Ignatioksen kirje efesolaisille

Ignatioksen kirje efesolaisille (myös Ignatioksen kirje efesoslaisille; m.kreik. Ἐπιστολὴ πρὸς Ἐφεσίους, Epistolē pros Efesiūs, lat. Epistula ad Ephesios) on Ignatios Antiokialaisen kirjoittama kirje, joka oli nimensä mukaisesti osoitettu Efesoksen kaupungin seurakunnalle. Se luetaan apostolisten isien kirjoituksiin.[1][2]

Ignatioksen kirje efesolaisille
Ἐπιστολὴ πρὸς Ἐφεσίους
Alkuperäisteos
Kirjailija Ignatios Antiokialainen
Kieli muinaiskreikka (koinee)
Genre teologia, kirje
Julkaistu 100-luvun alku
Suomennos
Suomentaja Niko Huttunen
Kustantaja Suomalainen teologinen kirjallisuusseura
Julkaistu 2020
ISBN 978-952-7272-03-9
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

HistoriaMuokkaa

Ignatios toimi Antiokian piispana Syyriassa 100-luvun alussa. Hänen nimissään on säilynyt 13 kirjettä, joista seitsemän on aitoja. Vähän-Aasian Jooniassa sijainneen Efesoksen kristityille osoitettu kirje on yksi näistä. Ignatios kirjoitti sen Smyrnassa ollessaan vangittuna ja sen vuoksi matkalla Roomaan. Eusebios Kesarealainen mainitsee kirjeen.[1][3]

Myöhemmin kirje esiintyi osana kahta Ignatioksen nimiin laitettua kirjekokoelmaa, pidempää ja lyhyempää kokoelmaa. Lyhyempi kokoelma sisälsi vain seitsemän aitoa kirjettä, ja pidempi kokoelma näiden lisäksi kuusi epäperäistä kirjettä. Lisäksi kirje tunnetaan lyhyestä kokoelmasta tehdystä syyriankielisestä lyhennelmästä, joka löytyi vuonna 1845.[4]

SisältöMuokkaa

Kirjeessä on 21 lukua ja yhteensä 47 jaetta, ja se on näin Ignatioksen kirjeistä pisin.[5] Ignatios kiittää aluksi seurakuntaa siitä, että heidän piispansa Onesimoksen johtama lähetystö oli käynyt tervehtimässä häntä Syyriassa. Kirjeessään hän myös kehottaa seurakuntaa yksimielisyyteen ja toimimaan kaikessa piispan kanssa yhteisymmärryksessä. Lisäksi hän varoittaa harhaopeista ja antaa ohjeita kristillistä elämää varten sekä kehottaa viettämään jumalanpalvelusta. Kirjeen lopussa Ignatios lupaa kirjoittaa uudelleen, ja pyytää esirukousta itselleen ja Syyrian seurakunnalle.[2]

Kirjeen sisältö luvuittain on:

  • Alkutervehdys
  • Efesoksen kristittyjen rakkaus (luvut 1–2)
  • Piispan totteleminen ja ykseyden vaaliminen (2–6)
  • Varoitus eksymisestä (7–9)
  • Maltillinen suhtautuminen painostukseen sekä Ignatioksen vankeus (10–13)
  • Sanat ja teot (14–17)
  • Jumalan salaisuudet (18–19)
  • Lupaus uudesta kirjeestä, loppukehotukset ja tervehdykset (20–21)

LähteetMuokkaa

  1. a b Huttunen, Niko: ”Ignatioksen kirjeet”, ”Ignatioksen kirje Efesoksen kristityille”. Teoksessa Apostoliset isät 2020, s. 63–64.
  2. a b Koskenniemi, Heikki: ”Ignatioksen kirje efesolaisille”. Teoksessa Apostoliset isät 1989, s. 64.
  3. Eusebios Kesarealainen: Kirkkohistoria III.36.5–6
  4. Introduction to Ignatius of Antioch Early Christian Writings. Viitattu 6.4.2020.
  5. Xafopoulos, A.: Ἰγνάτιος ὁ θεοφόρος. Ἐπιστολαί (Ignatius the God-bearer. Epistles) Academia.edu. Viitattu 6.4.2020.

KirjallisuuttaMuokkaa

SuomennoksetMuokkaa

  • Ignatioksen kirje efesolaisille. Teoksessa Apostoliset isät. Suomentanut Heikki Koskenniemi. 2. uudistettu painos (1. painos 1975). Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1.
  • Ignatioksen kirje Efesoksen kristityille. Suomentanut Niko Huttunen. Teoksessa Apostoliset isät. Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. Toimittaneet Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 290. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2020. ISBN 978-952-7272-03-9.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksiaMuokkaa

  • Letters of Ignatius. Teoksessa The Apostolic Fathers, Volume I. I Clement. II Clement. Ignatius. Polycarp. Didache. Edited and translated by Bart D. Ehrman. Loeb Classical Library 24. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2003.

Aiheesta muuallaMuokkaa

TekstiMuokkaa

MuutaMuokkaa