Avaa päävalikko
Puutaloja Pirkankadun länsiosassa.

Pirkankatu on Tampereella sijaitseva vilkasliikenteinen, itä-länsisuuntainen katu, joka muodostaa Amurin kaupunginosan eteläisen rajan. Kadun eteläpuolelle sijoittuvat Kaakinmaan ja Pyynikinrinteen kaupunginosat. Idässä Pirkankadun päätteenä on Hämeenpuisto, jonka keskivaiheilla se yhdistyy Hämeenkatuun. Lännessä, Pispalan rajalla, Pirkankatu muuttuu Pispalan valtatieksi.[1][2][3][4]

Pirkankatu on yksi kaupungin keskustaan johtavista sisäänajoväylistä. Se kuuluu Tampereen joukkoliikenteen käyttämiin pääreitteihin, ja useimmat läntisten kaupunginosien bussilinjoista kulkevat sen kautta. Tulevaisuudessa Pirkankadulla, Pyynikintorin edustalla, on myös Tampereen raitiotien pysäkki. Pyynikintori on raitiotien ensimmäisen vaiheen päätepysäkki, josta raitiovaunut kulkevat keskustan läpi Hervantaan.[5][6][7][8] Raitiovaunuliikenteen on määrä alkaa vuonna 2021.[9]

HistoriaMuokkaa

 
Pirkkalan valtatietä 1920-luvulla.

Pirkankadun ja sen kanssa samassa linjassa sijaitsevan Kauppakadun paikkeilla sijaitsi keskiajalla maantie, joka kulki Hämeenlinnasta Kokemäenjoen suulle. Ruotsalaissyntyinen maanmittari ja kartoittaja Olof Mört piirsi vuonna 1669 Tammerkosken alueesta kartan, jossa ensimmäisen kerran näkyi nykyistä Pirkankadun–Kauppakadun linjaa osittain noudatteleva tie. Kun kosken länsirannalle perustettiin kaupunki vuonna 1779, sen pääväyläksi muodostui Köpemans gatan eli Kauppakatu. Vähitellen katu kasvoi pituutta länteen, ja vuoden 1896 asemakaavassa se ulottui Mariankadun risteykseen asti. Nykyisen Pirkankadun itäisin osuus oli siis ensin osa Kauppakatua.[10][11][12][13][14]

Vielä 1900-luvun vaihteessa Tampereen asemakaavoitettu alue päättyi lännessä Aleksanterintorin eli nykyisen Pyynikintorin ympäristöön. Sen länsipuolella Kauppakadun katulinja jatkui tavallisena maantienä, joka johti Pirkkalan pitäjään. Vuonna 1908 alueelle tehtiin uusi asemakaava, jossa maantien tilalla kulki Pirkkalan valtatie. Se ulottui kaupungin silloiselle länsilaidalle eli nykyiselle Pispalan rajalle. Kauppakatu puolestaan jatkui Aleksanterintorin edustalle, valtatien ja Sotkankadun risteykseen asti.[14][15][16]

Kauppakatu kutistui nykyiseen mittaansa 1930-luvulla, kun Tampereen kadunnimiä uudistettiin. Pirkkalan valtatie -nimistä katua laajennettiin niin, että se alkoi jo Hämeenpuistosta. Lisäksi tie yhdistettiin mutkan kautta Hämeenkatuun, josta oli kehittynyt keskustan uusi pääkatu. Nimestä Pirkkalan valtatie luovuttiin 1950-luvulla, koska Nokian irtauduttua Pirkkalasta omaksi kunnakseen tie ei enää johtanut Pirkkalaan vaan Nokialle. Katu nimettiin vuonna 1956 Pirkankaduksi, sillä nimessä haluttiin historiallisista syistä säilyttää jokin yhteys Pirkkalaan. Pispalasta oli tullut osa Tamperetta vuonna 1937, ja siellä sijaitseva kadun jatko-osa oli vuoden 1945 asemakaavassa saanut nimen Pispalan valtatie.[17][18]

RakennuskantaMuokkaa

Pirkankadun itäpäässä sijaitsee kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti merkittävä Pyynikin kirkkopuisto, jossa maisemaa hallitsee Aleksanterin kirkko (1881). Kadun toisella puolella on arkkitehtipari Raili ja Reima Pietilän suunnittelema, valtakunnallisesti merkittävä Pääkirjasto Metso (1986). Muita Pirkankadun itäosan arvorakennuksia ovat Hiekan taidemuseo (1928), VPK:n talo (1910) ja Pyynikin uimahalli (1956). Pirkankadun länsiosassa sijaitsee puolestaan Suomen ensimmäinen ammattikouluksi suunniteltu rakennus, Pyynikin ammattikoulu (1940). Siellä on myös Tampereen liikennehistoriasta kertovat Rollikkahallit (1949), jotka toimivat alun perin johdinautojen varikkona.[19][20][21][22] Rollikkahalleja vastapäätä on jyrkkään rinteeseen rakennettu Tipotien sosiaali- ja terveysasema (2013).[23][24]

Pirkankadun asuintaloista suuri osa on 1920-luvulla rakennettuja puutaloja. Sellainen on esimerkiksi 138 metriä pitkä Kilometritalo (1923). Kivisistä asuinkerrostaloista huomattavimpiin lukeutuu Veljeslinna (1952), joka on osa suurta, tamperelaisittain harvinaista umpikorttelia.[25][26][27]

Vireillä olevassa Pirkanmaan maakuntakaavassa (2040) Pirkankadun länsiosa on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Lisäksi kadun itäpäässä maakunnallisesti arvokkaaksi on merkitty kaistale, johon kuuluvat Hiekan taidemuseon, VPK:n talon ja Pyynikin uimahallin lisäksi hiukan kauempana Pirkankadusta sijaitsevat Tampereen taidemuseo ja Amurin työläismuseokortteli.[28]

Pääkirjasto Metson paikalla sijaitsi aiemmin F. L. Caloniuksen suunnittelema Kaipion talo, jossa toimi Tampereen luonnontieteellinen museo vuosina 1961–1982.[29][30]

KuviaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Raitiotien yleissuunnitelman tarkistus keskustakaduilla – Pirkankatu, Itsenäisyydenkatu ja Sammonkatu (PDF) s. 15. Tampere: Tampereen kaupunki & Sito Oy, 2015. Viitattu 26.2.2019.
  2. Pyynikin sosiaali- ja terveysaseman tontin asemakaavoitustyöhön liittyvä liikenneselvitys (PDF) s. 3. Tampere: Tampereen kaupunki & A-Insinöörit, 2007. Viitattu 26.2.2019.
  3. Tampereen ajantasa-asemakaava (Avoindata.fi) 1.3.2018. Tampere: Tampereen kaupunki. Viitattu 26.2.2019.
  4. Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012 (PDF) s. 60. Tampere: Tampereen kaupunki & A-Insinöörit Suunnittelu Oy, 2012. Viitattu 26.2.2019.
  5. Raitiotien yleissuunnitelman tarkistus keskustakaduilla – Pirkankatu, Itsenäisyydenkatu ja Sammonkatu, s. 6, 15, 19.
  6. Pyynikin sosiaali- ja terveysaseman tontin asemakaavoitustyöhön liittyvä liikenneselvitys, s. 5.
  7. Tampereen raitiotien vaikutusten arviointi – yhteenvetoraportti 2016 (PDF) s. 7. Tampere: Tampereen kaupunki, 2016. Viitattu 26.2.2019.
  8. Kalliosaari, Kati: Tampereen raitiotien Hatanpään haaran rakentaminen alkaa tammikuussa – näin työt etenevät Aamulehti. 27.11.2019. Viitattu 28.11.2019.
  9. Siltanen, Mari: Tampereen ratikka aloittaa liikennöinnin virallisesti 9. elokuuta 2021 20.2.2019. Yle Uutiset. Viitattu 26.2.2019.
  10. Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012, s. 15, 48.
  11. Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012: Liite 1 – Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt (PDF) kortti 1: Tammerkosken kaupunkimaisema; kortti 5: Hämeenkatu, Kauppakatu ja Itsenäisyydenkatu; kortti 8: Pirkankadun länsipään kaupunkimaisema. Tampere: Tampereen kaupunki & A-Insinöörit Suunnittelu Oy, 2012. Viitattu 26.2.2019.
  12. Helen, Olli & Seppänen, Jouko: Tampere kartalla, s. 16–17, 37. Tampere: Tampere-Seura, 2015. ISBN 978-952-5558-23-4.
  13. Louhivaara, Maija: Tampereen kadunnimet, s. 58, 65, 68, 71. Tampere: Tampereen museot, 1999. ISBN 951-609-105-9.
  14. a b Petterson, Lambert: Tampereen kaupungin asemakartta 1896. Tampereen osoite- ja ilmoituskalenteri 1901–1902. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 26.2.2019.
  15. Louhivaara 1999, s. 65, 68–69.
  16. Tampereen kaupungin asema- ja aluekartta 1908. Tampereen osoite-, kauppa- ja ammattikalenteri 1910. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 26.2.2019.
  17. Louhivaara 1999, s. 58, 65, 219, 223.
  18. Raitiotien yleissuunnitelman tarkistus keskustakaduilla – Pirkankatu, Itsenäisyydenkatu ja Sammonkatu, s. 14.
  19. Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012: Liite 1 – Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt, kortti 8: Pirkankadun länsipään kaupunkimaisema; kortti 11: Pyynikin kirkkopuisto ympäristöineen.
  20. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 86–88, 121. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
  21. Minkovitsch, Sari: Pyynikin uimahalli Koskesta voimaa. 2001. Viitattu 26.2.2019.
  22. Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016 (PDF) s. 23. Tampere: Pirkanmaan liitto, 2016. Viitattu 26.2.2019.
  23. Pysäköintialueen muuttaminen yleisen rakennuksen tontiksi, IV kaupunginosa (Amuri), Pirkankatu 32, Tipotien sosiaali- ja terveysasema (PDF) Tampere: Tampereen kaupunki. Viitattu 26.2.2019.
  24. Savin, Anne: Tipotie on valmis ottamaan vastaan asiakkaita 5.8.2013. Yle Uutiset. Viitattu 26.2.2019.
  25. Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012: Liite 1 – Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt, kortti 8: Pirkankadun länsipään kaupunkimaisema; kortti 10: Sepänkadun umpikorttelit.
  26. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 91, 122–123.
  27. Minkovitsch, Sari: Veljeslinna Koskesta voimaa. 2001. Viitattu 26.2.2019.
  28. Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016, s. 4, 8, 200–201, 214–215.
  29. Liuttunen, Antti: Kadonneet kaunottaret: Tampereen rakennushistoriaa, s. 235. Tampere: Tampereen museot, 2018. ISBN 978-951-609-935-7.
  30. Tampereen luonnontieteellisen museon historia Tampere: Museokeskus Vapriikki. Viitattu 8.8.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa