaupungista pakeni paljon ihmisiä muualle. Vuonna 1930 kaupungin viralliseksi nimeksi säädettiin İzmir, mikä perustuu kreikkalaiseen nimeen.[9][31]

Rakennukset ja löydöksetMuokkaa

Vanha SmyrnaMuokkaa

Kaupunginmuurit

Vanha Smyrna on ollut ympäröity muurein. Niistä on löydetty jäänteitä neljästä päärakennusvaiheesta. Ensimmäinen rakennusvaihe ajoittuu jo noin vuoteen 850 eaa., mikä tekee niistä hyvin varhaiset.[1][14][15] Tässä vaiheessa muurit olivat noin 4,8 metrin paksuiset, ja ympäröivät kukkulalla olleen alkuperäisen kaupunkikeskuksen. Myöhemmin muurit uusittiin niiden tuhouduttua ja niitä laajennettiin kaupungin kasvaessa. Toinen rakennusvaihe on ajoitettu noin vuosiin 775–725 eaa., jolloin muurit olivat noin 9 metrin paksuiset. Kolmas rakennusvaihe ajoittuu 600-luvulle eaa., jolloin muurit olivat juurestaan jopa noin 15 metrin paksuiset. Kaupungin tuhouduttua noin 600 eaa. se oli ilmeisesti ilman muureja 500-luvulla eaa. Neljäs ja viimeinen rakennusvaihe ajoittuu Vanhan Smyrnan loppuajoille 300-luvulle eaa.[15]

Athenen temppeli

Athenelle omistettu temppeli sijaitsi Vanhan Smyrnan pohjoisosassa lähellä kaupunginmuuria ja sen koillisporttia. Se oli sijoitettu sitä varten rakennetulle temenos-pengerrykselle. Temppeli rakennettiin useassa vaiheessa arkaaisella kaudella noin vuosina 700–580 eaa. Temppelirakennus edusti (proto)aiolialaista tyyliä. Sen stylobaatin koko oli noin 19 × 32 metriä. Temppelin peristasiksessa oli pylväät vain kahdella tai kolmella sivulla. Lyhyen sivun pylväiden määräksi on arvioitu kuusi tai kahdeksan ja pitkän sivun pylväiden määräksi 11 tai 14.[2][32]

Muut löydökset

Varhaisin kreikkalaiseen kaupunkiin liittyvä rakennuslöytö on ovaalinmuotoinen talo protogeometriselta kaudelta noin vuodelta 900 eaa. Geometrisella kaudella 800-luvulla eaa. alettiin rakentaa suorakulmaisia taloja, jotka koostuivat yleensä yhdestä suuresta huoneesta. Aikakausien keramiikassa on attikalaisia vaikutteita. 700–600-luvuilta eaa. rakennuslöydöt ovat jälleen pääasiassa ovaalinmuotoisia taloja.[2]

Arkaaisella kaudella 650–545 eaa. rakennettiin erityisesti megaron-tyyppisiä taloja.[2] Asutuksen kooksi on arvioitu noihin aikoihin noin 500–600 taloa, toisin sanoen noin 3 000 henkeä.[1] Talojen säännönmukaisesta sijoittelusta on päätelty, että kaupungissa on ollut asemakaava viimeistään 600-luvulla eaa.[2]

Muihin arkeologisiin löydöksiin lukeutuvat muun muassa aukio, noin neljä metriä leveä pääkatu ja pienempiä katuja sekä lähdekaivorakennuksia 600-luvulta eaa.[1]

Uusi SmyrnaMuokkaa

 
Smyrnan hallinnollisen agoran arkeologinen alue.
 
Smyrnan akvedukti 1880-luvulla.

Uudesta Smyrnasta on säilynyt Vanhaa Smyrnaa enemmän jäänteitä.[3] Kaupungista tunnetaan yksityiskohtia Strabonin sekä smyrnalaisen Aelius Aristideen kautta. Kaupunki oli rakennettu sen sataman ympärille alavalle maalle. Siellä oli asemakaava ja suorat, hyvin kivetyt kadut. Kaksi pääkatua, Pyhä tie ja Kultainen katu, kulkivat itä-länsisuunnassa, niin että mereltä tullut tuuli viilensi kaupunkia. Pyhäksi tieksi oletettua noin 10 metriä leveää katua on kaivettu esiin.[2][3] Kultainen katu johti Zeuksen temppeliltä kaupungin itäpuolella olleelle Kybelen temppelille.[8] Kaupunginmuurien lounaiskulmassa sijaitsi Efesoksen portti, jonka kautta kulki etelään ja Efesokseen johtanut tie.[8]

Kaupungissa oli myös aukioita, pylväshalleja, julkinen kirjasto, gymnasion ja lukuisia temppeleitä sekä muita julkisia rakennuksia. Kaupungissa oli myös hyvä satama, joka voitiin sulkea. Strabon mainitsee kuitenkin epäkohdaksi sen, ettei kaupungissa ollut viemäreitä.[3]

Hallinnollinen agora

Kaupungin hallinnollinen agora oli kooltaan noin 120 × 80 metriä. Se oli reunustettu länsi- ja itäsivuilta kaksikerroksisilla ja kolmilaivaisilla stoilla eli pylväshalleilla. Pohjoissivulla ja oletettavasti myös eteläsivulla oli kaksikerroksiset stoat, joissa oli ydinosa ja siipirakennukset. Agora on säilynyt paljon muita Uuden Smyrnan jäänteitä paremmin. Aelius Aristeideen mukaan agoran keskellä oli ainakin noin 150 jaa. Zeukselle omistettu alttari. [2]

Kaupallinen agora, teatteri ja stadion

Kaupallinen agora sijaitsi lähellä satamaa, mutta sen paikkaa ei tunneta tarkemmin. Teatteri, joka oli myöhemmässä vaiheessaan roomalainen teatteri, sijaitsi Pagos-vuoren luoteisrinteessä, ja stadion kukkulan länsipuolella.[2][3][33]

Muut rakennukset ja rakennelmat

Kaupungissa tai sen lähellä oli Homerokselle omistettu pyhäkkö eli Homereion, jossa oli Homeroksen patsas.[3] Strabon mainitsee Homereion-nimisen stoan, joka saattaa olla sama rakennus.[2] Kaupungin lähellä Meles-joen varrella näytettiin luolaa, jossa Homeroksen sanottiin sepittäneen teoksensa.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”867 Smyrna”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”SMYRNA (Izmir) Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Smith, William: ”Smyrna”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Smyrna Pleiades. Viitattu 4.11.2019.
  5. Smyrna (Ionia) 299 Izmir - Σμύρνα ToposText. Viitattu 4.11.2019.
  6. Strabon: Geografia 14.646.
  7. Naulochon/Smyrna/Palaia Smyrna Pleiades. Viitattu 4.11.2019.
  8. a b c d e f g h i j Hastings, James: A Dictionary of the Bible: Volume IV, Part II (Shimrath - Zuzim), s. 553–556. {{{Julkaisija}}}, 2004. ISBN 1410217299. Teoksen verkkoversio.
  9. a b History of Smyrna Culture Trip. Viitattu 4.11.2019.
  10. Smith, William: ”Ephesus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  11. Strabon: Geografia 14; Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.31.
  12. a b Herodotos: Historiateos 1.149–150.
  13. Pausanias: Kreikan kuvaus 7.5.1.
  14. a b Freeman, Charles: Egypt, Greece and Rome: Civilizations of the Ancient Mediterranean, s. 94. Second Edition. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-926364-7.
  15. a b c d Smyrna, Fortifications (Building) Perseus. Viitattu 4.11.2019.
  16. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Homeros”, Antiikin käsikirja, s. 220. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  17. Homeroksen kotipaikkana esiintyneistä kaupungeista oli heksametrimuotoinen sanonta, jonka eräs versio kuuluu: Ἑπτὰ πόλεις διερίζουσιν περὶ ῥίζαν Ὁμήρου· Σμύρνα, Ῥόδος, Κολοφών, Σαλαμίς, Χίος, Ἄργος, Ἀθῆναι, Hepta poleis dierizūsin peri rhizan Homērū: Smyrna, Rhodos, Kolofōn, Salamis, Khios, Argos, Athēnai, ”Seitsemän kaupunkia kiistelee koskien Homeroksen synnyinpaikkaa: Smyrna, Rhodos, Kolofon, Salamis, Khios, Argos ja Ateena”.
  18. Herodotos: Historiateos 1.14; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.29.2.
  19. Herodotos: Historiateos 1.16.
  20. Strabon: Geografia 14.1.37.
  21. Pausanias: Kreikan kuvaus 7.5.1.
  22. The Olympic Victors From Ancient Olympia to Athens of 1896. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 4.11.2019.
  23. Livius: Rooman synty 35.42, 37.16, 37.54, 38.39.
  24. Cicero: Filippolaispuheet (Philippicae) 11.2; Livius: Periochae (Epit.) 119; Dion Kassios: Historiae Romanae 47.29.
  25. Tacitus: Keisarillisen Rooman historia 3.63, 4.56.
  26. Ilm. 2:8–11
  27. Apostoliset isät, s. 100–107. Suomentanut Heikki Koskenniemi. 2. uudistettu painos (1. painos 1975). Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1.
  28. Dion Kassios: Historiae Romanae 71.32.
  29. Ramsay, W. M.: The Historical Geography of Asia Minor, s. 108. Cambridge Library Collection - Travel, Middle East and Asia Minor. Royal Geographical Society Supplementary Papers, nide 4. Cambridge University Press, 2010. ISBN 1108014534. Teoksen verkkoversio.
  30. Nesbitt, John W. & Oikonomidès, Nicolas & McGeer, Eric (toim.): Catalogue of Byzantine Seals at Dumbarton Oaks and in the Fogg Museum of Art: West, Northwest, and Central Asia Minor and the Orient, s. 51. Dumbarton Oaks Byzantine Collection Catalogs, nide 3 / Dumbarton Oaks Collection Series, nide 12. Dumbarton Oaks, 1991. ISBN 0884022501. Teoksen verkkoversio.
  31. Moraitis, Efstratios: Smyrna: The Broken Land greecetravel.com. Viitattu 4.11.2019.
  32. Smyrna, Temple of Athena (Building) Perseus. Viitattu 4.11.2019.
  33. Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.

Aiheesta muuallaMuokkaa